Hauskaa Joulua!

Blogi on ollut hiljakseen viimeisen kuukauden, mutta jotain on puuhailtu, treenailtu se, mitä työreissuiltani ja pakkasilta pystytty. Enimmäkseen kuitenkin pidetty pientä hengähdystaukoa ja ladattu akkuja ensi vuoden koitoksia varten!

Kävimme kana-areenalla Impan ja Aunen kanssa treenailemassa agilitya ja tottista. Hauskaa oli, ja treenit sujui oikein hienosti! Muskakin pääsi hieman kevyeen hauskanpitoon medi-esteillä, kun lääkekuurit on nyt takana ja ontuminen historiaa, toivottavasti pysyvästi. Nyt kuntoutetaan lihaskuntoa takaisin!

Vuoden summauksena voisi todeta, että ihan ei tavoitteisiin päästy, mutta hyvällä tiellä ollaan, ja ei ne tavoitteet kaukana ole! Yksi nousunolla Siirillä kakkosista, ja monta läheltä piti, hyvää kisaa takana sijoituksineen. PK-puoli edistynyt mukavasti, BH-koe jäi vielä ensi vuodelle, mutta tottiksen suhteen on nyt oikeasti treenattu, ja motiivi itsellä säilynyt sen treenaamiseen, joten olemme jo loppusuoralla kohti tavoitettamme kisata pk-puolella. Muskalle nousunolla kakkosista kolmen vuoden tahkoamisen jälkeen, joka lämmittää vieläkin sydäntä. Ada vietti 12-vuotissynttäreitä pirteissä merkeissä, vanhuuden vaivoja on jo, mutta päivä kerrallaan teräsmummo tassuttelee mukana ja osallistuu kaikkiin aktiviteetteihin. Ja omistaja/ohjaajakin on taas vuoden verran viisaampi koulutusrintamalla, uusiinvanhoihin kujeisiin ensi vuonna!

Katsotaan, jos vaikka joulun aikaan olisi aikaa niin, että päivittelisin videoita yms blogiin ennen vuoden vaihdetta :) Mutta nyt kaikille jo alla olevan kortin myötä oikein ihanaa, iloista, rentouttavaa joulua ja innolla ensi vuotta ja sen vaiheita odotellen!

Paljon onnea rakas aurinkoiseni!

Ada, kaunotar, elämäni aurinko, 12-vuotta
























Kyynel tuli silmään tätä kuvakavalkadia tehdessä...mihin ne vuodet katosivat? *ole ikuisesti luonani, aurinkoni, olethan?*

Siirille luva-nolla Pieksämäeltä!

Paljon on taas tapahtunut viime viikkoina asioita, mutta aloitetaan iloisimmasta uutisesta. Siirin kanssa kävimme Pieksämäellä kisoissa la 7.11.09, ja kotiintuomisina oli hieno nolla, muutama sekunti alle ihanneajan (vaikka itse olin ihan unissakulkijana radalla sementtijalkojen kera), ja sijoitus 2! Näin saatiin ensimmäinen luva-nolla kisakirjaan! Toiselta radalta vitonen kepeiltä, kun Siiri meinasi karata jo seuraavalle esteelle ennen vikaa väliä, korjasin, ja sijoitus oli 5. Nyt on ollut niin hyvä fiilis radoilla, että uskoa viimeisten kahden luva-nollan saantiin löytyy! Ei muuta kuin seuraaviin kisoihin hyvällä fiiliksellä, jotka onkin Jyväskylän kotikisat 28.11.09. Silloin paikalle tulee myös Siirin sulhanen Ykä kisailemaan kolmosluokkaan!

Muskan kanssa kävimme uudelleen eläinlääkärissä, tällä kertaa vakioeläinlääkärillämme näyttämässä kuvat ja juttelemassa jatkohoidosta. Muska ontui edelleen ja halusin kuulla hänen mielipiteensä. Sieltä tulikin kommenttina kahden ell silmin tarkastettuna, että nivelrikko on niin pieni, ettei voi noin pahaa ontumista aiheuttaa. Tai jos aiheuttaisi, olisi lääkkeiden pitänyt jo tepsiä paremmin. Toisaalta taas näkivät kuvissakin viitteitä tulehduksesta, ja kun tunnusteli lihasta, Muska merkkasi taas kipeän paikan. Eläinlääkäri olisi halunnut punkteerata olkapään, tehokkaimpana hoitona tähän, mutta kun juttelimme kuvauksen yhteydessä ilmenneistä ongelmista rauhoitteen suhteen, päätimme ensin yrittää suun kautta syötävällä kortisonikuurilla. Jos se ei tepsi, sitten pitää punkteerata varovaisella rauhoituksella.

Nyt on pari viikkoa kortisonikuuria takana, ja Muska ei onnu enää! Muutenhan kortisonilla on todella inhottavat sivuvaikutukset, mm. pissahätä ja nälkä, sekä lihaksista lähtenyt kaikki voimat. Mutta jos tämä nyt oikeasti tepsisi, niin sitten vaan kuurin jälkeen aloitetaan lihaskuntoutus taas, niin ehkä Muska pääsee vielä vapaammin harrastamaan, tosin kevyesti kuitenkin, kun se rikko siellä on pienenä jo olemassa. Mutta ei välttämättä ole vielä kaikki kisat historiaa, ja agilitya voi harkita matalilla korkeuksilla. Lisäksi Muskalle pitäisi nyt varata aika hierontaa/fysioterapiaan, joka tukisi hoitoa. Jatkan kuitenkin öljyjen ja kondroiitti-bioglukosamiinin syöttämistä tässä rinnalla.

Hakutreenejä oli parit ennen lumentuloa, viimeisimmästä treenistä minulla on videomateriaalia ja pitäisi yrittää ehtiä purkamaan ne koneelle jossain välissä. Harjoittelimme umpipiiloja, ja oli oikein hyvä treeni Siirille. Agilityssa emme ole päässeet viime viikkoina paljoa treenaamaan, kun työreissut haitanneet harrastuksia. Tällä viikolla kuitenkin ehdin työreissulta treeneihinkin, kiitos Finncomin ajoissa olleen lennon :). Siirillä oli intoa todella paljon ja rata sujuikin mukavasti. Alkuun oli pussilta hypyille menossa ongelma, että Siiri ryntäsi minua kohti, kun piti kääntää tiukasti seuraavalle hypylle, mutta sitten saimme ajoituksen kuntoon, ja homma toimi. Eli yhtä lailla opetettava Siiri irtoamaan 'kiinni'-käskystä, kuin on aikoinaan harjoiteltu käteentulemista. Ajoitus on kaiken avain tässä, homma toimi todella hienosti, kun osasin oikea ajoitteisesti Siirille kertoa, että saa irrottaa minusta irti, ja hakea seuraavan esteen.

Tänään lähdenkin kuuntelemaan viettiteorioiden hyödyntämisestä agilityssa, odotan mielenkiinnolla tätä luentoa harjoituksineen. Itse menen kuunteluoppilaaksi paikalle, vaikka hieman kiinnosti Siirinkin kanssa mennä harjoituskoirakoksi. Paikat oli kuitenkin jo täyttyneet niiltä osin, ja ehkä näin saan mukaani vielä enemmän ajatuksen siemeniä. Maalimiesoppilas tulee tätä luentoa ja harjoitusta vetämään, joten siksikin todella paljon on odotuksia illan suhteen!

Tulevaisuuden toivoja suunnitteilla

Ykä ja Siiri (Ykän kuva Anne Alho)

Pitkään olen asiaa mielessäni pyöritellyt eri kantilta ja nyt voin tuoda suunnitelmat julkisuuteen. Siirille olisi suunnitelmissa pentusia ensi vuoden kesälle 2010, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Sulhaseksi Siirille olen valinnut Ykän, Calibra's George Of The Jungle. Ykä on vietikäs ja kohtuullisen vilkas nuori uros, jonka uskon sopivan Siirille niin luonteensa kuin ulkoisten ominaisuuksienkin puolesta. Lisäksi suvullisesti yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen. Sukusiitosprosentti yhdistelmässä on 6-polvessa 1,6888%. Yhdistelmän sukutaulun löydät oheisesta linkistä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FIN44156/07&RekNoE=FIN43530/05&Sukupolvet=4

Ykä kilpailee agilityssa kolmosluokassa ja harrastaa lisäksi tokoiluakin. Ykä on käynyt MH-kuvauksessa, eikä mm. välittänyt laukauksista. Näyttelyistä Ykä on saanut ERI, ja mm. PU4 sijoitus ja vara-SERT. Ykä on perusterve ollut koko ikänsä, lonkat A, kyynärät 0, silmät CEA-vapaa (geenitestattu CEA-kantajaksi) ja MDR-tyypiltään +/- eli kantaja. Ykästä lisätietoja löytyy omistajan Merjan kotisivuilta http://www.nettinita.net/ sekä koiranetistä Ykä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN44156/07&R=296 . Siiristä lisätietoja löytyy kotisivuiltamme www.hannapankala.net ja koiranetistä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN43530/05&R=296 .


Ykän kuva Anne Alho

Odotettavissa on iloisia, vilkkaita ja terhakkaita harrastuskaverin alkuja, kodinvalloittajia ja perheensä parhaita ystäviä. Ensisijaisesti toivon pennuille harrastavia koteja, kisatavoitteita ei kaikilla tarvitse olla, mutta kaikenlainen aktivointi ja harrastaminen on aina plussaa. Tärkeintä on pysyvä, rakastava ja koiraa ymmärtävä koti. Kasvattajan tuki on koko matkalle luvassa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.


Ykän kuva Kati Kuuttila, Siirin kuva Timo Vallius

Perusteluja on monia, miksi haluan Siirille toisen pentueen ja miten Ykään päädyin. Siirin ensimmäinen pentue on valloittanut minut täysin alkumetreiltä lähtien. Luonteisiin olen erittäin tyytyväinen, lapsukaiset ovat osoittautuneet mukaviksi harrastuskavereiksi, joista löytyy potkua moneen lähtöön. Minulla on koko ajan ollut haaveena saada Siiristä jatkoa itselleni, kunhan aika ja suunnitelmat vaan osuvat yksiin. Ykä valikoitui isäehdokkaaksi kuultuani siitä paljon hyvää ja tutustuttuani siihen harrastusten parissa. Se on jo nyt kaksivuotiaana todella taitava agilitykoira ja halu tehdä töitä on kova. Innokas ja vauhdikas pakkaus, juuri sellaista mitä Siirille olen sulhaseksi toivonut. Lisäksi tunnen Ykän isän Vekun erittäin hyvin, ja emänkin olen joissain yhteyksissä tavannut, mikä edesauttoi Ykään päätymistäni. Luonneasiat ovat erittäin suuressa osassa tässä valinnassani, koska toivon toimivia, terverakenteisia harrastuskoiria.


Nyt olisi aika tehdä yhdestä haaveesta totta ja toivoa, että lopputuloksena on odotusten mukaisia sydämen valtaajia.

Jos tunnet kiinnostusta yhdistelmää kohtaan, minuun saa ottaa yhteyttä (hanna.pankala@gmail.com, puh. 040 4863406) ja voin kertoa yhdistelmästä ja valinnastani enemmänkin :) Siiriin saa tulla tutustumaan niin kotioloissa, treeneissä kuin kisoissakin. Ykä puolestaan asustelee Vaasan suunnalla. Yhdistelmästä päivittyy tarkemmat tiedot myöskin kotisivuillemme lähipäivinä.


Vasen kuva Timo Vallius, oikea kuva Kati Kuuttila

Agilitya, tottista ja esineitäkin välillä

Tällä viikolla on tullut melkein joka ilta taas treenattua, kun ei ollut työreissuja lainkaan. Maanantaina Siiri pääsi Muskan paikalle vikoihin tämän jakson agitreeneihin. Ensi viikolla jatkuu sitten uuden jakson merkeissä, joissa Muskan nimi ei enää ole treenilistoissa mukana :(

Rata oli kiemuraa ja haastetta täynnä, varsinkin aloitus oli yllättävän vaikea. Mutta Siirin kanssa homma sujui mukavasti. Itsenäinen treeni oli aikamoinen jumppasarja hyppyjä, pitänee skannata ko. piirros, joka on joltain ruotsalaiselta kisaradalta. Ekalla kerralla saatiin se onnistumaan niinkuin pitääkin, mutta se taisi olla moukan tuuria seuraavien yrityksien perusteella :)

Tiistaina riensin tukka putkella töistä esineruutua ottamaan, ennenkuin pimeä iskee. Muut olivat jo tehneet, kun vasta pääsin paikalle. Siiri ei ollut paljoa kerennyt kyykähtää asioille töiden jälkeen, kun jo työt kutsui. Mutta homma sujui hienosti ja oli mukava seurata, miten se oikeasti nauttii maastotyöskentelystä ja tekee töitä niin hyvin! Vaikka omat työt on hermoja kiristäneet viime aikoina, niin onneksi harrastus tarjoaa vastapainoa.

Muska pääsi ottamaan ultrakevyen treenin, näkölähtö Impan perään lyhyelle matkalle ja ruokailu hyvässä seurassa :) Jotain senkin on saatava tehdä, kuntonsa mukaisesti, muuten reppanan sydän murtuu (ja ohjaajan myös). Adalle samanlainen treeni perään, niin koko kolmikko oli tyytyväisiä.

Keskiviikkona löysäiltiin kotona, tosin jonnekin se ilta hävisi, kun meni pidempään työasioiden parissa...

Torstaina oli Siirin oman ryhmän treenit. Mukava rata, jossa oli mutkaa ja houkutusesteitä sekä niin avoin kuin suljettu kulma kepeille. Kepit sujui todella hyvin, josta yllätyin, kun kulmat olivat kuitenkin haastavampia. Siirille saatiin kunnon irtoamistreeniä, kun haluttiin layeroida hyppy vieressä olleen puomin väliin, ja puomille tultiin mutkan kautta. Helpommissa kohdissa layerointi on yleensä toiminut hyvin, mutta nyt olikin haasteellista, Siiri kun oli ihan varma, ettei saa niin kaukana mammastansa olla. Apuohjaajan avustuksella saatiin sekin onnistumaan ja Siiri irtosi lopulta hienosti tekemään itsenäistä suoritusta. Juuri tällaisia tarvitsemmekin nyt lisää, irtoamista niin etu- kuin sivuttaissuunnassa. Tässä oli sivuttaisetäisyydestä kyse, jota ei olekaan tullut noin isoilla etäisyyksillä treenattua.

Perjantaina suuntasimme Impan kanssa taas tottistelemaan. Siiri oli intopinkeänä, ja seuraamiset oli iloista menoa. Edistäminen on nyt pahentunut jonkun verran, ja testasinkin nyt palkkana pallon heittoa taakse, kun ensin naksauttanut hyvästä kohdasta. No ennemmin innosta soikea edistävä koira, kuin perässä raahattava ;)

Jäävät liikkeet oli uskomattoman hyvät, verrattuna viikon takaiseen arpomiseen. Istumiset ja maahanmeno onnistui joka kerta. Lisäksi Impalta sain lainaan ihanan rättilelun, jolla leikitin Siiriä palkaksi parista istumisesta. Ensin ei meinannut millään malttaa laittaa pyllyä maahaan, innosta täristen olisi ihana aarrerätti pitänyt saada. No äkkiä hiffasi, että mitä nopeammin pylly tippuu, sen nopeammin saa aarteensa. Sitten vielä otin lisää seuraamista, lelupalkalla taakse. Vieraalla noutokapulalla tasamaanouto. Ensimmäinen ok, hieman peruutin varmistaen suoran palautuksen. Tokalla varasti ja hieman vino luovutus. Kolmas oli hyvä, suora luovutusasento ja malttoi odottaa lupaakin. Tästä iso palkka.

Lopuksi murheenkryynimme paikkamakuu. Aikaisempien liikkeiden aikana Imppa otti Jessellä koko ajan, paikkamakuun aikana taas Ricolla. Alku oli taas vaikea, kyynärpäät koholla heti kun otin askeleen poistuakseni. Pari uusintakäskyä, jolla sain sen lopulta riittävän levollisen näköiseksi, että pystyin jättämään sen. No käveltyäni kohtuulliselle etäisyydelle ja käännyttyäni katsomaan, niin johan siellä taas odotti Siiri kyynärpäät ilmassa könöttäen. Uusi maahan-käsky, ja nyt vihdoinkin pysyi sitten rauhassa koko sen ajan, mitä pidin. En ottanut aikaa, mutta kyllä Imppa siinä aika monta liikettä ehti ottaa välissä. Ruoka rasiasta palkaksi, ja nyt olen Katin vinkistä tehostanut palkan aloitushetkeäkin niin, että syö ensimmäiset haukut ainakin vielä makuullaan. Ennen aina singahtanut saman tien pystyyn, joka ollut multa iso virhe tuollaisen herhiläisen kanssa. Treeniä treenin perään, ja nyt kiinnitettävä itse palkkaukseen huomiota sekä siihen, miten sen jätän paikkamakuuseen, koska levottomuus = 'kyynärpäiden hytkyntä' on siinä hetkellä se pahin.

Tottistreenit meni oikein mukavasti, ja taas juteltiin ensi kevään koesuunnitelmista. Toivotaan, että kaikki suunnitelma menee putkeen ensi vuoden osalta, sillä Siirillä on niin pk-koe kuin agilitykisojen lisäksi suunnitelmia muullakin saralla, joista kohta kerron enemmän ;)

Ps. Muskakin otti tottista ilman leikkimistä ja nopeita liikkeitä. Hmmm, jahka tyttö toivon mukaan saadaan oireettomaksi, lähdemme kokeilemaan toko-puolta. Pilkuviilaajiksi meistä ei kyllä ole, mutta jos alokkaan verran, kun tyttö on niin täynnä intoa tehdä hommia <3 Sydäntä särkee vieläkin...

Huokailua ja ajanpuutetta

Viime viikot on ollut turhankin ruuhkaisia, milloin on posottanut peräkkäisinä päivinä työreissuilla ympäri Suomea, eläinlääkärillä ravattu ja välillä yrittänyt ehtiä treenaamaankin.

Tottiksen osalta viimeisen kuukauden treenimäärä ei ollut se, mitä toivoin ehtiväni tehdä ja kun työkiireet kasvoivat sen lisäksi että Muskan sairauskin vielä tuli tähän päälle, totesin että siirrän tavoitteeni pk-puolella ensi kevääseen, myöskin BH-kokeen (olen itselleni nyt armollinen, niinkuin Kati tässä taannoin sanoi, että välillä voisi olla sitäkin itsellensä). Rimani edes BH-kokeeseen menolle on korkea, enkä halua lähteä vain kokeilemaan, vaan haluan että homma oikeasti toimii ja treenimäärä on riittävä, jotta koiran kanssa olisi kaikki järkevät mahdollisuudet suoriutua tilanteesta toivotulla tavalla.

Siirin kanssa olen ehtinyt treenata tottista aivan liian vähän, ja haluan enemmän kisanomaisia, häiriötreenejä alle. Harmittaa toisaalta, mutta tähtäin on muutenkin koko ajan ollut ensi keväässä eikä meidän alunperin pitänyt vielä mennäkään BH-kokeisiin, joten nyt on sitten vaan saatava BH-koe heti keväästä suoritettua, ja siihen perään katsastettava itse hakukoitoksia saman tien. Tottista on kuitenkin koko ajan rakennettu kokeita ajatellen, ei pelkästään BH:ta, eli telineet on olleet harjoitusohjelmassa mukana. Näillä eväillä jatketaan nyt talven läpi, eikä enää laiskotella tottiksen suhteen.

Siiri varmaankin luki ajatukseni asiasta, koska viimeisimmät treenit sujuivat todella hyvin, paitsi se paikkamakuu on ollut yhtä epävarma. No turha enää miettiä, ensi kevättä kohti tällä saralla!

Musta viikko

Paljon on tapahtunut parin viikon aikana, treenattu agia ja tottista, käyty kisoissa hakemassa mm. yksi hieno nolla reippaasti alle ihanneajan, mutta sijoitus ei riittänyt luvaan, ja kävimme myös agilitykoulutuksessa Tampereen seudulla, josta sai taas mietittävää ja näki kivasti muita collieita.

Mutta tarkempi analyysi näistä saa nyt ainakin jäädä, videota lisään jossain välissä ja tarkempaa selontekoa ehkä sitten. Muska kävi tutkimuksissa ontumisen takia, josta jo viimeksi kirjoittelin. Röntgen-kuvat kertoi lopulta karun totuuden; nivelrikko oikeassa olkanivelessä. Kaikista kuvista tuota rikkoa ei vielä nähnyt, mutta yhdet kuvat olivat juuri oikeanlaiset paljastamaan syyn. Hirveän pahasta rikosta ei vielä ole kyse, ja lääkityksellä saataneen hoidettu hyvin oireettomaksi, mutta ainakin kuuriluontoisesti joutuu lääkitystä syömään loppuikänsä tuon takia. Agilityllehan tämä oli lopetustuomio sitten, ainakin normaalissa mittakaavassa ja kisamielessä. Eläinlääkäri sanoi, että kunhan ensin on hoidettu oireettomaksi, sitten voidaan katsoa, millaista harrastamista vielä kestää. Mutta päivänselväähän on, ettei etuosalle voi enää kovaa rasitusta laittaa, eli korkeintaan kevyttä harrastusta ja sellaisia esteitä, joissa ei painoa ja rasitusta etupäälle niinkään tule. Enkä haluakaan riskeerata mitään tuon suhteen, jottei pahenisi. Maastolajeja nyt mietin, että onneksi niissä ei ole aiheesta ongelmaa sitten, kun Muska on oireeton, koska voi liikkua ja lenkkeillä normaalisti toivon mukaan sitten. Nyt on liikkuminen siihen asti kuitenkin rajoitettua, rauhallista hihnalenkkiä.

Sydän murtuu tästä tiedosta, koska Muska rakastaa agilitya ja kilpailuja, se on täynnä elämää ja virtaa, nauttii juoksemisesta ja hyppimisestä metsissä. Toki Muskalla on jo jonkun verran ikää, mutta yleiskunto ja mielentila on kaikkea muuta kuin eläkeläisen. Pakko tämä tosiasia on kuitenkin pikku hiljaa hyväksyä. Muutaman päivän olen tätä nyt sulatellut ja kapinoinut mielessäni, että Muskalle ei voi käydä näin. Nyt lääkitään ja hoidetaan Muska kuntoon, onneksi jotain korvaavaa voin aina keksiä maaston puolelta, mutta kyllä sydän murtuu Muskan puolesta, joka ei meinaa millään ymmärtää nytkään, ettei jalka kestä sitä menoa, mitä se haluaisi tehdä ja puuhata. Elämä on epäreilua.

Yksi sairastaa, kaksi sairastaa, kolmas agiliitelee

Kulunut viikko on ollut kiireinen työn puolesta, ja iltojen pimetessä yhä aikaisemmin, jäi tämän viikon treenit kahteen agiliitelyyn Siirin kanssa. Muskan vielä popsiessa tulehtuneeseen poskihaavaansa antibiootteja, Siiri pääsi sunnuntaina ottamaan ainoana motivoivaa pätkää ja maanantaina Muskan vuorolle treeneihin.

Viime sunnuntain pika-motivointitreeni sujui niinkuin toivoinkin. Käytin hyväkseni valmiiksi suoralla olleita esteitä, ja tein pitkän suoran koko kasvihuoneen pitkän seinän pituudelta. Puomi, 2 hyppyä, A ja putki vierekkäin, kepit ja sitten oli yksi hyppy keppien vierellä vaikeamman keppikulman harjoittelua varten.

Ensin otin 4 kepin sarjalla pari toistoa, hakien sisäänmenoa avoimista kulmista ja vauhtia itse pujotteluun. Siiri oli ihan intona hommasta, joskin myös hämmästynyt, kun kepit loppuivat ennenaikojaan kesken. Sitten otin puomi, hypyt ja putki suoran, ihan vaan saaden Siirille hauskaa vauhdinhurmaa. Ja tästähän Siiri tykkäsi! Sitten väliin hypyltä 90asteen kulmassa kepeille kääntöjä ja keppejä myös pelkästään. Päätin testata, mitä Siiri tuumaa, jos vaihdan käskytyksen kepeillä samaksi kuin Muskalla, eli kepit ja sisällä ollessa menemenemene, joka on mun paljon helpompi rytmittää tasaisesti ja käskyttää hengästyksissäänkin sen. Lisäksi se toimi Muskalla vauhdinnostajana, ja kas vaan, niin toimi Siirilläkin! Käskytys vaihdettu, yes! Sitten vielä pari rallattelua kepeiltä putkeen, hypyt ja puomi, hillitön leikkiminen wubballa, kitekatit rasiasta päälle ja kotia :)

Maanantaina ohjatuissa treeneissä teemana oli layerointi, jota onkin jonkun verran Siirin kanssa tehty. Harjoitus sujui hyvin, ja lisäksi yhden tiukan hyppykäännöksen sain toimimaan useammalla eri tavalla, jaakotuksella, niistolla ja ihan perinteisellä pyörityksellä. Kiva treeni, ja vaikka neiti oli keuhkonnut tunnin verran vuoroansa odottaessa, silti virtaa riitti harjoitukseen. Itsenäisenä oli pujotteluun avoimemmasta kulmasta okserin takaa sekä pimeä putkikulma, ja taas renkaan kautta avoimemmasta kulmasta pujotteluun. Nuo on juuri niitä treenejä, mitä me tarvitsemmekin. Alkuun tökki pujottelulla, meni joko toiseen väliin ja lopetti 10 kepin jälkeen, mutta lopulta alkoi sujua sekin.

Tällä viikolla en sitten ehtinyt muuta treenailemaan, kuin torstaina Siirin omiin agi-treeneihin. Rata oli meille haastavia kohtia täynnä, joista en ollut varma miten selviydymme. ALoituksessa oli kaksi hyppyä ja suora putki. Kakkoshyppy oli oikeammalla kuin ensimmäinen. Aloitin niin, että olin putken aloituksen kohdalta aavistuksen taaempana, ja kutsuessa ekaa hyppyä kävelin putkea kohti, työntäen liikkeellä kakkoshypylle ja suoran lähestymisen putkeen+ itse sain etumatkaa jatkoa varten. Tämä toimi yllättävän hyvin! Putken jälkeen hypyltä kääntö takaisin putkeen, siinä ei erikoisempaa, ehdin hyvin sinne tuolla aloituksella. Putken jälkeen oli sitten ensimmäinen tiukka paikka mielestäni, hyppy ja 90asteen kulma kepeille. Olin huolissani, miten ehtisin sinne, mutta putkea edeltävällä hypyllä onnistui ottaa sen verran etumatkaa, että pienen pieni vekki hypylle ennen keppejä ja sitten oma liike kohti kakkosväliä toi onnistumisen tähän. Seuraavaksi olikin sitten hyppykuvio, jossa olisi auttanut, jos pystyy vedättämään kepeillä. Kun olimme yhtä matkaa, piti saada Siiri irtoamaan hypyille, koska jouduin takaaleikkaamaan toisella hypyllä, ja kolmannen ollessa 180asteen kulmassa, eli vielä saatava kiertämään sen taakse, ettei tule välistä, kun leikkaan takana. Kouluttajamme meni palkkaamaan hypyn taakse, jotta saadaan varmasti irtoamaan, ja minun piti muistaa jättäytyä jälkeen hieman, eikä rynnätä yhtä aikaa hypylle. Valssia kerran en ehtinyt noiden hyppyjen väliin millään tekemään. Siiri oli intoa ja vauhtia täynnä, niinpä treeni sujui hyvin ja irtosi hienosti esteille.

Kepeillä taas taisteltiin, varjoja taisi olla häiritsemässä yhdessä keppivälissä, ja meinasi taas lopettaa 10 kepin jälkeen ja rynnätä hypylle siitä. Mulla myös meni sähläämiseksi, kun koira kävi kierroksilla. Täpinäiita+ sählä ei ole hyvä, vaan pitäisi itse pysyä rauhallisena ja täsmällisenä, eikä alkaa säätämään kilpaa Siirin kanssa. No sitten seuraavat pätkät sujui kivasti, hankala kuvailla koko harjoitusta tähän, kun treeni on pdf:nä, enkä nyt heti keksinyt miten saisin sen toiseen muotoon ja tähän liitettyä kotikoneella, työkoneella kyllä onnistuisi. Mutta joka tapauksessa, lopputreeni sujui hyvin, siinä oli myös vaikeampi keppikulma, jota tein pakkovalssilla ja sitten jääden toisella puolelle tökäten koiran toiselta puolelta pujottelemaan ja työntämällä houkutushypyn ohi putkeen. Siiri oli todella hyvän tuntuinen, ja liikkui hienosti. Kun vaan en itse menisi omalla sählöyksellä aina pilaamaan tällaisia hyviä pätkiä.

Ja mitä otsikkoon tulee, Muska on ollut kipeänä posken takia ja nyt on mystistä pientä ontumista ollut parina päivänä, jota seurailen. Ei ole kokoaikaista, mutta perjantai-iltana oli todella jäykkänä. Voihan olla reväyttänytkin jonkun paikan vaan, kun tassusta en syytä löytänyt. Toivottavasti ei sen kummemmasta kyse. Ada taas herätti lauantain vastaisena yönä, pelkäänpä pahoin pissatulehduksen taas uusiutuneen, ja edessä on lopun elämän antibiootti-kuuri. Pissailu ja levoton nukkuminen läähättelyineen oli viimekin yön teema ja lenkillä tuntui vaan pahentuneen vaivan. Viimeksi oli keskustelua, että jos taas uusii, kyse sitten ilmeisesti siitä, ettei rakko koskaan tyhjene kunnolla, ja siitä pääsee aina tulehdus uusiutumaan. Tätä on joskus vanhoilla rouvilla vaivana. Hoitona on matala annos antibioottikuuria pysyvästi, joka ei sinällään ole tietenkään hyvä asia, mutta kuulemma nykyaikaisilla lääkkeillä ihan ok asia, kun annos pidetään puolessa normaalsita. Huomenna soitan Adaa hoitaneelle eläinlääkärille, toivottavasti saisin heti ajan, koska olen töiden puolesta tiistain melkein koko päivän kiinni, ja ke-to taas vaihteeksi reisssun päällä...

Tänään pitäisi jotain treenata, joko motivointipätkä hallille agiin tai sitten ehkä ennemmin edes jotain tottistella. Huolestuttaa tottispuoli, kun ei siihen BH-kokeeseen enää pitkää aikaa ole. Mietin jo perumistakin näiden työkiireiden rajoitettua taas harjoitteluaikaa, mutta sitten päätin, että menen kokeilemaan, vaikka se paikkamakuu on todella epävarma edelleen.

Siirin voitonjuhla!

Eilen oli vuorossa agilitykisat Pieksämäellä. Lähdimme jo aamutuimaan paikalle, kun Timo&Näpsä tuli samalla kyydillä ykkösiin kisaamaan. Oli mukava seurailla ykkösten ratoja aamun ajan, ennen omaa koitosta. En jännittänyt nyt paljoakaan kisoja, tietysti radalle mennessä tuli taas tuttu tutina päälle, mutta vähän pitääkin olla jännitystä ilmassa.

Siiri liikkui hienosti, ja huomasin itse suunnittelleeni radan tietyistä kohdin väärin huomioiden Siirin liikkuminen. Mutta virheetön rata oli kuin olikin lopputulemana ja fiilis uskomattoman hyvä. Tulosten odottelu oli hermoja raastavaa, oliko se nolla, riittikö aika kymmenkuntaa bortsua vastaan, joita maxiluokka oli taas pullollaan. Riemu repesi, kun tuloslista tuli seinälle ja meidän nimet komeili ykkössijalla yli kahdestakymmenestä koirakosta luokassa. Mutta samantien tuli pettymys, 0,77 oli rivillä tuloksena! En voinut uskoa, että vaikka yhdellä hypyllä tuhraantui aikaa ja jokunen kurvi meni pitkäksi, aika ei silti riittänyt nollaan. Koskaan ei ole vielä kohdalle tullut yliaikaa nollaradalla, no nyt on sekin pettymys koettu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi radasta, ja niinkuin seurakaverit sanoi, ykköskorokkeelle kipuaminen on niin hieno juttu, että ei parane suuta mutristella yhtään :)

B-kisalla meni sitten kepeillä hermoiluksi ja säätämiseksi heti alussa, onneksi sitten sain vielä hermoni kasattua ja loppurata oli sujuva ja mukavaa menoa. Ja kyllä se palkintojenjaossa oli mukavaa nousta ykköskorokkeelle, vaikka olisin mä mielellään sen 0 kilpailukirjaan ottanut.

Nyt kun on videota pyörittänyt edestakaisin, niin monesta kohdin saisin ne pirun kymmenykset pois, ja sekuntejakin. Tästä taas viisastuneena, jatkamme harjoittelua, ja ehkä ohjaaja joskus toivon mukaan oppii liikkumaan paremmin radalla, aika lyllerryksen näköistä menoa edelleen. Olen niin voimakas kanta-astuja, että juoksu on todella raskaan oloista. Välillä olen yrittänyt opetella juoksutekniikka enemmän päkiälle, mutta se vaatii todella paljon töitä, että se menisi selkäytimeen asti.

Sunnuntain vietämme kotipuuhien parissa, tosin sen verran meinasin puutarhakauppareissun ohella tehdä, että otamme hallilla motivoivan vauhtipätkän Siirin kanssa.

Ohessa linkki voittorataan: http://www.youtube.com/watch?v=4hRcMWFYUn4

Paluu arkeen

Niin se loma loppui ja työkiireet alkoivat lennosta. Blogin päivitystahdissa tämä näkyy myös. Treenattu kyllä ollaan, mutta muuhun ei olekaan sitten aikaa ollutkaan. Viime viikolla olin Muskan kanssa maanantaina agissa, tiistaina hakuiltiin, keskiviikkona käytiin tottistelemassa monen mutkan jälkeen (kuuluu sarjaamme päiviä, jolloin olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan), torstai meni työreissussa ja Siirin agi sivu suun siinä samalla, perjantaina vapaata, kun sitten viikonloppu menikin pk-leirillä Oikarissa.

Agilityssa oli hauskaa menoa Muskan kanssa. Viikonloppuna olleet kisat ei sujuneet ihan putkeen kummankaan koiran kanssa, mutta ihan mukaviakin pätkiä oli radoissa. Meihin alkaa päteä kuuluisa sanonta: kyllä se kotona osaa, tai hei, kyllä me oikeasti treenataan... No treeneissä oli taas kerran hyvä meno päällä, ja kepit, jotka kisoissa oli jostain syystä niin vaikeat mennä kunnolla loppuun, sujuu kyllä treeneissä vaikka miten päin. Pidempää kuljetusta vaativat kohdat houkutusesteineen ovat Muskan ja mun kompastusalue tällä hetkellä. Aika moista kääntöä ja vääntöä vaati, että sain sen putken ohi kuljetuksella, todella tarkkaan mietittävä, missä vaiheessa lähtee kääntämään. Mutta yleisesti tyytyväinen Muskan menoon agissa edelleen. Jos vielä saadaan tuo meno kokonaisuudessaan kisakentillekin, niin olisi hienoa :)

Tiistaina haussa oli teemana motivoivat pistot, leirin ollessa edessäpäin. Siirille otin kolme pistoa, joissa kaikissa suorapalkka. Etukulmat, joista ykkönen valmiina, kakkonen haamuna. Nämä ok, pari lähetystä vaati tosin ekalle pistolle, taisi käydä hieman ylikierroksilla ja piti juosta höyryjä ensin pois, ennenkuin malttoi lähteä kunnolla pistolle. Toka ok, otin sieltä kutsuna sisään Siirin, ja heitto keskilinjan yli etsimään. Tämä meni hyvin ja tuli todella hyvä tyhjä pisto. Otin pistolta takaisin, ja lähetin kolmannelle maalimiehelle, tämä myös sujui ok. Loppuun iso palkka ja leikki tuttuun tapaan.

Muskalle otin etukulmat, tosin Muska taisi ymmärtää, että puolet koko metsästä. Ei ole aikoihin tyttö juossut sellaisia pistoja, kuin nyt teki. Tosin meni tarkkaan just sinne, minne lähetin ja alkoi risteillä ristiin rastiin vasta yli 5om upottuaan :) Minä kun lähetin viistosti ohi piilon, tyhmä ohjaaja. No, Muskalla oli hauskaa rytistellä metsässä ja löytyihän se maalimieskin sieltä :) Ilmaisu sujui hyvin.

Keskiviikkona olimme tottistelemassa kevyesti Impan ja Annen kanssa. Anne oli Vekun kanssa häiriönä Siirille vain oleilemalla kentän laidalla. Otin lyhyet seuraamiset, pari jättöliikettä, leikkimistä ja lopuksi paikkamakuun. Imppa tuli sanomaan, kun oli aika hakea koira, eli kun oli vielä kohtuu rauhassa (mutta oli jo alkanut pieniä levottomuuden eleitä osoittaa).

Muskan kanssa vaan hengailtiin ja otettiin ihan pari liikettä, samoin Ada vaan leikki patukoilla. Lopuksi kävimme Annen ja Vekun kanssa lenkillä kipuamassa Laajavuoren päälle ja takaisin, minulla oli vain Siiri mukana.

PK-leiri oli todella antoisa. Ryhmämme oli aikamoinen sukulaiskokoontuminen taas kerran, siellä oli Siirin lisäksi Saimi-sisko, Hessu-velipuoli ja Nessi-tytär :) Miten niin innokas hakuharrastus sukuvika :)) Mukava oli seurata sukulaisten hienoa työskentelyä maastossa, Saimi on kehittynyt kovaa tahtia ja Hessu teki vaikutuksen minuun luonteellansa, aikamoinen pakkaus sekin (en ollut aiemmin tavannutkaan tätä velipuolta).

Meidän hakuryhmämme kouluttaja Anni Rytkönen oli todella analyyttinen ja hyvä, perusteli asioita ja kävimme suorituksia sekä eri vaihtoehtoja perusteellisesti lävitse. Siirin ja minun ekasta harjoituksesta, jossa piti näyttää perustreenimme, kehui, että koira ja ohjaaja tietävät mitä tekevät tarkalleen, ja homma on hyvin hallussa. Kehui jopa hallintaamme, missä on kuitenkin riittänyt työnsarkaa, mutta näköjään se on puolihuomaamatta sieltä tullut. Tiina mainitsi myös, että en enää hosunut rullan luovutustilanteessa samalla tavalla, kuin alkukesästä.

Ensimmäisessä harjoituksessa otin kolme maalimiestä, etukulmat ja umpipiilo, kaikki irtorullilla ilmaisten. Toinen etukulma sisälsi suoalueen ylityksen ja toinen oli ojassa. Kolmas oli teltta, josta pyysin jättämään nyt oven auki. Homma sujui hyvin ja Siiri työskenteli varmasti ja motivoituneesti. Itseäni ei myöskään jännittänyt nyt yhtään vieras leiriporukka, vaikka yleensä ensimmäiseen treeniin on kuulunut pieni jännityskin leireillä.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Toinen harjoitus oli sitten neljällä maalimiehellä. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lähetysasentoihin ja oman kropan käyttöön. Etukulmat suorapalkkana, kolmonen oli lähellä keskilinjaa ollut maakuoppa, jonne vaati pari lähetystä, ennenkuin sai paikannettua. Ensimmäisellä jo etsi kovasti, mutta oli edennyt liian syvälle, eikä saanut paikannettua maakuoppaa. Tähän otin ilmaisun, Siiri tiputti rullan, kun hölmönä kehuin kesken sitä, kun olin niin tyytyväinen onnistuneeseen lähetykseen ja pistoon. Nelonen oli sitten haamu, joka oli notkelman toisella puolella. Maastovaihtelu oli aika iso tässä, ja niin vaan haamusta huolimatta hajut vei Siiriä ensin ihan alueen toiselle laidalle, ennenkuin sai paikallistettua maalimiehen. Myös mm. kouluttajamme koiralla oli vaikeuksia tällä takakulmalla, hajut meni siellä todella haastavasti. Mutta hyvin meni harjoitus, ja Siiri jaksoi leikkiä innolla sukkapallolla.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Ilta meni vielä suorituksia analysoidessa ja hakuartikkeleita tutkien sekä keskustellen. Iltamyöhällä raahauduin kotia, namipurkit seuraavaa päivää varten valmiiksi ja kaatuminen sänkyyn.

Sunnuntaina teimme esineruutua. Otimme nenänavausharjoituksena esineiden poimintaa tieltä. En antanut Siirille mitään käskyä, kehuin kun otti itsenäisesti vieraita esineitä ja toi minulle. Itse esineruudun otimme sitten niin, että vaikka ruutu oli tallattu kisamaisesti, katsoimme selkeän lähetyslinjan, jolle kolme esinettä valmiiksi linjaan. Kohta oli risukkoinen, mutta se ei Siiriä haitannut. Aamulenkkimmekin menee aika risuisella metsäalueella. Siiri toi hienosti kaksi ensimmäistä esinettä, kolmannelle vaati useamman lähetyksen, kun ensimmäisellä kerralla meni ohitse ihan vierestä saamatta hajua. Emme ole tällä tavalla treenanneet esineitä, mutta tämä on yksi keino saada koira lähtemään aina tarkkaan sinne, minne haluaa. Siirikin lähti ensin työskentelemään paljon leveämmällä alueella, koska esineruutumme on ollut enemmän vapaamuotoista työskentelyä, jossa koira on saanut toimia hyvin itsenäisesti. Aina on lähetyksissä lähtenyt suoraan haluamaani suuntaan, mutta jonkun matkaa edettyään lähtenyt risteilemään ruutua. Kumpikin tapa varmasti toimii, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä tällaisia harjoituksia. Anni käyttää myös paljon mielikuvia, niitä voisi välillä myöskin ottaa. Olemme esineruutua tehneet viime ajat aina vaan kisanomaisesti, pitää muistaa siitäkin tehdä välillä motivoivampi muullakin tapaa, kuin laittamalla kivoja esineitä tms, mitä nyt olemme harrastaneet.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Päivän lopuksi otimme kaikille nenän aukaisu-treenin vielä niin, että koira sai hakea hajun ja edetä itsenäisesti maalimiehelle. Tämä sujui kivasti Siiriltä, näitäkin voisi välillä tehdä :) Loppuun otin vielä kaksi ilmaisutreeniä kiintorullalla, maalimies oli aika lähellä ja tarkoituksena vain ottaa tekniikka harjoittelua ja katsoa rullan säätöjä samalla kohdalleen.

"Ohjaajan tiukka keskittyminen seuraavaan tehtävään; Siirillä nenä käy jo"

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Leiriltä tuli paljon mietittävää, enkä jaksa sormia käskeä kertomaan kaikkea tänne nyt millään. Mutta meille läksynä kasvattaa Siirin sietokykyä keskilinjan hälinälle ja sille, että minä itsekin voin siellä pitää enemmän ääntä yms. Suorapalkat olivat Annin mielestä perusta motivoituneelle hakukoiralle, ilmaisua tarvitsee vain tarkistella aina välillä, että on kunnossa (tietysti sen jälkeen, kun on ensin opettanut ilmaisun varmaksi). Meillä onkin aina ollut suorapalkkoja treeneissä mukana, mutta niitä voisi välillä ottaa vielä enemmänkin. Rullantuonnista minun ei kuulemma enää kannata palkata, koira tietää homman ja näytölle meno on sille se iso palkka. Kiintorullalla kun ei sitä tiputteluongelmaakaan ole ollut, joten miksi enää palkata rullan tuonnista.

Tämä viikko on mennyt leiristä toipuen ja töiden parissa. Tiistaina olimme sentäs tottistelemassa, ja vitsit että Siiri meni hyvin! Se oli virtaa täynnä, seuraamiset oli todella hyviä. Paikkamakuussa koeteltiin sen sietokykyä oikein urakalla, Impan ottaessa Ricolla tottista vieressä ja kauempana takana oli joku sakemanni treenaamassa. Siiri oli aika levoton, mutta pysyi hyviä pätkiä. Impan juostessa Ricon kanssa pomppasi pari kertaa pystyyn, josta komensin maahan ja kehuin hillitysti, kun meni maahan. Olisi tietysti ollut hienoa, jos se olisi koko ajan pysynyt maassa, mutta edistystä tämäkin, ei rynnännyt mihinkään sieltä, vaikka häiriötä oli enemmänkin.

Lopuksi otimme vielä jyrkän pk-A:n. Ensin läpijuoksulla, ei ongelmia, ja sitten kokeilimme pienellä kapulalla. Lähti kyllä hakemaan esteen kautta, mutta kiersi takaisin. Vaihdoin lopulta palloon, ja menin toiselle puolelle perässä, saaden Siirin palaamaan esteen kautta juoksemalla itse rinnalla! Tähän iso palkka, harjoitukset jatkuu kokeet tulevaisuuden kiikarissa häämöttäen :)

Leikkimistä ja tottista

Perjantaina 28.8.09 suuntasimme Impan ja Saanan kanssa hyvälle nurmikentälle, jossa tarkoituksena enemmänkin hauskanpito leikin muodossa ja kevyttä tottistelua siihen väliin. Ihana oli leikittää kunnon kentällä koiraa, jossa ei tarvinnut pelätä anturoiden olevan kohta auki.

Otin Siirillä ensin tennispallolla leikkimistä oikein kunnolla. Se oli kotona hiffannut tennispallon ihanuuden pitkästä aikaa, mutta Ada pallotyrannin elkein on aina rajoittanut muiden palloilla leikkimistä ja niin teki nytkin. Siiri oli aikas innoissaan, kun sai yksinoikeudelle irrotella pallon kanssa. Sitten otin pätkiä seuraamista, istumista ja maahanmenoja. Vaihtelin palkkana pallolla heittelyä ja namia. Jokusen täyskäännöksen tein, ne oli aika huonoja, mutta muuten seuraaminen oli hyvää.

Otin Siirillä toisen session pienen tauon jälkeen, jokusen täyskäännöksen, jossa avustin enemmän alkuun. Tämän myötä Siiri tajusi, mitä halusinkaan ja teki todella hienon täyskäännöksen. Pitää nyt muistaa treenata niitäkin välillä, kun ovat ihan unohtuneet. Sitten otin luoksetulon vauhdikkaana niin, että Siiristä pidettiin kiinni. Intoa ja vauhtia riitti, eteenistuminen oli hieman liian vino kylläkin. Jätin eteenmenoa varten tässä Siirin nähden wubban selkäni taakse maahan, ja kävelimme takaisin toiselle laidalle kenttää. Siiriä selvästi vaivasi, että jotain hei jäi tuonne. Jouduimme odottamaan vähän aikaa, kun juuri pahaan aikaan tuli lenkkeilijöitä koirien kanssa. Lähetin Siirin parin seuraamisaskeleen jälkeen sinne ja lähti hienosti eteen. Mutta mikä ilme sillä oli lelun luo tullessa, luuli selvästi, että olinkin jättänyt sinne herkkupurkin, josta annoin osan luoksetulosta. Otti kyllä wubbankin sitten toivuttuaan ihmetyksestä, kehuin ja leikin sen kanssa. Pieni tasaantumishetki tämän jälkeen, ja sitten paikkamakuu. Imppa otti Jessellä tottista ja tarkoituksenani oli ottaa lyhyt, onnistunut paikkamakuu. Tämä sujui hyvin, sain palkattua sen rauhallisesta hetkestä.

Muskalla otin myös jonkun verran seuraamista ja pari istumaanmenoa liikkeestä sekä luoksetulon. Noudossa jatkoimme luovutusasennon työstämistä, ehkä se vielä tästä alkaa lutviutua vanhoilla päivillä. Edistystä saatiin taas aikaiseksi, vaikka Muska todella herkästi peruuttaakin istumaan todella kauas. Muska pääsi revittelemään kunnolla frisbeen kera.

Adakin pääse nurtsille leikkimään kunnon leikkejä patukalla ja ryöstipä se poikien jalkapallonkin .)

Hei, sehän toimiikin! (sisältää agilityherätystä)

Viime viikon torstaina 27.8.09 vein Muskan Siirin agitreeneihin. Halusin saada Muskan kanssa enemmän tuntumaa ohjaukseen ja samalla pitää Siirille lyhyen tauon treeneistä.



Rata oli täynnä asioita, joita en tiennyt varmaksi, miten Muskan kanssa olisi parasta mennä, kun taas Siirille toimivia ratkaisuja olisin heti löytänyt. Treenin tarvetta siis! Alkupätkää jo saatiin aika lailla hioa, että sain Muskan oikeasti hyppäämään neloshypyn putkeen pujahtamisen sijaan. Se ajoitus oli siinä todella hiuskarvan varassa, milloin vedän riittävästi mutta en liikaa, ettei sujahda ohitse. Viitoselle kierrätin kauimmaisen siivekkeen kautta ja siitä vastaanotto ja putkeen ok. Muurilta putkikuvio ok. Sitten olikin taas väännön paikka noissa hyppykuvioissa ja tämä toi myös ahaa-elämyksenkin. Olen päässyt sanomaan, miten nykyään tuntuu, että Muskaa saa välistävedoissa vetää kuin kääntäisi autoa ilman ohjaustehostinta. Yritin nytkin vetää ja peruuttaa ja työntää, tehden vaikeita ja hitaita sik-sak-kuvioita ja myöhästyen jatkosta. Mutta kas, kun kokeilee neuvotunlaisesti, niin ei tarvitse peruutella tms. Menin vaan ysi-hypyn taakse vastaanottamaan, ja sitten alta vauhdilla pois, itsellä suunta ja kroppa täysin menosuuntaan ja pelkällä käden törkkäisyllä Muska seuraavalle hypylle taakse ja sama seuraavalle. Ja hei, se toimi! Muska kääntyi todella nätisti hyppyjen välit, uskomatonta, miten helppoa! Nyt perun sanani Muskan kankeudesta tässä asiassa ainakin :)

Jatko kuvio asetti taas haasteita minulle, ja sitä hioimme jonkun verran. Lähinnä kepeille vienti, Muska oli taas perävalot vilkkuen putkessa pariin otteeseen... Kierrätin hypyn oikean siivekkeen kautta, valssilla vastaan ja sitten kepeille vienti niin, että vasen käsi ja kroppa myös koiraan päin enemmän, kohti toista keppiä ja vasemmalla kädellä ohjattu sisäänmeno. Saimme tämän lopulta onnistumaan, vaikka tiukille otti, kun mun koordinaatit ei tahtoneet totella millään. Todella hyvä treeni, ja sain varmuutta taas lisää Muskan viemiseen. Ei olla sen kanssa vähään aikaan tehtykään näin vaativia treenipätkiä.

Siiri pääsi sen verran töihin , että otin pk-A:n sillä. Ensin juostiin kerran yhdessä se edestakaisin, sitten heitin pallon ja käskynä pelkkä A-tuo. Hienosti toi pallon A:n kautta takaisin. Ja piti ottaa toisenkin kerran näin, yhtä hyvin sujui! Sitten hain autolta vielä pienen noutokapulan ja sama homma, hienosti Siiri on homman oppinut! Ei mitään epäröintiä, etteikö tulisi telineen kautta takaisin. Virtaa kun tuntui olevan vielä tämän jälkeen kuin pienessä kylässä, otin vielä tasamaan noudonkin ja loppupalkka siihen.

Hyvä treeni-ilta :)

Taitava hakukoira

Tiistaina lähdimme hakumetsään parin lepopäivän jälkeen. Päätin ottaa neljä maalimiestä, joista ensimmäinen irtorullalla, maasto ylämäkeä ja piilo kaatuneen kuusen luona. En ottanut tällä kertaa mitään seuraamista tai ilmoittautumista alkuun, vaan Siiri sai kiskoa vauhdilla alueelle. Lähetyksen kuitenkin tein niin, etten pitänyt siitä kiinni. Tämä sujui erinomaisesti, toi rullan tiputtamatta sitä kertaakaan, suoraan käteen ja lähti näytölle tuttuun tapaan hyvin.

Toinen maalimies oli tasaisessa maastossa ojan luona piilossa, ja tämä kiintorullalla. Ohjeena oli auttaa Siiriä vain tarvittaessa. Auttaminen on ollut sitä, että laskee käden maahan, jotta Siiri kurkottaisi alemmas ja huomaisi kiintorullan. Nyt ei maalimiehen tarvinnut auttaa, pari kertaa oli vienosti kuonolla tökännyt, että tulisikos sitä ruokaa ja kun ei tullut, äkkäsi kiintorullan ja toi sen erittäin mallikkaasti minulle käteen asti. Isojen kehujen saattelemana näytölle. Tämän siivittämänä päätin, että nelonen eli vika pisto on irtorullan sijaan myös kiintorulla ja ei auteta koiraa. Kolmonen tässä välissä oli suorapalkka. Piilo oli ylämäessä, kivirykelmän takana. Lähetin Siirin paljon ennen ko.piiloa, tarkoituksella niin, että joko tulee tyhjä pisto tai sitten saa hajun ja nostaa maalimiehen. Tästä tuli hieno tyhjä pisto, ja etenin hieman eteenpäin, kunnes lähetin uudestaan etsimään. Tällä kertaa löytö. Hyvin sujui siis tämäkin.

Viimeinen, neljäs pisto oli taas tasaista maastoa, piilo puiden takana. En huomannut tarkistaa kiintorullaa tässä välissä, kun olin niin tohkeissani hienosti sujuneesta treenistä. Siiri sai rullan otettua maalimiehellä ilman apuja, mutta tiputti sen puolivälissä matkaa (tuolloin en vielä tajunnut miksi). En tehnyt mitään, katsoin vain odottaen, miten Siiri asian ratkaisee. Ja oikein ratkaisi, otti rullan takaisin suuhun ja tuli luokseni, tästä iso kehu ja näytölle. Maalimiehellä selvisi, että hänestä rulla oli näyttänyt olevan vinossa, mutta ei ollut korjannut, kun Siiri oli sen saanut suuhun ok. Mutta se oli niin pahasti vinossa, että sen oli hankala juosta se suussa, ja siksi siis tiputti sen puolessa välissä matkaa. Jotenkin pitää saada tuo nailonpanta niin hyvin pysymään paikoillaan, ettei näin kävisi. Taas välinehuolia, aaarrgggh! Mutta koira toimi loistavasti, todella hieno homma :)

Muskan kanssa otin kaksi pistoa. Eka ylämäessä, sama piilo kuin Siirilläkin oli. Irtorullan tuonti ok, samoin näyttö. Toka pisto ojan ylitse piilossa. Ekalla lähetyksellä kaarsi liikaa oikealle päin, alueelta ulos, ja palasi takaisin. Palkkasin tästä tyhjästä pistosta ja lähetin uudestaan. Nyt sai hajun kohdalleen, ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia, ja toi rullan hienosti. Muska on kanssa aikas pätevä hakukoira :)

Ja jotta vanhuskoira Ada ei unohtuisi maininnoista, hän oli tallaamassa aluetta kanssamme, ja juoksi minun ja ja muiden väliä, tai kömpi lähinnä sen, mitä jaloistaan jaksoi :)

Kuvia agilitymestaruuksista

Sain hienoja kuvia lauantain kisoista, joten pakko jakaa ne tännekin. Kuvaajina toimivat Kati Kylliäinen ja Timo Vallius. Katin ottamia kuvia on tässä ensiksi, ja sitten Timon kuvat.










Kultajoukkue

Seuraavat kuvat ovat Timo Valliuksen ottamia:


























Keski-Suomen joukkueet (Kuva Elina Riipi)

Poseerauksia palkintokimaran kanssa ja muutenkin

Kauniilla ilmalla piti ottaa tytöistä kuvia niin palkintojen kera kuin ilmankin. Uudet kuvat löytyvät galleriasta .

Tässä pari otetta kuvista:




Mutta kaikkein oleellisin tekijähän on uskollinen cheerleader, joka pitää kersat ojennuksessa ja herran nuhteessa :)