Toipumista viikonlopun agilityannostuksesta

Viime viikonloppu oli aikas agilityn täyteinen, lauantaina ja sunnuntaina HuPiJa-valmennus Pieksämäellä, kouluttajana Janita Leinonen ja lisäksi su-aamuna kävin vetämässä kouluttamalleni mölli-ryhmälle vikat treenit Polleparkissa. Ensi viikolla aloitellaan taas ulkotreenit Killerillä.

Janitan radat olivat todella haastavia, erityisesti lauantain radalla oli sellaisia kuvioita, että mulla meni puolet vaihtoehdoista ohitse, kun yritin sisäistää uusia ohjauskuvioita, ja hyppykuviot oli minulle todella vaikeita. Sunnuntain radalla oli myös uusia juttuja ja haasteita, mutta siinä pääsin paremmin sisälle ja löysin toimivia vaihtoehtoja, jotka oikeasti ehdin sisäistääkin. Lauantain toivoton-olo vaihtui sunnuntaina siis 'ehkä mulla on vielä toivoa'-olotilaan :). Keli oli mitä loistavin, aurinko porotti ja kevään ensimmäiset ulkotreenit meni t-paita päällä, silti tuli kuuma. Videokamera lauloi treeneissä, ja kunhan saan materiaalin, katson josko sieltä joku julkaisukelpoinen pätkä löytyisi tänne laitettavaksi :).

Siirin kanssa on nyt käytetty tämä viikko viikonlopusta toipumiseen ja otettu iisisti. Virve kävi hieromassa Siirin ja Muskan tiistaina, Siirille oli kolmas hieronta reilun kuukauden sisään. Sen selkä on ollut aika pinkeenä, ja nyt toivon mukaan pysyisi kunnossa taas jonkun aikaa. Tosin totesin Virvelle, että Siiriä varmaan joutuu jatkossa hieromaan säännöllisemmin, se on niin täyttä lihasta kompaktissa rungossa, että paikat tahtoo mennä kireäksi lämmittelyistä, jäähdyttelyistä ja back on trackista huolimatta. Toisin kuin Muska, joka otti ilon irti rentoutushetkestänsä, iso ja pitkula tyttö pysyy rentona kerran vuoteen hierottaessa :)

Loppuun vielä kuva Siirin Darla-tyttösestä, joka pääsi agilityn alkeisryhmään. Neiti oli ollut oikein hienosti hallittavuustesteissä ja nyt pääsee sitten uuden harrastuksen pariin. Innolla odottelen sitä päivää, kun jälkikasvu alkaa näyttää kyntensä kisakentillä!

Siirin poika Ruuti

Piti vielä tänään laittaa lyhyt päivitys, kun sain mailin Siirin pojan, nuorimmaisen ja sen pienimmän 'Hannu Hanhen', Ruutin kuulumisista sekä valokuvia Ruutista. Pojasta on tullut mies isolla M:llä, joka oli odotettavissakin elokuun leiritapaamisen jälkeen, sen verran äijä Ruuti jo silloin oli.


Mukava on saada kuulumisia Siirin lapsosista, kaikki ovat kyllä menneet niin mukaviin koteihin! Loppuun Ruuti näyttää rentoutumisen mallia a'la iso mies :)

Agilityn hurmaa Muskan kanssa

Kuva Elli Kiviranta, Muska colliemestaruuksissa vuonna 2006

Sunnuntai-aamun treeneihin päätin ottaa Muskan Siirin sijaan, kun Siiri pääsi torstaina treeneihin ja lisäksi sillä on edessä rankka treeniviikonloppu viikon päästä Pieksämäellä. Rataan tutustumisessa (sen mitä siihen ehdin tutustua, kun oma koulutettavien ryhmäni aina venyy viimeisille sekunneille hitaan kouluttajan vuoksi ;) ) houkutti kyllä ottaa pätkä Siirin kanssa, mutta sain pitäydyttyä suunnitelmassa, hyvä niin.

Muskan kanssa treenit menivät oikein mukavasti. Alkuun oli itselle tuntuman hakua, kun Muska on niin erilainen vietävä kuin Siiri, mutta tulihan se sieltä ja saatiin vauhdikkaita pätkiä mentyä. Muskan kanssa oli kyllä virkistävää vaihtelua mennä pitkästä aikaa, se kun osaa todella paljon, ja kun ei nykyään enää sorru liikoja hinkkaamaan jotain kohtaakaan, pysyy Muskalla vire yllä ja vauhtia riittää mukavasti. Pujottelu sillä on erityisen mukava ja vauhdikas, toivottavasti saan Siirille samanlaisen draivin rakennettua siihen myös, harjoitusta harjoitusta siis.



Mentiin ohjattuna ylla olevasta treenistä oikeanpuolimmaisin pätkä, loput kaksi oli itsenäisesti treenattavia. Otin Muskalla tosin niistä vain tuota keinu-pätkää, tulipahan samalla muistuteltua pöydän ja okserinkin olemassaolosta, ehkä enemmän itseä, kun koiralle ne oli ihan peruskauraa :). Ohjatussa treenissä aloitus oli alkuun vaikea meille, Muska kun bongasi putken, enkä meinannut pakkovalssista huolimatta saada sitä taitettua kakkoshypylle, mutta onnistui sekin lopulta, kun itse vaan pidin malttini ja otin vielä hitaammin ja tosissani vaadin sitä hyppäämään ennen putkeen menoa. Kepit otin ohjatusti sisään, sujui hienosti. Kepeiltä putkeen ensin heitin Muskan edestäni, mutta takaaleikkaus ei tässä ollut hyvä, koska kuikuili putken jälkeen mua väärältä puolelta. Valssilla keppien lopusta putkeen toimi parhaiten, sitten samaa tiukkaa kääntämistä putkeltä, mitä Siirin torstain treeneissä oli myös. Sujui hyvin, ja neljän hypyn kuviokin sujui sitten, kun maltoin odottaa vielä hypyltä 12 ja peruutta kohti 13 niin, että sain Muskan tulemaan sinne A:n sijaan, jonka neiti camel boots parikin kertaa bongasi valsseistani huolimatta (alkaa muistua mieleen syyt Muskan nimitykseen...). Kivaa oli, ja pakkohan sitä on Muskankin kanssa lähteä kisaamaan taas. Treeneissä on mennyt talvella ja nyt parilla kerralla hienosti, vauhtia ja intoa riittänyt oikein kivasti ja kun koira oikeasti osaa todella paljon asioita, ohjaajan kanssa vaan aaltopituudet ei aina ole täsmänneet :). Kisoissa Muska on vaan viime vuosina laittanut liian usein leikiksi hommaa, käynyt moikkailemassa tuomaria ja lähtenyt ihan omille radoillensa ja viis veisannut mun ohjausyrityksistä. Jos saisi treenivireen tuotua kisoihin, niin tuskin oltaisiin näin kauaa junnattu kakkosissa...

Ylläoleva kuva on seuramestiksistä v07, Timo Valliuksen kuva. Hylsyjähän silloinkin taidettiin saada, ei ainakaan sijoituksilla suuremmin juhlittu :). Alla olevassa taas Muska pujottelee kovaa vauhtia eteenpäin, kuvan taisi ottaa Alhon Anne, kun olimme treenaamassa joku kesä ja aurinkoakin riittänyt joskus Suomen kesissä. Pitänee tulevana kesänä muistaa ottaa Muskasta tuoreempia agikuvia :)

Agilitya iltamyöhään

Torstai-ilta meni agilitytreeneissä. Torstain treenit ovat olleet kilpailijoiden omatoimitreenejä. Käyn näissä nyt kaksi viimeistä kertaa Anun ja Alin tilalla. Alunperin Muskan piti myös olla tässä treeniryhmässä, mutta märkäkohdun leikkaus siirsi meidän treenaamiset silloin. Nyt tyttö on onneksi hyvin kuntoutunut, ja voidaan tosiaan aloitella taas treeniä.

Alunperin oli tosiaan tarkoitus mennä Muskan kanssa, mutta vaikka se ei torstaina enää ontunutkaan, en uskaltanut vielä riskeerata ja niinpä Siiri pääsi purkamaan höyryjä agilityn pariin. Meillä oli kolme treeniä, joista Siirin kanssa otin kaksi, alla ratapiirustus.
Otimme ensin oikeanpuoleisen puomipätkän. Siiri kävi aika kierroksilla, ja maneesin ulko-ovi oli aikas lähellä lähtöpistettä, jossa jonkun verran koiria meni ulos ja sisään, joten jouduin käskyttämään aika tiukasti neiti tuimaa, mikä oli hyvästä, alan päästä eroon silkkihansikkain viemisestä Siirin kohdalla :) Alkuun tuotti vaikeuksia saada pituuden jälkeen hypylle, otin liian tiukasti pituudelta käännöstä, jolloin Siiri ampaisi puomille. Hienosäädön jälkeen sain ohjauksen kohdalleen Vänen hyvillä vinkeillä, ja saimme tuon kohdan onnistumaan. Kierrätin vasemman siivekkeen kautta puomille, ja sen jälkeen hypyt ja takaisin puomille sujui hyvin. Nyt taas takaahypylle vein ensin liian löysästi ja jostain syystä tungin vastakkaista kättä ohjaukseen, jolloin tietysti Siiri kääntyi minua kohti ja hyppäsi hypyn suoraan. Sitten kun taas tajusi käyttää koiran puoleista kättä ja käskytti kierto-käskyä kunnolla (Siiri osaa kiertää sillä takaahypyt), niin homma sujui hienosti, Siiri tuli todella tiukalla kurvilla hypyltä. Sen jälkeen pitkä kuljetus hypylle, jota ensin nauroimme, että onkohan piirtäjälle tullut moka numeroinnissa, mutta päätimme treenata niinkuin on piirokseen merkitty. Piiiitkä kuljetus onnistui yllättävän hyvin, juoksin vaan Siirin kanssa, sillä kyllä pää pyöri väkkyrällä, että mikä este mikä este, kerro jo! Sitten kierrä-käskyllä haki lähimmän hypyn, ja hyppäsi hienosti takaa 11, jonka jälkeen vielä muuri vikana esteenä. En ottanut tätä pätkää kovinkaan paljoa, heti kun saatiin onnistumaan, mentiin tauolle.

Sitten pääharjoituksen kimppuun. Ko. radan pätkä oli itse asiassa kuukausi sitten ensimmäisissä kakkosten kisoissamme, ja silloin selvisimme hienosti vaikeasta putki-hyppy-hyppy (5-7) kohdasta alussa, mutta ohjaajan kunto loppui kolmannen putken (11) kohdalla, kun piti saada koira hypyn tälle puolelle ja vielä keppien sisäänmeno haastava. Vitosella mentiin kepeille kisoissa (kiersi hypyn ensin), mutta sitten tuli yksi väli pujottelematta, enkä jaksanut korjata sitä oikein enää vaan annoin mennä lopun, kun oli kuitenkin jo virheitä alla, eli tuloksena hyl.

Nyt treeneissä ei 5 putkelta meinannut luonnistua homma hypyille vienneissä millään. Sain vielä ok kuutoshypylle käännettyä, tulin putken oikeaa puolta, mutta seiskan takaahyppy menikin monta kertaa niin, että Siiri ei hypännyt sitä vaan kiersi koko esteen takaa. Lopulta kiitos taas Kaisan ja Vänen hyvien neuvojen, namin ja Siiri-tässä kutsujen myötä sain neidin hoksaamaan, että pitää hypätä mun luokse ko. hyppy.

Seuraavassa pätkässä, A-kepeille, oli hakemista, millä saan Siirin tulemaan putkesta riittävästi luokseni, jotta ei mene hypyn väärälle puolelle+ ehdin viemään kepeille sisään, kun vaikea keppikulma. Lopulta paras ratkaisu olikin käskyttää hypyltä täysillä putkeen ja itse juosta 7 hypyn takaa jo 12 hypyn luo, pysyen lähellä 7 hyppyä, ja selkä 12 hyppyä kohtin, Siirin vielä ollessa putkessa, jo kutsua luokse. Näin sain sen tulemaan nätistä kulmasta hypylle, ja pystyin kääntämään sen sinne niin, että itsekin ehdin kepeille varmistamaan sisäänmenoa (oikaisemaan Siiriä, ettei mene toiseen väliin, kun tällainen kulma). Sitten kun tuo saatiin onnistumaan, oli hienoa miten Siiri meni täysillä putkeen, liikkuen todella etäällä minusta, mikä ei ole meillä oikein vielä luonnistunut! Ihana nähdä tällaisten juttujen onnistuvan, kehitystä on selvästi tapahtunut. 12 hypylle Siiri tuli aika tiukasta kurvista, ja vaikeampien keppikulmien opettelu on meillä edessä, etten olisi tällaisissa pulassa. Vika väli meinasi jäädä taas pujottelematta, ja syykin löytyi; nostan silloin katseeni kohti seuraavaa estettä (tai tässä lopetusta), ja silloin Siiri singahtaa pois. Nyt kiinnitettävä tähän huomiota, aina on vielä yksi keppiväli viimeisen jälkeen, eli vasta kun ne menty loppuun täysin keskittyen, saan lähteä katsomaan eteenpäin.

Mukavat treenit, joista jäi paljon mietittävää. Kaukana liikkuminen ja irtaantuminen oli hienoa, nyt mm. ekan kerran jätin Siirin myös keinulle yksin ja juoksin itse jo putken luokse, ja erityisesti 11 putkeen lähetys ja oma juoksulinja noinkin kaukana koirasta oli hienoa, kun onnistui. Ajoitus vaikeammissa kohdissa on tärkeä, ja keppien vienti loppuun asti. Mutta on kyllä oikeasti edistytty aimo harppauksia viime syksystä, ei voi muuta kiittää kuin hyviä kouluttajia ja ihania seurakavereita, jotka neuvoneet sekä HuPiJa-valmennuksia, joissa päässyt todella hyvien kouluttajien ohjauksessa treenaamaan haastavia ratoja! Tästä on hyvä jatkaa! Laitoin tähän agilitykuvia viime kesän Kuopion kisoista, kaikki kuvat ovat Hanne Mankowskin ottamia, Siirin tyttären Fionan omistajan.

Ja seuraava potilas...

Adan kanssa meni pääsiäisviikonloppuna lauantai-ilta päivystävällä. Itse epäilin pissatulehdusta, mutta näyte antoi epäilystä myös mahdollisesti muullekin. Kiireellisempien tapausten takia lähdimme kuitenkin kotia kipulääkkeiden ja antibioottikuurin kera. Tänään sitten ilmoitettiin, että viljelyn perusteella pikaisesti vaihdettava antibiootteja. Joten kohta suunnattava apteekkiin seuraavaa kuuria hakemaan. Hieman on oireilua edelleen ollut, levottomuutta ja läähätystä. Kontrolli on viimeistään parin viikon päästä, toivotaan ettei ole mitään vakavempaa esim. munuaisissa.

Eilen oli hyvä tarkoitus mennä tottistelemaan kentälle, mutta
päivä meni ja vanui lopulta niin, että otin kotosalla pikkutreenit naksutellen. Siiri sai luvan aloittaa muiden ollessa omassa huoneessaan lukkojen takana (voi kuvitella sitä mekkalan määrää). Seuraamista, käännöksiä, maahanmenoja ja istumisia sekä paikkamakuuta. Meni mukavasti ja Siiri oli ihan innoissaan. Sitten pääsi Muska, jolla otin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Muskakin ihan täpinöissään, liekö huutavat, kateelliset siskot oven takana pieni piriste treenille;
*jes, nyt onkin mun vuoro!*
Ada oli vuorossa viimeisimpänä. Otettiin pieni paikkamakuu, sen verran mitä rouva pysyy ja sitten pujoteltiin jalkojen välistä. Imppa on tuota opettanut kaikille koirilleni, ja ajattelin nyt vihdoin itsekin aktivoitua tämän hauskan jumpan opettamisen suhteen. Kuvapiristyksenä muutaman vuoden takainen kuva pallohullusta :).

Pitäisi useammin tehdä kotonakin tuollaisia minitreenejä, tytöillä oli hauskaa ja mieli jäi hyväksi :). Illalla sitten Muska alkoi ontua, ja seurailen nyt tuota. Kahdelle seuraavalle torstaille olisi treenikamumme Alin agivuorot meidän käytössä, toivotaan että menee ohitse. Tai sitten Siiri saa tuplatreenit tällä viikolla, oma vuoro sillä on sunnuntaisin, aamusta koulutan oman mölliryhmäni ja sitten treenaan Siirin kanssa 1-2lk kilpailevien ryhmässä. Tehokkaita sunnuntai-aamuja, kun klo 9-12 on maneesilla agilityn parissa. On muuten hulppea maneesi, missä treenaamme (Polleparkki). Hevoskuumetta muutenkin oireillut viime vuodet, ja tuollaisissa nuosee vaan lämpötila vanhan harrastuksen suuntaan. Ainahan sitä saa haaveilla, ratsastustunteja olen tosin miettinyt, että pitäisikö käydä jokusen kerran hakemassa tuntumaa kunnolla vuosien jälkeen.

Hakuilua lumen keskellä

Pitkäperjantaina 10.4.2009 kävimme kokeilemassa hakuilua Impan ja Aunen kanssa, josko lumitilanne jo antaisi myöten tämän lajin aloitukselle. Parista hiihtäjästä ja upottavasta lumesta huolimatta saimme neljän piston radan aikaiseksi. Kateellisena luen etelässä asuvien treeniblogeja, jotka ovat voineet hakuilla melkein läpi talven, vaikka toisaalta on ollut kyllä hienoa, kun oli kunnon talvi.

Otin Siirillä pelkät etsinnät, ilmaisutreenejä on pariin otteeseen otettu kuukauden sisään kentällä ja maastossa (ne tosin oli jo melkein kunnon hakutreenit etsintöineen, lumi tietysti vain teki radasta omanlaisensa). Maastossa toimii paremmin kuin kentällä, jotenkin se assosioi hakuasiat täysin vain metsään, joten tuskin otan ilmaisuja jatkossa kuin metsässä.

Ykkönen ja kolmonen olivat laatikkopiiloja, kakkonen ojassa, matkan varrella hämy-piilo ja nelonen puupinon takana. Ykkönen meni suorilta, Imppa odotti vähän aikaa ennenkuin avasi piilon ja palkkasi, Siiri oli kiertänyt laatikkoa varmistaen löytöänsä, hyvä tyttö. Kakkosella jäi ihmettelemään hämyä ja palasi takaisin, kun ei sieltä maalimiestä löytynytkään. Uusi lähetys ja sitten upposi tarpeeksi syvälle löytäen maalimiehen. Kolmoselle hetsasin, Siiri näki maalimiehen menevän jonkun matkaa metsään. Sinne lähetyskin oli suoraan uppohankeen, mutta hienosti eteni (ei edes hakeutunut polulle) kohti piiloa. Nelosella meinasi ensin taas usko loppua kesken, mutta toisella lähetyksellä upposi riittävän syvälle ja hienosti näki, miten sai hajun ja kaarsi maalimiehelle.

Muskalle otin etukulmat, suorapalkka. Muskakin lankesi hämypiiloon, mutta toisella lähetyksellä upposi riittävän syvälle ja löysi maalimiehen. Muutoin hyvät löydöt. Adakin pääsi taas ulkoruokintaan, näki Impan 'ryöstävän' ruokansa ja kävi etsimässä metsästä 'akan' ja ruuat :) .

Aktivoitumista nettimaailmaan

Pääsiäisenä on selvästi ehtinyt levätä, kun sai vihdoin etsittyä nettisivujen kadonneet tunnarit, ja päivitti sinne etusivun ja samalla päätin kokeilla, josko kuulumisia tulisi helpommin päivitetty blogibn kautta. Katsotaan, miten kauan tätä villitystä kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää kirjailla treenejä tänne ylös, tästä olisi itsellekin apua, kun voisi palata miettimään, mitä milloinkin tehty. Ohessa aloituskuva huonosti käyttäytyvien narttujen treeniblogille :)