Ja seuraava potilas...

Adan kanssa meni pääsiäisviikonloppuna lauantai-ilta päivystävällä. Itse epäilin pissatulehdusta, mutta näyte antoi epäilystä myös mahdollisesti muullekin. Kiireellisempien tapausten takia lähdimme kuitenkin kotia kipulääkkeiden ja antibioottikuurin kera. Tänään sitten ilmoitettiin, että viljelyn perusteella pikaisesti vaihdettava antibiootteja. Joten kohta suunnattava apteekkiin seuraavaa kuuria hakemaan. Hieman on oireilua edelleen ollut, levottomuutta ja läähätystä. Kontrolli on viimeistään parin viikon päästä, toivotaan ettei ole mitään vakavempaa esim. munuaisissa.

Eilen oli hyvä tarkoitus mennä tottistelemaan kentälle, mutta
päivä meni ja vanui lopulta niin, että otin kotosalla pikkutreenit naksutellen. Siiri sai luvan aloittaa muiden ollessa omassa huoneessaan lukkojen takana (voi kuvitella sitä mekkalan määrää). Seuraamista, käännöksiä, maahanmenoja ja istumisia sekä paikkamakuuta. Meni mukavasti ja Siiri oli ihan innoissaan. Sitten pääsi Muska, jolla otin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Muskakin ihan täpinöissään, liekö huutavat, kateelliset siskot oven takana pieni piriste treenille;
*jes, nyt onkin mun vuoro!*
Ada oli vuorossa viimeisimpänä. Otettiin pieni paikkamakuu, sen verran mitä rouva pysyy ja sitten pujoteltiin jalkojen välistä. Imppa on tuota opettanut kaikille koirilleni, ja ajattelin nyt vihdoin itsekin aktivoitua tämän hauskan jumpan opettamisen suhteen. Kuvapiristyksenä muutaman vuoden takainen kuva pallohullusta :).

Pitäisi useammin tehdä kotonakin tuollaisia minitreenejä, tytöillä oli hauskaa ja mieli jäi hyväksi :). Illalla sitten Muska alkoi ontua, ja seurailen nyt tuota. Kahdelle seuraavalle torstaille olisi treenikamumme Alin agivuorot meidän käytössä, toivotaan että menee ohitse. Tai sitten Siiri saa tuplatreenit tällä viikolla, oma vuoro sillä on sunnuntaisin, aamusta koulutan oman mölliryhmäni ja sitten treenaan Siirin kanssa 1-2lk kilpailevien ryhmässä. Tehokkaita sunnuntai-aamuja, kun klo 9-12 on maneesilla agilityn parissa. On muuten hulppea maneesi, missä treenaamme (Polleparkki). Hevoskuumetta muutenkin oireillut viime vuodet, ja tuollaisissa nuosee vaan lämpötila vanhan harrastuksen suuntaan. Ainahan sitä saa haaveilla, ratsastustunteja olen tosin miettinyt, että pitäisikö käydä jokusen kerran hakemassa tuntumaa kunnolla vuosien jälkeen.