Aktiivicollieiden pk-leirillä

Viikonloppu (27.-28.6) vierähti Aktiivicollieiden järjestämällä pk-leirillä. Täytyy myöntää, että helteiset kelit ei alkuun houkuttaneet leirille lähtöön, vielä kun lähistöllä oli agikisat, enkä ole aikoihin päässyt kisoihin, mutta voin sanoa että kyllä kannatti! Kouluttajat, Reese ja Jossu Nuutinen, olivat aivan loistavia, ja voin sanoa, että viikonlopun leiri oli paras koskaan tähän astisista pk-leireistä.

Lauantai-aamuna ajelimme Impan kanssa peräkanaa, runsailla neljän tunnin yöunilla hieman painoi silmiä. Majoituin samaan huoneeseen Tintin, Tiinan ja Katin kanssa, ja yksi plussa leiristä olikin päästä näkemään Remua ja Saimia hakumetsässä ja tottiksessa, sekä vaihtamaan kuulumisia kaikkien kanssa.

Aamupäivästä käytimme reilusti aikaa keskusteluun kunkin tämän hetkisestä tasosta ja mahdollisista ongelmista sekä nesteytyksestä. Nuutisilla riitti pitkän kokemuksen ansiosta monenlaisia kokemuksia jaettavaksi, ja näistä saikin heti paljon mietittävää. Treenit aloitimme niin, että kukin suunniteli kolmen maalimiehen harjoitukset. Siirille päätin ottaa etukulmat irtorullalla, ja sitten yhden suorapalkan. Reese muutti hieman suunnitelmaamme heti, jotta saatiin eri variaatioita esille. Etukulmat Siiri nosti ihan hyvin, hieman hapuilua rullan kanssa minun luona, ja itse jännitykseltäni hermoilin rullan vastaanotossa ja näytöille lähdössä. Kolmas maalimies otettiinkin sisääntulona, eli kakkosena ollut maalimies siirtyi Siirin kanssa takalinjalla hieman eteenpäin, ja minä menin keskilinjalle, josta kutsuin Siirin. Sitten namin avulla ohjasin sen lähetysasentoon toiselle puolella, namin kanssa piti ottaa vielä yksi askel metsään päinkin, ja siellä oli sitten pakeneva maalimies, jonne lähetin. Ensimmäisen kerran meni hieman 'metsään' :) , mutta lähetin uudestaan ja sitten se toimikin juuri niinkuin oli tarkoitus. Olenhan tästä kuullut, mutta koskaan ei ole näitä vaan tullut otettua. Jatkossa kyllä otan tämän treeneihin välillä mukaan, nyt alkuun voisi tehostaa omaa ja koiran oppimista ja ottaa jokusen kerran sitä peräkkäisinä treenikertoina. Reeseltä kyselin myös näytöllelähdöistä, miten vaikuttaa kisoissa pisteisiin yms. Oli hyvä extra saada tuomarilta vastauksia koetilanteisiin, ja Jossu & Reese olivat kyllä hyviä neuvomaan koetilanteissa käyttäytymistä tällaiselle keltanokalle niiden suhteen. Monta kullanarvoista vinkkiä tuli sieltä kyllä talteen itselle. Muistettava erityisesti ottaa se oma aika kokeissa, sen sijaan että hätäilee. Jos on vuorosi ja kutsutaan jo hakuradalle, mutta olet vaikka juuri koiraa pissattamassa, tee omat juttusi loppuun rauhassa ja mene vasta sitten, ei ole mikään pakko kiirehtiä kesken omien viritysten tms kisasuoritukseen, vaan sitten kun on valmis.

Iltapäivästä teimme esineruudun, kapean kaistaleen. Siirille laitettiin kolme esinettä valmiiksi, kaksi vierasta ja yksi oma. Tajusin tässä samalla, ettemme ole tainneet ottaa esineruutua koko kesänä vielä ja olin hieman huolissani, mitenkähän sujuu. Mutta yrittänyttä ei laiteta, normiviritykset 'tirpillä' ennen ruutuun menoa ja paikalle tullessa heti hommiin. Ja Siiri nosti kuin nostikin kolme esinettä hyvin sieltä, hieman viimeistä vierasta esinettä mälläsi suussa, ja tiputti kerran, mutta toi kuitenkin nätisti kaikki. Pohjat kun on tehty kunnolla, niin mitäs sitä turhan usein niitä treenaamaan, Jossukin totesi :) On se mukava välillä kuulla, ettei turhaan ole pitkään ja hartaasti tiettyjä asioita treenannut. Uskon, että tirpillä on iso osuutensa siinä, Siiri ei ko. lelua koskaan muulloin näe, kuin ennen esineruutuun menoa, jolloin heittelen ja leikitän Siiriä sillä, käyttäen samalla jo esineruudun käskysanaa, joka meillä on 'lelu' (lelu sanaa en muuten pahemmin käytä, meillä kotona lojuvat lelut ovat aarteita, ja kaikilla on omat oudot nimensä ;) ). Tiinalle selitin myös tirpin tarinan, Impaltahan tämäkin asia on opittu, ja yhdessä taisimme vakuuttaa Tiinan tästä asiasta, joten Saimi taitaa saada oman 'tirppinsä'.

Jossu myös kertoi hyvät vinkkinsä, miten suorittaa esineruutu. Ensin kävelee koko lähetyslinjan lävitse, ja sitten palaa keskelle lähettämään (vs. kisaajat, jotka hermoissaan heti etukulmasta yrittää lähettää, jotenkin sieluni silmin näin itseni tässä tilanteessa kokeissa ;) ). Keskeltä lähetettyään voi ottaa vastaan etukulmassa ja sitten laittaa 'apuja' myöten eli reunojen tallauksia myöten etsimään, ja mennä takakulmaan vastaanottamaan. Tässä koira samalla haravoi koko ruudun lävitse, ja esineet pitäisi nousta hyvin tällä tavalla.

Myöhemmin illalla otimme vielä tottista. Emme ole todellakaan nyt treenanneet, ja se näkyy. Kontakti ei kestä seuraamisessa pitkäänkään ja käännökset on huonoja. Sivulla paikallaoloa sain harjoiteltua ok, ja paikallamakuuta, kun Jossu selitti meille vinkkejä seuraamisen harjoitteluun :) Kerran Siiri meinasi singahtaa, kun kentän toisella laidalla otettiin riehakas luoksetulo, mutta uskoi ärähdykseni ja palasi paikoilleen. Teimme henkilöryhmässä oikealle käännöksiä, ja neuvona oli antaa Siirille koko ajan tehtäviä suoritettavaksi, ja palkita vain niistä tehtävistä, ei niin tiheästi kaikesta muustakin... kyllä tämä tottis on minun helmasyntini, täytyy myöntää, ja oikeasti siihen on panostettava. Remun ja Saimin tottikset olivat oikein mukavan näköistä menoa ja näki, että siihen on panostettu oikeasti, eikä vaan silloin tällöin muun lomassa vähän otettu (me kun enimmäkseen otetaan agin odotteluajoilla..) Melkeinpä hävetti, kun seuraaminen oli viime kesänä hyvällä mallilla, ja nyt olen antanut kaiken rapistua. Loppuun otin eteenmenon, iltaruoka palkkana siellä, se meni mukavasti, vapautin Siirin sinne, kun otti kontaktin minuun ja lopetti vikinän (näki kun Reese vei ruoan). Jossu jaksoi olla kannustava koko ajan, ja kehui Siirin sitkeyttä, miten hyvin se jaksaa tehdä hommia, vaikka pitkä päivä on takana. Nyt vaan ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni, mitä minä niillä hyvillä maastoilla teen, jos ei tottis ole kisakunnossa.

Ilta sujuikin nuotiolla ja seurustellen, mm. Siirin mahdollinen tuleva sulho oli yhdessä vaiheessa kovassa mietinnässä :) Katsotaan nyt, jos Siirillä vielä pennut teetän jossain vaiheessa, lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta jatkoa haluaisin itselleni Siiristä. Vaihtoehtona on tietysti myös odotella sen lapsosista jostain pentuetta, joita toivon mukaan joskus tulee.

Seuraavaksi päiväksi olimme saaneet kotiläksyksi piirtää vaativamman treenin. Alkuun tehtävä oli vaikea, kun en ole hakutreenejä piirrellyt, mutta sain lopulta paperille luonnosteltua haluamani harjoituksen ja jonkun ideankinpoikasen siihen. Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan, siellä umpipiilo, ja irtorulla piilon raosta. Siiri löysi hyvin, mutta teki taas maneerinsa rullan tiputtelussa minun lähelläni. Sain pyyhkeitä siitä, että pidin pannasta kiinni. Näytölle lähtö oli hyvä. Kakkospisto vasemmalle etukulmaan, en pitänyt pannasta ja lähetys oli hyvä, sieltä irtorullailmaisu. Hyvin eteni tuodessaan rullaa, mutta taas tiputteli sitä lähelläni. Näyttö vauhdikas ja hyvä lähtö sinnekin. Maalimiehistä taisi useampi todeta Siirin pienoisesta ahneudesta ja röyhkeydestä vedellä palkkoja naamaan :) Kolmonen oli suorapalkka oikealle, johon sisältyi haasteellinen maastonvaihdoksen ylitys, eli metsä muuttui pelloksi, ja siinä välissä oli pusikkoa ja oja. Muutaman lähetyksen ja lähemmäksi siirtymisen tämä vaati, mutta hyvin Siiri ratkaisi homman ja kun lopulta lähti pusikosta lävitse, ei epäröinyt asiaa hetkeäkään. Siiri sai kehuja tästä, että hyvin ratkaistu. Nelonen oli lähellä oleva maalimies, jonne lähetin aikaisemmin, toivoen laatikkopistoa. Tähän oli tarkoitus tallata hajujana auttamaan, en varmistanut oliko näin tehty, mutta ainakin Siiri teki nätin laatikon ja löysi maalimiehen hyvin. Hajujanojen teko avuksi treeneissä oli yksi uusi asia myöskin, jota voisi välillä käyttää. Lauantaina teimme yhdelle koiralle jopa niin voimakkaan avun, että kolme tallasi peräkkäin janan pistolle. Erilaisten tallausten hyödyntäminen muutenkin aluetta tehdessä on otettava ohjelmistoon, teemme liian toistuvasti kisatallauksilla alueet.

Mutta siis itse harjoitukseen, neloselta otin taas sisääntulon, eli maalimies otti Siirin, itse palasin keskilinjalle, kutsuin ja lähetys kolmen makupalan jälkeen (merkiten askelia, mitä minun piti keskilinjalla Siirin kanssa ottaa) pakenevalle maalimiehelle vitospistona. Tämä sujui hyvin, ja treeni oli oikein onnistunut. Rullan kanssa neuvoksi pelata sillä Siirin kanssa, tehdä siitä parempi juttu, koska ongelma ei ole maalimiehellä, vaan tapahtuu minun läheisyyteen tullessa. En ole niin kiinnostava juttu, kuin maalimiehelle meno, ja nyt on vahvistettava rullan tuonnin kivuutta ja minun kivuuttani siinä. Jossu uskoi, että Siiri on oppinut tästä ihan maneerin, tiputtelu kuuluu asiaan. Ja uskon tämän, niin kauan ja paljon olemme sen kanssa tehneet töitä. Se on vaan se tylsä osuus, jolla Siiri pääsee sitten näytölle, joka on etsimisen lisäksi se mahtava osuus. Minun on myös päätettävä, mitä teen, jos tiputtelee: laitanko uudestaa pistolle, kunnes tuo käteen asti suoraan ja sitten vasta pääsee sinne superpalkalle eli näytölle, vai hyväksynkö tiputtelun lähelläni, kunhan nostaa sen käteeni. Tietysti kiintorulla pysyy paremmin suussa ja keskustelimme myös sen kanssa oikean kohdan löytämisestä.

Yleisesti otettuna hyvä treeni, koira jaksoi tehdä töitä hyvin, ja kehuna tuli, että pohjat on tehty huolella. Itse toimin nyt hyvin koiran kanssa, varsinkin verrattuna lauantaiseen hermoiluun. Vaihtelevia treenejä ja lisää vaikeusasteita vaan sekä rulla kuntoon (omat ratkaisut, mitä vaatii ja mitä tekee, jos ei mene toivotunlaisesti mietittävä etukäteen). Harjoitusten huolellinen suunnittelu on tärkeätä, ja itse asiassa sen piirtäminen oli todella hyvä homma, jota voisi harkita jatkavansa. Huolellinen etukäteisvalmistelu ja suunnittelu on nyt otettava minun mukaan tarkemmin näihin harjoituksiin. Ja asetettava itselle ne tasot, mitä hyväksyn, mitä vaadin. Sama myös tottiksessa, siinä en tavoittele 100 pistettä, vaan sujuva reilu 80-85 pistettä riittää meille :).

Paljon olisi kirjattavaa, ja nyt jo huoli, että unohdan jonkun hyvän jutun, kun niin paljon tuli asioita. Olisi pitänyt kirjata koko ajan ylös ajatuksia. Mutta ehkä nyt jää tietyt asiat käteen, ja joku toinen kerta toivottavasti pääsen uudestaan Nuutisten koulutukseen, ja silloin jää taas lisää mieleen asioita käytäntöön asti. Onneksi Tiina oli kirjannut hyvin Saimin blogiin asioita ylös, voin sieltä luntata niitä, koska niissä oli monia meillekin tärkeitä juttuja :) Varsinaisesti meille ei niin henk.koht. tullut paljoa neuvoja, ei tullut esiin muita kuin rullan kanssa olevat jutut, mutta kaikki muut neuvot viikonlopun aikana, muiden suoritukset, miten ongelmia ratkottiin, yleiset asiat, koetilanteissa käyttäytyminen jne olivat todella hyviä ja ajatuksia herättäviä.

Yhtenä asiana mieleen jäi, että pitävät irtorullan piilossa umpipiiloilla niin kauan, kunnes koira kiertänyt umpipiilon ja sitten vasta se annetaan sieltä raosta! Tämä mukaan meidän harjoitukseen myös :) Samoin rullan todella lähellä kehoa pitäminen, jalkojen välissä tai alla yms oli uusi asia, meillä on ollut lähellä, mutta ei noin tiiviissä kontaktissa maalimieheen kuitenkaan. Irtorullat voisivat myös olla paljon pidempiä, niin koiran helpompi ottaa, ilman että tarvitsee olla kosketuksessa maalimieheen kuonollaan, jos tuntee sen epämiellyttäväksi. Ja niitä virheitä pitää pyrkiä tekemään harjoituksissa, niistä se koira oppii! Meillä on porukassa ollut puhetta kyllä siitä, että näytölle menoon pitäisi harjoitella myös kaatumiset, ettei koira olisi siitä moksiskaan. Mutta muitakin virheitä kokeiltava, luotava tilanteita, jotta ne eivät tulisi ensimmäistä kertaa kisoissa, joissa ei ole itsellä käytettävissä keinoja niiden ratkaisuun, toisin kuin jos on jo harjoituksissa ratkaistu niitä tilanteita.

Yksi tärkeä asia oli myös harjoituksen jälkeen ottaa se oma aika koiralle keskilinjalla, keskustella maalimiesten kanssa ja viettää aikaa niin, että koira palautuu suorituksesta sen sijaan, että veisi sen sekatilassa treenistä kiihtyneenä autoon. Jotkut koirat tykkää vielä leikkiä siinä, mutta se ei todellakaan ole tarpeellista, toiset ovat jo saaneet palkkansa, ja tykkäävät vaan oleilla siinä, syödä heinää, piehtaroida, makoilla, käydä maalimiesten luona, ja se on ihan ok. On myös ok antaa koiran mennä vielä itsenäisesti tarkistamaan piiloja radalta, jos se niin tässä vaiheessa haluaa tehdä.

Palasin leiriltä todella väsyneenä, ja Siiri oli todella kiukkupussiväsynytkakara isosiskoillensa sunnuntai-iltana. Mutta pää täynnä ajatuksia ja intoa treenata! Aivan mahtava fiilis jäi leiristä, ja hyvä tunne Siiristä, on me edes jotain oikeinkin sen kanssa tehty :) Siiri palautui hyvin leiristä ja maanantai-ilta oltiin kotosalla puutarhahommissa.

Tänään oli Muskan agi, ja Siirin kanssa otin kahden hypyn kanssa pujottelua, tämä sujui hienosti ja vauhdikkaasti, parista toistosta lelupalkalla ekat, ja vikalla superherkkuna hyytelöä rasiasta. Muskan rata sujui muskamaisen varmasti, herättelin ja innostin sitä pallolla ja lähtikin ihan innoissaan tekemään hommia. Kuumuus kuitenkin hyydyttää Muskan normaalia nopeammin, ja aika pian vauhti hidastui. Saimme kuitenkin vaikeamman kohdan onnistumaan sille, ja lisäksi otin itsenäiset treenit lyhyesti, välistä vetoja itselleni vaikeammalta vasemmalta puolelta ja pujottelu houkutusesteiden keskeltä. Tutkailin myös kisakalenteria, ja elokuulle sain melkein joka viikonlopulle kisat, silloin otetaan kunnon rupeama siis. Syyskuulle ajattelin SCY:n leiriä hakukouluttajan nyt varmennuttua, ja on uusi tuttavuus. Aluksi en ollut varma leirille menosta, vaikka onkin lähellä, Oikarissa, mutta kyllä näillä fiiliksillä on sinnekin mentävä. Maaningan agikisat sain heinäkuun kalenteriin, ettei ihan unohdu kisaamisen jalo taito, laitan molemmat tytöt, vaikka Muskan vire hellekelin osuessa arveluttaakin. Mahdollista olisi kisata molempina päivinä, ja toisaalta mieli tekisi, mutta epäilen omaa jaksamistani ajomatkoineen. No pari pv aikaa vielä miettiä sitä, ennenkuin ilmoittautumisaika umpeutuu.

Treenailua, uusia ideoita ja kesästä nauttimista

Paljon olisi kiinni kirittävää päivityksissä, tapahtuu liian paljon, että ehtisin kaikkea taltioimaan. Hakua ja agilitya on treenailtu, joista en nyt yritä edes kaikkea kirjata tänne. Agissa olen saanut Siirin kanssa vauhtia lisää, omalla ohjauksellani ja uskalluksella luottaa Siiriin. Leinosen Janitan viimeisessä HuPiJa-valmennuksessa 30.-31.5 oli paljon oivallusta ja onnistumisen hetkiä, jotka yllättivät minut. Janita käski luottaa koiraan, koska hakee hyvin esteitä. Nyt tuntuu, että tosiaan selkäytimeen alkaa itsellä mennä viiden agilityvuoden (!) jälkeen, milloin niitä valsseja pitää olla jo tehtynä, ja miten niitä ei joka paikkaan tarvitse lykätä, vaan uskaltaa ohjata muillakin tavoilla, jotka nopeampia moneen paikkaan. Valssit on olleet itselle mieluinen tapa viedä, mutta nyt kyllä uskallettava käyttää muutakin repertuaaria. Oma liikkuminen ja ohjaaminen siis reippaammaksi ja uskallusta lisää. Kunhan ehdin purkaa videot ko. viikonlopulta, laitan ne tänne.

Muskan kanssa agi on mennyt ok, yleensä harjoitukset sujuu sillä tosi hyvin ja sitten haen eri tapoja tehdä ko. treeni. Olen tosin huomannut, että lämpimämmät kelit hyydyttävät sitä nykyään, varmaan näitä faktoja, joihin ikä alkaa jopa mun ikiliikkuja-duracellilla vaikuttaa. Kisoja olen katsellut kuitenkin molemmille heinäkuulle, sitten jos tuntuu Muskan osalta hyydyttävän lämpimät ilmat, kisataan sen kanssa vasta syksyllä ja talvella. Inhoan talvikisaamista, ja yleensä pidän taukoa talven ajan, mutta voisi kai sitä Muskalla kokeilla.

Hakutreeneissä olen Siirillä nyt ottanut irtorullilla ilmaisut, palaan kiintorullalla ilmaisuihin myöhemmin taas enemmän. Tarkoituksella vahvistetaan nyt väliin lisää irtorullia, kun homma alkoi kiintorullalla tökkiä. Toki koko ajan olen näitä vuorotellut, mutta nyt pidän vähän aikaa vain irtorullia. Eilen ma 15.6. meillä oli hakutreenit, jossa teemana maalimiehellä ja piilolla käyttäytyminen ja hallinta. Pistot oli lyhyitä, n 20 m, kuusi kappaletta, kolme umpipiiloa, kolme avopiiloa pressulla tai ilman. Siirillä otin kokeenomaista harjoitusta, jota en sillä ole vielä koskaan noin tarkkaan ottanut (niinpä niin...muutama kesä kuitenkin jo treenattu...). Eli ilmoittautuminen tuomarille (Imppa). Tässä Siiri ei meinannut malttaa, tätä on ennenkin otettu ja näitä on otettava enemmän, neiti kun haluaisi painella jo radalle. Umpipiilot otin ilmaisuilla, ja tuomari juoksi perässä piilolle, ja itse roikuin liinassa kiinni piilolle asti. Piilolla 'tuomarin' kehoituksesta koira hallintaa, Siirin otin sivulle, ja 'tuomarin' maalimies-käskyllä vasta maalimies tuli piilosta ja palkkasi koiran. Siiri oli aika hämillään tästä kuviosta, kun ei saakaan suoraan palkkaa vaan pitäisi tulla mun sivulle. Totteli kuitenkin, vaikkei kovinkaan innoissaan ollut asiasta, odottihan safka maalimiehellä neitiä. Avopiilot otin suorapalkkana, ja tämä oli todella hyvä juttu, sillä nosti motivaatiota hallinta-harjoitusten välillä.

Todella hyvät treenit, ja tällaisia pitää säännöllisesti ottaa normiratojen väliin. Siiri jaksoi hyvin, ilmaisi hyvin, vaikka oli uusia tekijöitä ja minäkin roikuin liinassa koko matkan. Nessi oli hakumetsässä myös ja sille otettiin umpipiiloja ekaa kertaa. Tyttö ei ollut moksiskaan niistä, hieno hakukoiran alku! Muskalla otin etukulmien umpipiilot ilmaisun kera. Ekalle pistolle Muska lähti ilmeellä, että kyllä minä tiedän, kun en heti sitä päästänyt, vaan vasta kun oli oikeasti lähdössä sinne minne haluan. Näytöllekin meinasi karata, mitäs eukko hidastelet liinan kanssa, kyllä hän tietää paremmin! Ei ole aikoihin Muskalla tullut tätä minä tiedän paremmin - ilmettä, toivon ettei se nyt taas ala agissa ja muuallakin tulla esiin, just kun meillä on sujunut hyvin. Tuo ilme on mulle niiiiiin tuttu monelta kisaradalta, valtaosalta niistä, joissa on hyl koiranetin pitkällä rivistöllä...

Su 7.6. olimme Janne Ruokosen tottispäivässä mukana Siirin kanssa. Harmi kyllä en ehtinyt olla kuin teoria-osuuden ja ekan kierroksen, koska sitten lähdimme katsomaan Jessen ja Riian 7-vkon ikäisiä pentuja. Viikonloput niin täynnä kaikkea, että tehtävä kompromisseja, jotta ehtisi kaikkialle :) Janne oli loistava kouluttaja, ja ehdottomasti haluan uudestaan hänen kurssillensa. Lyhyessä ajassa sain hyviä neuvoja Siirin patouttamiseen, miten sen kaiken energian saa ohjattua siihen itse tekemiseen sen sijaan, että purkaa sitä välihäröilyillänsä inisemiseen, ympäristössä juoskenteluun ja tutkimiseen yms. Noutoon pyysin vinkkejä suoran palautusasennon saamiseen, Siirille kun ei toimi lähelläistumisharjoitukset pitelyn kera. Vauhtia kuitenkin noudossa riittää (eipä neiti olisi halunnut vaihtaa noutokapulaa leluun edes). Jannen vinkeillä jatketaan työstämistä, lelupalkkauksella ja palautukseen otan omaa peruuttamista matkalla. Ja sitten lyhyemmällä matkalla voi lisäksi hioa eteenistumista. Seuraamiseen saatiin uutta pontta patouttamisen kautta, tämä oli kullanarvoinen harjoitus, minulla kun on ollut Siirin kanssa ongelmana ne ajat, kun ei tapahdu mitään. Sitä pitäisi viihdyttää, jotta ei ala keksiä omiansa ja taas jos koko ajan tekeminenkään ei ole tietenkään ratkaisu. Agissa ei viitsi koko ajan väleillä ottaa tottista, ja entäs sitten tottiksessa vuoron odottelu... Mutta nyt on apuja tähänkin :)

Totesin just, että tuli hieman sekavassa järjestyksessä ajallisesti nämä jutut, mutta olkoon näin. Itse aloitin taas ratsastuksen vuosien tauon jälkeen, loistavaa vastapainoa koiratouhuille ja työlle! Kyllä se niin on, että kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Tarkoitus on nyt jatkaa tuota harrastusta myös siinä määrin, mitä kaikelta koiratouhulta ehdin :).

Siirin kanssa olisi tänään illalla agi-treenit, sitten onkin juhannuksen viettoa ja kesäkuun vika viikonloppu Aktiivicollieiden pk-leiri Hauhovissa. Treenailujen vastapainona on nautittu kesästä niinä helteisinä päivinä, mitä tässä välissä ehti olla. Nyt kun olen tämän viikon lomalla, ilma on odotetunlainen, sataa. Mutta tässä kuvia tyttöjen kesäiloista rantsussa, enemmän löytyy taas meidän picasa-galleriasta!

Muska-kunnon vesipeto


Arkajalka liottelee vaan varpaanvälejänsä

Kesä on ihanaa aikaa!

Siiri 'thö tiukkapimu' luonnetestissä

Viime ajat ovat olleet niin hektisiä, ettei blogia oikein kerkeä päivittämään ajantasalle. Siiri käväisi luonnetestissä lauantaina 23.5.09 Ristiinassa. Tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Lea Kilpeläinen. Itse olin todella jännittynyt päästessäni testipaikalle, koko viikon olin kelannut mielessäni eri vaihtoehtoja, miten Siiri yllättää testissä reagoimalla aivan päinvastoin kuin olen aina kuvitellut. No näin ei käynyt, hermostuneesta ohjaajasta huolimatta Siiri meni testin hienosti läpi, osoitti tiukan mimmin asennettansa ja jaksoi hyvin ottaa haasteena tehtävät. Tuomareiden loppuarvostelua lainatakseni, koko ajan oli pelissä mukana ja teki töitä.

Kuva Anna Kinnunen
Siiriä ei luoksepäästävyydessä hirveästi tuomarit kiinnostanut, kävi moikkaamassa mutta siinä kaikki. Sitten kun tuomari otti kepin esiin, Siiri innostui; jee, leikkiä ja lähti hyvin leikkimään kepin kanssa. Kelkalla Siiri pääsi huonoksi onneksi irti, vaikka tuomarit pitivät, kun näkivät Siirin työskentelyä siinä oikein kunnolla. Sitten kun pääsi siihen haistamaan sitä, ja toteamaan mörön vaarattomaksi, ei enää asiaa pahemmin muistellut ja palautui hienosti. Hyökkäyksissä Siiri puolusti hurjalla raivolla mammaansa ja samoin seinässä itseänsä. Olin ounastellut, että loppupelissä kuitenkin heittäisikin hanskat mulle, oltuaan ensin kovaa mimmiä. Mutta ei, Siiri on näköjään vain mun mielessä se mamman pikkulellikki lällykkä pentupennelson Sipisöpösiisii :)), Siiri on omasta mielestänsä ihan itsevarma, tiukka akka, jolle on turha kenenkään alkaa ryttyilemään. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä Siirin reaktiot siinäkin mielessä, että meillä on laumassa Muska se, joka puolustaa, vahtii ja varoittaa asioista, muiden ottaessa lunkisti.

Kuva Anna Kinnunen
Haalarit ja tynnyrit Siiri otti haasteena, olisi halunnut mennä heti katsomaan tynnyriä, ilme valokuvissa ja videolla on 'kuka perhana yrittää tulla mun niskaan'. Pimeässä huoneessa Siirillä hieman loppui paukut kesken, eteni ensin hyvin, mutta sitten palasi takaisin ja sitä toistui jokusen kerran. Aika pitkälle kuitenkin eteni, sitten jouduin lopulta auttamaan niiskaisulla, jolloin suuri hakukoirani vihdoin löysi mamman... Tuomari totesi, että ette taida rakennusetsintää pahemmin harrastaa, no ei olla otettu koskaan.

Kuva Anna Kinnunen
Laukaukset meni odotetusti, eli Siiri ei niille korvaansa lotkauttanut. Lopputulemana siis seuraavanlainen rivistö:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys + 3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yhteensä +159 pistettä, laukausvarma ja siis hyväksytty testitulos :). Aika odotetunlaisesti siis loppujen lopuksi Siiri käyttäytyi testissä ja olin tyytyväinen tulokseen, juuri Siirin näköinen profiili. Videot löytyvät osoitteista http://www.youtube.com/watch?v=G4aB4Lf_o3k ja http://www.youtube.com/watch?v=CqHK-qjht9I .


Kuva Anna Kinnunen