Aktiivicollieiden pk-leirillä

Viikonloppu (27.-28.6) vierähti Aktiivicollieiden järjestämällä pk-leirillä. Täytyy myöntää, että helteiset kelit ei alkuun houkuttaneet leirille lähtöön, vielä kun lähistöllä oli agikisat, enkä ole aikoihin päässyt kisoihin, mutta voin sanoa että kyllä kannatti! Kouluttajat, Reese ja Jossu Nuutinen, olivat aivan loistavia, ja voin sanoa, että viikonlopun leiri oli paras koskaan tähän astisista pk-leireistä.

Lauantai-aamuna ajelimme Impan kanssa peräkanaa, runsailla neljän tunnin yöunilla hieman painoi silmiä. Majoituin samaan huoneeseen Tintin, Tiinan ja Katin kanssa, ja yksi plussa leiristä olikin päästä näkemään Remua ja Saimia hakumetsässä ja tottiksessa, sekä vaihtamaan kuulumisia kaikkien kanssa.

Aamupäivästä käytimme reilusti aikaa keskusteluun kunkin tämän hetkisestä tasosta ja mahdollisista ongelmista sekä nesteytyksestä. Nuutisilla riitti pitkän kokemuksen ansiosta monenlaisia kokemuksia jaettavaksi, ja näistä saikin heti paljon mietittävää. Treenit aloitimme niin, että kukin suunniteli kolmen maalimiehen harjoitukset. Siirille päätin ottaa etukulmat irtorullalla, ja sitten yhden suorapalkan. Reese muutti hieman suunnitelmaamme heti, jotta saatiin eri variaatioita esille. Etukulmat Siiri nosti ihan hyvin, hieman hapuilua rullan kanssa minun luona, ja itse jännitykseltäni hermoilin rullan vastaanotossa ja näytöille lähdössä. Kolmas maalimies otettiinkin sisääntulona, eli kakkosena ollut maalimies siirtyi Siirin kanssa takalinjalla hieman eteenpäin, ja minä menin keskilinjalle, josta kutsuin Siirin. Sitten namin avulla ohjasin sen lähetysasentoon toiselle puolella, namin kanssa piti ottaa vielä yksi askel metsään päinkin, ja siellä oli sitten pakeneva maalimies, jonne lähetin. Ensimmäisen kerran meni hieman 'metsään' :) , mutta lähetin uudestaan ja sitten se toimikin juuri niinkuin oli tarkoitus. Olenhan tästä kuullut, mutta koskaan ei ole näitä vaan tullut otettua. Jatkossa kyllä otan tämän treeneihin välillä mukaan, nyt alkuun voisi tehostaa omaa ja koiran oppimista ja ottaa jokusen kerran sitä peräkkäisinä treenikertoina. Reeseltä kyselin myös näytöllelähdöistä, miten vaikuttaa kisoissa pisteisiin yms. Oli hyvä extra saada tuomarilta vastauksia koetilanteisiin, ja Jossu & Reese olivat kyllä hyviä neuvomaan koetilanteissa käyttäytymistä tällaiselle keltanokalle niiden suhteen. Monta kullanarvoista vinkkiä tuli sieltä kyllä talteen itselle. Muistettava erityisesti ottaa se oma aika kokeissa, sen sijaan että hätäilee. Jos on vuorosi ja kutsutaan jo hakuradalle, mutta olet vaikka juuri koiraa pissattamassa, tee omat juttusi loppuun rauhassa ja mene vasta sitten, ei ole mikään pakko kiirehtiä kesken omien viritysten tms kisasuoritukseen, vaan sitten kun on valmis.

Iltapäivästä teimme esineruudun, kapean kaistaleen. Siirille laitettiin kolme esinettä valmiiksi, kaksi vierasta ja yksi oma. Tajusin tässä samalla, ettemme ole tainneet ottaa esineruutua koko kesänä vielä ja olin hieman huolissani, mitenkähän sujuu. Mutta yrittänyttä ei laiteta, normiviritykset 'tirpillä' ennen ruutuun menoa ja paikalle tullessa heti hommiin. Ja Siiri nosti kuin nostikin kolme esinettä hyvin sieltä, hieman viimeistä vierasta esinettä mälläsi suussa, ja tiputti kerran, mutta toi kuitenkin nätisti kaikki. Pohjat kun on tehty kunnolla, niin mitäs sitä turhan usein niitä treenaamaan, Jossukin totesi :) On se mukava välillä kuulla, ettei turhaan ole pitkään ja hartaasti tiettyjä asioita treenannut. Uskon, että tirpillä on iso osuutensa siinä, Siiri ei ko. lelua koskaan muulloin näe, kuin ennen esineruutuun menoa, jolloin heittelen ja leikitän Siiriä sillä, käyttäen samalla jo esineruudun käskysanaa, joka meillä on 'lelu' (lelu sanaa en muuten pahemmin käytä, meillä kotona lojuvat lelut ovat aarteita, ja kaikilla on omat oudot nimensä ;) ). Tiinalle selitin myös tirpin tarinan, Impaltahan tämäkin asia on opittu, ja yhdessä taisimme vakuuttaa Tiinan tästä asiasta, joten Saimi taitaa saada oman 'tirppinsä'.

Jossu myös kertoi hyvät vinkkinsä, miten suorittaa esineruutu. Ensin kävelee koko lähetyslinjan lävitse, ja sitten palaa keskelle lähettämään (vs. kisaajat, jotka hermoissaan heti etukulmasta yrittää lähettää, jotenkin sieluni silmin näin itseni tässä tilanteessa kokeissa ;) ). Keskeltä lähetettyään voi ottaa vastaan etukulmassa ja sitten laittaa 'apuja' myöten eli reunojen tallauksia myöten etsimään, ja mennä takakulmaan vastaanottamaan. Tässä koira samalla haravoi koko ruudun lävitse, ja esineet pitäisi nousta hyvin tällä tavalla.

Myöhemmin illalla otimme vielä tottista. Emme ole todellakaan nyt treenanneet, ja se näkyy. Kontakti ei kestä seuraamisessa pitkäänkään ja käännökset on huonoja. Sivulla paikallaoloa sain harjoiteltua ok, ja paikallamakuuta, kun Jossu selitti meille vinkkejä seuraamisen harjoitteluun :) Kerran Siiri meinasi singahtaa, kun kentän toisella laidalla otettiin riehakas luoksetulo, mutta uskoi ärähdykseni ja palasi paikoilleen. Teimme henkilöryhmässä oikealle käännöksiä, ja neuvona oli antaa Siirille koko ajan tehtäviä suoritettavaksi, ja palkita vain niistä tehtävistä, ei niin tiheästi kaikesta muustakin... kyllä tämä tottis on minun helmasyntini, täytyy myöntää, ja oikeasti siihen on panostettava. Remun ja Saimin tottikset olivat oikein mukavan näköistä menoa ja näki, että siihen on panostettu oikeasti, eikä vaan silloin tällöin muun lomassa vähän otettu (me kun enimmäkseen otetaan agin odotteluajoilla..) Melkeinpä hävetti, kun seuraaminen oli viime kesänä hyvällä mallilla, ja nyt olen antanut kaiken rapistua. Loppuun otin eteenmenon, iltaruoka palkkana siellä, se meni mukavasti, vapautin Siirin sinne, kun otti kontaktin minuun ja lopetti vikinän (näki kun Reese vei ruoan). Jossu jaksoi olla kannustava koko ajan, ja kehui Siirin sitkeyttä, miten hyvin se jaksaa tehdä hommia, vaikka pitkä päivä on takana. Nyt vaan ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni, mitä minä niillä hyvillä maastoilla teen, jos ei tottis ole kisakunnossa.

Ilta sujuikin nuotiolla ja seurustellen, mm. Siirin mahdollinen tuleva sulho oli yhdessä vaiheessa kovassa mietinnässä :) Katsotaan nyt, jos Siirillä vielä pennut teetän jossain vaiheessa, lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta jatkoa haluaisin itselleni Siiristä. Vaihtoehtona on tietysti myös odotella sen lapsosista jostain pentuetta, joita toivon mukaan joskus tulee.

Seuraavaksi päiväksi olimme saaneet kotiläksyksi piirtää vaativamman treenin. Alkuun tehtävä oli vaikea, kun en ole hakutreenejä piirrellyt, mutta sain lopulta paperille luonnosteltua haluamani harjoituksen ja jonkun ideankinpoikasen siihen. Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan, siellä umpipiilo, ja irtorulla piilon raosta. Siiri löysi hyvin, mutta teki taas maneerinsa rullan tiputtelussa minun lähelläni. Sain pyyhkeitä siitä, että pidin pannasta kiinni. Näytölle lähtö oli hyvä. Kakkospisto vasemmalle etukulmaan, en pitänyt pannasta ja lähetys oli hyvä, sieltä irtorullailmaisu. Hyvin eteni tuodessaan rullaa, mutta taas tiputteli sitä lähelläni. Näyttö vauhdikas ja hyvä lähtö sinnekin. Maalimiehistä taisi useampi todeta Siirin pienoisesta ahneudesta ja röyhkeydestä vedellä palkkoja naamaan :) Kolmonen oli suorapalkka oikealle, johon sisältyi haasteellinen maastonvaihdoksen ylitys, eli metsä muuttui pelloksi, ja siinä välissä oli pusikkoa ja oja. Muutaman lähetyksen ja lähemmäksi siirtymisen tämä vaati, mutta hyvin Siiri ratkaisi homman ja kun lopulta lähti pusikosta lävitse, ei epäröinyt asiaa hetkeäkään. Siiri sai kehuja tästä, että hyvin ratkaistu. Nelonen oli lähellä oleva maalimies, jonne lähetin aikaisemmin, toivoen laatikkopistoa. Tähän oli tarkoitus tallata hajujana auttamaan, en varmistanut oliko näin tehty, mutta ainakin Siiri teki nätin laatikon ja löysi maalimiehen hyvin. Hajujanojen teko avuksi treeneissä oli yksi uusi asia myöskin, jota voisi välillä käyttää. Lauantaina teimme yhdelle koiralle jopa niin voimakkaan avun, että kolme tallasi peräkkäin janan pistolle. Erilaisten tallausten hyödyntäminen muutenkin aluetta tehdessä on otettava ohjelmistoon, teemme liian toistuvasti kisatallauksilla alueet.

Mutta siis itse harjoitukseen, neloselta otin taas sisääntulon, eli maalimies otti Siirin, itse palasin keskilinjalle, kutsuin ja lähetys kolmen makupalan jälkeen (merkiten askelia, mitä minun piti keskilinjalla Siirin kanssa ottaa) pakenevalle maalimiehelle vitospistona. Tämä sujui hyvin, ja treeni oli oikein onnistunut. Rullan kanssa neuvoksi pelata sillä Siirin kanssa, tehdä siitä parempi juttu, koska ongelma ei ole maalimiehellä, vaan tapahtuu minun läheisyyteen tullessa. En ole niin kiinnostava juttu, kuin maalimiehelle meno, ja nyt on vahvistettava rullan tuonnin kivuutta ja minun kivuuttani siinä. Jossu uskoi, että Siiri on oppinut tästä ihan maneerin, tiputtelu kuuluu asiaan. Ja uskon tämän, niin kauan ja paljon olemme sen kanssa tehneet töitä. Se on vaan se tylsä osuus, jolla Siiri pääsee sitten näytölle, joka on etsimisen lisäksi se mahtava osuus. Minun on myös päätettävä, mitä teen, jos tiputtelee: laitanko uudestaa pistolle, kunnes tuo käteen asti suoraan ja sitten vasta pääsee sinne superpalkalle eli näytölle, vai hyväksynkö tiputtelun lähelläni, kunhan nostaa sen käteeni. Tietysti kiintorulla pysyy paremmin suussa ja keskustelimme myös sen kanssa oikean kohdan löytämisestä.

Yleisesti otettuna hyvä treeni, koira jaksoi tehdä töitä hyvin, ja kehuna tuli, että pohjat on tehty huolella. Itse toimin nyt hyvin koiran kanssa, varsinkin verrattuna lauantaiseen hermoiluun. Vaihtelevia treenejä ja lisää vaikeusasteita vaan sekä rulla kuntoon (omat ratkaisut, mitä vaatii ja mitä tekee, jos ei mene toivotunlaisesti mietittävä etukäteen). Harjoitusten huolellinen suunnittelu on tärkeätä, ja itse asiassa sen piirtäminen oli todella hyvä homma, jota voisi harkita jatkavansa. Huolellinen etukäteisvalmistelu ja suunnittelu on nyt otettava minun mukaan tarkemmin näihin harjoituksiin. Ja asetettava itselle ne tasot, mitä hyväksyn, mitä vaadin. Sama myös tottiksessa, siinä en tavoittele 100 pistettä, vaan sujuva reilu 80-85 pistettä riittää meille :).

Paljon olisi kirjattavaa, ja nyt jo huoli, että unohdan jonkun hyvän jutun, kun niin paljon tuli asioita. Olisi pitänyt kirjata koko ajan ylös ajatuksia. Mutta ehkä nyt jää tietyt asiat käteen, ja joku toinen kerta toivottavasti pääsen uudestaan Nuutisten koulutukseen, ja silloin jää taas lisää mieleen asioita käytäntöön asti. Onneksi Tiina oli kirjannut hyvin Saimin blogiin asioita ylös, voin sieltä luntata niitä, koska niissä oli monia meillekin tärkeitä juttuja :) Varsinaisesti meille ei niin henk.koht. tullut paljoa neuvoja, ei tullut esiin muita kuin rullan kanssa olevat jutut, mutta kaikki muut neuvot viikonlopun aikana, muiden suoritukset, miten ongelmia ratkottiin, yleiset asiat, koetilanteissa käyttäytyminen jne olivat todella hyviä ja ajatuksia herättäviä.

Yhtenä asiana mieleen jäi, että pitävät irtorullan piilossa umpipiiloilla niin kauan, kunnes koira kiertänyt umpipiilon ja sitten vasta se annetaan sieltä raosta! Tämä mukaan meidän harjoitukseen myös :) Samoin rullan todella lähellä kehoa pitäminen, jalkojen välissä tai alla yms oli uusi asia, meillä on ollut lähellä, mutta ei noin tiiviissä kontaktissa maalimieheen kuitenkaan. Irtorullat voisivat myös olla paljon pidempiä, niin koiran helpompi ottaa, ilman että tarvitsee olla kosketuksessa maalimieheen kuonollaan, jos tuntee sen epämiellyttäväksi. Ja niitä virheitä pitää pyrkiä tekemään harjoituksissa, niistä se koira oppii! Meillä on porukassa ollut puhetta kyllä siitä, että näytölle menoon pitäisi harjoitella myös kaatumiset, ettei koira olisi siitä moksiskaan. Mutta muitakin virheitä kokeiltava, luotava tilanteita, jotta ne eivät tulisi ensimmäistä kertaa kisoissa, joissa ei ole itsellä käytettävissä keinoja niiden ratkaisuun, toisin kuin jos on jo harjoituksissa ratkaistu niitä tilanteita.

Yksi tärkeä asia oli myös harjoituksen jälkeen ottaa se oma aika koiralle keskilinjalla, keskustella maalimiesten kanssa ja viettää aikaa niin, että koira palautuu suorituksesta sen sijaan, että veisi sen sekatilassa treenistä kiihtyneenä autoon. Jotkut koirat tykkää vielä leikkiä siinä, mutta se ei todellakaan ole tarpeellista, toiset ovat jo saaneet palkkansa, ja tykkäävät vaan oleilla siinä, syödä heinää, piehtaroida, makoilla, käydä maalimiesten luona, ja se on ihan ok. On myös ok antaa koiran mennä vielä itsenäisesti tarkistamaan piiloja radalta, jos se niin tässä vaiheessa haluaa tehdä.

Palasin leiriltä todella väsyneenä, ja Siiri oli todella kiukkupussiväsynytkakara isosiskoillensa sunnuntai-iltana. Mutta pää täynnä ajatuksia ja intoa treenata! Aivan mahtava fiilis jäi leiristä, ja hyvä tunne Siiristä, on me edes jotain oikeinkin sen kanssa tehty :) Siiri palautui hyvin leiristä ja maanantai-ilta oltiin kotosalla puutarhahommissa.

Tänään oli Muskan agi, ja Siirin kanssa otin kahden hypyn kanssa pujottelua, tämä sujui hienosti ja vauhdikkaasti, parista toistosta lelupalkalla ekat, ja vikalla superherkkuna hyytelöä rasiasta. Muskan rata sujui muskamaisen varmasti, herättelin ja innostin sitä pallolla ja lähtikin ihan innoissaan tekemään hommia. Kuumuus kuitenkin hyydyttää Muskan normaalia nopeammin, ja aika pian vauhti hidastui. Saimme kuitenkin vaikeamman kohdan onnistumaan sille, ja lisäksi otin itsenäiset treenit lyhyesti, välistä vetoja itselleni vaikeammalta vasemmalta puolelta ja pujottelu houkutusesteiden keskeltä. Tutkailin myös kisakalenteria, ja elokuulle sain melkein joka viikonlopulle kisat, silloin otetaan kunnon rupeama siis. Syyskuulle ajattelin SCY:n leiriä hakukouluttajan nyt varmennuttua, ja on uusi tuttavuus. Aluksi en ollut varma leirille menosta, vaikka onkin lähellä, Oikarissa, mutta kyllä näillä fiiliksillä on sinnekin mentävä. Maaningan agikisat sain heinäkuun kalenteriin, ettei ihan unohdu kisaamisen jalo taito, laitan molemmat tytöt, vaikka Muskan vire hellekelin osuessa arveluttaakin. Mahdollista olisi kisata molempina päivinä, ja toisaalta mieli tekisi, mutta epäilen omaa jaksamistani ajomatkoineen. No pari pv aikaa vielä miettiä sitä, ennenkuin ilmoittautumisaika umpeutuu.