Kuluneen viikon kuulumisia

Jatketaas siitä, mihin viimeisin kirjoitus jäi. Sunnuntaina kävin tottistelemassa läheisellä hiekkakentällä Siirin kanssa. Otin lyhyitä seuraamisia, istumisia, istumista parin askeleen seuraamisen jälkeen jättävänä liikkeenä, luoksetulon , noutoa, paikkamakuun, ja vielä eteenmenon. Palkkasin niin nameilla, lelulla kuin herkkuhyytelöllä. Seuraamisissa tehtävä nyt lyhyitä pätkiä ja vahvistettava takaisin se hyvä kontakti, mikä joskus ollut. Naksutin oli taas tiuhassa käytössä. Noudossa otin ehkä liian monta toistoa yrittäessäni suoristaa luovutusasentoa ja Siiri alkoi jo leipääntyä kapulaan ja tiputteli sitä, mutta ekat kerrat meni todella hyvin ja sain vielä loppuun hyvän suorituksen. Istumiset ja liikkeestä istuminen oli hieno! Paikkamakuuta otettiin myös, vaihtelin välimatkaa ja annoin välipalkkaa kerran. Meni ihan hyvin, vaikka loppuajasta Siiri alkoi jo näyttää siltä, että singahtaa kohta sieltä ilmaan. Sunnuntai-iltana menimme vielä pienellä porukalla ottamaan agia. Teimme vauhdikkaan radan, jossa pari tiukempaa kääntöä. Radalla oli 5 hyppyä, putki, A ja kepit. Putkeltä oli pitkä vienti takaahypylle, ja siinä oli Siirillä ja mulla hiottavaa. Muutenkaan pätkä ei oikein sujunut, liekö syynä ollut ohjaajan täysi vatsalaukku grillailuista tms. Niinpä vein Siirin autoon ja otin Muskalla ko. pätkän. Muska oli ihan innoissaan, ja liikkui kivasti. Keppejä viilattiin hieman, Muska kun oli ekalla kerralla rymistelemässä keppien sijaan vieressä olleen estekopin ovesta sisälle! Saatiin kuitenkin homma sujumaan, ja sain Muskan kanssa juostua oikein kivan, motivoivan pätkän loppuun (mentiin helpompana, motivoivana ratana lopuksi ko. kierros). Sitten hain Siirin uudestaan radalla, virittelin hieman enemmän sitä tunnelmaan, että nyt tehdään agilitya, ja koira oli ihan erilainen. Siiri liikkui normaalimmin, innokkaasti ja vauhdikkaasti. Myös itse vein sitä reippaammin, ja käskytin paremmin sen sijaan että lirkuttelen hyvä Siiri joka väliin. Mun on vielä liikuttava sen kanssa paljon reilummin, jotta ei tulisi äkkipysäyksiä radalla. Tämän kun aina muistaisi, niin ei tulisi niitä kieltoja kisoissa.

Maanantaina oli vuorossa hakutreenit. Halusin tehdä saman treenin, mitä olin jo viime viikolla ajatellut. Maasto oli hyvä, vaativa ja siihen sai pitkän radan. Toinen puoli aukeampaa mäntykangasta, mutta rinnettä ylämäkeen. Toinen puoli taas oli tiheämpää metsää, koivikkoa. Otin kuusi maalimiestä. Etukulmat 1 ja 2 olivat valmiina piilossa, ja ne otin normaalisti irtorullalla ja näytöt. Näissä ei moittimista, hyvin sujui, tosin se rullan tiputtelu tuntuu nyt oikein pahentuneen. Mutta siihen alan nyt seuraavissa treeneissä suunnittelemaan harjoituksia. Tässä oli muut tarkoitusperät. Kolmas oli valmiina, kiven takana, suorapalkka. Sieltä maalimies käveli Siirin kanssa vähän takalinjaa eteenpäin, ja minä kutsuin keskilinjalta Siirin, lähettäen sen siitä ylitse neloselle koivikkoon. Täällä sama juttu, suorapalkka ja taas kutsuin Siirin ja sitten lähetinkin sen peräänjuoksuna vitoselle ylämäkeen. Eka lähetys epäonnistui, koska nelosen ja vitosen siirtymäväli oli pidempi, ja yritin huonosta paikasta laittaa Siirin ylitse. Uusi yritys ja nyt motivoiva peräänjuoksu toimi hyvin. Kuudennelle ja samalla vikalle maalimiehelle sama juttu, kutsuin vitoselta Siirin, pakeneva maalimies ja Siiri pusikkoon perään. Toimi hyvin, ja sai herkkuruoan loppupalkaksi. Ihan lopuksi vielä pääsi leikkimään isolla jalkapallolla, sellaisella lelupallolla, joka pomppii kunnolla ja sinkoili metsässä urakalla niin, että vaikka pieni nahkatyttö oli ihan puhki rankasta radasta (turha edes kysyä ohjaajan puhkinaa ja hien määrää tuossa vaiheessa), jaksoi se raivota pallon kanssa. Jopa niin paljon, että ihana pallo meni puhki, yllätys. No onneksi ne ei maksa paljoa, uusi kehiin vaan ;).

Harjoitus oli hyvä, rata haastava, mutta sitten sopivasti helpotuksia motivoimassa radan lävitse liikkumista. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa taas vähän kevyempi rata ja harjoitus. Ja täytyy yrittää piirtää näitä treenejä, tämänkin piirsin paikan päällä, ja muutkin teki samantapaisen harjoituksen.

Tiistaina oli Muskan agilitytreenit. Rata oli mukavaa pyöritystä, ja haastellisimmaksi osoittautui välistä vedot ahtaammalla estevälillä. Oli kuin yrittäisi autoa kääntää, jossa ei ole ohjaustehostinta, eli todella liioitellut, voimakkaat liikkeet, jotta ekan välistävedon jälkeen sain Muskan työnnettyä seuraavalle hypylle. Loppusuoralla Virpi palkkasi herkkuhyytelöllä rasiasta, halusin kisojen alle kivan, motivoituneen fiiliksen Muskalle. Siirillä otin itsenäisesti keppejä, ja mukavan hyppy-hyppy-putki-A ja uudestaan hyppyjen ja putken kautta pari hyppyä. Rengasta erikseen eri kulmista lähettäen ja tein takaaleikkauksia yms. Meni mukavasti, ja kepeiltä iso herkkupalkka lopuksi. Torstain agility meillä peruuntui, kun valtaosa ryhmästä menossa, joten ihan hyvä että otin itsenäisesti nuo pätkät ja toisaalta tulee sopivasti parin päivän tauko ennen lauantain kisoja.

Lauantai-aamuna auton nokka lähtikin sitten kohti Maaninkaa, Annen ja Vekun kera. Tiedossa oli pitkä päivä, koska Vekku on kolmosissa, ja mulla molemmat tytöt ilmoitettuna kakkosiin. Keli oli todella helteinen, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän. Olin todella hermostunut, en muista koska olisin ollut kisoissa näin tärinöissä, ja se näkyi molempien tyttöjen ekalla radalla. Turhaa epävarmuutta ja säätämistä. Muskalle tuli hyl, en edes nyt muista mistä, mutta taisin päästää lipemään väärään päähän putkea. Siirille kaksi kieltoa putken jälkeiseltä hypyltä ja sen takia vähän yliaikaa. Nämä putken jälkeiset hypyt on nyt otettava erikoissyyniin, koska tokallakin radalla Siiri kielsi ko. hypyn. Se tarvitsee enemmän apuja noille, mun liikeradat mietittävä huolella. Ekalla radalla menin liikaa eteen ottamaan sitä vastaan, ja sitten liikkeeni pysähtyi liikaa, kun aloin jo kääntämään, ja kielsi. Tokalla radalla en keksi muutakuin, että se vaan tarvitsee voimakkaamman avun hypylle tullessaan putkesta, katsoo niin täysillä vaan muhun, ettei 'näe' esteitä. Tämän tajusin vasta äsken katsoessani videoita näistä radoista ja katsoessani toukokuisia Janitan koulutuksen videoita, jossa oli yksi kohta, missä tultiin putkesta hypylle, ja mun rintamasuunnalla oli hirveän iso merkitys, miten meni, tuliko ohi vai hyppäsikö. Periaatteessa Siiri hakee hyvin esteitä, mutta tietyt kohdat on vielä vaikeita, enkä osaa aina näitä tunnistaa ja viedä tarvittavalla tavalla. Muska taas toimi ihan hyvin tällä tavalla, kun vein sen ihan samalla tavalla, miten Siiriä yritin. Tilaan kyllä Siirille ajan nyt fysioterapeutillekin ja hierojalle, ettei selässä kuitenkin olisi jotain jumeja, joiden takia toka rata oli niin outo. Hyppäsi kyllä hyvällä tekniikalla, mutta parempi tsekata kuitenkin.

Muskan kohdalla olin huolestunut helteestä, ja varma ettei liiku yhtään. Ekan radan sähläsin ihan hermoissani turhaan pilalle. Tokalla Muska liikkuikin mukavasti, harmillinen vitonen tuli, kun oli sukeltamassa putkeen, mutta vetäisikin ohi ilmeellä 'ai eikö se ollutkaan tässä' :). Sen jälkeen oma juoksulinja meni väärälle puolelle A:ta, enkä saanut enää sieltä työnnettyä kauempaan päähän putkea, vaan otti lähemmän = mun puoleisen, ja siitä hyl. Muska kuitenkin piristi todella huonoa päivääni olemalla reipas, liikkuen hyvin ikäänsä ja helteeseen nähden.

Lauantain töppäilyjen jälkeen on ollut kyllä todella masentunut olo agilityn suhteen, tuntuu että tuntikausia vietetty valmennuksissa ja tehty töitä, ja silti voi kisat mennä noin penkin alle, ettei mitään järkeä. Ehkä mun liikkuminen on tosiaan niin toivottoman surkeata, että parempia tuloksia voisi saada jossain toisessa lajissa samalla tuntimäärällä. Aamulla olin jo lopettamassa agilitya vähäksi aikaa, ja keskittymässä vain pk-puoleen, mutta agivideoiden katselu sai mut vähän nostamaan mieltä, että ehkä ei nyt kuitenkaan lannistuta, vaan katsotaan nyt elokuisia kisoja. Mutta ei voi kehua mitenkään fiiliksiä tällä hetkellä treenaamisen suhteen. Ehkä mun olisi parempi mennä vain aina jommalla kummalla, kaksi koiraa noinkin pienissä kisoissa on mulle haastava, enkä pysty keskittymään sillä tasolla, mitä mun kisajännitys vaatisi. Ja puolestaan niitä epäonnistuneita ratoja tulee kahden sijaan neljä pahimmassa tapauksessa. Itsensä nollaaminen huonosti menneen radan jälkeen samassa luokassa toisen koiran kohdalle on todella haastavaa, enkä siinä ainakaan eilen onnistunut, kuin ehkä hieman vikalle radalle mennessä Muskan kanssa. Katsotaan, mitä tuleman pitää ja suunnitelmat sen mukaan.