tiistai 28. heinäkuuta 2009

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Tuhma Siiri, reppana liian kiltti Muska. Viime perjantaina tullessani töistä kotia odotti ikävä yllätys. Heti en sitä huomannut, koska tytöt ihan tohkeissaan kylki kyljessä tuli moikkaamaan lelujen kera, aivan niinkuin aina ennenkin. Sitten katse osui oveen, verivana, peilioviin, veripisaroita. Muskaan, vekki silmän alapuolella. Siiriin, jossa oli verilänttejä, mutta ei haavaa. Huokaus. Reilu vuosi sitten meillä miteltiin näiden kahden valtasuhteita, mutta se rauhoittui ja meni ohitse hetken eristämisellä työpäivien ajaksi. Nyt on aika tehdä sama, en halua pahempaa yllätystä joku päivä tullessani kotia. Muska vaan on ollut liian lepsu nyt vanhemmiten ja Siiri haluaa khalifiksi khalifin paikalle. Onneksi haava ei ollut tullut silmään, eli selvittiin pelkällä haavan putsauksella tästä keikauksesta. Henkiset haavat ovat tietysti isommat.

Tytöt ovat ystäviä, kun minä olen paikalla, mutta kun pomo on poissa paikalta, pääsee hiiret hyppimään pöydillä. MOnet on sanoneet, että erikoista, luulisi välikohtausten tulevan mun huomion hakemisesta tai muusta vastaavasta tilanteesta. Uskon tuon eristämisen toimivan tähän, olihan Siiri pentuna pitkään portin takana, ja nyt mulla alkaa neljän viikon loma, jolloin voin sen opettaa uusiin järjestelyihin niiden jäädessä yksin. Onneksi on lääniä, mistä valita :) Joten Siiri viettää jatkossa omassa sopessa työpäivät, ja Muska&Ada saa olla yhdessä ilman stressiä välikohtauksista. Adaahan tuo pikkupentele on aina kunnioittanut varpaat tutisten, ei uskalla mennä liian läheltä edes ohitse ilman mamman apuja, jos Ada nukkuu ja tukkii kulkuväylän.

Muskaa välikohtaus selvästi pariksi päiväksi masensi, ja viikonlopun Muska olikin mamman pieni mussukka sylipuudeli halinalle. Pienen pieni tyttöni, joka on niin usein väärään aikaan väärässä paikassa, maailman paras koira. Siiri sai viikonlopun olla hieman paitsiossa, ja se toimi sille. Maanantain treeneissä esiintyi super-Siiri, kun pääsi mamman kanssa touhuamaan, mutta siitä erikseen treenikirjoituksessa, joka ilmestynee taas lähipäivinä tämän viikon osalta.

Vielä jälkikirjoituksena sen verran, että tämän vikan työviikon ennen lomaa on tytöt olleet päivähoidossa isälläni, ja rauha on taas maassa. Jääneet pariksi tunniksi keskenäänkin, eikä mitään. Samoin kotona ollessa on välit taas lämmenneet takaisin, ja nyt voidaan jo leikkiäkin keskenään. Viikonloppuna ei vielä onnistunut leikkiminen, Siiri jäi vaille juoksukaveria Muskan kääntyessä loukkaantuneena poispäin sen yrittäessä kutsua leikkiin.

Tyttöjen välinen ystävyys on vaikeaa ja monimutkaista.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No voi tyttöjä. Onneksi nyt on taas rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto.

Rentouttavaa loman jatkoa!
Tiina

Anna kirjoitti...

Meidän tytöt myös ottaa matsia joskus kun mä olen poissa, esim. kun ovat pihalla kahdestaan. Silloin kun mä olen paikalla ne eivät juuri huomaa toisiaan (paitsi ruuasta kyllä tulee riita) joten kai se sitten on normaalia käytöstä tällainenkin.

Hanna kirjoitti...

Niin kai se on otettava osana tyttölauman arkea, varsinkin kun on yhtään tulisieluisempi otus kyseessä. Nyt on rauha ollut maassa taas, eikä mitään merkkejä kyräilystä. Tuulikappi on Siirille ollut sellainen paikka, jota alkanut vahtia ja omia. Nyt laitankin sinne oven kiinni lähtiessäni jonnekin, jolloin ei ole mitään ahtaampaa paikkaa, jossa voisi matsata. Kaikki tappelut kun selvästi alkaneet aina tuolla tuulikaapissa.