Päivä oli kuuma, ja etukäteen tiesin jo, että maxikakkosia oli harvinaisen vähän, kisakirjeen mukaan 7. Pähkäilin, että mitenkä kykenen viiden koiran ollessa välissä lataamaan itseni toisen koiran kanssa menoon. No perillä sitten valkeni, että väli kutistui entisestään, koirakoita yhteensä viisi, joista kaksi oli siis minä Siirillä ja Muskalla. Onneksi meidän porukkaa riitti paikan päällä, ilman hihnanpitely-apua olisin ollut vielä enemmän pulassa, mitä nyt jo olin juostessa radalta hakemaan lennossa jo toista ja takaisin radalle. No hyväähän ei tämä mun kisahermoilla tiennyt, virheitä ropisi turhan paljon, mutta silti olin A-kisassa Muskan kanssa toinen ja Siirin kanssa kolmas. B-kisassa olin Muskan kanssa kolmas, Siirille tuli tuolta radalta hylky. B-kisan perusteella jaettiin parhaat kakkosten collie-palkinnot, ja Muskan kanssa saatiin siis toinen sija tässä, vaikka itse en nyt hirveästi osaa asialla ylpeillä, kun tuloksemme oli kuitenkin mitä oli noilla virheillä.
A-kisassa aloitin Siirillä, ja itsellä oli epävarma olo. Se näkyi epävarmana menona sitten Siirilläkin, ja yhden hypyn kanssa takelleltiin kieltoja kaksi, ennenkuin päästiin jatkamaan, mutta sitten sain nostettua virettä itselle ja koiralle tsempattua, ja loppu oli jo parempaa menoa. Tulos oli 15 ja yliaikaa tuolta hypyllä takeltelulla. Kuitenkaan niitä ongelmia ei nyt ollut, mitä pelkäsin, joten seuraavalle radalle uskalsin jo ajatella luottavaisemmin mielin, toki hieman vauhdin puute mietitytti. Muskan kanssa rata oli pienestä kiinni, että olisi päästy sinne kolmosiin, niin tyhmä virhe puomille viennissä, kun en muistanut rataantutustumisessa katsoa Muskaa varten ansapaikkoja eli putken suita. Pujottelulta lisäksi Muska lähti hömpöttelemään taas jotain ihan omia juttujansa kesken kaiken, mutta sain sen takaisin ja loppusaldo oli 10 ja yliaikaa noiden hömpötysten takia vähän. Kuitenkin Muska liikkui todella hyvin, joten siihen olin tyytyväinen. Kepeillä taitaa tarvita multa nyt tiukkaa käskytystä, ettei piiloblondin ajatukset ehdi harhautua omille teillensä :).
B-radalle sitten lähdin ensin Muskan kanssa. Tein kardinaalimunauksen ja jäin suustani kiinni hölpöttämään, kun jo kuulutettiin radan tutustumiseen. En ollut yhtään käynyt katsomassa rataa rakennusvaiheessa, tyhmä Hanna :) Kiva tutustua tutkimalla ensin, missä ne numerot on. Ikinä ei saa näin päästää käymään, aina on katsottava, kun rataa rakennetaan. No, meillä oli niin hyvä porukka päivää paistattelemassa, että annettakoon itselle anteeksi tällä kertaa. Ei ne tulokset, vaan se hyvä fiilis! Tämäkin rata oli mukava oloinen, kuten ekakin. Muskan kanssa tein todella tyhmiä virheitä, koira joutui monta kertaa kysymään multa, ja meinasin unohtaa radan... niin se rataantutustumisen tärkeys tässä lajissa, kuulin Janitan ja Tarjan HuPiJa-treenien sanat päässäni...Mutta kepit meni hyvin, ja Muska edelleen liikkui hienosti, eli silti hyvä fiilis vaikka virheitä ropisi taas enemmän kuin laki olisi sallinut. Puomin ylösmenon Muska valitettavasti pääsi loikkaamaan, olisi pitänyt ottaa tiukemmat pidätteet siinä. Mutta todella tyytyväinen olen 9-vuotiaaseen rautamimmiini! Taas kerran herätti ihmetystä, että Muskako muka yhdeksän :)
Siirin kanssa sitten latautuneena, ja tällä kertaa yrittäen muistaa radan. No sanotaan, että nyt alkoi jo olla vauhtia ja sitä iloa radan tekemisessä, niinpä Hanna sitten riemuitsi tätä niin paljon, ettei vaivautunut kertomaan oikein käännöksiä koiralle ajoissa, hyl kävi jo lähellä yhdessä kurvissa muutenkin, mutta vauhdissa ajoin ohitse esteistä riittävästi, että tuli hyl sen takia. Mutta nämä ei olleet sellaisia kieltoja, missä meillä ollut ongelmaa vaan ihan mun ohjausrallattelua iloisesti ohi esteiden :) Mutta en jaksa siitä harmistella, nimittäin tuosta radasta jäi niin hyvä fiilis sen vauhdin ja tekemisen ilon takia, ja löysin sen tsempin, mitä nyt Siirille tarvitaan, että se alkaa taas luottaa menoon radoilla. Motivoivia treenejä siis!
Sitten oli vielä joukkuekisa vuorossa. Tässä vaiheessa jopa mun hermoilu koirien järkkäilystä ja radalle ehtimisestä yms oli ohitse. Aloitimme Siirin kanssa joukkuekisan, ja lähdimme hyvällä fiiliksellä tekemään hommia, menin itse enemmän niinkuin menen treeneissä, ja nollahan sieltä napsahti! Niin, se peilikuvaan katsominen on aika kova sana tässäkin jutussa, mistä ne ongelmat lajissa on taas juontanut juurensa, kun epävirallisessa osuudessa alkaa homma sujua ihan eri tyylillä...
Muskan kanssa olimme joukkueemme ankkkurina, ja Muska yllätti minut jaksamalla liikkua vielä helteisen päivän päälle hienosti tämänkin radan. Harmillinen kielto tuli, kun ajoin niin vauhdilla ohitse yhden hypyn. Huomasin itse taas kerran kesken radan, miten eri tavalla käskytän ja vaadin Muskaa vs Siiri, pitäisi samaa adrenaliinia käyttää myös Siirin radoille. Mutta vitonen oli Muskan kanssa loppusaldo radalta, jossa sai juosta ihan mukavasti :)
Joukkueessamme oli lisäksi Anni ja Sisu, joilla rata ei valitettavasti sujunut ihan putkeen, mutta Timo ja Näpsä puolestaan tekivät myös vitosen. Tästä hyvästä joukkueemme, joka oli toinen Keski-Suomen alaosaston joukkueista, voitti joukkuemestaruuden! Hyvä me, tähän oli hyvä päättää päivä. Hienot palkinnot tuli tästäkin matkaan, ja Siiri sai lisäksi nollaradasta palkinnon. Kiitos koko porukalle päivästä, oli mukava isommalla porukalla olla karkeloissa mukana, collieita olisi tosin toivonut olevan vielä enemmän näissä karkeloissa mukana meidän Keski-Suomen ison edustuksen lisäksi. Ja Annalle spesiaalikiitos koirien pitelystä, olisin ollut vielä suuremmassa pulassa ilman auttavia käsiä talon takana :)) Joukkuekisa oli hauska ja rento, mutta kunnon kisantuntu mukana kuitenkin, kiitos järjestäjille siitä!
Tämä kisapäivä oli tervetullut tähän väliin huomioiden ongelmat viime kisoissa ja paineet, joita niistä olin itselleni kasannut. Virheet voi osittain laittaa sen piikkiin, ja nyt on aika ryhdistäytyä, unohtaa menneet, ja suunnata eteen tiedostaen, miten niitä koiria on ohjattava eikä varmistella / varoa radalla.
Muska oli niin ihana, että päätin laittaa sen joihinkin kisoihin nyt ainoana koirana, jotta voin vain keskittyä siihen. Eilinen oli aika hulabaloota, normaalisti ei kyllä ole osunut noin pieniä luokkia, mutta jos osuu, niin latautuminen on olematonta ja lopputulos sen näköistä molemmilla koirilla. Siirin kanssa ehditään kyllä kisailla monta vuotta, Muskan kanssa ei tiedä, montako kautta vielä on edessä. Toivotaan monta, mutta se on kuitenkin jo sen ikäinen, että yllätyksiä voi sattua jo. Ja kyllä Siirinkin kanssa kisaillaan vielä tänä vuonna, onhan se nytkin Muskan kanssa jo ilmoitettun Laukaan kisoihin 6.9, mutta edeltävänä päivänä omissa kisoissamme 5.9 taidan mennä vain Muskan kanssa ja samoin muutamat muut kisat nyt alkusyksystä.
Tänään olemme rentoutuneet tyttöjen kanssa, ihailleet palkintoja keittiön pöydällä unohtaen ne virheet, ja käytiin mustikoita syömässä lauman kanssa Muuramen harjulla. Siihen perään Ada pääsi päiväunille autoon, ja menin Muskan ja Siirin kanssa pidemmälle lenkille juoksuttaen mäkiä ja itsekin kömmin yhden rinteen. Lisäksi tytöt kävi polskimassa järvessä lenkin puolessa välissä. Sitten auton luona vielä koko laumalla lisää mustikoiden syömistä ja keppien kanssa leikkimistä. Loppuun kuvakoostetta tyttöjen rentoutumisnäytteistä, kuvat kylläkin viime vuodelta jo otettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti