Blogin päivitykset taas laahaa perässä, kun on niin upeat kelit, että päivät vierähtäneet ulkona aamusta iltaan. Reilu viikko jo kesälomaa takana, vielä onneksi lomailua riittää. Kahden viime viikon aikana on hakuiltu, tottisteltu ahkerasti ja agiliidetty.
Haussa huomasin sen, että nyt teen treenit tiukalla keskittymisellä, ja kisanomaisesti etenemiset, ei mitään pölinöitä välissä keskilinjalla, vaan pidetään hyvä vire koko treenin yllä. Homma pelittää näin paljon paremmin!
Jotta blogi ei tosiaan olisi vain kivasti menee linjaa, niin kerrottakoon, että agilityssa on alkanut nyt ongelmavyyhti hyppyjen kanssa. Siiri on keksinyt, että vaikeat hyppykulmat voi vaihtoehtoisesti suorittaa myös tulemalla riman alitse! Valkeakosken kisoissa 2.8 haimme kaksi hyllyä kieltojen kautta, osa kielloista omalla liian löysällä ohjauksella, mutta kummallakin radalla yksi kielloista tuli riman alituksena, kun piti kierrättää hyppy takaa. Oma pääkoppa on sauhunnut tämän asian kanssa pohtien syitä, varsinkin kun noilla radoilla olen Muskaa vienyt samoin, ja nähnyt sen tulevan hypyt ok. Se oli vaan muuten pihalla ja höntäntönttänänä Valkeakoskella :) Tämän vuoksi muun muassa Siirin käytin tarkistuksessa fysioterapeutilla, ja koska koira on terveeksi todettu, on kyseessä todennäköisesti vain oma päähänpisto, miten asian voi myös suorittaa. Osaamattomuudesta ei voi olla enää tällä treenimäärällä kyse, mutta katsotaan miten tehotreenit tuottaa tulosta.
Hampaita purren ja lajin lopettaminen mielessä soitin tuttuni katsomaan meidän kanssa treenejä. Käymme nyt hänen kanssaan tätä ongelmaa lävitse, provosoiden virhetilanteita treeneihin, koska niitä ei ole vielä tullut treeneissä esiin, vain noilla parilla kisaradalla. No tämän todettua, viime viikon agissakin sain ko.virheen takaakierrossa. Tuolloin laskettiin rimaa, ja yliohjasin hyppyä nostamalla käsiä teatraalisesti. Tämä tuskin ongelmaa ratkaisee, vaikka saatiin suoritus oikeaksi. Perjantaina 7.8 sitten aloitimme ongelman työstämisen, ja saimme virheen esiin hetkessä. Siiri sai miettiä asiaa, ja keksiä itse ratkaisun, millä pääsee palkalle. Tällä uskomme saavuttavamme tehokkaampia tuloksia, kuin helpottamalla ja apuja antamalla. Koira kun todellakin osaa hypätä ja vielä teknisesti hyvin.
Niin ja kateellisuus-tehokeinot saatiin mukaan Siirin ollessa tauolla, ottamalla Muska hurvittelemaan radalle. Luoja, mikä vauhti ja ilo Muskalla olikaan! Totesin vain, että väärän koiran taas kerran olin ilmoittanut lauantaille Lempäälään kolmelle radalle, kun Muska oli vain yhdelle. Päädyin lopulta perumaan Lempäälän kisat meidän osalta, vaikka kallis tikki olikin menetetyissä starttimaksuissa. En halunnut lähteä sinne näin epävarmalla fiiliksellä, lisäksi Siirin kannusantura repesi auki perjantaina leikittäessäni sitä kentällä, se kun on pirun kova ja kivinen. Pitää nyt taas muistaa, että tuolla kentällä ei leikitä heittoleikkejä, tytöillä aina aukeaa anturat siellä, jos riehuvat enemmän. Lisäpontta kaiken muun päälle kisojen perumiseen antoi Adan kanssa valvottu yö, sillä oli taas pari todella huonoa päivää, ja syötän nyt sille joka päivä kipulääkkeitä, jotta päästään taas tästä huonosta vaiheesta parempiin päiviin asti.
Tottiksessa on jatkettu noutojen harjoittelua, kaikki otettu nyt vierailla kapuloilla. Tasamaanoutoa otettiin nyt 750g kapulalla, hyppynoutoa ja A-estenoutoa pienemmällä. A-lla piti hieman avustaa, että muisti palauttaakin kapulan esteen kautta, muuten sujui hyvin. Hyppynoudot alkavat pikku hiljaa sujua paremmin myös. Lankkuesteellä ei olekaan ollut mitään ongelmaa, ja sillä on otettu jo yhtä lankkua vajaata metristä hyppyä, kiinteämmällä levyesteellä taas takaisintulo tökki jostain kumman syystä (liekö rumat graffitit särkeneet prinsessan silmiä :) ), mutta avustettuna saimme senkin lopulta sujumaan.
Paikkamakuu-treenejä on nyt otettu häiriön alla, yleensä Imppa tekee Jessellä tottista lähellä ja mulla on avustavat silmät vahtimassa Siiriä. Se on todella levoton edelleen, saattaa ottaa makuullaan pienen loikan yms, mutta on sentäs pysynyt siellä, eikä ole lähtenyt liikkeelle. Eilen nousi kerran istumaan, mutta laittoi itse samantien maahan. Toisella kerralla harkitsi nousemista pienellä liikehdinnällä, Arto sanoi vierestä maahan-käskyn ja laittoi takaisin maahan kunnolla. Tästä pieni hetki onnistunutta paikkamakuuta, ja sitten iso palkka.
Eteenmenoa olemme nyt treenanneet lelulla. Imppa antoi ihanan lelun Siirille, joka on todella hyvä tähän. Siirille on parilla viime kerralla viety lelu kentän laitaan valmiiksi, ja olen lähettänyt sen sinne ilman apuja. On lähtenyt heti eteenpäin, tosin alkuun hieman hitaammalla laukalla ja sitten kiihdyttänyt menoansa lelua kohti. Selvää edistymistä tälläkin saralla pikku hiljaa. Seuraamista otin eilen tottistreeneissä kokeilun vuoksi pidempiä pätkiä, katsoen miten se jaksaa. Nyt seuraaminen oli ihan mukiinmenevää, ja henkilöryhmä meni ok, mitä nyt kävi hyppäämässä viereisen hyppyesteen matkan varrella, kiersimme sen niin vierestä, että pitihän tuo ottaa mukaan siitä :). Eilinen tottistreeni oli todella sujuva ja hyvä treeni Siirin osalta.
Sitten se panikointi-osuus, josta otsikossa mainitsen: Muska sai peruutuspaikan perjantaille BH-kokeeseen! Ja nythän se ei musta taas osaa mitään, karkaa paikkamakuusta, haukkuu pystyyn ohikulkijat ja tuomarin yms. Hirveä paniikki! Jos Muskaa jännitän näin paljon, mitä se sitten tulee olemaan Siirin kanssa, kun Muskan on tarkoitus olla mulle se harjoituskappale, jonka suhteen ei pitänyt olla suorituspaineita, ja lopputuloskin on ihan sama, meneekö läpi vai ei! APUA!
No eilen sitten kuivaharjoittelin kaavion Impan kanssa, jotta edes muistaisin, mitä pitää tehdä perjantaina. Muskan sivullemeno on hieman väljä välillä, mutta ei pidä nyt välittää siitä. Seuraaminen suorilla on ihan hyvää, samoin täyskäännös ja oikealle kääntymisetkin sujuu. Vasen on se vaikea, istuu helposti, kun hidastan käännöstä varten. Neuvo viisaammilta tähän, älä tee niin jyrkkiä käännöksiä, voin ottaa ne loivasti BH:ssa. Ja sitten kun otin liikkeestä istumista, sain Muskan kaksi kertaa maahan, ennenkuin onnistui istumiset, damn! Nuo on aina olleet sille vaikeita, mutta sujuneet jo välillä kivasti. Nyt heti kun olen hermostuneempi ja treenaan enemmän tosissani sen kanssa, alkaa sitten arpomiset, kumpi tehdään. No paikkamakuu sujui hyvin, ei mitään ongelmaa, vaikka Rico oli häiriönä ja otti luoksetulon yms. Eli luotetaan siihen, että vaikka ei istumaanmeno onnistuisi, muut liikkeet onnistuisi ja toiveita olisi päästä läpi. Jos Muska käyttäytyy siististi kaupunki-osuuden. Ja jos selviän hengissä perjantaille asti. Lainaohjaajaa, anyone?????
Treenaamisten lisäksi kävimme sunnuntain hellepäivänä uimassa oikein kunnolla, tai minä, Harri, Ada ja Muska uitiin, Siiri huusi rannalla, ei uskaltanut polvia enempää kastella tällä kertaa. Ada kauhoi menemään hurjan pitkiä lenkkejä, ja nautti täysin siemauksin uimisesta. Välillä hirvitti, että noinkohan se jaksaa kaikki matkat uida. Muska ui myös kovasti, ja sillä oli kova työ paimentaa meitä vedestä, Muska ei usko muiden osaavan uida yhtä hyvin kuin hän osaa :) Muuten on lomailtu pihahommien parissa, tyttöjen lekotellessa nurtsilla mun seurana. Siirin kesäharrastuksiin kuuluu vesiletkun kanssa kamppailu, vesisuihkua on hyvä juosta kiinni, hyppiä ja hyökätä sen kimppuun. Ei sillä ole väliä, että tässä hommassa kastuu koko koira, se on eri asia kuin uiminen ;) Kävimme myös mustikoita poimimassa piirakkatarpeiksi, ja Siirin kanssa sai kilpajuosta parhaimpien puskien löytämisen suhteen. Se menee nenä tuhisten metsässä, löytäen ekana parhaat puskat ja syöden mustikoita enemmän kuin laki sallii. Muska taas odottaa mun vieressä, että tarjoilen hänelle marjat. Ada nautiskeli metsässä makoilusta, lenkit ovat alkaneet käydä yhä vaikeammiksi sille, kivointa on oleskelu ulkona ja uiminen toimi hyvin. Ehkä sen oloa helpottaa hieman sitten, kun helteet helpottaa ja ilma viilenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti