Paluu arkeen

Niin se loma loppui ja työkiireet alkoivat lennosta. Blogin päivitystahdissa tämä näkyy myös. Treenattu kyllä ollaan, mutta muuhun ei olekaan sitten aikaa ollutkaan. Viime viikolla olin Muskan kanssa maanantaina agissa, tiistaina hakuiltiin, keskiviikkona käytiin tottistelemassa monen mutkan jälkeen (kuuluu sarjaamme päiviä, jolloin olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan), torstai meni työreissussa ja Siirin agi sivu suun siinä samalla, perjantaina vapaata, kun sitten viikonloppu menikin pk-leirillä Oikarissa.

Agilityssa oli hauskaa menoa Muskan kanssa. Viikonloppuna olleet kisat ei sujuneet ihan putkeen kummankaan koiran kanssa, mutta ihan mukaviakin pätkiä oli radoissa. Meihin alkaa päteä kuuluisa sanonta: kyllä se kotona osaa, tai hei, kyllä me oikeasti treenataan... No treeneissä oli taas kerran hyvä meno päällä, ja kepit, jotka kisoissa oli jostain syystä niin vaikeat mennä kunnolla loppuun, sujuu kyllä treeneissä vaikka miten päin. Pidempää kuljetusta vaativat kohdat houkutusesteineen ovat Muskan ja mun kompastusalue tällä hetkellä. Aika moista kääntöä ja vääntöä vaati, että sain sen putken ohi kuljetuksella, todella tarkkaan mietittävä, missä vaiheessa lähtee kääntämään. Mutta yleisesti tyytyväinen Muskan menoon agissa edelleen. Jos vielä saadaan tuo meno kokonaisuudessaan kisakentillekin, niin olisi hienoa :)

Tiistaina haussa oli teemana motivoivat pistot, leirin ollessa edessäpäin. Siirille otin kolme pistoa, joissa kaikissa suorapalkka. Etukulmat, joista ykkönen valmiina, kakkonen haamuna. Nämä ok, pari lähetystä vaati tosin ekalle pistolle, taisi käydä hieman ylikierroksilla ja piti juosta höyryjä ensin pois, ennenkuin malttoi lähteä kunnolla pistolle. Toka ok, otin sieltä kutsuna sisään Siirin, ja heitto keskilinjan yli etsimään. Tämä meni hyvin ja tuli todella hyvä tyhjä pisto. Otin pistolta takaisin, ja lähetin kolmannelle maalimiehelle, tämä myös sujui ok. Loppuun iso palkka ja leikki tuttuun tapaan.

Muskalle otin etukulmat, tosin Muska taisi ymmärtää, että puolet koko metsästä. Ei ole aikoihin tyttö juossut sellaisia pistoja, kuin nyt teki. Tosin meni tarkkaan just sinne, minne lähetin ja alkoi risteillä ristiin rastiin vasta yli 5om upottuaan :) Minä kun lähetin viistosti ohi piilon, tyhmä ohjaaja. No, Muskalla oli hauskaa rytistellä metsässä ja löytyihän se maalimieskin sieltä :) Ilmaisu sujui hyvin.

Keskiviikkona olimme tottistelemassa kevyesti Impan ja Annen kanssa. Anne oli Vekun kanssa häiriönä Siirille vain oleilemalla kentän laidalla. Otin lyhyet seuraamiset, pari jättöliikettä, leikkimistä ja lopuksi paikkamakuun. Imppa tuli sanomaan, kun oli aika hakea koira, eli kun oli vielä kohtuu rauhassa (mutta oli jo alkanut pieniä levottomuuden eleitä osoittaa).

Muskan kanssa vaan hengailtiin ja otettiin ihan pari liikettä, samoin Ada vaan leikki patukoilla. Lopuksi kävimme Annen ja Vekun kanssa lenkillä kipuamassa Laajavuoren päälle ja takaisin, minulla oli vain Siiri mukana.

PK-leiri oli todella antoisa. Ryhmämme oli aikamoinen sukulaiskokoontuminen taas kerran, siellä oli Siirin lisäksi Saimi-sisko, Hessu-velipuoli ja Nessi-tytär :) Miten niin innokas hakuharrastus sukuvika :)) Mukava oli seurata sukulaisten hienoa työskentelyä maastossa, Saimi on kehittynyt kovaa tahtia ja Hessu teki vaikutuksen minuun luonteellansa, aikamoinen pakkaus sekin (en ollut aiemmin tavannutkaan tätä velipuolta).

Meidän hakuryhmämme kouluttaja Anni Rytkönen oli todella analyyttinen ja hyvä, perusteli asioita ja kävimme suorituksia sekä eri vaihtoehtoja perusteellisesti lävitse. Siirin ja minun ekasta harjoituksesta, jossa piti näyttää perustreenimme, kehui, että koira ja ohjaaja tietävät mitä tekevät tarkalleen, ja homma on hyvin hallussa. Kehui jopa hallintaamme, missä on kuitenkin riittänyt työnsarkaa, mutta näköjään se on puolihuomaamatta sieltä tullut. Tiina mainitsi myös, että en enää hosunut rullan luovutustilanteessa samalla tavalla, kuin alkukesästä.

Ensimmäisessä harjoituksessa otin kolme maalimiestä, etukulmat ja umpipiilo, kaikki irtorullilla ilmaisten. Toinen etukulma sisälsi suoalueen ylityksen ja toinen oli ojassa. Kolmas oli teltta, josta pyysin jättämään nyt oven auki. Homma sujui hyvin ja Siiri työskenteli varmasti ja motivoituneesti. Itseäni ei myöskään jännittänyt nyt yhtään vieras leiriporukka, vaikka yleensä ensimmäiseen treeniin on kuulunut pieni jännityskin leireillä.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Toinen harjoitus oli sitten neljällä maalimiehellä. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lähetysasentoihin ja oman kropan käyttöön. Etukulmat suorapalkkana, kolmonen oli lähellä keskilinjaa ollut maakuoppa, jonne vaati pari lähetystä, ennenkuin sai paikannettua. Ensimmäisellä jo etsi kovasti, mutta oli edennyt liian syvälle, eikä saanut paikannettua maakuoppaa. Tähän otin ilmaisun, Siiri tiputti rullan, kun hölmönä kehuin kesken sitä, kun olin niin tyytyväinen onnistuneeseen lähetykseen ja pistoon. Nelonen oli sitten haamu, joka oli notkelman toisella puolella. Maastovaihtelu oli aika iso tässä, ja niin vaan haamusta huolimatta hajut vei Siiriä ensin ihan alueen toiselle laidalle, ennenkuin sai paikallistettua maalimiehen. Myös mm. kouluttajamme koiralla oli vaikeuksia tällä takakulmalla, hajut meni siellä todella haastavasti. Mutta hyvin meni harjoitus, ja Siiri jaksoi leikkiä innolla sukkapallolla.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Ilta meni vielä suorituksia analysoidessa ja hakuartikkeleita tutkien sekä keskustellen. Iltamyöhällä raahauduin kotia, namipurkit seuraavaa päivää varten valmiiksi ja kaatuminen sänkyyn.

Sunnuntaina teimme esineruutua. Otimme nenänavausharjoituksena esineiden poimintaa tieltä. En antanut Siirille mitään käskyä, kehuin kun otti itsenäisesti vieraita esineitä ja toi minulle. Itse esineruudun otimme sitten niin, että vaikka ruutu oli tallattu kisamaisesti, katsoimme selkeän lähetyslinjan, jolle kolme esinettä valmiiksi linjaan. Kohta oli risukkoinen, mutta se ei Siiriä haitannut. Aamulenkkimmekin menee aika risuisella metsäalueella. Siiri toi hienosti kaksi ensimmäistä esinettä, kolmannelle vaati useamman lähetyksen, kun ensimmäisellä kerralla meni ohitse ihan vierestä saamatta hajua. Emme ole tällä tavalla treenanneet esineitä, mutta tämä on yksi keino saada koira lähtemään aina tarkkaan sinne, minne haluaa. Siirikin lähti ensin työskentelemään paljon leveämmällä alueella, koska esineruutumme on ollut enemmän vapaamuotoista työskentelyä, jossa koira on saanut toimia hyvin itsenäisesti. Aina on lähetyksissä lähtenyt suoraan haluamaani suuntaan, mutta jonkun matkaa edettyään lähtenyt risteilemään ruutua. Kumpikin tapa varmasti toimii, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä tällaisia harjoituksia. Anni käyttää myös paljon mielikuvia, niitä voisi välillä myöskin ottaa. Olemme esineruutua tehneet viime ajat aina vaan kisanomaisesti, pitää muistaa siitäkin tehdä välillä motivoivampi muullakin tapaa, kuin laittamalla kivoja esineitä tms, mitä nyt olemme harrastaneet.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Päivän lopuksi otimme kaikille nenän aukaisu-treenin vielä niin, että koira sai hakea hajun ja edetä itsenäisesti maalimiehelle. Tämä sujui kivasti Siiriltä, näitäkin voisi välillä tehdä :) Loppuun otin vielä kaksi ilmaisutreeniä kiintorullalla, maalimies oli aika lähellä ja tarkoituksena vain ottaa tekniikka harjoittelua ja katsoa rullan säätöjä samalla kohdalleen.

"Ohjaajan tiukka keskittyminen seuraavaan tehtävään; Siirillä nenä käy jo"

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Leiriltä tuli paljon mietittävää, enkä jaksa sormia käskeä kertomaan kaikkea tänne nyt millään. Mutta meille läksynä kasvattaa Siirin sietokykyä keskilinjan hälinälle ja sille, että minä itsekin voin siellä pitää enemmän ääntä yms. Suorapalkat olivat Annin mielestä perusta motivoituneelle hakukoiralle, ilmaisua tarvitsee vain tarkistella aina välillä, että on kunnossa (tietysti sen jälkeen, kun on ensin opettanut ilmaisun varmaksi). Meillä onkin aina ollut suorapalkkoja treeneissä mukana, mutta niitä voisi välillä ottaa vielä enemmänkin. Rullantuonnista minun ei kuulemma enää kannata palkata, koira tietää homman ja näytölle meno on sille se iso palkka. Kiintorullalla kun ei sitä tiputteluongelmaakaan ole ollut, joten miksi enää palkata rullan tuonnista.

Tämä viikko on mennyt leiristä toipuen ja töiden parissa. Tiistaina olimme sentäs tottistelemassa, ja vitsit että Siiri meni hyvin! Se oli virtaa täynnä, seuraamiset oli todella hyviä. Paikkamakuussa koeteltiin sen sietokykyä oikein urakalla, Impan ottaessa Ricolla tottista vieressä ja kauempana takana oli joku sakemanni treenaamassa. Siiri oli aika levoton, mutta pysyi hyviä pätkiä. Impan juostessa Ricon kanssa pomppasi pari kertaa pystyyn, josta komensin maahan ja kehuin hillitysti, kun meni maahan. Olisi tietysti ollut hienoa, jos se olisi koko ajan pysynyt maassa, mutta edistystä tämäkin, ei rynnännyt mihinkään sieltä, vaikka häiriötä oli enemmänkin.

Lopuksi otimme vielä jyrkän pk-A:n. Ensin läpijuoksulla, ei ongelmia, ja sitten kokeilimme pienellä kapulalla. Lähti kyllä hakemaan esteen kautta, mutta kiersi takaisin. Vaihdoin lopulta palloon, ja menin toiselle puolelle perässä, saaden Siirin palaamaan esteen kautta juoksemalla itse rinnalla! Tähän iso palkka, harjoitukset jatkuu kokeet tulevaisuuden kiikarissa häämöttäen :)