Agilitya, tottista ja esineitäkin välillä

Tällä viikolla on tullut melkein joka ilta taas treenattua, kun ei ollut työreissuja lainkaan. Maanantaina Siiri pääsi Muskan paikalle vikoihin tämän jakson agitreeneihin. Ensi viikolla jatkuu sitten uuden jakson merkeissä, joissa Muskan nimi ei enää ole treenilistoissa mukana :(

Rata oli kiemuraa ja haastetta täynnä, varsinkin aloitus oli yllättävän vaikea. Mutta Siirin kanssa homma sujui mukavasti. Itsenäinen treeni oli aikamoinen jumppasarja hyppyjä, pitänee skannata ko. piirros, joka on joltain ruotsalaiselta kisaradalta. Ekalla kerralla saatiin se onnistumaan niinkuin pitääkin, mutta se taisi olla moukan tuuria seuraavien yrityksien perusteella :)

Tiistaina riensin tukka putkella töistä esineruutua ottamaan, ennenkuin pimeä iskee. Muut olivat jo tehneet, kun vasta pääsin paikalle. Siiri ei ollut paljoa kerennyt kyykähtää asioille töiden jälkeen, kun jo työt kutsui. Mutta homma sujui hienosti ja oli mukava seurata, miten se oikeasti nauttii maastotyöskentelystä ja tekee töitä niin hyvin! Vaikka omat työt on hermoja kiristäneet viime aikoina, niin onneksi harrastus tarjoaa vastapainoa.

Muska pääsi ottamaan ultrakevyen treenin, näkölähtö Impan perään lyhyelle matkalle ja ruokailu hyvässä seurassa :) Jotain senkin on saatava tehdä, kuntonsa mukaisesti, muuten reppanan sydän murtuu (ja ohjaajan myös). Adalle samanlainen treeni perään, niin koko kolmikko oli tyytyväisiä.

Keskiviikkona löysäiltiin kotona, tosin jonnekin se ilta hävisi, kun meni pidempään työasioiden parissa...

Torstaina oli Siirin oman ryhmän treenit. Mukava rata, jossa oli mutkaa ja houkutusesteitä sekä niin avoin kuin suljettu kulma kepeille. Kepit sujui todella hyvin, josta yllätyin, kun kulmat olivat kuitenkin haastavampia. Siirille saatiin kunnon irtoamistreeniä, kun haluttiin layeroida hyppy vieressä olleen puomin väliin, ja puomille tultiin mutkan kautta. Helpommissa kohdissa layerointi on yleensä toiminut hyvin, mutta nyt olikin haasteellista, Siiri kun oli ihan varma, ettei saa niin kaukana mammastansa olla. Apuohjaajan avustuksella saatiin sekin onnistumaan ja Siiri irtosi lopulta hienosti tekemään itsenäistä suoritusta. Juuri tällaisia tarvitsemmekin nyt lisää, irtoamista niin etu- kuin sivuttaissuunnassa. Tässä oli sivuttaisetäisyydestä kyse, jota ei olekaan tullut noin isoilla etäisyyksillä treenattua.

Perjantaina suuntasimme Impan kanssa taas tottistelemaan. Siiri oli intopinkeänä, ja seuraamiset oli iloista menoa. Edistäminen on nyt pahentunut jonkun verran, ja testasinkin nyt palkkana pallon heittoa taakse, kun ensin naksauttanut hyvästä kohdasta. No ennemmin innosta soikea edistävä koira, kuin perässä raahattava ;)

Jäävät liikkeet oli uskomattoman hyvät, verrattuna viikon takaiseen arpomiseen. Istumiset ja maahanmeno onnistui joka kerta. Lisäksi Impalta sain lainaan ihanan rättilelun, jolla leikitin Siiriä palkaksi parista istumisesta. Ensin ei meinannut millään malttaa laittaa pyllyä maahaan, innosta täristen olisi ihana aarrerätti pitänyt saada. No äkkiä hiffasi, että mitä nopeammin pylly tippuu, sen nopeammin saa aarteensa. Sitten vielä otin lisää seuraamista, lelupalkalla taakse. Vieraalla noutokapulalla tasamaanouto. Ensimmäinen ok, hieman peruutin varmistaen suoran palautuksen. Tokalla varasti ja hieman vino luovutus. Kolmas oli hyvä, suora luovutusasento ja malttoi odottaa lupaakin. Tästä iso palkka.

Lopuksi murheenkryynimme paikkamakuu. Aikaisempien liikkeiden aikana Imppa otti Jessellä koko ajan, paikkamakuun aikana taas Ricolla. Alku oli taas vaikea, kyynärpäät koholla heti kun otin askeleen poistuakseni. Pari uusintakäskyä, jolla sain sen lopulta riittävän levollisen näköiseksi, että pystyin jättämään sen. No käveltyäni kohtuulliselle etäisyydelle ja käännyttyäni katsomaan, niin johan siellä taas odotti Siiri kyynärpäät ilmassa könöttäen. Uusi maahan-käsky, ja nyt vihdoinkin pysyi sitten rauhassa koko sen ajan, mitä pidin. En ottanut aikaa, mutta kyllä Imppa siinä aika monta liikettä ehti ottaa välissä. Ruoka rasiasta palkaksi, ja nyt olen Katin vinkistä tehostanut palkan aloitushetkeäkin niin, että syö ensimmäiset haukut ainakin vielä makuullaan. Ennen aina singahtanut saman tien pystyyn, joka ollut multa iso virhe tuollaisen herhiläisen kanssa. Treeniä treenin perään, ja nyt kiinnitettävä itse palkkaukseen huomiota sekä siihen, miten sen jätän paikkamakuuseen, koska levottomuus = 'kyynärpäiden hytkyntä' on siinä hetkellä se pahin.

Tottistreenit meni oikein mukavasti, ja taas juteltiin ensi kevään koesuunnitelmista. Toivotaan, että kaikki suunnitelma menee putkeen ensi vuoden osalta, sillä Siirillä on niin pk-koe kuin agilitykisojen lisäksi suunnitelmia muullakin saralla, joista kohta kerron enemmän ;)

Ps. Muskakin otti tottista ilman leikkimistä ja nopeita liikkeitä. Hmmm, jahka tyttö toivon mukaan saadaan oireettomaksi, lähdemme kokeilemaan toko-puolta. Pilkuviilaajiksi meistä ei kyllä ole, mutta jos alokkaan verran, kun tyttö on niin täynnä intoa tehdä hommia <3 Sydäntä särkee vieläkin...