Tiistaina lähdimme hakumetsään parin lepopäivän jälkeen. Päätin ottaa neljä maalimiestä, joista ensimmäinen irtorullalla, maasto ylämäkeä ja piilo kaatuneen kuusen luona. En ottanut tällä kertaa mitään seuraamista tai ilmoittautumista alkuun, vaan Siiri sai kiskoa vauhdilla alueelle. Lähetyksen kuitenkin tein niin, etten pitänyt siitä kiinni. Tämä sujui erinomaisesti, toi rullan tiputtamatta sitä kertaakaan, suoraan käteen ja lähti näytölle tuttuun tapaan hyvin.
Toinen maalimies oli tasaisessa maastossa ojan luona piilossa, ja tämä kiintorullalla. Ohjeena oli auttaa Siiriä vain tarvittaessa. Auttaminen on ollut sitä, että laskee käden maahan, jotta Siiri kurkottaisi alemmas ja huomaisi kiintorullan. Nyt ei maalimiehen tarvinnut auttaa, pari kertaa oli vienosti kuonolla tökännyt, että tulisikos sitä ruokaa ja kun ei tullut, äkkäsi kiintorullan ja toi sen erittäin mallikkaasti minulle käteen asti. Isojen kehujen saattelemana näytölle. Tämän siivittämänä päätin, että nelonen eli vika pisto on irtorullan sijaan myös kiintorulla ja ei auteta koiraa. Kolmonen tässä välissä oli suorapalkka. Piilo oli ylämäessä, kivirykelmän takana. Lähetin Siirin paljon ennen ko.piiloa, tarkoituksella niin, että joko tulee tyhjä pisto tai sitten saa hajun ja nostaa maalimiehen. Tästä tuli hieno tyhjä pisto, ja etenin hieman eteenpäin, kunnes lähetin uudestaan etsimään. Tällä kertaa löytö. Hyvin sujui siis tämäkin.
Viimeinen, neljäs pisto oli taas tasaista maastoa, piilo puiden takana. En huomannut tarkistaa kiintorullaa tässä välissä, kun olin niin tohkeissani hienosti sujuneesta treenistä. Siiri sai rullan otettua maalimiehellä ilman apuja, mutta tiputti sen puolivälissä matkaa (tuolloin en vielä tajunnut miksi). En tehnyt mitään, katsoin vain odottaen, miten Siiri asian ratkaisee. Ja oikein ratkaisi, otti rullan takaisin suuhun ja tuli luokseni, tästä iso kehu ja näytölle. Maalimiehellä selvisi, että hänestä rulla oli näyttänyt olevan vinossa, mutta ei ollut korjannut, kun Siiri oli sen saanut suuhun ok. Mutta se oli niin pahasti vinossa, että sen oli hankala juosta se suussa, ja siksi siis tiputti sen puolessa välissä matkaa. Jotenkin pitää saada tuo nailonpanta niin hyvin pysymään paikoillaan, ettei näin kävisi. Taas välinehuolia, aaarrgggh! Mutta koira toimi loistavasti, todella hieno homma :)
Muskan kanssa otin kaksi pistoa. Eka ylämäessä, sama piilo kuin Siirilläkin oli. Irtorullan tuonti ok, samoin näyttö. Toka pisto ojan ylitse piilossa. Ekalla lähetyksellä kaarsi liikaa oikealle päin, alueelta ulos, ja palasi takaisin. Palkkasin tästä tyhjästä pistosta ja lähetin uudestaan. Nyt sai hajun kohdalleen, ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia, ja toi rullan hienosti. Muska on kanssa aikas pätevä hakukoira :)
Ja jotta vanhuskoira Ada ei unohtuisi maininnoista, hän oli tallaamassa aluetta kanssamme, ja juoksi minun ja ja muiden väliä, tai kömpi lähinnä sen, mitä jaloistaan jaksoi :)
torstai 27. elokuuta 2009
Kuvia agilitymestaruuksista
Sain hienoja kuvia lauantain kisoista, joten pakko jakaa ne tännekin. Kuvaajina toimivat Kati Kylliäinen ja Timo Vallius. Katin ottamia kuvia on tässä ensiksi, ja sitten Timon kuvat.
Kultajoukkue
Seuraavat kuvat ovat Timo Valliuksen ottamia:
Keski-Suomen joukkueet (Kuva Elina Riipi)
maanantai 24. elokuuta 2009
Poseerauksia palkintokimaran kanssa ja muutenkin
Kauniilla ilmalla piti ottaa tytöistä kuvia niin palkintojen kera kuin ilmankin. Uudet kuvat löytyvät galleriasta .
Tässä pari otetta kuvista:
Mutta kaikkein oleellisin tekijähän on uskollinen cheerleader, joka pitää kersat ojennuksessa ja herran nuhteessa :)
Tässä pari otetta kuvista:
Mutta kaikkein oleellisin tekijähän on uskollinen cheerleader, joka pitää kersat ojennuksessa ja herran nuhteessa :)
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Collieiden agimestiksissä Vääksyssä
Lauantaina olimme kisaamassa agilityssa Vääksyssä. Olin ilmoittanut molemmat tytöt kummallekin radalle ja virallisten kisojen perään oli luvassa vielä epävirallinen joukkuekisa collieille, jossa meillä oli K-S alaosastolta kaksi joukkuetta, tytöt toisessa mukana.
Päivä oli kuuma, ja etukäteen tiesin jo, että maxikakkosia oli harvinaisen vähän, kisakirjeen mukaan 7. Pähkäilin, että mitenkä kykenen viiden koiran ollessa välissä lataamaan itseni toisen koiran kanssa menoon. No perillä sitten valkeni, että väli kutistui entisestään, koirakoita yhteensä viisi, joista kaksi oli siis minä Siirillä ja Muskalla. Onneksi meidän porukkaa riitti paikan päällä, ilman hihnanpitely-apua olisin ollut vielä enemmän pulassa, mitä nyt jo olin juostessa radalta hakemaan lennossa jo toista ja takaisin radalle. No hyväähän ei tämä mun kisahermoilla tiennyt, virheitä ropisi turhan paljon, mutta silti olin A-kisassa Muskan kanssa toinen ja Siirin kanssa kolmas. B-kisassa olin Muskan kanssa kolmas, Siirille tuli tuolta radalta hylky. B-kisan perusteella jaettiin parhaat kakkosten collie-palkinnot, ja Muskan kanssa saatiin siis toinen sija tässä, vaikka itse en nyt hirveästi osaa asialla ylpeillä, kun tuloksemme oli kuitenkin mitä oli noilla virheillä.
A-kisassa aloitin Siirillä, ja itsellä oli epävarma olo. Se näkyi epävarmana menona sitten Siirilläkin, ja yhden hypyn kanssa takelleltiin kieltoja kaksi, ennenkuin päästiin jatkamaan, mutta sitten sain nostettua virettä itselle ja koiralle tsempattua, ja loppu oli jo parempaa menoa. Tulos oli 15 ja yliaikaa tuolta hypyllä takeltelulla. Kuitenkaan niitä ongelmia ei nyt ollut, mitä pelkäsin, joten seuraavalle radalle uskalsin jo ajatella luottavaisemmin mielin, toki hieman vauhdin puute mietitytti. Muskan kanssa rata oli pienestä kiinni, että olisi päästy sinne kolmosiin, niin tyhmä virhe puomille viennissä, kun en muistanut rataantutustumisessa katsoa Muskaa varten ansapaikkoja eli putken suita. Pujottelulta lisäksi Muska lähti hömpöttelemään taas jotain ihan omia juttujansa kesken kaiken, mutta sain sen takaisin ja loppusaldo oli 10 ja yliaikaa noiden hömpötysten takia vähän. Kuitenkin Muska liikkui todella hyvin, joten siihen olin tyytyväinen. Kepeillä taitaa tarvita multa nyt tiukkaa käskytystä, ettei piiloblondin ajatukset ehdi harhautua omille teillensä :).
B-radalle sitten lähdin ensin Muskan kanssa. Tein kardinaalimunauksen ja jäin suustani kiinni hölpöttämään, kun jo kuulutettiin radan tutustumiseen. En ollut yhtään käynyt katsomassa rataa rakennusvaiheessa, tyhmä Hanna :) Kiva tutustua tutkimalla ensin, missä ne numerot on. Ikinä ei saa näin päästää käymään, aina on katsottava, kun rataa rakennetaan. No, meillä oli niin hyvä porukka päivää paistattelemassa, että annettakoon itselle anteeksi tällä kertaa. Ei ne tulokset, vaan se hyvä fiilis! Tämäkin rata oli mukava oloinen, kuten ekakin. Muskan kanssa tein todella tyhmiä virheitä, koira joutui monta kertaa kysymään multa, ja meinasin unohtaa radan... niin se rataantutustumisen tärkeys tässä lajissa, kuulin Janitan ja Tarjan HuPiJa-treenien sanat päässäni...Mutta kepit meni hyvin, ja Muska edelleen liikkui hienosti, eli silti hyvä fiilis vaikka virheitä ropisi taas enemmän kuin laki olisi sallinut. Puomin ylösmenon Muska valitettavasti pääsi loikkaamaan, olisi pitänyt ottaa tiukemmat pidätteet siinä. Mutta todella tyytyväinen olen 9-vuotiaaseen rautamimmiini! Taas kerran herätti ihmetystä, että Muskako muka yhdeksän :)
Siirin kanssa sitten latautuneena, ja tällä kertaa yrittäen muistaa radan. No sanotaan, että nyt alkoi jo olla vauhtia ja sitä iloa radan tekemisessä, niinpä Hanna sitten riemuitsi tätä niin paljon, ettei vaivautunut kertomaan oikein käännöksiä koiralle ajoissa, hyl kävi jo lähellä yhdessä kurvissa muutenkin, mutta vauhdissa ajoin ohitse esteistä riittävästi, että tuli hyl sen takia. Mutta nämä ei olleet sellaisia kieltoja, missä meillä ollut ongelmaa vaan ihan mun ohjausrallattelua iloisesti ohi esteiden :) Mutta en jaksa siitä harmistella, nimittäin tuosta radasta jäi niin hyvä fiilis sen vauhdin ja tekemisen ilon takia, ja löysin sen tsempin, mitä nyt Siirille tarvitaan, että se alkaa taas luottaa menoon radoilla. Motivoivia treenejä siis!
Sitten oli vielä joukkuekisa vuorossa. Tässä vaiheessa jopa mun hermoilu koirien järkkäilystä ja radalle ehtimisestä yms oli ohitse. Aloitimme Siirin kanssa joukkuekisan, ja lähdimme hyvällä fiiliksellä tekemään hommia, menin itse enemmän niinkuin menen treeneissä, ja nollahan sieltä napsahti! Niin, se peilikuvaan katsominen on aika kova sana tässäkin jutussa, mistä ne ongelmat lajissa on taas juontanut juurensa, kun epävirallisessa osuudessa alkaa homma sujua ihan eri tyylillä...
Muskan kanssa olimme joukkueemme ankkkurina, ja Muska yllätti minut jaksamalla liikkua vielä helteisen päivän päälle hienosti tämänkin radan. Harmillinen kielto tuli, kun ajoin niin vauhdilla ohitse yhden hypyn. Huomasin itse taas kerran kesken radan, miten eri tavalla käskytän ja vaadin Muskaa vs Siiri, pitäisi samaa adrenaliinia käyttää myös Siirin radoille. Mutta vitonen oli Muskan kanssa loppusaldo radalta, jossa sai juosta ihan mukavasti :)
Joukkueessamme oli lisäksi Anni ja Sisu, joilla rata ei valitettavasti sujunut ihan putkeen, mutta Timo ja Näpsä puolestaan tekivät myös vitosen. Tästä hyvästä joukkueemme, joka oli toinen Keski-Suomen alaosaston joukkueista, voitti joukkuemestaruuden! Hyvä me, tähän oli hyvä päättää päivä. Hienot palkinnot tuli tästäkin matkaan, ja Siiri sai lisäksi nollaradasta palkinnon. Kiitos koko porukalle päivästä, oli mukava isommalla porukalla olla karkeloissa mukana, collieita olisi tosin toivonut olevan vielä enemmän näissä karkeloissa mukana meidän Keski-Suomen ison edustuksen lisäksi. Ja Annalle spesiaalikiitos koirien pitelystä, olisin ollut vielä suuremmassa pulassa ilman auttavia käsiä talon takana :)) Joukkuekisa oli hauska ja rento, mutta kunnon kisantuntu mukana kuitenkin, kiitos järjestäjille siitä!
Tämä kisapäivä oli tervetullut tähän väliin huomioiden ongelmat viime kisoissa ja paineet, joita niistä olin itselleni kasannut. Virheet voi osittain laittaa sen piikkiin, ja nyt on aika ryhdistäytyä, unohtaa menneet, ja suunnata eteen tiedostaen, miten niitä koiria on ohjattava eikä varmistella / varoa radalla.
Muska oli niin ihana, että päätin laittaa sen joihinkin kisoihin nyt ainoana koirana, jotta voin vain keskittyä siihen. Eilinen oli aika hulabaloota, normaalisti ei kyllä ole osunut noin pieniä luokkia, mutta jos osuu, niin latautuminen on olematonta ja lopputulos sen näköistä molemmilla koirilla. Siirin kanssa ehditään kyllä kisailla monta vuotta, Muskan kanssa ei tiedä, montako kautta vielä on edessä. Toivotaan monta, mutta se on kuitenkin jo sen ikäinen, että yllätyksiä voi sattua jo. Ja kyllä Siirinkin kanssa kisaillaan vielä tänä vuonna, onhan se nytkin Muskan kanssa jo ilmoitettun Laukaan kisoihin 6.9, mutta edeltävänä päivänä omissa kisoissamme 5.9 taidan mennä vain Muskan kanssa ja samoin muutamat muut kisat nyt alkusyksystä.
Tänään olemme rentoutuneet tyttöjen kanssa, ihailleet palkintoja keittiön pöydällä unohtaen ne virheet, ja käytiin mustikoita syömässä lauman kanssa Muuramen harjulla. Siihen perään Ada pääsi päiväunille autoon, ja menin Muskan ja Siirin kanssa pidemmälle lenkille juoksuttaen mäkiä ja itsekin kömmin yhden rinteen. Lisäksi tytöt kävi polskimassa järvessä lenkin puolessa välissä. Sitten auton luona vielä koko laumalla lisää mustikoiden syömistä ja keppien kanssa leikkimistä. Loppuun kuvakoostetta tyttöjen rentoutumisnäytteistä, kuvat kylläkin viime vuodelta jo otettu.
Päivä oli kuuma, ja etukäteen tiesin jo, että maxikakkosia oli harvinaisen vähän, kisakirjeen mukaan 7. Pähkäilin, että mitenkä kykenen viiden koiran ollessa välissä lataamaan itseni toisen koiran kanssa menoon. No perillä sitten valkeni, että väli kutistui entisestään, koirakoita yhteensä viisi, joista kaksi oli siis minä Siirillä ja Muskalla. Onneksi meidän porukkaa riitti paikan päällä, ilman hihnanpitely-apua olisin ollut vielä enemmän pulassa, mitä nyt jo olin juostessa radalta hakemaan lennossa jo toista ja takaisin radalle. No hyväähän ei tämä mun kisahermoilla tiennyt, virheitä ropisi turhan paljon, mutta silti olin A-kisassa Muskan kanssa toinen ja Siirin kanssa kolmas. B-kisassa olin Muskan kanssa kolmas, Siirille tuli tuolta radalta hylky. B-kisan perusteella jaettiin parhaat kakkosten collie-palkinnot, ja Muskan kanssa saatiin siis toinen sija tässä, vaikka itse en nyt hirveästi osaa asialla ylpeillä, kun tuloksemme oli kuitenkin mitä oli noilla virheillä.
A-kisassa aloitin Siirillä, ja itsellä oli epävarma olo. Se näkyi epävarmana menona sitten Siirilläkin, ja yhden hypyn kanssa takelleltiin kieltoja kaksi, ennenkuin päästiin jatkamaan, mutta sitten sain nostettua virettä itselle ja koiralle tsempattua, ja loppu oli jo parempaa menoa. Tulos oli 15 ja yliaikaa tuolta hypyllä takeltelulla. Kuitenkaan niitä ongelmia ei nyt ollut, mitä pelkäsin, joten seuraavalle radalle uskalsin jo ajatella luottavaisemmin mielin, toki hieman vauhdin puute mietitytti. Muskan kanssa rata oli pienestä kiinni, että olisi päästy sinne kolmosiin, niin tyhmä virhe puomille viennissä, kun en muistanut rataantutustumisessa katsoa Muskaa varten ansapaikkoja eli putken suita. Pujottelulta lisäksi Muska lähti hömpöttelemään taas jotain ihan omia juttujansa kesken kaiken, mutta sain sen takaisin ja loppusaldo oli 10 ja yliaikaa noiden hömpötysten takia vähän. Kuitenkin Muska liikkui todella hyvin, joten siihen olin tyytyväinen. Kepeillä taitaa tarvita multa nyt tiukkaa käskytystä, ettei piiloblondin ajatukset ehdi harhautua omille teillensä :).
B-radalle sitten lähdin ensin Muskan kanssa. Tein kardinaalimunauksen ja jäin suustani kiinni hölpöttämään, kun jo kuulutettiin radan tutustumiseen. En ollut yhtään käynyt katsomassa rataa rakennusvaiheessa, tyhmä Hanna :) Kiva tutustua tutkimalla ensin, missä ne numerot on. Ikinä ei saa näin päästää käymään, aina on katsottava, kun rataa rakennetaan. No, meillä oli niin hyvä porukka päivää paistattelemassa, että annettakoon itselle anteeksi tällä kertaa. Ei ne tulokset, vaan se hyvä fiilis! Tämäkin rata oli mukava oloinen, kuten ekakin. Muskan kanssa tein todella tyhmiä virheitä, koira joutui monta kertaa kysymään multa, ja meinasin unohtaa radan... niin se rataantutustumisen tärkeys tässä lajissa, kuulin Janitan ja Tarjan HuPiJa-treenien sanat päässäni...Mutta kepit meni hyvin, ja Muska edelleen liikkui hienosti, eli silti hyvä fiilis vaikka virheitä ropisi taas enemmän kuin laki olisi sallinut. Puomin ylösmenon Muska valitettavasti pääsi loikkaamaan, olisi pitänyt ottaa tiukemmat pidätteet siinä. Mutta todella tyytyväinen olen 9-vuotiaaseen rautamimmiini! Taas kerran herätti ihmetystä, että Muskako muka yhdeksän :)
Siirin kanssa sitten latautuneena, ja tällä kertaa yrittäen muistaa radan. No sanotaan, että nyt alkoi jo olla vauhtia ja sitä iloa radan tekemisessä, niinpä Hanna sitten riemuitsi tätä niin paljon, ettei vaivautunut kertomaan oikein käännöksiä koiralle ajoissa, hyl kävi jo lähellä yhdessä kurvissa muutenkin, mutta vauhdissa ajoin ohitse esteistä riittävästi, että tuli hyl sen takia. Mutta nämä ei olleet sellaisia kieltoja, missä meillä ollut ongelmaa vaan ihan mun ohjausrallattelua iloisesti ohi esteiden :) Mutta en jaksa siitä harmistella, nimittäin tuosta radasta jäi niin hyvä fiilis sen vauhdin ja tekemisen ilon takia, ja löysin sen tsempin, mitä nyt Siirille tarvitaan, että se alkaa taas luottaa menoon radoilla. Motivoivia treenejä siis!
Sitten oli vielä joukkuekisa vuorossa. Tässä vaiheessa jopa mun hermoilu koirien järkkäilystä ja radalle ehtimisestä yms oli ohitse. Aloitimme Siirin kanssa joukkuekisan, ja lähdimme hyvällä fiiliksellä tekemään hommia, menin itse enemmän niinkuin menen treeneissä, ja nollahan sieltä napsahti! Niin, se peilikuvaan katsominen on aika kova sana tässäkin jutussa, mistä ne ongelmat lajissa on taas juontanut juurensa, kun epävirallisessa osuudessa alkaa homma sujua ihan eri tyylillä...
Muskan kanssa olimme joukkueemme ankkkurina, ja Muska yllätti minut jaksamalla liikkua vielä helteisen päivän päälle hienosti tämänkin radan. Harmillinen kielto tuli, kun ajoin niin vauhdilla ohitse yhden hypyn. Huomasin itse taas kerran kesken radan, miten eri tavalla käskytän ja vaadin Muskaa vs Siiri, pitäisi samaa adrenaliinia käyttää myös Siirin radoille. Mutta vitonen oli Muskan kanssa loppusaldo radalta, jossa sai juosta ihan mukavasti :)
Joukkueessamme oli lisäksi Anni ja Sisu, joilla rata ei valitettavasti sujunut ihan putkeen, mutta Timo ja Näpsä puolestaan tekivät myös vitosen. Tästä hyvästä joukkueemme, joka oli toinen Keski-Suomen alaosaston joukkueista, voitti joukkuemestaruuden! Hyvä me, tähän oli hyvä päättää päivä. Hienot palkinnot tuli tästäkin matkaan, ja Siiri sai lisäksi nollaradasta palkinnon. Kiitos koko porukalle päivästä, oli mukava isommalla porukalla olla karkeloissa mukana, collieita olisi tosin toivonut olevan vielä enemmän näissä karkeloissa mukana meidän Keski-Suomen ison edustuksen lisäksi. Ja Annalle spesiaalikiitos koirien pitelystä, olisin ollut vielä suuremmassa pulassa ilman auttavia käsiä talon takana :)) Joukkuekisa oli hauska ja rento, mutta kunnon kisantuntu mukana kuitenkin, kiitos järjestäjille siitä!
Tämä kisapäivä oli tervetullut tähän väliin huomioiden ongelmat viime kisoissa ja paineet, joita niistä olin itselleni kasannut. Virheet voi osittain laittaa sen piikkiin, ja nyt on aika ryhdistäytyä, unohtaa menneet, ja suunnata eteen tiedostaen, miten niitä koiria on ohjattava eikä varmistella / varoa radalla.
Muska oli niin ihana, että päätin laittaa sen joihinkin kisoihin nyt ainoana koirana, jotta voin vain keskittyä siihen. Eilinen oli aika hulabaloota, normaalisti ei kyllä ole osunut noin pieniä luokkia, mutta jos osuu, niin latautuminen on olematonta ja lopputulos sen näköistä molemmilla koirilla. Siirin kanssa ehditään kyllä kisailla monta vuotta, Muskan kanssa ei tiedä, montako kautta vielä on edessä. Toivotaan monta, mutta se on kuitenkin jo sen ikäinen, että yllätyksiä voi sattua jo. Ja kyllä Siirinkin kanssa kisaillaan vielä tänä vuonna, onhan se nytkin Muskan kanssa jo ilmoitettun Laukaan kisoihin 6.9, mutta edeltävänä päivänä omissa kisoissamme 5.9 taidan mennä vain Muskan kanssa ja samoin muutamat muut kisat nyt alkusyksystä.
Tänään olemme rentoutuneet tyttöjen kanssa, ihailleet palkintoja keittiön pöydällä unohtaen ne virheet, ja käytiin mustikoita syömässä lauman kanssa Muuramen harjulla. Siihen perään Ada pääsi päiväunille autoon, ja menin Muskan ja Siirin kanssa pidemmälle lenkille juoksuttaen mäkiä ja itsekin kömmin yhden rinteen. Lisäksi tytöt kävi polskimassa järvessä lenkin puolessa välissä. Sitten auton luona vielä koko laumalla lisää mustikoiden syömistä ja keppien kanssa leikkimistä. Loppuun kuvakoostetta tyttöjen rentoutumisnäytteistä, kuvat kylläkin viime vuodelta jo otettu.
lauantai 22. elokuuta 2009
Treeniä treenin perään
Maanantai-iltana lähdimme tekemään esineruudun. Aika vähän on tullut tänä kesänä otettua esineitä, mutta kohtuu hyvin on kuitenkin pelittänyt homma siinä, joten mitäs sitä turhia sitten liikoja treenaamaan :))
Imppa ja Arto olivat jo ehtineet tehdä ruudun ja viedä kolme Arton esinettä sinne, joten aloitimme Siirin kanssa. Siiri irtosi heti työskentelemään todella hyvin ja vauhdilla, kaksi ensimmäistä esinettä tulivatkin vauhdilla. Samoin kolmas löytyi nopeasti, mutta paluumatkalla joku haju (tai mustikkamätäs...) sai Siirin pysähtymään ja hieromaan maata kuonollaan, erikoista. Annoin uudestaan käskyn, ja neiti muisti, että hommathan oli kesken vielä, nappasi esineen ja tuli vauhdilla mun luo kuin ei mitään. Iso palkka hyvin tehdystä työstä, ruutu oli kuitenkin lähellä kisakokoa ja esineet takarajalla. Tuo nenän pyörittely ihmetytti meitä, kun emme nähneet ko. kohdassa mitään, joku haju siis tai sitten neiti on keksinyt mustikassa olon ilon myös kesken treenien...
Muskalla testasin, joko se alkaisi muistaa taas tämänkin jutun, esineet kun ovat olleet sille nyt vaikeita, johtuen vähäisestä treenistä luulee lähtevänsä etsimään ukkoja. No samat vieraat esineet takarajalla Muskalle, ja virittelin sitä Siirin tirpillä ennen ruutuun menoa. Muska on päättänyt pyyhkäistä omistajaltaan näköjään jalat alta synttäreiden kunniaksi, nimittäin ensimmäinen esine nousi alta aika yksikön! Muska tiesi nyt heti, mitä oltiin tekemässä. Tokaa esinettä etsi hieman kauemmin, kävi pariin otteeseen ekan esineen löytäpaikalla, mutta sekin löytyi hienosti, eikä aikaa loppujen lopuksi kauaa mennyt kahteen esineeseen. Hieno tyttö!
Adalle tehtiin yli puolet lähemmäs kolme esinettä, ja vanha rouva toi hienosti kaikki!
Tiistaina aamupäivästä menimme Annan ja Niinan kanssa ottamaan agia. Niinalla oli kiva ykkösluokan radanpätkä, josta otimme osion treeniimme. Aloitus oli hyvä, kolme hyppyä kaarella, josta suljetusta kulmasta kepeille, ja sitten veto putkeen, takaakierrätystä, irtoamissuoraa, pituus, putkelle, josta taas kiire ehtiä kääntämään hypyille oikein. Otin ensin Muskalla, jonka kanssa kepit ensin takkusi, jostain syystä oli hieman höntsällä tuulella, ja katseli putkea sillä silmällä, ettei meinannut keskittyä pujotteluun, vaan tuli kesken pois yms. Sitten ohjaaja hieman sääti itsellensä asennetta vientiin ja homma alkoi toimia.
Muska irtosi todella kivasti radalla, takaaleikkauksissa huomasin, etten voi lähteä menemään seuraavalle esteelle (u-kulma kyseessä) paljoa, vaan otettava syvemmältä Muska mukaan, muuten ei lue takaaleikkauksia. Kiva oli hömpötellä Muskan kanssa, hieman takeltelu kepeillä kaihertaa mieltä viikonlopun kisoja ajatellen, mutta pitää vaan keskittyä täysillä sen kanssa ja vaatia tehtäviä siltä kunnolla eikä puoliksi.
Siirin kanssa myöskin ensin takelteli pujottelun sisäänmeno, nämä haastavammat kulmat ovat vauhdissa tosiaan treenamisen paikkoja, meni helposti toiseen väliin. En itse osaa sanoa kaikissa tilanteissa, miten paljon vedettävä sitä tai painettava mm. olkapäällä niin, että hakisi oikean keppivälin. Treeniä treeniä lisää siis.
Putken jälkeen itse ryntäsin taas kerran niin vauhdilla hypylle, että Siiri kielsi, koska tuli mua kohti ja 'käteen kiinni'. Nyt taas mulle muistettavaa, että haen sen putkelta, kerron minne mennään, enkä itse juokse hulluna vaan eteenpäin. Kielto sai sen heti epävarmemmaksi jatkosta, mutta kehuin hirveästi ja kannustin, kun hyppäsi hypyt ja siitä se sai taas kierrokset kohdalleen. Eli mun oma kannustus tärkeätä nyt, että saan taas Siirin luottamaan omiin suorituksiinsa, itsehän sen olen siltä töppäillyt. Tässä mielessä hyvin erilainen vietävä Muskaan verrattuna, joka taas tietää omasta mielestänsä paremmin kuin minä, minne mennään ;) Mutta varmaan tämäkin kasvaa Siirillä ajan myötä, kun varmuutta ja kokemusta tulee lisää.
Loppurata menikin sitten hyvin, minun vaan pitää muistaa ohjauksessa sellainen tekemisen meininki, eikä mitään varomisia / varmisteluja, vaan ennemmin mentävä kaikki tai ei mitään otteilla. Nyt sitten pidettävä yllä hyvä fiilis kisoihinkin, ja unohdettava ongelmat, keskityttävä onnistumisiin.
Tiistai-iltana menimme sitten hakuilemaan. Tarkoituksena oli tehdä pieni, motivoiva treeni. Tallasimme poikkeuksellisesti kaistaleet. Otin Siirillä vain kaksi pistoa, eka pieni pako ja suorapalkka. Toisella ilmaisu kiintorullalla. Ensimmäiseltä kutsuin Siirin keskilinjalle, eli en hakenut sitä ja lähetin tokalle, kuitenkin varmistin välissä vielä kiintorullan asetukset pikaisesti. Siiri eteni hienosti tullessaan kiintorulla suussaan maalimieheltä, tyhmä ohjaaja oli jäänyt jumittamaan paikoilleen ja varsinaisen selkeän pidemmän keskilinjan puuttuessa omasta pääkopasta, rämpi oksakasaan ja Siiri pudotti rullan liian aikaisin. Lähetin sen uudestaan, ja taas Siiri eteni hienosti alueella tuodessaan sitä. Itse rämmin TAAS niissä pirun oksakasoissa, nyt sain kuitenkin rullan lähemmäs ja Saana oli merkkaamassa naksulla oikeaa hetkeä, jotta Siiri tajuaisi palkan tulevan siitä, että rulla on vielä minun luonani suussa. Lähdimme näytölle ja herkkuruuan lisäksi leikittiin kunnolla, sekä marjastettiin loppuja mustikoita keskilinjalla.
Opittavaa tästä kerrasta se, että mun aina edettävä valmiiksi sitä vastaanottamaan, ja katsottava, että keskilinja on itselle ok kulkea. Kaistaleiden takia emme olleet noin pitkälle eteenpäin katsoneet keskilinjaa, ja tämä kasa aiheutti tyhmä, turhat ongelmat. Toki koiran pitäisi tuollaisesta huolimatta tuoda rulla nätisti perille asti, mutta kerran tässä on ollut ongelmaa, niitä onnistumisia pitäisi nyt saada paljon, sen sijaan, että tällaisilla tyhmillä jutuilla edesauttaa virheen tapahtumista.
Treenien lopuksi juteltiin tavoitteista ja kyllähän se nyt on meidän tavoite, että ensi keväänä pitäisi olla Siirin kanssa valmiina hakukokeisiin. Tämän asettaminen ja julkilausuminen patistaa myös omaa treenaamista vielä tavoitteellisemmaksi ja päämäärähakuisemmaksi, jos ei se jo sitä ole ollut.
Keskiviikon tytöt saivat huilia, minun väsätessä pihaan seuraavaa projektia, isututusaluetta muurinkivistä. Ja en kyllä ihan heti lähde toista kertaa noin isoa muodostelmaa tekemään, muutaman päivän vatupassin, hiekan laudanpätkien ja kivien kanssa hilluneena. Loppuosa vaati myös luovaa mietintää, kun muodostelma muutti muotoansa alkuperäisestä (ihan teknisistä syistä), ja jako ei enää sellaisenaan osunut kohdalleen. Yksi kurvi tuli lisää siihen rakennelmaan, jonka isäni risti Hannan hätämutkaksi.
Torstaina oli tottista, illan agitreenit jätin väliin kisojen takia, viikon treenit olivat menneet sen verran hyvin. Menimme Viihdekeskuksen kentälle, jossa todennäköisesti Siirin BH-koe lokakuussa on. Otin Muskan ensin, koska kentällä oli muitakin ja halusin aloittaa lunkimmalla treenillä. Muskalle lyhyitä pätkiä seuraamista, isoja palkkoja monta kertaa motivoivana näin BH-kokeen jäljiltä. Heittelin lisäksi palloa väliin. Otimme myös liikkeestä istumisen pari kertaa ja sitten maahanmenon. Loppuun nouto, pari vauhtinoutoa, ja sitten erikseen niin, että Muska istui ja annoin sille kapulan suuhun, pieni hetki näin, ja iso palkka. Lopuksi vauhtinouto, ja ajattelin katsoa, tarjoaako istumista palauttaessaan kapulaa. Tarjosihan se, tosin lähti ensin taas peruuttamaan, ja itse pakitinkin tässä vaiheessa, jolloin syöksähti eteenpäin ja istui nätisti eteeni kapulan kanssa. Ruoka tästä hienosta oivalluksesta!
Yhä enemmän ajatusta kutkuttaa, josko Muskan kanssa vielä pääsisi hakukokeisiin asti. Laukauksia on vaan testattava, miten sujuu tottis niihin yhdistettynä. Jos se menee ok, niin sitten tavoite on selvä ensi keväälle ;).
Siirin kanssa sitten olikin enemmän hammasten kiristelyä tällä kertaa. Imppa otti Jessellä vieressä samaan aikaan, ja Siirin keskittyminen oli vain pätkittäistä. Yhdistelmä vieras kenttä + häiriökoira oli sen verran häiriköivä tekijä, että olisi pitänyt tajuta ottaa se ensin vähän ilmastoitumaan siihen ulos, eikä suoraan autosta vaan hommiin ja kaaviota hinkkaamaan. No oppia taas ikä kaikki. Ihan kivojakin pätkiä tuli, mutta liian lyhyitä. Istumaanmeno liikkeestä oli täysin unohtunut yhtäkkiä ja keskittyminen oli mitä oli. Palkkasin kuitenkin isommalla palkalla paremmasta seuraamispätkästä. Olen muuten nyt taas pitänyt naksua enemmän mukana treeneissä ja merkkaillut hyvät kohdat sillä..
Lopuksi otin paikkamakuun, Impan ja Jessen vielä tottistellessa vieressä ja ottaessa mm. luoksetulon. Yhden nykäyksen oli tehnyt siellä, mistä Saana mulle mainitsikin, mutta ei lähtenyt paikoiltaan. Tästä iso loppupalkka.
Myöhemmin otin Siirin vielä kentälle, jotta saadaan kivan fiiliksen lopetus (itse olin kireä, kun se ei keskittynyt hommiin kunnolla). Itse otin pätkän seuraamista vielä, ja siitä runsas palkka ja isot kehut ja leikit. Lisäksi Siiri sai hengailla siinä jutustellessamme Nessin esineruudusta ja ketjupannoista sekä Siirin treenitarpeesta kentällä häiriössä ja vieraissa paikoissa. Sitten Imppa intoutui ottamaan Siirillä tottista, ja taidan antaa koiran Impan vietäväksi :) Siiri teki niin nättiä seuraamista Impan kanssa, katsekontakti oli todella hyvä. On se joskus ennenkin noutoa ottanut Impan kanssa, ja silloinkin tyrkytin sitä Impan vietäväksi kokeisiin, ei vaan ole lupautunut ;)
Onneksi on treenikaverit, jotka palauttaa aina kerraten positiiviset asiat ja edistysaskeleet muistuttaen samalla, mitä vielä vaan on treenattava, kun itse on epätoivon partaalla, ettei mistään tule mitään ja harkitsee lopettavansa kaiken. Ilman hyvää treeniporukkaa olisin varmaan hakannut jo pääni rikki puuhun, kun ei oma ajatus aina kulje riittävän järkevästi näissä hommissa ja odottaa/vaatii liikoja. Treeniä treeniä vaan lisää, ja jos ei se riitä sillä aikavälillä, mitä nyt on tavoitteena, sitten muutetaan tavoitteiden ajankohtia. Jotkut virstanpylväät vaan on oltava edessä odottamassa, jotta tulee treenattua tavoitteellisemmin tottista, jota olen vältellyt kuin ruttoa välillä ja aivan liikaa Siirinkin aikana. Ei kai se voi osata kaikkea nyt, kun huomioi, että olen loppupeleissä niin vähän ottanut kentällä tottista, ja nyt vasta tänä kesänä tehostanut treenausta sillä saralla tavoitteellisemmaksi. Muskallakin meni aika monta vuotta mun laiskalla tottistreenauksella BH-kokeeseen pääsy, kun päälle vielä laitettiin parin vuoden juupas eipäs jahkailu, mennäkö sen kanssa kokeeseen vai ei. Pari vuotta sitten oli paikkakin sentäs meillä jo, mutta myönnän jänistäneeni ja peruneeni sen, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan osaa. Ehkä se olin minä, joka en kyennyt. On tämä koiraharrastus aikamoista itsensä tutkiskelua samalla, huh huh :))
Imppa ja Arto olivat jo ehtineet tehdä ruudun ja viedä kolme Arton esinettä sinne, joten aloitimme Siirin kanssa. Siiri irtosi heti työskentelemään todella hyvin ja vauhdilla, kaksi ensimmäistä esinettä tulivatkin vauhdilla. Samoin kolmas löytyi nopeasti, mutta paluumatkalla joku haju (tai mustikkamätäs...) sai Siirin pysähtymään ja hieromaan maata kuonollaan, erikoista. Annoin uudestaan käskyn, ja neiti muisti, että hommathan oli kesken vielä, nappasi esineen ja tuli vauhdilla mun luo kuin ei mitään. Iso palkka hyvin tehdystä työstä, ruutu oli kuitenkin lähellä kisakokoa ja esineet takarajalla. Tuo nenän pyörittely ihmetytti meitä, kun emme nähneet ko. kohdassa mitään, joku haju siis tai sitten neiti on keksinyt mustikassa olon ilon myös kesken treenien...
Muskalla testasin, joko se alkaisi muistaa taas tämänkin jutun, esineet kun ovat olleet sille nyt vaikeita, johtuen vähäisestä treenistä luulee lähtevänsä etsimään ukkoja. No samat vieraat esineet takarajalla Muskalle, ja virittelin sitä Siirin tirpillä ennen ruutuun menoa. Muska on päättänyt pyyhkäistä omistajaltaan näköjään jalat alta synttäreiden kunniaksi, nimittäin ensimmäinen esine nousi alta aika yksikön! Muska tiesi nyt heti, mitä oltiin tekemässä. Tokaa esinettä etsi hieman kauemmin, kävi pariin otteeseen ekan esineen löytäpaikalla, mutta sekin löytyi hienosti, eikä aikaa loppujen lopuksi kauaa mennyt kahteen esineeseen. Hieno tyttö!
Adalle tehtiin yli puolet lähemmäs kolme esinettä, ja vanha rouva toi hienosti kaikki!
Tiistaina aamupäivästä menimme Annan ja Niinan kanssa ottamaan agia. Niinalla oli kiva ykkösluokan radanpätkä, josta otimme osion treeniimme. Aloitus oli hyvä, kolme hyppyä kaarella, josta suljetusta kulmasta kepeille, ja sitten veto putkeen, takaakierrätystä, irtoamissuoraa, pituus, putkelle, josta taas kiire ehtiä kääntämään hypyille oikein. Otin ensin Muskalla, jonka kanssa kepit ensin takkusi, jostain syystä oli hieman höntsällä tuulella, ja katseli putkea sillä silmällä, ettei meinannut keskittyä pujotteluun, vaan tuli kesken pois yms. Sitten ohjaaja hieman sääti itsellensä asennetta vientiin ja homma alkoi toimia.
Muska irtosi todella kivasti radalla, takaaleikkauksissa huomasin, etten voi lähteä menemään seuraavalle esteelle (u-kulma kyseessä) paljoa, vaan otettava syvemmältä Muska mukaan, muuten ei lue takaaleikkauksia. Kiva oli hömpötellä Muskan kanssa, hieman takeltelu kepeillä kaihertaa mieltä viikonlopun kisoja ajatellen, mutta pitää vaan keskittyä täysillä sen kanssa ja vaatia tehtäviä siltä kunnolla eikä puoliksi.
Siirin kanssa myöskin ensin takelteli pujottelun sisäänmeno, nämä haastavammat kulmat ovat vauhdissa tosiaan treenamisen paikkoja, meni helposti toiseen väliin. En itse osaa sanoa kaikissa tilanteissa, miten paljon vedettävä sitä tai painettava mm. olkapäällä niin, että hakisi oikean keppivälin. Treeniä treeniä lisää siis.
Putken jälkeen itse ryntäsin taas kerran niin vauhdilla hypylle, että Siiri kielsi, koska tuli mua kohti ja 'käteen kiinni'. Nyt taas mulle muistettavaa, että haen sen putkelta, kerron minne mennään, enkä itse juokse hulluna vaan eteenpäin. Kielto sai sen heti epävarmemmaksi jatkosta, mutta kehuin hirveästi ja kannustin, kun hyppäsi hypyt ja siitä se sai taas kierrokset kohdalleen. Eli mun oma kannustus tärkeätä nyt, että saan taas Siirin luottamaan omiin suorituksiinsa, itsehän sen olen siltä töppäillyt. Tässä mielessä hyvin erilainen vietävä Muskaan verrattuna, joka taas tietää omasta mielestänsä paremmin kuin minä, minne mennään ;) Mutta varmaan tämäkin kasvaa Siirillä ajan myötä, kun varmuutta ja kokemusta tulee lisää.
Loppurata menikin sitten hyvin, minun vaan pitää muistaa ohjauksessa sellainen tekemisen meininki, eikä mitään varomisia / varmisteluja, vaan ennemmin mentävä kaikki tai ei mitään otteilla. Nyt sitten pidettävä yllä hyvä fiilis kisoihinkin, ja unohdettava ongelmat, keskityttävä onnistumisiin.
Tiistai-iltana menimme sitten hakuilemaan. Tarkoituksena oli tehdä pieni, motivoiva treeni. Tallasimme poikkeuksellisesti kaistaleet. Otin Siirillä vain kaksi pistoa, eka pieni pako ja suorapalkka. Toisella ilmaisu kiintorullalla. Ensimmäiseltä kutsuin Siirin keskilinjalle, eli en hakenut sitä ja lähetin tokalle, kuitenkin varmistin välissä vielä kiintorullan asetukset pikaisesti. Siiri eteni hienosti tullessaan kiintorulla suussaan maalimieheltä, tyhmä ohjaaja oli jäänyt jumittamaan paikoilleen ja varsinaisen selkeän pidemmän keskilinjan puuttuessa omasta pääkopasta, rämpi oksakasaan ja Siiri pudotti rullan liian aikaisin. Lähetin sen uudestaan, ja taas Siiri eteni hienosti alueella tuodessaan sitä. Itse rämmin TAAS niissä pirun oksakasoissa, nyt sain kuitenkin rullan lähemmäs ja Saana oli merkkaamassa naksulla oikeaa hetkeä, jotta Siiri tajuaisi palkan tulevan siitä, että rulla on vielä minun luonani suussa. Lähdimme näytölle ja herkkuruuan lisäksi leikittiin kunnolla, sekä marjastettiin loppuja mustikoita keskilinjalla.
Opittavaa tästä kerrasta se, että mun aina edettävä valmiiksi sitä vastaanottamaan, ja katsottava, että keskilinja on itselle ok kulkea. Kaistaleiden takia emme olleet noin pitkälle eteenpäin katsoneet keskilinjaa, ja tämä kasa aiheutti tyhmä, turhat ongelmat. Toki koiran pitäisi tuollaisesta huolimatta tuoda rulla nätisti perille asti, mutta kerran tässä on ollut ongelmaa, niitä onnistumisia pitäisi nyt saada paljon, sen sijaan, että tällaisilla tyhmillä jutuilla edesauttaa virheen tapahtumista.
Treenien lopuksi juteltiin tavoitteista ja kyllähän se nyt on meidän tavoite, että ensi keväänä pitäisi olla Siirin kanssa valmiina hakukokeisiin. Tämän asettaminen ja julkilausuminen patistaa myös omaa treenaamista vielä tavoitteellisemmaksi ja päämäärähakuisemmaksi, jos ei se jo sitä ole ollut.
Keskiviikon tytöt saivat huilia, minun väsätessä pihaan seuraavaa projektia, isututusaluetta muurinkivistä. Ja en kyllä ihan heti lähde toista kertaa noin isoa muodostelmaa tekemään, muutaman päivän vatupassin, hiekan laudanpätkien ja kivien kanssa hilluneena. Loppuosa vaati myös luovaa mietintää, kun muodostelma muutti muotoansa alkuperäisestä (ihan teknisistä syistä), ja jako ei enää sellaisenaan osunut kohdalleen. Yksi kurvi tuli lisää siihen rakennelmaan, jonka isäni risti Hannan hätämutkaksi.
Torstaina oli tottista, illan agitreenit jätin väliin kisojen takia, viikon treenit olivat menneet sen verran hyvin. Menimme Viihdekeskuksen kentälle, jossa todennäköisesti Siirin BH-koe lokakuussa on. Otin Muskan ensin, koska kentällä oli muitakin ja halusin aloittaa lunkimmalla treenillä. Muskalle lyhyitä pätkiä seuraamista, isoja palkkoja monta kertaa motivoivana näin BH-kokeen jäljiltä. Heittelin lisäksi palloa väliin. Otimme myös liikkeestä istumisen pari kertaa ja sitten maahanmenon. Loppuun nouto, pari vauhtinoutoa, ja sitten erikseen niin, että Muska istui ja annoin sille kapulan suuhun, pieni hetki näin, ja iso palkka. Lopuksi vauhtinouto, ja ajattelin katsoa, tarjoaako istumista palauttaessaan kapulaa. Tarjosihan se, tosin lähti ensin taas peruuttamaan, ja itse pakitinkin tässä vaiheessa, jolloin syöksähti eteenpäin ja istui nätisti eteeni kapulan kanssa. Ruoka tästä hienosta oivalluksesta!
Yhä enemmän ajatusta kutkuttaa, josko Muskan kanssa vielä pääsisi hakukokeisiin asti. Laukauksia on vaan testattava, miten sujuu tottis niihin yhdistettynä. Jos se menee ok, niin sitten tavoite on selvä ensi keväälle ;).
Siirin kanssa sitten olikin enemmän hammasten kiristelyä tällä kertaa. Imppa otti Jessellä vieressä samaan aikaan, ja Siirin keskittyminen oli vain pätkittäistä. Yhdistelmä vieras kenttä + häiriökoira oli sen verran häiriköivä tekijä, että olisi pitänyt tajuta ottaa se ensin vähän ilmastoitumaan siihen ulos, eikä suoraan autosta vaan hommiin ja kaaviota hinkkaamaan. No oppia taas ikä kaikki. Ihan kivojakin pätkiä tuli, mutta liian lyhyitä. Istumaanmeno liikkeestä oli täysin unohtunut yhtäkkiä ja keskittyminen oli mitä oli. Palkkasin kuitenkin isommalla palkalla paremmasta seuraamispätkästä. Olen muuten nyt taas pitänyt naksua enemmän mukana treeneissä ja merkkaillut hyvät kohdat sillä..
Lopuksi otin paikkamakuun, Impan ja Jessen vielä tottistellessa vieressä ja ottaessa mm. luoksetulon. Yhden nykäyksen oli tehnyt siellä, mistä Saana mulle mainitsikin, mutta ei lähtenyt paikoiltaan. Tästä iso loppupalkka.
Myöhemmin otin Siirin vielä kentälle, jotta saadaan kivan fiiliksen lopetus (itse olin kireä, kun se ei keskittynyt hommiin kunnolla). Itse otin pätkän seuraamista vielä, ja siitä runsas palkka ja isot kehut ja leikit. Lisäksi Siiri sai hengailla siinä jutustellessamme Nessin esineruudusta ja ketjupannoista sekä Siirin treenitarpeesta kentällä häiriössä ja vieraissa paikoissa. Sitten Imppa intoutui ottamaan Siirillä tottista, ja taidan antaa koiran Impan vietäväksi :) Siiri teki niin nättiä seuraamista Impan kanssa, katsekontakti oli todella hyvä. On se joskus ennenkin noutoa ottanut Impan kanssa, ja silloinkin tyrkytin sitä Impan vietäväksi kokeisiin, ei vaan ole lupautunut ;)
Onneksi on treenikaverit, jotka palauttaa aina kerraten positiiviset asiat ja edistysaskeleet muistuttaen samalla, mitä vielä vaan on treenattava, kun itse on epätoivon partaalla, ettei mistään tule mitään ja harkitsee lopettavansa kaiken. Ilman hyvää treeniporukkaa olisin varmaan hakannut jo pääni rikki puuhun, kun ei oma ajatus aina kulje riittävän järkevästi näissä hommissa ja odottaa/vaatii liikoja. Treeniä treeniä vaan lisää, ja jos ei se riitä sillä aikavälillä, mitä nyt on tavoitteena, sitten muutetaan tavoitteiden ajankohtia. Jotkut virstanpylväät vaan on oltava edessä odottamassa, jotta tulee treenattua tavoitteellisemmin tottista, jota olen vältellyt kuin ruttoa välillä ja aivan liikaa Siirinkin aikana. Ei kai se voi osata kaikkea nyt, kun huomioi, että olen loppupeleissä niin vähän ottanut kentällä tottista, ja nyt vasta tänä kesänä tehostanut treenausta sillä saralla tavoitteellisemmaksi. Muskallakin meni aika monta vuotta mun laiskalla tottistreenauksella BH-kokeeseen pääsy, kun päälle vielä laitettiin parin vuoden juupas eipäs jahkailu, mennäkö sen kanssa kokeeseen vai ei. Pari vuotta sitten oli paikkakin sentäs meillä jo, mutta myönnän jänistäneeni ja peruneeni sen, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan osaa. Ehkä se olin minä, joka en kyennyt. On tämä koiraharrastus aikamoista itsensä tutkiskelua samalla, huh huh :))
maanantai 17. elokuuta 2009
Lepoa ja agiliitoa sekä synttäribileiden mietintää :)
Viikonloppu vietettiin löysäillen, perjantain koitoksen huumassa leijuen :) Sunnuntai-iltana sateen lopulta hellitettyä totesin höyrypää-Siirin tarvitsevan jotain actionia, ja suuntasin pikatreenille Killerille.
Tein kolmesta hypystä kolmion ja otin säädettävän pujottelun, jota jätin hieman siksakille. Naksu käteen ja palkaksi rasiaan kitekattia sekä wubba mukana menossa alussa. Lähetin Siiriä hypyille paikoiltani, ja palkaksi ensin heitin wubbaa, sitten siirryin ruokapalkkaan. Tämän sujuessa siirryin hyppykulmasn, 90-astetta, joka teetti vaikeuksia aiemmin. Ensin liikuin kulmassa hieman, ja naksulla merkki Siirin hypätessä, ja isot kehut + palkka. Sama homma, liikuin vain hieman, taas naksu ja palkka. Siiri toimi hienosti, ei miettinytkään mitään vaihtoehtoisia tapoja mennä, hyppäsi hienosti. Pyörittelin lisäksi kolmen hypyn kanssa valsseilla ja pari takaakiertoa, näistä palkat myös. Lopuksi vielä kepeille lähetyksiä kummaltakin puolelta, naksulla lopussa merkkaus ja palkka. Ja hypyiltä tiukasta kulmasta kepeille vienti, oli ensin vaikea, mutta sain lopulta sujumaan, helpotin hieman hyppykulmaa. Hienosti sujui treeni, olisi tosin pitänyt malttaa pitäytyä vaikka pelkissä hypyissä, mutta hyvä näinkin, vaikka ahminkin pujottelun mukaan.
Muska pääsi myös vauhtiin, mutta sille suoristin pujottelun. Vanhaa tekijää ei saa sotkea tällaisilla kummallisuuksilla, totesi Muska, joka meni ihan laskuissansa sekaisin ensin :) Kepit suorana homma sujui, pari lähetystä kepeille ja palkka. Sitten hypyillä pyöritystä ja välistä vetoja, jotka vaikeita. Jaakotuksien totesin toimivan meille Muskan kanssa sikahyvin, niillä se kääntyy nopeiten nykyään, joten pitää yrittää niitä ja peruutuksia hyödyntää aina kun mahdollista (kisoissakin oikeasti uskaltaa tehdä niitä!). Vetäminen/valssaus on hitaampi, eikä ole niin voimakas Muskalle kääntymiseen, ehtii tehdä pitkät kaarteet. Muskan kanssa oli mukava ottaa pätkää, ja nyt on ihan hyvä fiilis lähteä ensi lauantain kisoihin.
Perjantain hehkutuksien keskellä unohtui mainita vähemmän mukava uutinen. Adan kanssa kävimme taas eläinlääkärissä, pissatulehdus uusiutui taas, kuten ounastelinkin. Rakko ultrattiin, mutta nyt se oli niin tyhjä, ettei pystynyt varmuudella sanomaan mitään. Kiviä ei ainakaan ole, seinämä oli paksuuntunut, mutta tasaisesti kaikkialta. Kontrollikäynnin yhteydessä otetaan uusi ultra niin, että rakko täynnä (=otamme sen jälkeen vasta kontrollipissanäytteen). Josko ultra kertoisi, miksi tulehdus uusiutuu. Ainakaan nyt ei siis mitään hälyyttävää ollut. Ada painoi yllättävän paljon, 23 kg, mutta ei se kyllä tunnu pulskistuneen yhtään, hoikalta tytöltä tuntuu edelleen.
Lääkkeiksi tuli siis antibiootit, ja lisää särkylääkkeitä, tosin annosta puolitetaan nyt, jos joudun jatkuvammassa käytössä antamaan sitä. Antibiootit on selvästi helpottaneet Adan oloa, ja viime yön yli päästiin ilman särkylääkettäkin, kun halusin testata, voisiko taas pitää taukoa niistä. Näillä mennään, katsotaan kontrollista sitten, mitä tuleman pitää. Mutta onneksi lääkitykset auttaa, vaikka ell ounasteli pitkää antibioottikuuria. Särkylääkkeiden kanssa pärjätään vielä tyylillä tarpeen mukaan. Yleensä viikon kuuri on riittänyt, sitten voidaan taas pitää taukoa ja aloittaa taas, kun alkaa siltä vaikuttaa.
Ada lopetti nyt kuitenkin pidemmät lenkit, meidän normi aamulenkki on pisin, mihin sitä enää vien. Käyn Muskan ja Siirin kanssa erikseen sitten rankemmat lenkit. Ada tykkää oleilla metsässä ja pihalla, joten aamulenkille olen nyt lisännyt sitä oleskelua ja nuorempaa osastoa viihdytän keppileikeillä tämän ajan.
Muska-rakas täyttää tänään 9-vuotta, en voisi uskoa! Ja Siiri-pentupennelson täyttää huomenna 4-vuotta, apua mihin tämä aika on kadonnut! Justhan mä hain lörppäkorva Muskan, vuoden ikäisen rasavillin hötkypötkyn omakseni. Ja juurihan Siiri vasta tuhosi mun kenkävarastoja ja roikkui Muskan perässä yrittäen pysyä idolinsa tahdissa...
Täytynee tytöille tehdä jonkunsortin syndekakut tänään tai huomenna. Tänään on luvassa esineruutua illalla, huomenna aamupäivästä agilitya, ja illalla hakuilua. Sain Siirille paikan BH-testiin 24.10 Jyväskylään. Edelleen ollaan myös varapaikalla syyskuun alun testiin, mutta taitaa tulla hieman liian aikaisin. Paikkamakuuta haluan vielä treenata varmemmaksi, joten tuo lokakuu kuulostaa hyvältä ajankohdalta.
Loppuun muistojen kultaamia kuvahetkiä Muskan ja minun alkutaipaleelta (Muska siis kuvissa 1vuoden ikäinen) sekä Siirin ensihetkistä meille muutettuaan:
Muska 1-vuotiaana, oltuaan mulla pari viikkoa <3
Muskan syndebileissä oli tietysti mukana uusi bestis, naapurin poika Pyry, jonka kanssa Nokian nurtsit sai melkein joka päivä kyytiä :)
Muska ja Laku, tämä vuosia sitten otettu kuva tiesi jo alkua ystävyydelle näiden mustien välillä
Tämä kuva kertoo kaiken Muskan rakastettavuudesta ja ihanasta luonteesta
Siiri-pennelson maistelee hiuksiani tietämättä, että edessä on lähtö meidän matkaan :)
Sulla on outo tukka, Siiri tuumaa retein ottein Adalle ennen matkaa kohti uutta kotiansa
Siiri ensimmäisen yön jälkeen uudessa kodissansa meillä, ja lelut on saaneet jo kovaa kyytiä, ilmekin on jo tuttu heti alusta alkaen :)
Mullon tyyyyylssääää!
Kersa tunkenut itsensä isosiskojen kanssa nukkumaan
Mä seuraan sua vaikka läpi harmaan kiven!
Yksi lempikuvistani, Muska 5v ja Siiri 10vkoa
lauantai 15. elokuuta 2009
BH Muska!
Niin se koitti lopulta, perjantai 14.8, ja meidän tulikoitos. Voin sanoa, etten ole koskaan jännittänyt näin paljoa, kuin nyt jännitin! Rimakauhu on ollut suuri tottiksen suhteen, ja siksi Muskalla on hieman venynyt tämä BH-kokeeseen asti pääsy. Onneksi vihdoinkin sain tämän tehtyä, sillä hyväksytysti meni lävitse ja Muska on nyt BH Eversti Överin Mamman Muskot!
Olkoon tämä osoituksena siitä, että vanhemmankin koiran kanssa voi harrastaa sen mukaan, miten koiran kunto antaa. Muskastahan ei uskoisi, että täyttää maanantaina jo 9-vuotta, vaan useimmiten ihmiset olettavat sen olevan viiden, kuuden ikävuoden kieppeillä, tosin harmaat karvat alkavat jo paljastaa, että ehkä asia ei näin kuitenkaan ole.
Olimme numerolla 8 ja sain pitkään siis jännätä vuoroamme. Ensimmäisenä olleena parilla tapahtui ikävä välikohtaus toisen koiran karatessa vapaana seuraamisesta paikkamakuussa olleen koiran luo uhkaavasti ja ikävin seurauksin koiran omistajan mennessä väliin suojelemaan omaa koiraansa. Tämä järkytti aika paljon alkuun, ja useampi meistä vuoroamme jännänneistä harmitteli tapausta. Onneksi meidän pariksemme osui mukavanoloinen bordercollienarttu.
Aloitimme paikkamakuulla. Ilmoittautuminen sujui ok, Muska istui nätisti sivulla ja muistin jopa oman ja koiran nimen :) Sitten paikkamakuuseen, Muska meni ehkä aavistuksen hitaammin maahan kuin yleensä, varmaan mun käsky oli hieman hermostunut. Tunsin sydämen pomppivan kurkusta ulos koko paikkamakuun ajan, en koskaan oikeasti ole ollut näin hermostunut, voi luoja! Selvisin tolpillani tilanteesta, ja Muska oli koko ajan valppaana mutta levollisena paikallaan. Sain palata sen luo, hienosti nousi sivulle käskystä vasta ja tämä osuus ohi, hieno Muska! Hieman vapautuneemmin juoksin pari askelta kehuen taitavaa tyttöä, ja menimme kaavion alkuun.
Hihnassa seuraaminen oli ihan ok tasoista, ei niin hyvää ja innokasta kontaktia, mitä Muska parhaimmillaan tekee, mutta ihan jees. Käännökset sujui hyvin, niin täyskäännös kuin vasempaan (kauhukseni koukku tehtiin vasemmalle, jonne käännöksemme huonoja). Henkilöryhmään sain kullanarvoiset vinkit treenikavereiltani, ja tein sen juuri niin. Aika monen näin turhaan hinkkaavan henkilöryhmässä useampaa koukeroa, kun sen kasin voi tehdä hyvin yksinkertaisesti siellä. Se sujui siis hyvin, ja sitten koira vapaaksi. Vapaana seuraaminen meni mielestäni paremmin muuten, paitsi juoksusta hitaaseen vaihdon tein aivan liian töksähtäen, enkä paniikissani muistanut edes antaa seuraa-käskyjä näissä vaihdoksissa Muskalle kertomaan, että muutosta tulossa. Töksähtävästä siirrosta johtuen Muska luuli sitä jääväksi liikkeeksi ja jäi hieman hämillään seisomaan, annoin uuden käskyn sille ja tuli matkaan samantien sieltä. Koukku meni ok, samoin henkilöryhmä.
Sitten liikkestä istuminen, sanoin istu-käskyn selvästi eri tavalla jännityksen takia, ja niinhän se jäi seisomaan, kun ei ollut varma, mitä siltä haluan. No tiesin jo tässä vaiheessa, ettei se haittaa, kun muuten mennyt hyvin ja maahanmenoa pidin varmana nakkina. Liikkeestä maahan meni hyvin, ja luoksetulo oli Muskamaisen vauhdikas.
Luoksetulossa parina ollut koira karkasi kohti Muskaa, mutta palasi omistajansa kutsusta takaisin. Muska ei tätä edes huomannut, niin tohkeissaan tuli kohti mammaa. Hieman vinoon jäi edessä istumaan, mutta eipä sen kanssa ole näitä asentoja hiottukaan pahemmin, vapaan kasvatuksen lapsi :). Lopputuloksena hyväksytty A-osuus. Tuomari sanoi ainoastaan seuraamisesta sen, että paikka on hyvä, mutta koira muuten seilaa hieman liikaa, eli sen asentoon olisi kiinnitettävä huomiota, jottei tule turhia pistevähennyksiä pk-puolella.
Sitten jännäämään kaupunkiosiota, jota turhaan jännitin lopulta. Se sujui normilenkkinä, hieman Muska vuhvutteli autojutustelun kohdalla, mutta istui käskystä nätisti ja jatkoimme homman hyvin loppuun. Näin ollen hyväksytty käyttäytymiskoe, BH Eversti Överin Mamman Muskot! Kiitos Muska, mamman söpöliinilurppakorva pötkelö mussukka maailman paras koira. Tiedän, että olet osannut nämä jutut jo monta vuotta, mammalla vaan kesti rimakauhun ylittäminen.
Olkoon tämä osoituksena siitä, että vanhemmankin koiran kanssa voi harrastaa sen mukaan, miten koiran kunto antaa. Muskastahan ei uskoisi, että täyttää maanantaina jo 9-vuotta, vaan useimmiten ihmiset olettavat sen olevan viiden, kuuden ikävuoden kieppeillä, tosin harmaat karvat alkavat jo paljastaa, että ehkä asia ei näin kuitenkaan ole.
Olimme numerolla 8 ja sain pitkään siis jännätä vuoroamme. Ensimmäisenä olleena parilla tapahtui ikävä välikohtaus toisen koiran karatessa vapaana seuraamisesta paikkamakuussa olleen koiran luo uhkaavasti ja ikävin seurauksin koiran omistajan mennessä väliin suojelemaan omaa koiraansa. Tämä järkytti aika paljon alkuun, ja useampi meistä vuoroamme jännänneistä harmitteli tapausta. Onneksi meidän pariksemme osui mukavanoloinen bordercollienarttu.
Aloitimme paikkamakuulla. Ilmoittautuminen sujui ok, Muska istui nätisti sivulla ja muistin jopa oman ja koiran nimen :) Sitten paikkamakuuseen, Muska meni ehkä aavistuksen hitaammin maahan kuin yleensä, varmaan mun käsky oli hieman hermostunut. Tunsin sydämen pomppivan kurkusta ulos koko paikkamakuun ajan, en koskaan oikeasti ole ollut näin hermostunut, voi luoja! Selvisin tolpillani tilanteesta, ja Muska oli koko ajan valppaana mutta levollisena paikallaan. Sain palata sen luo, hienosti nousi sivulle käskystä vasta ja tämä osuus ohi, hieno Muska! Hieman vapautuneemmin juoksin pari askelta kehuen taitavaa tyttöä, ja menimme kaavion alkuun.
Hihnassa seuraaminen oli ihan ok tasoista, ei niin hyvää ja innokasta kontaktia, mitä Muska parhaimmillaan tekee, mutta ihan jees. Käännökset sujui hyvin, niin täyskäännös kuin vasempaan (kauhukseni koukku tehtiin vasemmalle, jonne käännöksemme huonoja). Henkilöryhmään sain kullanarvoiset vinkit treenikavereiltani, ja tein sen juuri niin. Aika monen näin turhaan hinkkaavan henkilöryhmässä useampaa koukeroa, kun sen kasin voi tehdä hyvin yksinkertaisesti siellä. Se sujui siis hyvin, ja sitten koira vapaaksi. Vapaana seuraaminen meni mielestäni paremmin muuten, paitsi juoksusta hitaaseen vaihdon tein aivan liian töksähtäen, enkä paniikissani muistanut edes antaa seuraa-käskyjä näissä vaihdoksissa Muskalle kertomaan, että muutosta tulossa. Töksähtävästä siirrosta johtuen Muska luuli sitä jääväksi liikkeeksi ja jäi hieman hämillään seisomaan, annoin uuden käskyn sille ja tuli matkaan samantien sieltä. Koukku meni ok, samoin henkilöryhmä.
Sitten liikkestä istuminen, sanoin istu-käskyn selvästi eri tavalla jännityksen takia, ja niinhän se jäi seisomaan, kun ei ollut varma, mitä siltä haluan. No tiesin jo tässä vaiheessa, ettei se haittaa, kun muuten mennyt hyvin ja maahanmenoa pidin varmana nakkina. Liikkeestä maahan meni hyvin, ja luoksetulo oli Muskamaisen vauhdikas.
Luoksetulossa parina ollut koira karkasi kohti Muskaa, mutta palasi omistajansa kutsusta takaisin. Muska ei tätä edes huomannut, niin tohkeissaan tuli kohti mammaa. Hieman vinoon jäi edessä istumaan, mutta eipä sen kanssa ole näitä asentoja hiottukaan pahemmin, vapaan kasvatuksen lapsi :). Lopputuloksena hyväksytty A-osuus. Tuomari sanoi ainoastaan seuraamisesta sen, että paikka on hyvä, mutta koira muuten seilaa hieman liikaa, eli sen asentoon olisi kiinnitettävä huomiota, jottei tule turhia pistevähennyksiä pk-puolella.
Sitten jännäämään kaupunkiosiota, jota turhaan jännitin lopulta. Se sujui normilenkkinä, hieman Muska vuhvutteli autojutustelun kohdalla, mutta istui käskystä nätisti ja jatkoimme homman hyvin loppuun. Näin ollen hyväksytty käyttäytymiskoe, BH Eversti Överin Mamman Muskot! Kiitos Muska, mamman söpöliinilurppakorva pötkelö mussukka maailman paras koira. Tiedän, että olet osannut nämä jutut jo monta vuotta, mammalla vaan kesti rimakauhun ylittäminen.
Vauhdikasta agiliitoa
Siirillä oli treenit torstai-iltana. Ratana mukavan oloinen pätkä, jossa sellaisia hyppykulmia, joita meidän pitääkin treenata. Päätin, että nyt mennään eikä meinata, ja se toimi! Meno oli vauhdikasta, ei tietoakaan ongelmista yhdelläkään hypyllä, ja Siiri oli ihan innoissaan! Yes, todella hieno fiilis jäi treenistä, tällaisia lisää ja omaa asennetta peliin täysillä, niin homma toimii :)
Alla ratapiirros treenistämme. 1-2 välistä vein normaalisti, kolmoselle valssilla veto neloshypylle, josta pyöräytin kauimmaisen siivekkeen kautta, hieman vetoa taaksepäin ja sitten vapautus puomille. Tämä sujui ok, paitsi kolmoshypystä neloselle en kertonut alkuun Siirille riittävän selkeästi ja kurvit oli aika pitkiä. Mutta ei ajatustakaan putkeen menosta, tämä hyvä asia.
Kutosena olleelle muurille työntö puomin alastulolta. En heti suoristanut ja työntänyt riittävän syvälle Siiriä, jolloin hyppäsi aika vinoon ja tiputti muurin palasia, mutta kun korjasin viennin syvemmälle, hyppäsi ok. Tästä omalla juoksulinjalla putkeen, joka sujui hyvin, sitten kun linjat muurillekin oli kunnossa. Putken jälkeen oli parempi hieman odotella, kuin rynnätä liikaa edelle, jotta sain hyvin käännettyä ysihypyltä putkeen, itse ollen hyppyjen vasemmalla puolella ja näin saaden etumatkaa 11 hypyn taakse, josta piti tehdä tiukka valssi kohti 12 hypyn oikeata siivekettä, jotta takaakierto menee sujuvasti. Tässä aluksi käteni oli taas liian pitkänä ja Siiri kiersi 11 hypyn putken jälkeen. Heti kun korjasin ohjaukseni tiukemmaksi vedoksi hypyltä vastaanottaessani, tuli hienosti hypyn ja takaakierto toimi hyvin, ei mitään epäröintiä, yes!
A:lle vein sen vasenta puolta. 14 hypylle kierrätin takaa, vetäen hypyltä ja vapauttaen putkeen. Kokeilin toisella kerralla myös pakkovalssia ko. hypylle, mutta tein sen liian pitkällä kaarroksella, olisi ollut myös ihan toimiva vaihtoehto, ja sillä olisi saanut paremmin etumatkaa hypylle ennen keppejä. Putken jälkeen olleen hypyn 16 takana otin vastaan Siiriä, nyt ei tässäkään mitään ongelmaa, tuli todella vauhdikkaasti, peruutin ja vedin suorempaan linjaan kepeille, jotta itse jäin vasemmalle puolelle keppejä. Ekalla kerralla tämä sujui hyvin, tokalla en vetänyt riittävästi ja kumartelin, jolloin meni toiseen väliin, eli huolellisuutta näihin mukaan.
Keppien jälkeinen loppukuvio hypyillä sujui kahdella eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla vein kepit loppuun asti, ja pyöräytin hypyille, leikaten takana toisiksi viimeisellä hypyllä. Toisella kerralla kokeilin sitten niin kouluttajamme kehotuksesta, että Siiri pujottelee yksin loppuun, ja itse otan kunnolla sivuttaisetäisyyttä, tehden valssin 18 ja 19 hypyn väliin, ollen siellä vastaanottamassa Siiriä kepeiltä. Tämä sujui myös hyvin, hienosti pujotteli pieni neiti loppuun, vaikka ei varmaan ole kertaakaan noin isolla sivuttaisetäisyydellä vielä testattu!
Todella mukavasti meni treenit, vieläkin fiiliksissä :)
Alla ratapiirros treenistämme. 1-2 välistä vein normaalisti, kolmoselle valssilla veto neloshypylle, josta pyöräytin kauimmaisen siivekkeen kautta, hieman vetoa taaksepäin ja sitten vapautus puomille. Tämä sujui ok, paitsi kolmoshypystä neloselle en kertonut alkuun Siirille riittävän selkeästi ja kurvit oli aika pitkiä. Mutta ei ajatustakaan putkeen menosta, tämä hyvä asia.
Kutosena olleelle muurille työntö puomin alastulolta. En heti suoristanut ja työntänyt riittävän syvälle Siiriä, jolloin hyppäsi aika vinoon ja tiputti muurin palasia, mutta kun korjasin viennin syvemmälle, hyppäsi ok. Tästä omalla juoksulinjalla putkeen, joka sujui hyvin, sitten kun linjat muurillekin oli kunnossa. Putken jälkeen oli parempi hieman odotella, kuin rynnätä liikaa edelle, jotta sain hyvin käännettyä ysihypyltä putkeen, itse ollen hyppyjen vasemmalla puolella ja näin saaden etumatkaa 11 hypyn taakse, josta piti tehdä tiukka valssi kohti 12 hypyn oikeata siivekettä, jotta takaakierto menee sujuvasti. Tässä aluksi käteni oli taas liian pitkänä ja Siiri kiersi 11 hypyn putken jälkeen. Heti kun korjasin ohjaukseni tiukemmaksi vedoksi hypyltä vastaanottaessani, tuli hienosti hypyn ja takaakierto toimi hyvin, ei mitään epäröintiä, yes!
A:lle vein sen vasenta puolta. 14 hypylle kierrätin takaa, vetäen hypyltä ja vapauttaen putkeen. Kokeilin toisella kerralla myös pakkovalssia ko. hypylle, mutta tein sen liian pitkällä kaarroksella, olisi ollut myös ihan toimiva vaihtoehto, ja sillä olisi saanut paremmin etumatkaa hypylle ennen keppejä. Putken jälkeen olleen hypyn 16 takana otin vastaan Siiriä, nyt ei tässäkään mitään ongelmaa, tuli todella vauhdikkaasti, peruutin ja vedin suorempaan linjaan kepeille, jotta itse jäin vasemmalle puolelle keppejä. Ekalla kerralla tämä sujui hyvin, tokalla en vetänyt riittävästi ja kumartelin, jolloin meni toiseen väliin, eli huolellisuutta näihin mukaan.
Keppien jälkeinen loppukuvio hypyillä sujui kahdella eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla vein kepit loppuun asti, ja pyöräytin hypyille, leikaten takana toisiksi viimeisellä hypyllä. Toisella kerralla kokeilin sitten niin kouluttajamme kehotuksesta, että Siiri pujottelee yksin loppuun, ja itse otan kunnolla sivuttaisetäisyyttä, tehden valssin 18 ja 19 hypyn väliin, ollen siellä vastaanottamassa Siiriä kepeiltä. Tämä sujui myös hyvin, hienosti pujotteli pieni neiti loppuun, vaikka ei varmaan ole kertaakaan noin isolla sivuttaisetäisyydellä vielä testattu!
Todella mukavasti meni treenit, vieläkin fiiliksissä :)
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Hakuilua ja agilitya
Eilen olimme hakuilemassa normaalia isommalla porukalla, mikä oli todella hyvä juttu. Sai vieraampia maalimiehiä ja keskilinjan hälinää harjoitukseen mukaan.
Siirillä otin kokeenomaisesta hallintaa keskilinjalla, ilmoittautumisesta lähtien. Rata oli n 200m pitkä, toisella puolella kangasmaastoa ylämäkeen, toisella puolella koivikkoa, jossa tuli pieni pudotus alkumatkan jälkeen, kynnäs, joka koiran ylitettävä.
Ilmoittautuminen sujui vihdoinkin hyvin, malttoi istua paikallaan hyppimisen sijaan :). Etukulmissa oli umpipiilot. Otin ykkösen irtorullalla, piilo sai nyt olla ihan vähän raollaan. Se toimi hienosti. Kakkosen otin sitten kiintorullalla pitkästä aikaa. Matka oli hieman lyhyempi normaalista. Piilo sai sielläkin olla hieman raollaan, ja Impan oli tarkoitus tarvittaessa auttaa Siiriä, mutta neitipäs ottikin itse hienosti kiintorullan ja toi sen todella hyvin käteen asti! Todella hyvä! Kolmonen oli taas irtorullalla, kiven ja kaatuneiden puiden luona rinteessä. Tämäkin sujui mukavasti, vaikka jouduin matkalla sinne ärähtämään Siirille, kun ei malttanut pysyä rinnalla käskyn alla, vaan oli huitelemassa jo omia matkojansa menemään. Ei tuo näköjään pienestä ärähdyksestä ole moksiskaan, terävöityi vain sen jälkeen seuraamaan hienosti, vaikka itse en pidä siitä, että sanon pahemmin sille asioista treeneissä.
Nelonen oli suorapalkka koivikkoon, kynnään alapuolelle. Se löytyi hyvin ja sieltä sitten vitoselle peräänjuoksu ylämäkeen (sori Anne, heti kun pääset treeneihin joudut juoksemaan rinteeseen :) ) Siiri oli ihan intopinkeänä tästä, ja vaikka rata oli fyysisesti vaativa ( itsellä reidet paukkui illan aikana oikein kunnolla ), jaksoi Siiri leikkiä vielä wubba-lelullansa ihan kivasti. Hyvä treeni, vielä jouhevammat lähetykset saisin tehdä, ja unohtaa turhat asiat keskilinjalla. Kiintorullan asetuksia tarkistin nyt varmaan miljoona kertaa, tuo tuntuu vaan siltä, että siinä ei ne klipsut pidä sitä rullaa kohdallaan, vaan lähtee luisumaan pitkin liukasta nailonpantaa tai aukeavat ihan täysin. Hennoiskohan sitä sijoittaa uuteen norskirullaan, joka toivottavasti olisi toimivampi versio...
Muskalla otin pelkät etukulmat, eka vasemmalla alamäkeen, sieltä suorapalkka ja piilo hieman auki. Muska ei ensin meinannut löytää tätä, kun sinkosi niin vauhdilla syvälle pistolle. Kutsuin Muskan sitten piilolta, ja lähetin keskilinjan ylitse toiselle umpipiilolle, joka oli ihan kokonaan kiinni, irtorulla ulkopuolella. Tämä meni nappisuorituksena, ja Muska sai ison palkan hienosta työstä.
Tänään kävimme aamusta treenaamassa taas agia, samaa hyppyrataa mitä viime perjantainakin. Nyt pääsimme jo askeleen eteenpäin, aiemmin vaikeuksia tuottanut hyppy ei ollut enää lainkaan ongelma! Vaan seuraava vaikea kulma, jossa liikkeeni on todella vähäinen, alkoi tökkiä. Helpotin tätä aavistuksen lopulta hakemalla sitä putkelta hyppykuviolle, ja siltikään ei meinannut ensin sujua. Vasta todella paljon tiukemmilla käsiohjauksilla Siiri hyppäsi ko. hypyn ja sen jälkeen sain sujumaan seuraavan hyppykuvionkin. Tähän oli hyvä lopettaa! Haluan tosin ko.kohdan onnistuvan vaikeammallakin ohjauksella = mun vähemmällä liikkumisella, mutta tästä on hyvä jatkaa sitä kohti. Ehkä se taas tästä alkaa sujua :)
Muskakin pääsi hömpöttelemään agia väliin, se kyllä muistutti mua taas tosiaan ohjauksellisesti, miten paljon vaatikaan, että saan sen kääntymään tiukemmin jollekin esteelle, kun se lukee esteitä (ja niitä houkutusesteitä) niin paljon eteenpäin. Mutta Muskalla oli hauskaa, kun sai rallatella esteitä :)
Tottista otin eilen pikasessiot takapihalla. Muskalle liikkeestä istumisia muutaman ja liikkeestä maahanmenon. Sain selville sen, että istumaliikkeessä myös kasvojeni on oltava suoraan eteen tai vähän ylöspäin, en saa katsoa sitä kohti, koska ottaa alassuuntautuvasta leuan liikkeestäkin maahanmeno-käskyn. Vielä kun muistaisi kaikki nämä hienosäädöt perjantaina! Siirillä otin myös istumaanmenon ja maahanmenon, ne sujui todella näpsäkästi, ja se ei onneksi tarvitse ainakaan vielä mitään vartalovirittelyjä lisäksi. Loppuun vielä molemmille luoksetulot. Adakin pääsi ottamaan istumisen ja luoksetulon, eihän toista sovi unohtaa nuorempien jalkoihin.
Tänäänkin oli tarkoitus mennä tottistelemaan, mutta alkoi satamaan niin paljon, että saa jäädä nyt tällä erää. Toisaalta olisi parempi antaa Muskan nyt olla ennen BH-koetta, voin saada enää vain vahinkoa aikaan paniikkitreeneilläni, kyllä se osaa sen nyt, minkä osaa. Ja jos ei perjantaina jotain osaa, niin sitten ei voi mitään, sellaista sattuu, varsinkin mun hermoiluillani :)
Siirillä otin kokeenomaisesta hallintaa keskilinjalla, ilmoittautumisesta lähtien. Rata oli n 200m pitkä, toisella puolella kangasmaastoa ylämäkeen, toisella puolella koivikkoa, jossa tuli pieni pudotus alkumatkan jälkeen, kynnäs, joka koiran ylitettävä.
Ilmoittautuminen sujui vihdoinkin hyvin, malttoi istua paikallaan hyppimisen sijaan :). Etukulmissa oli umpipiilot. Otin ykkösen irtorullalla, piilo sai nyt olla ihan vähän raollaan. Se toimi hienosti. Kakkosen otin sitten kiintorullalla pitkästä aikaa. Matka oli hieman lyhyempi normaalista. Piilo sai sielläkin olla hieman raollaan, ja Impan oli tarkoitus tarvittaessa auttaa Siiriä, mutta neitipäs ottikin itse hienosti kiintorullan ja toi sen todella hyvin käteen asti! Todella hyvä! Kolmonen oli taas irtorullalla, kiven ja kaatuneiden puiden luona rinteessä. Tämäkin sujui mukavasti, vaikka jouduin matkalla sinne ärähtämään Siirille, kun ei malttanut pysyä rinnalla käskyn alla, vaan oli huitelemassa jo omia matkojansa menemään. Ei tuo näköjään pienestä ärähdyksestä ole moksiskaan, terävöityi vain sen jälkeen seuraamaan hienosti, vaikka itse en pidä siitä, että sanon pahemmin sille asioista treeneissä.
Nelonen oli suorapalkka koivikkoon, kynnään alapuolelle. Se löytyi hyvin ja sieltä sitten vitoselle peräänjuoksu ylämäkeen (sori Anne, heti kun pääset treeneihin joudut juoksemaan rinteeseen :) ) Siiri oli ihan intopinkeänä tästä, ja vaikka rata oli fyysisesti vaativa ( itsellä reidet paukkui illan aikana oikein kunnolla ), jaksoi Siiri leikkiä vielä wubba-lelullansa ihan kivasti. Hyvä treeni, vielä jouhevammat lähetykset saisin tehdä, ja unohtaa turhat asiat keskilinjalla. Kiintorullan asetuksia tarkistin nyt varmaan miljoona kertaa, tuo tuntuu vaan siltä, että siinä ei ne klipsut pidä sitä rullaa kohdallaan, vaan lähtee luisumaan pitkin liukasta nailonpantaa tai aukeavat ihan täysin. Hennoiskohan sitä sijoittaa uuteen norskirullaan, joka toivottavasti olisi toimivampi versio...
Muskalla otin pelkät etukulmat, eka vasemmalla alamäkeen, sieltä suorapalkka ja piilo hieman auki. Muska ei ensin meinannut löytää tätä, kun sinkosi niin vauhdilla syvälle pistolle. Kutsuin Muskan sitten piilolta, ja lähetin keskilinjan ylitse toiselle umpipiilolle, joka oli ihan kokonaan kiinni, irtorulla ulkopuolella. Tämä meni nappisuorituksena, ja Muska sai ison palkan hienosta työstä.
Tänään kävimme aamusta treenaamassa taas agia, samaa hyppyrataa mitä viime perjantainakin. Nyt pääsimme jo askeleen eteenpäin, aiemmin vaikeuksia tuottanut hyppy ei ollut enää lainkaan ongelma! Vaan seuraava vaikea kulma, jossa liikkeeni on todella vähäinen, alkoi tökkiä. Helpotin tätä aavistuksen lopulta hakemalla sitä putkelta hyppykuviolle, ja siltikään ei meinannut ensin sujua. Vasta todella paljon tiukemmilla käsiohjauksilla Siiri hyppäsi ko. hypyn ja sen jälkeen sain sujumaan seuraavan hyppykuvionkin. Tähän oli hyvä lopettaa! Haluan tosin ko.kohdan onnistuvan vaikeammallakin ohjauksella = mun vähemmällä liikkumisella, mutta tästä on hyvä jatkaa sitä kohti. Ehkä se taas tästä alkaa sujua :)
Muskakin pääsi hömpöttelemään agia väliin, se kyllä muistutti mua taas tosiaan ohjauksellisesti, miten paljon vaatikaan, että saan sen kääntymään tiukemmin jollekin esteelle, kun se lukee esteitä (ja niitä houkutusesteitä) niin paljon eteenpäin. Mutta Muskalla oli hauskaa, kun sai rallatella esteitä :)
Tottista otin eilen pikasessiot takapihalla. Muskalle liikkeestä istumisia muutaman ja liikkeestä maahanmenon. Sain selville sen, että istumaliikkeessä myös kasvojeni on oltava suoraan eteen tai vähän ylöspäin, en saa katsoa sitä kohti, koska ottaa alassuuntautuvasta leuan liikkeestäkin maahanmeno-käskyn. Vielä kun muistaisi kaikki nämä hienosäädöt perjantaina! Siirillä otin myös istumaanmenon ja maahanmenon, ne sujui todella näpsäkästi, ja se ei onneksi tarvitse ainakaan vielä mitään vartalovirittelyjä lisäksi. Loppuun vielä molemmille luoksetulot. Adakin pääsi ottamaan istumisen ja luoksetulon, eihän toista sovi unohtaa nuorempien jalkoihin.
Tänäänkin oli tarkoitus mennä tottistelemaan, mutta alkoi satamaan niin paljon, että saa jäädä nyt tällä erää. Toisaalta olisi parempi antaa Muskan nyt olla ennen BH-koetta, voin saada enää vain vahinkoa aikaan paniikkitreeneilläni, kyllä se osaa sen nyt, minkä osaa. Ja jos ei perjantaina jotain osaa, niin sitten ei voi mitään, sellaista sattuu, varsinkin mun hermoiluillani :)
tiistai 11. elokuuta 2009
Kesäkuvia takapihalta
Laitanpa vielä vähän meidän kesäfiiliksiä omalta pihalta tähän blogiin :)
Pihaprojektini yksi osuus, tässä tilalla oli vielä toukokuussa hillittömät multakasat, jotka käänsin ja muotoilin istutusalueeksi :)
Vieressä on vielä yksi kasa odottamassa seuraavan kohteen valmistumista etupihalle, ja saa tämän viimeisteltyä valmiiksi samalla.
Tyttöjä hymyilyttää
Mamman aarteet, parhaat ystävykset, voimakaksikko
Mä en mahdu noiden rumatukkaisten kanssa samaan kuvaan...
Sippe ja Muska tarkkaavaisina pihan vahtipuuhissa!
Hellepäiviä, treenejä ja lomailua sekä viime hetken rimakauhua
Blogin päivitykset taas laahaa perässä, kun on niin upeat kelit, että päivät vierähtäneet ulkona aamusta iltaan. Reilu viikko jo kesälomaa takana, vielä onneksi lomailua riittää. Kahden viime viikon aikana on hakuiltu, tottisteltu ahkerasti ja agiliidetty.
Haussa huomasin sen, että nyt teen treenit tiukalla keskittymisellä, ja kisanomaisesti etenemiset, ei mitään pölinöitä välissä keskilinjalla, vaan pidetään hyvä vire koko treenin yllä. Homma pelittää näin paljon paremmin!
Jotta blogi ei tosiaan olisi vain kivasti menee linjaa, niin kerrottakoon, että agilityssa on alkanut nyt ongelmavyyhti hyppyjen kanssa. Siiri on keksinyt, että vaikeat hyppykulmat voi vaihtoehtoisesti suorittaa myös tulemalla riman alitse! Valkeakosken kisoissa 2.8 haimme kaksi hyllyä kieltojen kautta, osa kielloista omalla liian löysällä ohjauksella, mutta kummallakin radalla yksi kielloista tuli riman alituksena, kun piti kierrättää hyppy takaa. Oma pääkoppa on sauhunnut tämän asian kanssa pohtien syitä, varsinkin kun noilla radoilla olen Muskaa vienyt samoin, ja nähnyt sen tulevan hypyt ok. Se oli vaan muuten pihalla ja höntäntönttänänä Valkeakoskella :) Tämän vuoksi muun muassa Siirin käytin tarkistuksessa fysioterapeutilla, ja koska koira on terveeksi todettu, on kyseessä todennäköisesti vain oma päähänpisto, miten asian voi myös suorittaa. Osaamattomuudesta ei voi olla enää tällä treenimäärällä kyse, mutta katsotaan miten tehotreenit tuottaa tulosta.
Hampaita purren ja lajin lopettaminen mielessä soitin tuttuni katsomaan meidän kanssa treenejä. Käymme nyt hänen kanssaan tätä ongelmaa lävitse, provosoiden virhetilanteita treeneihin, koska niitä ei ole vielä tullut treeneissä esiin, vain noilla parilla kisaradalla. No tämän todettua, viime viikon agissakin sain ko.virheen takaakierrossa. Tuolloin laskettiin rimaa, ja yliohjasin hyppyä nostamalla käsiä teatraalisesti. Tämä tuskin ongelmaa ratkaisee, vaikka saatiin suoritus oikeaksi. Perjantaina 7.8 sitten aloitimme ongelman työstämisen, ja saimme virheen esiin hetkessä. Siiri sai miettiä asiaa, ja keksiä itse ratkaisun, millä pääsee palkalle. Tällä uskomme saavuttavamme tehokkaampia tuloksia, kuin helpottamalla ja apuja antamalla. Koira kun todellakin osaa hypätä ja vielä teknisesti hyvin.
Niin ja kateellisuus-tehokeinot saatiin mukaan Siirin ollessa tauolla, ottamalla Muska hurvittelemaan radalle. Luoja, mikä vauhti ja ilo Muskalla olikaan! Totesin vain, että väärän koiran taas kerran olin ilmoittanut lauantaille Lempäälään kolmelle radalle, kun Muska oli vain yhdelle. Päädyin lopulta perumaan Lempäälän kisat meidän osalta, vaikka kallis tikki olikin menetetyissä starttimaksuissa. En halunnut lähteä sinne näin epävarmalla fiiliksellä, lisäksi Siirin kannusantura repesi auki perjantaina leikittäessäni sitä kentällä, se kun on pirun kova ja kivinen. Pitää nyt taas muistaa, että tuolla kentällä ei leikitä heittoleikkejä, tytöillä aina aukeaa anturat siellä, jos riehuvat enemmän. Lisäpontta kaiken muun päälle kisojen perumiseen antoi Adan kanssa valvottu yö, sillä oli taas pari todella huonoa päivää, ja syötän nyt sille joka päivä kipulääkkeitä, jotta päästään taas tästä huonosta vaiheesta parempiin päiviin asti.
Tottiksessa on jatkettu noutojen harjoittelua, kaikki otettu nyt vierailla kapuloilla. Tasamaanoutoa otettiin nyt 750g kapulalla, hyppynoutoa ja A-estenoutoa pienemmällä. A-lla piti hieman avustaa, että muisti palauttaakin kapulan esteen kautta, muuten sujui hyvin. Hyppynoudot alkavat pikku hiljaa sujua paremmin myös. Lankkuesteellä ei olekaan ollut mitään ongelmaa, ja sillä on otettu jo yhtä lankkua vajaata metristä hyppyä, kiinteämmällä levyesteellä taas takaisintulo tökki jostain kumman syystä (liekö rumat graffitit särkeneet prinsessan silmiä :) ), mutta avustettuna saimme senkin lopulta sujumaan.
Paikkamakuu-treenejä on nyt otettu häiriön alla, yleensä Imppa tekee Jessellä tottista lähellä ja mulla on avustavat silmät vahtimassa Siiriä. Se on todella levoton edelleen, saattaa ottaa makuullaan pienen loikan yms, mutta on sentäs pysynyt siellä, eikä ole lähtenyt liikkeelle. Eilen nousi kerran istumaan, mutta laittoi itse samantien maahan. Toisella kerralla harkitsi nousemista pienellä liikehdinnällä, Arto sanoi vierestä maahan-käskyn ja laittoi takaisin maahan kunnolla. Tästä pieni hetki onnistunutta paikkamakuuta, ja sitten iso palkka.
Eteenmenoa olemme nyt treenanneet lelulla. Imppa antoi ihanan lelun Siirille, joka on todella hyvä tähän. Siirille on parilla viime kerralla viety lelu kentän laitaan valmiiksi, ja olen lähettänyt sen sinne ilman apuja. On lähtenyt heti eteenpäin, tosin alkuun hieman hitaammalla laukalla ja sitten kiihdyttänyt menoansa lelua kohti. Selvää edistymistä tälläkin saralla pikku hiljaa. Seuraamista otin eilen tottistreeneissä kokeilun vuoksi pidempiä pätkiä, katsoen miten se jaksaa. Nyt seuraaminen oli ihan mukiinmenevää, ja henkilöryhmä meni ok, mitä nyt kävi hyppäämässä viereisen hyppyesteen matkan varrella, kiersimme sen niin vierestä, että pitihän tuo ottaa mukaan siitä :). Eilinen tottistreeni oli todella sujuva ja hyvä treeni Siirin osalta.
Sitten se panikointi-osuus, josta otsikossa mainitsen: Muska sai peruutuspaikan perjantaille BH-kokeeseen! Ja nythän se ei musta taas osaa mitään, karkaa paikkamakuusta, haukkuu pystyyn ohikulkijat ja tuomarin yms. Hirveä paniikki! Jos Muskaa jännitän näin paljon, mitä se sitten tulee olemaan Siirin kanssa, kun Muskan on tarkoitus olla mulle se harjoituskappale, jonka suhteen ei pitänyt olla suorituspaineita, ja lopputuloskin on ihan sama, meneekö läpi vai ei! APUA!
No eilen sitten kuivaharjoittelin kaavion Impan kanssa, jotta edes muistaisin, mitä pitää tehdä perjantaina. Muskan sivullemeno on hieman väljä välillä, mutta ei pidä nyt välittää siitä. Seuraaminen suorilla on ihan hyvää, samoin täyskäännös ja oikealle kääntymisetkin sujuu. Vasen on se vaikea, istuu helposti, kun hidastan käännöstä varten. Neuvo viisaammilta tähän, älä tee niin jyrkkiä käännöksiä, voin ottaa ne loivasti BH:ssa. Ja sitten kun otin liikkeestä istumista, sain Muskan kaksi kertaa maahan, ennenkuin onnistui istumiset, damn! Nuo on aina olleet sille vaikeita, mutta sujuneet jo välillä kivasti. Nyt heti kun olen hermostuneempi ja treenaan enemmän tosissani sen kanssa, alkaa sitten arpomiset, kumpi tehdään. No paikkamakuu sujui hyvin, ei mitään ongelmaa, vaikka Rico oli häiriönä ja otti luoksetulon yms. Eli luotetaan siihen, että vaikka ei istumaanmeno onnistuisi, muut liikkeet onnistuisi ja toiveita olisi päästä läpi. Jos Muska käyttäytyy siististi kaupunki-osuuden. Ja jos selviän hengissä perjantaille asti. Lainaohjaajaa, anyone?????
Treenaamisten lisäksi kävimme sunnuntain hellepäivänä uimassa oikein kunnolla, tai minä, Harri, Ada ja Muska uitiin, Siiri huusi rannalla, ei uskaltanut polvia enempää kastella tällä kertaa. Ada kauhoi menemään hurjan pitkiä lenkkejä, ja nautti täysin siemauksin uimisesta. Välillä hirvitti, että noinkohan se jaksaa kaikki matkat uida. Muska ui myös kovasti, ja sillä oli kova työ paimentaa meitä vedestä, Muska ei usko muiden osaavan uida yhtä hyvin kuin hän osaa :) Muuten on lomailtu pihahommien parissa, tyttöjen lekotellessa nurtsilla mun seurana. Siirin kesäharrastuksiin kuuluu vesiletkun kanssa kamppailu, vesisuihkua on hyvä juosta kiinni, hyppiä ja hyökätä sen kimppuun. Ei sillä ole väliä, että tässä hommassa kastuu koko koira, se on eri asia kuin uiminen ;) Kävimme myös mustikoita poimimassa piirakkatarpeiksi, ja Siirin kanssa sai kilpajuosta parhaimpien puskien löytämisen suhteen. Se menee nenä tuhisten metsässä, löytäen ekana parhaat puskat ja syöden mustikoita enemmän kuin laki sallii. Muska taas odottaa mun vieressä, että tarjoilen hänelle marjat. Ada nautiskeli metsässä makoilusta, lenkit ovat alkaneet käydä yhä vaikeammiksi sille, kivointa on oleskelu ulkona ja uiminen toimi hyvin. Ehkä sen oloa helpottaa hieman sitten, kun helteet helpottaa ja ilma viilenee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
