Jotain uutta ja jotain vanhaa

Blogini on elänyt viimeisen vuoden hiljaiseloa, mutta pyrin nyt taas päivittämään tänne meidän lauman kuulumisia. Tarkkasilmäisimmät huomasivat jo, että tänne on tarkoitus jatkossa kirjoittaa myös laumaan vuosi sitten liittyneen uuden nelijalkaisen kavioeläimen kuulumisia. Vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, ja Hektorin tarinaa kerron erillisessä kirjoituksessa.

 










Tämän kirjoituksen haluan omistaa enkelilleni, auringonpaisteelleni Adalleni. Kaunein ja viisain prinsessani siirtyi enkeliksi taivaalle 10.6.2011. Päätös oli erittäin raskas, mutta viimeiset viikot jouduin tätä pohtimaan ja puntaroimaan, kun huomasin että Adan silmistä alkoi sammua se tuttu, ihana pilke, joka kaikki nämä vuodet kuvasti Adan valloittavaa luonnetta niin hyvin. Leikkisä, huumorintajuinen, omalaatuinen, itsepäinen ja itsenäinen prinsessa, joka ei kumartanut ketään eikä mitään ja jonka voima ja tyyni itsevarmuus huokui joka askeleesta ja jokaisesta eleestä. Once in a lifetime koira minulle, jonka kauniit muistot lohduttavat suuressa ikävässäni.

Ada eli pitkän ja hyvän elämän, 13,5 vuotiaaksi asti. Viimeisen viikonlopun Ada sai viettää mökillä, jossa se selvästi piristyi ja nautti joka hetkestä, nuortuen hetkeksi takaisin omaksi itseksensä, unohtaen kivut ja säryt.

Ada oli voimakas ja omalaatuinen persoona, jonka kaltaisen ottaisin heti itselleni (jos tällaista koiraa voi edes sanoa omistavansa, pikemminkin suuressa armossansa koira on valinnut sinut huolehtijaksensa :) ). Miellyttämisenhalu ei kuulunut Adan sanavarastoihin, ja sen takia en osannut aikoinaan kouluttaa häntä yhtä tavoitteellisesti kuin Muskaa ja Siiriä. Vasta myöhemmin hakutreeneissä tajusin Adan suuren taistelutahdon, jota hyödyntämällä olisi tämäkin prinsessa voinut kilpakenttiä kolkutella, mutta neiti oli varmasti tyytyväinen seuraneidin virkaansa, joka kuitenkin joka treeneissä sai myös oman osuutensa tehdä, oli kyse sitten prinsessatokosta tai hakumetsästä. Esineruutu oli suosikkeja, koska Ada rakasti noutamista. Ada toi myös kaikki noutokapulat, kiloista viis, vanhan rouvan legot piteli sitkeästi kiinni painavintakin pk-kapulaa ja iloisena kantoi sen minulle.

Ikävä on edelleen suuri ja tuska Adan poislähdöstä ei ole vieläkään helpottanut. Muska ja Siiri ovat olleet hämillään muutoksesta, ja varsinkin Muska selvästi kaipaa parasta ystäväänsä. Lepää rauhassa enkelini.

Viimeinen yhteiskuva tytöistä

Kaunein ja viisain