Hannan eläinlauman elämää

Täti-ilmiö

2011-12-29T09:49:00.000+02:00

Minä, joka en koskaan olisi voinut kuvitella että on ihan ok tätitellä itseään ja naureskella sille, käytän tuota termiä tyytyväisenä pilke silmäkulmassa nykyään. Täti-ilmiö = sopivan iän saavuttaneet naishenkilöt, jotka työ- ja perhe-elämän myllerrysten keskellä löytävät tiensä takaisin nuoruuden harrastuksen, ratsastuksen pariin ja hurahtavat tähän elämäntapaan uudestaan niin vahvasti, että seurauksena on se ikioma, viiden tähden hotellipalveluita nauttivat kavioeläin, jonka jälkeen täti muistaa, miksi onkin niin kivaa käydä töissä. Halpaa? Ei. Kaiken sen arvoista? Kyllä!

Monta vuotta haikailin hevosharrastuksen perään, mutta en saanut sitä kuitenkaan syystä tai toisesta aloitettua uudelleen. Ehkä alitajuisesti tiesin, minne allikkoon sitä joutuu, kun antaa pikkusormen tälle harrastukselle uudestaan. Tammikuun pakkasilla 2010 sitten kipusin 15v tauon jälkeen takaisin ratsaille (maastoilukeikkoja yms hevosen selässä pikaisesti käymisiä ei lasketa mukaan tuolta väliltä). Ja laji vei mennessään. Parin kuukauden päästä huomasin katsovani hevosten myynti-ilmoituksia ja huhtikuussa 2010 kiersin autolla täyttä häkää ympäri Suomea etsimässä sitä täti-polleksi sopivaa kaveria, jossa kuitenkin olisi riittävästi potkua sittenkin, kun täti oppii vähän enemmän. Ei mikään helppo tehtävä ja monenlaisia kokeiluja tuli kyllä vastaan. Herra numero 11 kokeilujärjestyksessä oli sitten hurmaava, kiiltävä, kaunis ruunapoika nimeltään Hektor, ja vei tädin sydämen samantien. Jos ei muuta, niin ainakin se olisi pirun kaunis katsella :)) Päätöksentekoa helpotti hyvän ystäväni Hannen mukanaolo, jonka kokemus ja viisaus hevosasioissa vakuutti minut siitä, että tämä kuparinhohtoinen poika olisi tähän astisista varmasti paras vaihtoehto. Niinpä illan pohdittuani ja kokeiltuani vielä numeroa 12, päädyin soittamaan Hektorin myyjälle ja kaupat oli ostotarkistusta vailla valmiit. Sen jälkeen taisin tarvita viinilasillisen, kun aloin miettimään, että mitä sitä tulikaan tehtyä ihan oikeasti!

Parin viikon odottelun jälkeen pääsimme vihdoin ostotarkastukseen, joka tehtiin Vermossa. Kaverini oli taas apuna ja henkisenä tukena, sekä autokuskina trailerinsa kera. Hektor taivutettiin (ei reagointia) ja kuvattiin vielä jalat sekä selkä, ja löydökset oli sen verran mitättömiä (olin jo oppinut, että kaikilla jotain kuitenkin on), että kauppoihin päästiin. Luonnettansa Hektor esitteli jo lastaustilanteissa, jolloin viimeistään tädin silmät levisi lautasen kokoisiksi; tuonko kiltin hevosen minä ostin. Sen verran kevyesti poika käväisi takajalkojensa varassa, kun ei koppiin houkuttanut mennä.

Nyt tuosta kesäkuun alun hetkestä on kulunut jo 1,5 vuotta, ja monta asiaa on matkan varrella tapahtunut ja opittu. Kivuttomasti ei hevosenomistajuus itselläni lähtenyt tosiaankaan käyntiin, vaan eläinlääkäri reissut tuli liiankin tutuksi jo ensimmäisenä kesänä mystisten iho-ongelmien kanssa painittaessa, joiden seurauksesta Hektor oli 1,5 kk pelkän juoksutuksen varassa, kun ei selkään pystynyt laittamaan satulaa. Myöhemmin talvella ajettiin sitten allergia-kokeet lopulta, kun hevonen yhdessä päivässä oli taas muuttunut kauniista pojasta Loch nessin hirviötä muistuttavaksi pattiotukseksi. Ja herkkähipiäinen Liettuan hurmurinihan oli sitten allerginen vaikka mille. Tämä kesä on onneksi selvitty allergialoimen kanssa, koska eri hyönteisten pistot aiheuttavat pahoja allergisia reaktioita.

Kuva Maria Alkila

No kun taas pattidraamasta oli talvella selvitty kortisoni-kuurilla, tuli seuraavaksi epäpuhtaus ja ajoittainen ontuminen vasemmalla takasella. Ja eikun klinikalle taas. Löydökset oli molemmissa kintereissä, mutta oikea oli jo luutunut ja vasen se, mikä oireili. Pistää miettimään ostotarkastuksen tarkkuutta, koska hevonen oli 10kk aikaisemmin kuvattu päästä varpaisiin, ja kommentti silloin oikean kintereen osalta oli: lievää kalvomuodostumaa, ei mitään vakavempaa. Ja nyt Laukaassa kommenttina oli, että ei ole nättiä katsottavaa sekään voinut olla. No taas parin viikon kävelylepo ja siitä pikku hiljaa kuntoa taas takaisin nostamaan.

Nyt on sitten useampi kuukausi saatu nauttia täydestä kunnosta ja töitä paiskittu olan takaa lajin parissa, ja nyt näyttäisi hyvältä sen suhteen, että kintereet alkaa toimia normaalisti. Kouluvalmennukset maailman parhaimman supervalmentaja Helkky Pakarisen silmien alla ovat joka viikon kohokohta, joista aina poistutaan uusien ahaa-elämysten kanssa. Ja niin hevonen kuin tätikin kehittyy joka kerta, täti ehkä hieman hitaammin, mutta varmasti :))

Kuva Maria Alkila

Moni varmasti miettii, miten kahden koiran omistaja, tällaisessa työssä, jossa on kaiken kiireen lisäksi matkustuspäiviä paljon, pystyy tällaista eläinlaumaa huoltamaan. Ilman loistavia taustajoukkoja tämä ei olisikaan mahdollista. Hektorin osalta taustalta löytyy loistava talli loistavine talliporukoineen, sekä erityisesti Henna, jonka kanssa Hektor pääsee toteuttamaan salaista unelmaansa estehevosen urasta, tädin vielä opetellessa ko lajin saloja maahan kaivettujen puomien kanssa. Mutta maasta ne täditkin ponnistaa ;)

http://www.sukuposti.net/hevoset/1119505


Hektor ja Henna pompputreeneissä, kuva Elina Laitinen

Jotain uutta ja jotain vanhaa

2011-08-12T09:42:00.000+03:00

Blogini on elänyt viimeisen vuoden hiljaiseloa, mutta pyrin nyt taas päivittämään tänne meidän lauman kuulumisia. Tarkkasilmäisimmät huomasivat jo, että tänne on tarkoitus jatkossa kirjoittaa myös laumaan vuosi sitten liittyneen uuden nelijalkaisen kavioeläimen kuulumisia. Vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, ja Hektorin tarinaa kerron erillisessä kirjoituksessa.

Tämän kirjoituksen haluan omistaa enkelilleni, auringonpaisteelleni Adalleni. Kaunein ja viisain prinsessani siirtyi enkeliksi taivaalle 10.6.2011. Päätös oli erittäin raskas, mutta viimeiset viikot jouduin tätä pohtimaan ja puntaroimaan, kun huomasin että Adan silmistä alkoi sammua se tuttu, ihana pilke, joka kaikki nämä vuodet kuvasti Adan valloittavaa luonnetta niin hyvin. Leikkisä, huumorintajuinen, omalaatuinen, itsepäinen ja itsenäinen prinsessa, joka ei kumartanut ketään eikä mitään ja jonka voima ja tyyni itsevarmuus huokui joka askeleesta ja jokaisesta eleestä. Once in a lifetime koira minulle, jonka kauniit muistot lohduttavat suuressa ikävässäni.

Ada eli pitkän ja hyvän elämän, 13,5 vuotiaaksi asti. Viimeisen viikonlopun Ada sai viettää mökillä, jossa se selvästi piristyi ja nautti joka hetkestä, nuortuen hetkeksi takaisin omaksi itseksensä, unohtaen kivut ja säryt.

Ada oli voimakas ja omalaatuinen persoona, jonka kaltaisen ottaisin heti itselleni (jos tällaista koiraa voi edes sanoa omistavansa, pikemminkin suuressa armossansa koira on valinnut sinut huolehtijaksensa :) ). Miellyttämisenhalu ei kuulunut Adan sanavarastoihin, ja sen takia en osannut aikoinaan kouluttaa häntä yhtä tavoitteellisesti kuin Muskaa ja Siiriä. Vasta myöhemmin hakutreeneissä tajusin Adan suuren taistelutahdon, jota hyödyntämällä olisi tämäkin prinsessa voinut kilpakenttiä kolkutella, mutta neiti oli varmasti tyytyväinen seuraneidin virkaansa, joka kuitenkin joka treeneissä sai myös oman osuutensa tehdä, oli kyse sitten prinsessatokosta tai hakumetsästä. Esineruutu oli suosikkeja, koska Ada rakasti noutamista. Ada toi myös kaikki noutokapulat, kiloista viis, vanhan rouvan legot piteli sitkeästi kiinni painavintakin pk-kapulaa ja iloisena kantoi sen minulle.

Ikävä on edelleen suuri ja tuska Adan poislähdöstä ei ole vieläkään helpottanut. Muska ja Siiri ovat olleet hämillään muutoksesta, ja varsinkin Muska selvästi kaipaa parasta ystäväänsä. Lepää rauhassa enkelini.

Viimeinen yhteiskuva tytöistä

Kaunein ja viisain

Kuvia viime viikonlopulta

2010-05-14T22:19:00.004+03:00

Siiristä oli muutama mukava kuva kisoista tallentunut 'Nessin-tädin' kameraan, laitanpa niitä tännekin. Kaikki kuvat siis Katja Patrikaisen käsialaa, kiitos taas kerran! Näiden merkeissä voikin virittäytyä ensi sunnuntain kisatunnelmaan :)

Kevään kuulumisia

2010-05-09T19:14:00.004+03:00

Vaikka blogi onkin hiljennyt alkuvuoden ajan, emme ole olleet toimettomina. Kirjoitusinto on vaan ollut kateissa, mutta katsotaan, joska taas kevään ja kisa- sekä harrastusrintaman aktivoitumisen myötä alkaisi taas useammin rustaamaan tännekin päivityksiä.

Alkuvuosi meni lähinnä Siirin kanssa agiliidellessä ja muuten treenaamisesta lomaillessa, kisataukoa pidettiin huhtikuun puoleenväliin asti. Pariin kisaan ehdin helmi-maaliskuussa Siirin ilmoittaa, mutta toisen kohdalle tuli sukulaiseste, ja toisen aikaan maaliskuussa Siiri päätti tehdä juoksunsa. Juoksuväliksi tuli nyt n 15kk, edellinen väli oli 18kk. Juoksujen tultua odotettua aikaisemmin, ja kevään työmatkat sekä oma elämäntilanne muutenkin huomioiden, päätin lykätä Siirin pennutusta vuodella. Sydäntä raastoi tämä päätös, koska olin kovasti odottanut tätä pentuetta, mutta onneksi Ykä on edelleen käytettävissä Siirille sulhaseksi ensi vuonnakin, joten katsotaan silloin paremmalla ajoituksella tätä pentuetta uudestaan! Eli vuodelle 2011 olisi nyt suunnitelmat Siirin ja Ykän pentueelle <3

Adan terveys oli myös yksi voimakas osatekijä muiden mukana tämän päätöksen kohdalla. Elämä vanhuksen ja nuoren pennun kanssa olisi ollut muiden kiireiden keskellä liian haastavaa, ja haluan Adalle antaa arvoisensa kesän ja sen ajan, mitä vanha rouva nyt tarvitsee. Tassut eivät jaksa enää kantaa lenkeille, niin kuin ennen. Lenkit ovat typistyneet todella lyhyiksi, Siirin ja Muskan juostessa sitten pidemmät lenkit erikseen. Mieli Adalla on edelleen virkeä ja iloinen, siksi sydäntä riipii vielä enemmän nähdä, miten fysiikka ei valitettavasti jaksa enää pysyä samalla tasolla. Lääkkeet ovat onneksi vielä auttaneet Adaa, virtsatulehdukset uusiutui taas, ja niinpä syö nyt ihmisille tarkoitettua estolääkitystä kipulääkkeiden rinnalla. Toivon Adalle ihanaa kesää, että karvatassut jaksaisivat vielä nauttia kesästä, uimisesta ja pihan vahtimisesta. Ainakin ensimmäiset kevätauringon säteet vanha rouva on jo nautiskellut tyytyväisenä pihamaalla loikoillen :) Osittain myös valmistelen jo itseäni siihen tosiasiaan, että rakkaimpani aika alkaa olla todella jo siellä loppusuoralla, jonka pituutta en tiedä. Mutta nautitaan täysin siemauksin siitä ajasta, mitä elämä meille suo, murehtimatta tulevaa liikaa!

Muska on voinut hyvin, alkuvuodesta testasin sen kanssa hieman rankempaa liikuntaa frisbeen kera, ja ontuminen oli valitettava lopputulos. Eli se sinetöi sen, ettei Muska enää tule tekemään mitään sellaista, missä tulisi äkkinäisiä sivuttaisliikkeitä, sitä sen olkapää ei enää kestä. Ontuminen meni onneksi ohi parin päivän kipulääkityksellä, ja Muska viettää siis eläkepäiviä. Agilitykisoissa on neiti ollut cheerleaderina Adan kanssa 'kannustamassa' Siiriä, ja Muskasta näkee kaipuun esteille. Mutta keksitään tytölle sellaisia aktiviteetteja, mitä sen fysiikka kestää!

Siiri-viiri sai kylmästä, pitkästä talvesta tarpeekseen, kun vielä omistajankin tyhmät työreissut karsivat agitreenejä julmasti! Nyt on päästy taas aktiivisemmin treenaamaan, ja neidille kyllä teki kunnon tauko terää. Vauhtia on tullut huimasti lisää, samoin itseluottamusta irrota vauhdikkaammin esteille! Talven kouluttajaltamme sain hyviä neuvoja Siirin ohjaukseen, miten saada rataamme sujuvammaksi.

Kahdet agilitykisat on nyt takana, Pieksämäellä 10.4 kaksi starttia, ja tänään kotikisat kahden startin kera. Kisatauko näkyi minussa lisääntyneenä jännityksenä. Pieksämäellä Siiri toimi varsin mukavasti, mutta yksi vitonen tuli kieltona, kun otin liian voimakkaasti taas kerran vastaisella kädellä haltuun, ja koira ei hypännytkään estettä, vaan tuli kiltisi käteen. No siinä tuhraantui aikaakin sitten, loppu meni taas kivasti, ja olimme 5., tuloksella 5,06. Toka rata oli hyl, ja kun on ollut laiska blogin päivittäjä, en enää edes muista koko rataamme, miten meni! No tänään oli todella mukavat, vauhdikkaat radat ja ne nollat taas tarjolla. Ekalla radalla jouduin korjaamaan kepit pariin otteeseen, kun Siiri olisi halunnut rynnätä jo putkelle. Lisäksi sähläsin tiukemman käännön toiseen putkeen liian loivaksi, josta toinen vitonen, ja lopputulos oli 10, sijoitus jotain, reilu sekuntti alle ihanneajan, vaikka keppeihin tuhrattiin aikaa. Toka rata oli aivan mahtava yli puolenvälin, Siiri irtosi ja meni todella upeasti, ja kaikki ne ansaputkensuut meni hienosti juoksulinjani mukaisesti oikein. Onnen ja vauhdin huumassa tössin sitten keinun jälkeen. Seuraavaksi olisi ollut putki, jonka suu oli suoralla linjalla keinulta. En ottanut Siiriä riittävästi haltuun, ja fiksu tyttö kun oli radan aiemmatkin putket mennyt sinne toiseen päähän aivan oikein, ryntäsi se nytkin sinne kauimmaiseen päähän, joka oli tällä kertaa se väärä putken pää. No en voinut tästä masentua, vaan jatkoimme vauhdilla maaliin asti (paitsi kepit otimme taas uusiksi, kun toisti karkaamisen pujottelun lopusta). Ihana fiilis jäi kuitenkin tältä radalta, tunne mikä tulee, kun kaikki menee nappiin ja yhteistyö radalla sujuu hienosti ja vauhdikkaasti, Siiri irtosi niin hyvin! Ihana taitsu tyttöni juhli äitienpäivää lempilajinsa parissa, ja kotona sai grillimakkaraa päivän kunniaksi <3

Maastotreenitkin on korkattu tälle kaudelle. Esineruutua on otettu kahdesti ja hakumetsässä olemme olleet kerran. Esineruuduista ensimmäinen oli liian vaikea aloitus talvitauon jäljiltä, ja ensimmäisen esineen jälkeen tahkottiin jonkun aikaa, kunnes saatiin toinen nostettua. Toinen esineruutu sujui jo huomattavasti paremmin, ainoastaan kolmatta esinettä Siiri joutui hieman kauemmin etsimään.

Hakumetsässä oli kauden alkajaisiksi oikein kunnon rata, olikohan 200 metriä pituutta. Otin Siirille neljä ukkoa. Ensimmäinen suorapalkka kiven takaa motivoimaan ja muistuttamaan hommista, tämä sujui hyvin ja Siiri oli intoa täynnä. Toinen oli irtorullalla ilmaisu, piilo yhtäkkiä tippuvan rinteen alla, etenin keskilinjalla, ja Siiri teki aikasta täydellisen piston, olisin voinut edetä vieläkin reilummin keskilinjalla. Kolmas oli ylämäessä laatikkopiilo, irtorullalla ja tämä sujui hyvin. Tosin lähetyksiä tuli kaksi, kun ensimmäisellä ei noussut rinnettä tarpeeksi. Neljäs oli suora palkka taas tippuvan rinteen alla, joka meni hyvin ja Siiri sai leikkiä kunnolla hyvin tehdyn työn päätteeksi. Todella mukava aloitus hakukaudelle, jäätävästä sateesta huolimatta. Totesin kyllä, että jos taas sataa joka kerta, kun treenataan, niin lopetan kohta lajin :) pari viime kesää on nimittäin valehtelematta satanut melkein joka kerta, kun on maastoon menty (tai ainakin 70% kerroista).

Tottista olemme ottaneet muutaman kerran kentällä. Paikkamakuu on hieman rauhoittunut, mutta hiipimisyrityksiä on edelleen. Seuraaminen samalla tasolla, kuin syksylläkin. Nouto on parantunut, sitä peräti treenasimme talven pimeinä iltoina kotona. Harjoittelimme kapulan pitämistä minun lähellä, ja merkkasin hyviä, väliin aina pidempiä kapulan pitoaikoja naksulla, ja tästä on ollut selvästi hyötyä noutoon. Luovutus on selvästi rauhallisempi ja varmempi. Muistuttelimme myös esteitä tällä viikolla mieliin. Otimme pk-A:ta ensin edestakaisin juosten, ja sitten pallon kanssa noutaen, tämä sujui hyvin pienen muistuttelun jälkeen. Hyppyä otimme ensin niin, että Imppa oli toisella puolella palkkaamassa Siiriä ja minä toisella. Tämähän oli Siiristä superhauskaa, ja muutaman kerran jälkeen heitin pallon ja menin vastaanottamaan Siirin hypylle. Tämä sujui hyvin, ja siihen päätimme tuolla kertaa treenin.

Muskan kanssa on myös tottisteltu ja hakuakin otettu kevyesti. Ada on lähinnä kanniskellut kapuloita tai leluja lyhyeltä matkalta, ja nauttinut ulkoaterioinnista. Näin koko porukka on hommassa mukana, ja vanhempienkin koirien mieli pysyy virkeänä :)

Koirien kanssa touhuamisen vastapainoksi palasin vanhan rakkaan harrastukseni pariin, nimittäin ratsastamisen kiehtovaan maailmaan. Useamman vuoden on polte ollut sisällä lajin pariin, mutta nyt tuli aloitettua ihan tunneilla käyminen, ensin kävin muutaman kuukauden yksityistunneilla hakemassa kadonnutta tuntumaa, ja nykyään menen ryhmätunneilla. Ryhmät ovat onneksi pieniä, muutaman ratsukon kokoisia, ja oppia tulee koko ajan lisää. Hevosten kanssa touhuaminen on tuonut mukavaa lisää elämään, ja ihmettelen miten pystyin pysymään poissa näin kauan (15 vuotta, jos ei satunnaisia maastoilukertoja lasketa mukaan). Helppoa lajin aloitus uudelleen ei ole ollut, haasteita riittää, varsinkin kun tasapaino ja kehon hallinta ei ole samaa tasoa tällaisella tätiratsastajalla kuin teini-ikäisenä oli...Mutta yrittänyttä ei laiteta ja onpa tästä ollut hyötyä agilityynkin, selkä pysyy nyt suorempana juostessa, kun keskivartalon lihaksisto saa kyytiä :)

Hauskaa Joulua!

2009-12-20T19:38:00.006+02:00

Blogi on ollut hiljakseen viimeisen kuukauden, mutta jotain on puuhailtu, treenailtu se, mitä työreissuiltani ja pakkasilta pystytty. Enimmäkseen kuitenkin pidetty pientä hengähdystaukoa ja ladattu akkuja ensi vuoden koitoksia varten!

Kävimme kana-areenalla Impan ja Aunen kanssa treenailemassa agilitya ja tottista. Hauskaa oli, ja treenit sujui oikein hienosti! Muskakin pääsi hieman kevyeen hauskanpitoon medi-esteillä, kun lääkekuurit on nyt takana ja ontuminen historiaa, toivottavasti pysyvästi. Nyt kuntoutetaan lihaskuntoa takaisin!

Vuoden summauksena voisi todeta, että ihan ei tavoitteisiin päästy, mutta hyvällä tiellä ollaan, ja ei ne tavoitteet kaukana ole! Yksi nousunolla Siirillä kakkosista, ja monta läheltä piti, hyvää kisaa takana sijoituksineen. PK-puoli edistynyt mukavasti, BH-koe jäi vielä ensi vuodelle, mutta tottiksen suhteen on nyt oikeasti treenattu, ja motiivi itsellä säilynyt sen treenaamiseen, joten olemme jo loppusuoralla kohti tavoitettamme kisata pk-puolella. Muskalle nousunolla kakkosista kolmen vuoden tahkoamisen jälkeen, joka lämmittää vieläkin sydäntä. Ada vietti 12-vuotissynttäreitä pirteissä merkeissä, vanhuuden vaivoja on jo, mutta päivä kerrallaan teräsmummo tassuttelee mukana ja osallistuu kaikkiin aktiviteetteihin. Ja omistaja/ohjaajakin on taas vuoden verran viisaampi koulutusrintamalla, uusiinvanhoihin kujeisiin ensi vuonna!

Katsotaan, jos vaikka joulun aikaan olisi aikaa niin, että päivittelisin videoita yms blogiin ennen vuoden vaihdetta :) Mutta nyt kaikille jo alla olevan kortin myötä oikein ihanaa, iloista, rentouttavaa joulua ja innolla ensi vuotta ja sen vaiheita odotellen!

Paljon onnea rakas aurinkoiseni!

2009-11-16T19:48:00.012+02:00

Ada, kaunotar, elämäni aurinko, 12-vuotta

Kyynel tuli silmään tätä kuvakavalkadia tehdessä...mihin ne vuodet katosivat? *ole ikuisesti luonani, aurinkoni, olethan?*

Siirille luva-nolla Pieksämäeltä!

2009-11-15T13:05:00.002+02:00

Paljon on taas tapahtunut viime viikkoina asioita, mutta aloitetaan iloisimmasta uutisesta. Siirin kanssa kävimme Pieksämäellä kisoissa la 7.11.09, ja kotiintuomisina oli hieno nolla, muutama sekunti alle ihanneajan (vaikka itse olin ihan unissakulkijana radalla sementtijalkojen kera), ja sijoitus 2! Näin saatiin ensimmäinen luva-nolla kisakirjaan! Toiselta radalta vitonen kepeiltä, kun Siiri meinasi karata jo seuraavalle esteelle ennen vikaa väliä, korjasin, ja sijoitus oli 5. Nyt on ollut niin hyvä fiilis radoilla, että uskoa viimeisten kahden luva-nollan saantiin löytyy! Ei muuta kuin seuraaviin kisoihin hyvällä fiiliksellä, jotka onkin Jyväskylän kotikisat 28.11.09. Silloin paikalle tulee myös Siirin sulhanen Ykä kisailemaan kolmosluokkaan!

Muskan kanssa kävimme uudelleen eläinlääkärissä, tällä kertaa vakioeläinlääkärillämme näyttämässä kuvat ja juttelemassa jatkohoidosta. Muska ontui edelleen ja halusin kuulla hänen mielipiteensä. Sieltä tulikin kommenttina kahden ell silmin tarkastettuna, että nivelrikko on niin pieni, ettei voi noin pahaa ontumista aiheuttaa. Tai jos aiheuttaisi, olisi lääkkeiden pitänyt jo tepsiä paremmin. Toisaalta taas näkivät kuvissakin viitteitä tulehduksesta, ja kun tunnusteli lihasta, Muska merkkasi taas kipeän paikan. Eläinlääkäri olisi halunnut punkteerata olkapään, tehokkaimpana hoitona tähän, mutta kun juttelimme kuvauksen yhteydessä ilmenneistä ongelmista rauhoitteen suhteen, päätimme ensin yrittää suun kautta syötävällä kortisonikuurilla. Jos se ei tepsi, sitten pitää punkteerata varovaisella rauhoituksella.

Nyt on pari viikkoa kortisonikuuria takana, ja Muska ei onnu enää! Muutenhan kortisonilla on todella inhottavat sivuvaikutukset, mm. pissahätä ja nälkä, sekä lihaksista lähtenyt kaikki voimat. Mutta jos tämä nyt oikeasti tepsisi, niin sitten vaan kuurin jälkeen aloitetaan lihaskuntoutus taas, niin ehkä Muska pääsee vielä vapaammin harrastamaan, tosin kevyesti kuitenkin, kun se rikko siellä on pienenä jo olemassa. Mutta ei välttämättä ole vielä kaikki kisat historiaa, ja agilitya voi harkita matalilla korkeuksilla. Lisäksi Muskalle pitäisi nyt varata aika hierontaa/fysioterapiaan, joka tukisi hoitoa. Jatkan kuitenkin öljyjen ja kondroiitti-bioglukosamiinin syöttämistä tässä rinnalla.

Hakutreenejä oli parit ennen lumentuloa, viimeisimmästä treenistä minulla on videomateriaalia ja pitäisi yrittää ehtiä purkamaan ne koneelle jossain välissä. Harjoittelimme umpipiiloja, ja oli oikein hyvä treeni Siirille. Agilityssa emme ole päässeet viime viikkoina paljoa treenaamaan, kun työreissut haitanneet harrastuksia. Tällä viikolla kuitenkin ehdin työreissulta treeneihinkin, kiitos Finncomin ajoissa olleen lennon :). Siirillä oli intoa todella paljon ja rata sujuikin mukavasti. Alkuun oli pussilta hypyille menossa ongelma, että Siiri ryntäsi minua kohti, kun piti kääntää tiukasti seuraavalle hypylle, mutta sitten saimme ajoituksen kuntoon, ja homma toimi. Eli yhtä lailla opetettava Siiri irtoamaan 'kiinni'-käskystä, kuin on aikoinaan harjoiteltu käteentulemista. Ajoitus on kaiken avain tässä, homma toimi todella hienosti, kun osasin oikea ajoitteisesti Siirille kertoa, että saa irrottaa minusta irti, ja hakea seuraavan esteen.

Tänään lähdenkin kuuntelemaan viettiteorioiden hyödyntämisestä agilityssa, odotan mielenkiinnolla tätä luentoa harjoituksineen. Itse menen kuunteluoppilaaksi paikalle, vaikka hieman kiinnosti Siirinkin kanssa mennä harjoituskoirakoksi. Paikat oli kuitenkin jo täyttyneet niiltä osin, ja ehkä näin saan mukaani vielä enemmän ajatuksen siemeniä. Maalimiesoppilas tulee tätä luentoa ja harjoitusta vetämään, joten siksikin todella paljon on odotuksia illan suhteen!

Tulevaisuuden toivoja suunnitteilla

2009-10-24T20:27:00.017+03:00

Ykä ja Siiri (Ykän kuva Anne Alho)

Pitkään olen asiaa mielessäni pyöritellyt eri kantilta ja nyt voin tuoda suunnitelmat julkisuuteen. Siirille olisi suunnitelmissa pentusia ensi vuoden kesälle 2010, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Sulhaseksi Siirille olen valinnut Ykän, Calibra's George Of The Jungle. Ykä on vietikäs ja kohtuullisen vilkas nuori uros, jonka uskon sopivan Siirille niin luonteensa kuin ulkoisten ominaisuuksienkin puolesta. Lisäksi suvullisesti yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen. Sukusiitosprosentti yhdistelmässä on 6-polvessa 1,6888%. Yhdistelmän sukutaulun löydät oheisesta linkistä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FIN44156/07&RekNoE=FIN43530/05&Sukupolvet=4

Ykä kilpailee agilityssa kolmosluokassa ja harrastaa lisäksi tokoiluakin. Ykä on käynyt MH-kuvauksessa, eikä mm. välittänyt laukauksista. Näyttelyistä Ykä on saanut ERI, ja mm. PU4 sijoitus ja vara-SERT. Ykä on perusterve ollut koko ikänsä, lonkat A, kyynärät 0, silmät CEA-vapaa (geenitestattu CEA-kantajaksi) ja MDR-tyypiltään +/- eli kantaja. Ykästä lisätietoja löytyy omistajan Merjan kotisivuilta http://www.nettinita.net/ sekä koiranetistä Ykä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN44156/07&R=296 . Siiristä lisätietoja löytyy kotisivuiltamme www.hannapankala.net ja koiranetistä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN43530/05&R=296 .

Ykän kuva Anne Alho

Odotettavissa on iloisia, vilkkaita ja terhakkaita harrastuskaverin alkuja, kodinvalloittajia ja perheensä parhaita ystäviä. Ensisijaisesti toivon pennuille harrastavia koteja, kisatavoitteita ei kaikilla tarvitse olla, mutta kaikenlainen aktivointi ja harrastaminen on aina plussaa. Tärkeintä on pysyvä, rakastava ja koiraa ymmärtävä koti. Kasvattajan tuki on koko matkalle luvassa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

Ykän kuva Kati Kuuttila, Siirin kuva Timo Vallius

Perusteluja on monia, miksi haluan Siirille toisen pentueen ja miten Ykään päädyin. Siirin ensimmäinen pentue on valloittanut minut täysin alkumetreiltä lähtien. Luonteisiin olen erittäin tyytyväinen, lapsukaiset ovat osoittautuneet mukaviksi harrastuskavereiksi, joista löytyy potkua moneen lähtöön. Minulla on koko ajan ollut haaveena saada Siiristä jatkoa itselleni, kunhan aika ja suunnitelmat vaan osuvat yksiin. Ykä valikoitui isäehdokkaaksi kuultuani siitä paljon hyvää ja tutustuttuani siihen harrastusten parissa. Se on jo nyt kaksivuotiaana todella taitava agilitykoira ja halu tehdä töitä on kova. Innokas ja vauhdikas pakkaus, juuri sellaista mitä Siirille olen sulhaseksi toivonut. Lisäksi tunnen Ykän isän Vekun erittäin hyvin, ja emänkin olen joissain yhteyksissä tavannut, mikä edesauttoi Ykään päätymistäni. Luonneasiat ovat erittäin suuressa osassa tässä valinnassani, koska toivon toimivia, terverakenteisia harrastuskoiria.

Nyt olisi aika tehdä yhdestä haaveesta totta ja toivoa, että lopputuloksena on odotusten mukaisia sydämen valtaajia.

Jos tunnet kiinnostusta yhdistelmää kohtaan, minuun saa ottaa yhteyttä (hanna.pankala@gmail.com, puh. 040 4863406) ja voin kertoa yhdistelmästä ja valinnastani enemmänkin :) Siiriin saa tulla tutustumaan niin kotioloissa, treeneissä kuin kisoissakin. Ykä puolestaan asustelee Vaasan suunnalla. Yhdistelmästä päivittyy tarkemmat tiedot myöskin kotisivuillemme lähipäivinä.

Vasen kuva Timo Vallius, oikea kuva Kati Kuuttila

Agilitya, tottista ja esineitäkin välillä

2009-10-23T19:36:00.005+03:00

Tällä viikolla on tullut melkein joka ilta taas treenattua, kun ei ollut työreissuja lainkaan. Maanantaina Siiri pääsi Muskan paikalle vikoihin tämän jakson agitreeneihin. Ensi viikolla jatkuu sitten uuden jakson merkeissä, joissa Muskan nimi ei enää ole treenilistoissa mukana :(

Rata oli kiemuraa ja haastetta täynnä, varsinkin aloitus oli yllättävän vaikea. Mutta Siirin kanssa homma sujui mukavasti. Itsenäinen treeni oli aikamoinen jumppasarja hyppyjä, pitänee skannata ko. piirros, joka on joltain ruotsalaiselta kisaradalta. Ekalla kerralla saatiin se onnistumaan niinkuin pitääkin, mutta se taisi olla moukan tuuria seuraavien yrityksien perusteella :)

Tiistaina riensin tukka putkella töistä esineruutua ottamaan, ennenkuin pimeä iskee. Muut olivat jo tehneet, kun vasta pääsin paikalle. Siiri ei ollut paljoa kerennyt kyykähtää asioille töiden jälkeen, kun jo työt kutsui. Mutta homma sujui hienosti ja oli mukava seurata, miten se oikeasti nauttii maastotyöskentelystä ja tekee töitä niin hyvin! Vaikka omat työt on hermoja kiristäneet viime aikoina, niin onneksi harrastus tarjoaa vastapainoa.

Muska pääsi ottamaan ultrakevyen treenin, näkölähtö Impan perään lyhyelle matkalle ja ruokailu hyvässä seurassa :) Jotain senkin on saatava tehdä, kuntonsa mukaisesti, muuten reppanan sydän murtuu (ja ohjaajan myös). Adalle samanlainen treeni perään, niin koko kolmikko oli tyytyväisiä.

Keskiviikkona löysäiltiin kotona, tosin jonnekin se ilta hävisi, kun meni pidempään työasioiden parissa...

Torstaina oli Siirin oman ryhmän treenit. Mukava rata, jossa oli mutkaa ja houkutusesteitä sekä niin avoin kuin suljettu kulma kepeille. Kepit sujui todella hyvin, josta yllätyin, kun kulmat olivat kuitenkin haastavampia. Siirille saatiin kunnon irtoamistreeniä, kun haluttiin layeroida hyppy vieressä olleen puomin väliin, ja puomille tultiin mutkan kautta. Helpommissa kohdissa layerointi on yleensä toiminut hyvin, mutta nyt olikin haasteellista, Siiri kun oli ihan varma, ettei saa niin kaukana mammastansa olla. Apuohjaajan avustuksella saatiin sekin onnistumaan ja Siiri irtosi lopulta hienosti tekemään itsenäistä suoritusta. Juuri tällaisia tarvitsemmekin nyt lisää, irtoamista niin etu- kuin sivuttaissuunnassa. Tässä oli sivuttaisetäisyydestä kyse, jota ei olekaan tullut noin isoilla etäisyyksillä treenattua.

Perjantaina suuntasimme Impan kanssa taas tottistelemaan. Siiri oli intopinkeänä, ja seuraamiset oli iloista menoa. Edistäminen on nyt pahentunut jonkun verran, ja testasinkin nyt palkkana pallon heittoa taakse, kun ensin naksauttanut hyvästä kohdasta. No ennemmin innosta soikea edistävä koira, kuin perässä raahattava ;)

Jäävät liikkeet oli uskomattoman hyvät, verrattuna viikon takaiseen arpomiseen. Istumiset ja maahanmeno onnistui joka kerta. Lisäksi Impalta sain lainaan ihanan rättilelun, jolla leikitin Siiriä palkaksi parista istumisesta. Ensin ei meinannut millään malttaa laittaa pyllyä maahaan, innosta täristen olisi ihana aarrerätti pitänyt saada. No äkkiä hiffasi, että mitä nopeammin pylly tippuu, sen nopeammin saa aarteensa. Sitten vielä otin lisää seuraamista, lelupalkalla taakse. Vieraalla noutokapulalla tasamaanouto. Ensimmäinen ok, hieman peruutin varmistaen suoran palautuksen. Tokalla varasti ja hieman vino luovutus. Kolmas oli hyvä, suora luovutusasento ja malttoi odottaa lupaakin. Tästä iso palkka.

Lopuksi murheenkryynimme paikkamakuu. Aikaisempien liikkeiden aikana Imppa otti Jessellä koko ajan, paikkamakuun aikana taas Ricolla. Alku oli taas vaikea, kyynärpäät koholla heti kun otin askeleen poistuakseni. Pari uusintakäskyä, jolla sain sen lopulta riittävän levollisen näköiseksi, että pystyin jättämään sen. No käveltyäni kohtuulliselle etäisyydelle ja käännyttyäni katsomaan, niin johan siellä taas odotti Siiri kyynärpäät ilmassa könöttäen. Uusi maahan-käsky, ja nyt vihdoinkin pysyi sitten rauhassa koko sen ajan, mitä pidin. En ottanut aikaa, mutta kyllä Imppa siinä aika monta liikettä ehti ottaa välissä. Ruoka rasiasta palkaksi, ja nyt olen Katin vinkistä tehostanut palkan aloitushetkeäkin niin, että syö ensimmäiset haukut ainakin vielä makuullaan. Ennen aina singahtanut saman tien pystyyn, joka ollut multa iso virhe tuollaisen herhiläisen kanssa. Treeniä treenin perään, ja nyt kiinnitettävä itse palkkaukseen huomiota sekä siihen, miten sen jätän paikkamakuuseen, koska levottomuus = 'kyynärpäiden hytkyntä' on siinä hetkellä se pahin.

Tottistreenit meni oikein mukavasti, ja taas juteltiin ensi kevään koesuunnitelmista. Toivotaan, että kaikki suunnitelma menee putkeen ensi vuoden osalta, sillä Siirillä on niin pk-koe kuin agilitykisojen lisäksi suunnitelmia muullakin saralla, joista kohta kerron enemmän ;)

Ps. Muskakin otti tottista ilman leikkimistä ja nopeita liikkeitä. Hmmm, jahka tyttö toivon mukaan saadaan oireettomaksi, lähdemme kokeilemaan toko-puolta. Pilkuviilaajiksi meistä ei kyllä ole, mutta jos alokkaan verran, kun tyttö on niin täynnä intoa tehdä hommia <3 Sydäntä särkee vieläkin...

Huokailua ja ajanpuutetta

2009-10-20T15:12:00.004+03:00

Viime viikot on ollut turhankin ruuhkaisia, milloin on posottanut peräkkäisinä päivinä työreissuilla ympäri Suomea, eläinlääkärillä ravattu ja välillä yrittänyt ehtiä treenaamaankin.

Tottiksen osalta viimeisen kuukauden treenimäärä ei ollut se, mitä toivoin ehtiväni tehdä ja kun työkiireet kasvoivat sen lisäksi että Muskan sairauskin vielä tuli tähän päälle, totesin että siirrän tavoitteeni pk-puolella ensi kevääseen, myöskin BH-kokeen (olen itselleni nyt armollinen, niinkuin Kati tässä taannoin sanoi, että välillä voisi olla sitäkin itsellensä). Rimani edes BH-kokeeseen menolle on korkea, enkä halua lähteä vain kokeilemaan, vaan haluan että homma oikeasti toimii ja treenimäärä on riittävä, jotta koiran kanssa olisi kaikki järkevät mahdollisuudet suoriutua tilanteesta toivotulla tavalla.

Siirin kanssa olen ehtinyt treenata tottista aivan liian vähän, ja haluan enemmän kisanomaisia, häiriötreenejä alle. Harmittaa toisaalta, mutta tähtäin on muutenkin koko ajan ollut ensi keväässä eikä meidän alunperin pitänyt vielä mennäkään BH-kokeisiin, joten nyt on sitten vaan saatava BH-koe heti keväästä suoritettua, ja siihen perään katsastettava itse hakukoitoksia saman tien. Tottista on kuitenkin koko ajan rakennettu kokeita ajatellen, ei pelkästään BH:ta, eli telineet on olleet harjoitusohjelmassa mukana. Näillä eväillä jatketaan nyt talven läpi, eikä enää laiskotella tottiksen suhteen.

Siiri varmaankin luki ajatukseni asiasta, koska viimeisimmät treenit sujuivat todella hyvin, paitsi se paikkamakuu on ollut yhtä epävarma. No turha enää miettiä, ensi kevättä kohti tällä saralla!

Musta viikko

2009-10-17T16:02:00.006+03:00

Paljon on tapahtunut parin viikon aikana, treenattu agia ja tottista, käyty kisoissa hakemassa mm. yksi hieno nolla reippaasti alle ihanneajan, mutta sijoitus ei riittänyt luvaan, ja kävimme myös agilitykoulutuksessa Tampereen seudulla, josta sai taas mietittävää ja näki kivasti muita collieita.

Mutta tarkempi analyysi näistä saa nyt ainakin jäädä, videota lisään jossain välissä ja tarkempaa selontekoa ehkä sitten. Muska kävi tutkimuksissa ontumisen takia, josta jo viimeksi kirjoittelin. Röntgen-kuvat kertoi lopulta karun totuuden; nivelrikko oikeassa olkanivelessä. Kaikista kuvista tuota rikkoa ei vielä nähnyt, mutta yhdet kuvat olivat juuri oikeanlaiset paljastamaan syyn. Hirveän pahasta rikosta ei vielä ole kyse, ja lääkityksellä saataneen hoidettu hyvin oireettomaksi, mutta ainakin kuuriluontoisesti joutuu lääkitystä syömään loppuikänsä tuon takia. Agilityllehan tämä oli lopetustuomio sitten, ainakin normaalissa mittakaavassa ja kisamielessä. Eläinlääkäri sanoi, että kunhan ensin on hoidettu oireettomaksi, sitten voidaan katsoa, millaista harrastamista vielä kestää. Mutta päivänselväähän on, ettei etuosalle voi enää kovaa rasitusta laittaa, eli korkeintaan kevyttä harrastusta ja sellaisia esteitä, joissa ei painoa ja rasitusta etupäälle niinkään tule. Enkä haluakaan riskeerata mitään tuon suhteen, jottei pahenisi. Maastolajeja nyt mietin, että onneksi niissä ei ole aiheesta ongelmaa sitten, kun Muska on oireeton, koska voi liikkua ja lenkkeillä normaalisti toivon mukaan sitten. Nyt on liikkuminen siihen asti kuitenkin rajoitettua, rauhallista hihnalenkkiä.

Sydän murtuu tästä tiedosta, koska Muska rakastaa agilitya ja kilpailuja, se on täynnä elämää ja virtaa, nauttii juoksemisesta ja hyppimisestä metsissä. Toki Muskalla on jo jonkun verran ikää, mutta yleiskunto ja mielentila on kaikkea muuta kuin eläkeläisen. Pakko tämä tosiasia on kuitenkin pikku hiljaa hyväksyä. Muutaman päivän olen tätä nyt sulatellut ja kapinoinut mielessäni, että Muskalle ei voi käydä näin. Nyt lääkitään ja hoidetaan Muska kuntoon, onneksi jotain korvaavaa voin aina keksiä maaston puolelta, mutta kyllä sydän murtuu Muskan puolesta, joka ei meinaa millään ymmärtää nytkään, ettei jalka kestä sitä menoa, mitä se haluaisi tehdä ja puuhata. Elämä on epäreilua.

Yksi sairastaa, kaksi sairastaa, kolmas agiliitelee

2009-09-27T13:45:00.003+03:00

Kulunut viikko on ollut kiireinen työn puolesta, ja iltojen pimetessä yhä aikaisemmin, jäi tämän viikon treenit kahteen agiliitelyyn Siirin kanssa. Muskan vielä popsiessa tulehtuneeseen poskihaavaansa antibiootteja, Siiri pääsi sunnuntaina ottamaan ainoana motivoivaa pätkää ja maanantaina Muskan vuorolle treeneihin.

Viime sunnuntain pika-motivointitreeni sujui niinkuin toivoinkin. Käytin hyväkseni valmiiksi suoralla olleita esteitä, ja tein pitkän suoran koko kasvihuoneen pitkän seinän pituudelta. Puomi, 2 hyppyä, A ja putki vierekkäin, kepit ja sitten oli yksi hyppy keppien vierellä vaikeamman keppikulman harjoittelua varten.

Ensin otin 4 kepin sarjalla pari toistoa, hakien sisäänmenoa avoimista kulmista ja vauhtia itse pujotteluun. Siiri oli ihan intona hommasta, joskin myös hämmästynyt, kun kepit loppuivat ennenaikojaan kesken. Sitten otin puomi, hypyt ja putki suoran, ihan vaan saaden Siirille hauskaa vauhdinhurmaa. Ja tästähän Siiri tykkäsi! Sitten väliin hypyltä 90asteen kulmassa kepeille kääntöjä ja keppejä myös pelkästään. Päätin testata, mitä Siiri tuumaa, jos vaihdan käskytyksen kepeillä samaksi kuin Muskalla, eli kepit ja sisällä ollessa menemenemene, joka on mun paljon helpompi rytmittää tasaisesti ja käskyttää hengästyksissäänkin sen. Lisäksi se toimi Muskalla vauhdinnostajana, ja kas vaan, niin toimi Siirilläkin! Käskytys vaihdettu, yes! Sitten vielä pari rallattelua kepeiltä putkeen, hypyt ja puomi, hillitön leikkiminen wubballa, kitekatit rasiasta päälle ja kotia :)

Maanantaina ohjatuissa treeneissä teemana oli layerointi, jota onkin jonkun verran Siirin kanssa tehty. Harjoitus sujui hyvin, ja lisäksi yhden tiukan hyppykäännöksen sain toimimaan useammalla eri tavalla, jaakotuksella, niistolla ja ihan perinteisellä pyörityksellä. Kiva treeni, ja vaikka neiti oli keuhkonnut tunnin verran vuoroansa odottaessa, silti virtaa riitti harjoitukseen. Itsenäisenä oli pujotteluun avoimemmasta kulmasta okserin takaa sekä pimeä putkikulma, ja taas renkaan kautta avoimemmasta kulmasta pujotteluun. Nuo on juuri niitä treenejä, mitä me tarvitsemmekin. Alkuun tökki pujottelulla, meni joko toiseen väliin ja lopetti 10 kepin jälkeen, mutta lopulta alkoi sujua sekin.

Tällä viikolla en sitten ehtinyt muuta treenailemaan, kuin torstaina Siirin omiin agi-treeneihin. Rata oli meille haastavia kohtia täynnä, joista en ollut varma miten selviydymme. ALoituksessa oli kaksi hyppyä ja suora putki. Kakkoshyppy oli oikeammalla kuin ensimmäinen. Aloitin niin, että olin putken aloituksen kohdalta aavistuksen taaempana, ja kutsuessa ekaa hyppyä kävelin putkea kohti, työntäen liikkeellä kakkoshypylle ja suoran lähestymisen putkeen+ itse sain etumatkaa jatkoa varten. Tämä toimi yllättävän hyvin! Putken jälkeen hypyltä kääntö takaisin putkeen, siinä ei erikoisempaa, ehdin hyvin sinne tuolla aloituksella. Putken jälkeen oli sitten ensimmäinen tiukka paikka mielestäni, hyppy ja 90asteen kulma kepeille. Olin huolissani, miten ehtisin sinne, mutta putkea edeltävällä hypyllä onnistui ottaa sen verran etumatkaa, että pienen pieni vekki hypylle ennen keppejä ja sitten oma liike kohti kakkosväliä toi onnistumisen tähän. Seuraavaksi olikin sitten hyppykuvio, jossa olisi auttanut, jos pystyy vedättämään kepeillä. Kun olimme yhtä matkaa, piti saada Siiri irtoamaan hypyille, koska jouduin takaaleikkaamaan toisella hypyllä, ja kolmannen ollessa 180asteen kulmassa, eli vielä saatava kiertämään sen taakse, ettei tule välistä, kun leikkaan takana. Kouluttajamme meni palkkaamaan hypyn taakse, jotta saadaan varmasti irtoamaan, ja minun piti muistaa jättäytyä jälkeen hieman, eikä rynnätä yhtä aikaa hypylle. Valssia kerran en ehtinyt noiden hyppyjen väliin millään tekemään. Siiri oli intoa ja vauhtia täynnä, niinpä treeni sujui hyvin ja irtosi hienosti esteille.

Kepeillä taas taisteltiin, varjoja taisi olla häiritsemässä yhdessä keppivälissä, ja meinasi taas lopettaa 10 kepin jälkeen ja rynnätä hypylle siitä. Mulla myös meni sähläämiseksi, kun koira kävi kierroksilla. Täpinäiita+ sählä ei ole hyvä, vaan pitäisi itse pysyä rauhallisena ja täsmällisenä, eikä alkaa säätämään kilpaa Siirin kanssa. No sitten seuraavat pätkät sujui kivasti, hankala kuvailla koko harjoitusta tähän, kun treeni on pdf:nä, enkä nyt heti keksinyt miten saisin sen toiseen muotoon ja tähän liitettyä kotikoneella, työkoneella kyllä onnistuisi. Mutta joka tapauksessa, lopputreeni sujui hyvin, siinä oli myös vaikeampi keppikulma, jota tein pakkovalssilla ja sitten jääden toisella puolelle tökäten koiran toiselta puolelta pujottelemaan ja työntämällä houkutushypyn ohi putkeen. Siiri oli todella hyvän tuntuinen, ja liikkui hienosti. Kun vaan en itse menisi omalla sählöyksellä aina pilaamaan tällaisia hyviä pätkiä.

Ja mitä otsikkoon tulee, Muska on ollut kipeänä posken takia ja nyt on mystistä pientä ontumista ollut parina päivänä, jota seurailen. Ei ole kokoaikaista, mutta perjantai-iltana oli todella jäykkänä. Voihan olla reväyttänytkin jonkun paikan vaan, kun tassusta en syytä löytänyt. Toivottavasti ei sen kummemmasta kyse. Ada taas herätti lauantain vastaisena yönä, pelkäänpä pahoin pissatulehduksen taas uusiutuneen, ja edessä on lopun elämän antibiootti-kuuri. Pissailu ja levoton nukkuminen läähättelyineen oli viimekin yön teema ja lenkillä tuntui vaan pahentuneen vaivan. Viimeksi oli keskustelua, että jos taas uusii, kyse sitten ilmeisesti siitä, ettei rakko koskaan tyhjene kunnolla, ja siitä pääsee aina tulehdus uusiutumaan. Tätä on joskus vanhoilla rouvilla vaivana. Hoitona on matala annos antibioottikuuria pysyvästi, joka ei sinällään ole tietenkään hyvä asia, mutta kuulemma nykyaikaisilla lääkkeillä ihan ok asia, kun annos pidetään puolessa normaalsita. Huomenna soitan Adaa hoitaneelle eläinlääkärille, toivottavasti saisin heti ajan, koska olen töiden puolesta tiistain melkein koko päivän kiinni, ja ke-to taas vaihteeksi reisssun päällä...

Tänään pitäisi jotain treenata, joko motivointipätkä hallille agiin tai sitten ehkä ennemmin edes jotain tottistella. Huolestuttaa tottispuoli, kun ei siihen BH-kokeeseen enää pitkää aikaa ole. Mietin jo perumistakin näiden työkiireiden rajoitettua taas harjoitteluaikaa, mutta sitten päätin, että menen kokeilemaan, vaikka se paikkamakuu on todella epävarma edelleen.

Siirin voitonjuhla!

2009-09-20T10:46:00.004+03:00

Eilen oli vuorossa agilitykisat Pieksämäellä. Lähdimme jo aamutuimaan paikalle, kun Timo&Näpsä tuli samalla kyydillä ykkösiin kisaamaan. Oli mukava seurailla ykkösten ratoja aamun ajan, ennen omaa koitosta. En jännittänyt nyt paljoakaan kisoja, tietysti radalle mennessä tuli taas tuttu tutina päälle, mutta vähän pitääkin olla jännitystä ilmassa.

Siiri liikkui hienosti, ja huomasin itse suunnittelleeni radan tietyistä kohdin väärin huomioiden Siirin liikkuminen. Mutta virheetön rata oli kuin olikin lopputulemana ja fiilis uskomattoman hyvä. Tulosten odottelu oli hermoja raastavaa, oliko se nolla, riittikö aika kymmenkuntaa bortsua vastaan, joita maxiluokka oli taas pullollaan. Riemu repesi, kun tuloslista tuli seinälle ja meidän nimet komeili ykkössijalla yli kahdestakymmenestä koirakosta luokassa. Mutta samantien tuli pettymys, 0,77 oli rivillä tuloksena! En voinut uskoa, että vaikka yhdellä hypyllä tuhraantui aikaa ja jokunen kurvi meni pitkäksi, aika ei silti riittänyt nollaan. Koskaan ei ole vielä kohdalle tullut yliaikaa nollaradalla, no nyt on sekin pettymys koettu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi radasta, ja niinkuin seurakaverit sanoi, ykköskorokkeelle kipuaminen on niin hieno juttu, että ei parane suuta mutristella yhtään :)

B-kisalla meni sitten kepeillä hermoiluksi ja säätämiseksi heti alussa, onneksi sitten sain vielä hermoni kasattua ja loppurata oli sujuva ja mukavaa menoa. Ja kyllä se palkintojenjaossa oli mukavaa nousta ykköskorokkeelle, vaikka olisin mä mielellään sen 0 kilpailukirjaan ottanut.

Nyt kun on videota pyörittänyt edestakaisin, niin monesta kohdin saisin ne pirun kymmenykset pois, ja sekuntejakin. Tästä taas viisastuneena, jatkamme harjoittelua, ja ehkä ohjaaja joskus toivon mukaan oppii liikkumaan paremmin radalla, aika lyllerryksen näköistä menoa edelleen. Olen niin voimakas kanta-astuja, että juoksu on todella raskaan oloista. Välillä olen yrittänyt opetella juoksutekniikka enemmän päkiälle, mutta se vaatii todella paljon töitä, että se menisi selkäytimeen asti.

Sunnuntain vietämme kotipuuhien parissa, tosin sen verran meinasin puutarhakauppareissun ohella tehdä, että otamme hallilla motivoivan vauhtipätkän Siirin kanssa.

Ohessa linkki voittorataan: http://www.youtube.com/watch?v=4hRcMWFYUn4

Paluu arkeen

2009-09-17T21:01:00.004+03:00

Niin se loma loppui ja työkiireet alkoivat lennosta. Blogin päivitystahdissa tämä näkyy myös. Treenattu kyllä ollaan, mutta muuhun ei olekaan sitten aikaa ollutkaan. Viime viikolla olin Muskan kanssa maanantaina agissa, tiistaina hakuiltiin, keskiviikkona käytiin tottistelemassa monen mutkan jälkeen (kuuluu sarjaamme päiviä, jolloin olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan), torstai meni työreissussa ja Siirin agi sivu suun siinä samalla, perjantaina vapaata, kun sitten viikonloppu menikin pk-leirillä Oikarissa.

Agilityssa oli hauskaa menoa Muskan kanssa. Viikonloppuna olleet kisat ei sujuneet ihan putkeen kummankaan koiran kanssa, mutta ihan mukaviakin pätkiä oli radoissa. Meihin alkaa päteä kuuluisa sanonta: kyllä se kotona osaa, tai hei, kyllä me oikeasti treenataan... No treeneissä oli taas kerran hyvä meno päällä, ja kepit, jotka kisoissa oli jostain syystä niin vaikeat mennä kunnolla loppuun, sujuu kyllä treeneissä vaikka miten päin. Pidempää kuljetusta vaativat kohdat houkutusesteineen ovat Muskan ja mun kompastusalue tällä hetkellä. Aika moista kääntöä ja vääntöä vaati, että sain sen putken ohi kuljetuksella, todella tarkkaan mietittävä, missä vaiheessa lähtee kääntämään. Mutta yleisesti tyytyväinen Muskan menoon agissa edelleen. Jos vielä saadaan tuo meno kokonaisuudessaan kisakentillekin, niin olisi hienoa :)

Tiistaina haussa oli teemana motivoivat pistot, leirin ollessa edessäpäin. Siirille otin kolme pistoa, joissa kaikissa suorapalkka. Etukulmat, joista ykkönen valmiina, kakkonen haamuna. Nämä ok, pari lähetystä vaati tosin ekalle pistolle, taisi käydä hieman ylikierroksilla ja piti juosta höyryjä ensin pois, ennenkuin malttoi lähteä kunnolla pistolle. Toka ok, otin sieltä kutsuna sisään Siirin, ja heitto keskilinjan yli etsimään. Tämä meni hyvin ja tuli todella hyvä tyhjä pisto. Otin pistolta takaisin, ja lähetin kolmannelle maalimiehelle, tämä myös sujui ok. Loppuun iso palkka ja leikki tuttuun tapaan.

Muskalle otin etukulmat, tosin Muska taisi ymmärtää, että puolet koko metsästä. Ei ole aikoihin tyttö juossut sellaisia pistoja, kuin nyt teki. Tosin meni tarkkaan just sinne, minne lähetin ja alkoi risteillä ristiin rastiin vasta yli 5om upottuaan :) Minä kun lähetin viistosti ohi piilon, tyhmä ohjaaja. No, Muskalla oli hauskaa rytistellä metsässä ja löytyihän se maalimieskin sieltä :) Ilmaisu sujui hyvin.

Keskiviikkona olimme tottistelemassa kevyesti Impan ja Annen kanssa. Anne oli Vekun kanssa häiriönä Siirille vain oleilemalla kentän laidalla. Otin lyhyet seuraamiset, pari jättöliikettä, leikkimistä ja lopuksi paikkamakuun. Imppa tuli sanomaan, kun oli aika hakea koira, eli kun oli vielä kohtuu rauhassa (mutta oli jo alkanut pieniä levottomuuden eleitä osoittaa).

Muskan kanssa vaan hengailtiin ja otettiin ihan pari liikettä, samoin Ada vaan leikki patukoilla. Lopuksi kävimme Annen ja Vekun kanssa lenkillä kipuamassa Laajavuoren päälle ja takaisin, minulla oli vain Siiri mukana.

PK-leiri oli todella antoisa. Ryhmämme oli aikamoinen sukulaiskokoontuminen taas kerran, siellä oli Siirin lisäksi Saimi-sisko, Hessu-velipuoli ja Nessi-tytär :) Miten niin innokas hakuharrastus sukuvika :)) Mukava oli seurata sukulaisten hienoa työskentelyä maastossa, Saimi on kehittynyt kovaa tahtia ja Hessu teki vaikutuksen minuun luonteellansa, aikamoinen pakkaus sekin (en ollut aiemmin tavannutkaan tätä velipuolta).

Meidän hakuryhmämme kouluttaja Anni Rytkönen oli todella analyyttinen ja hyvä, perusteli asioita ja kävimme suorituksia sekä eri vaihtoehtoja perusteellisesti lävitse. Siirin ja minun ekasta harjoituksesta, jossa piti näyttää perustreenimme, kehui, että koira ja ohjaaja tietävät mitä tekevät tarkalleen, ja homma on hyvin hallussa. Kehui jopa hallintaamme, missä on kuitenkin riittänyt työnsarkaa, mutta näköjään se on puolihuomaamatta sieltä tullut. Tiina mainitsi myös, että en enää hosunut rullan luovutustilanteessa samalla tavalla, kuin alkukesästä.

Ensimmäisessä harjoituksessa otin kolme maalimiestä, etukulmat ja umpipiilo, kaikki irtorullilla ilmaisten. Toinen etukulma sisälsi suoalueen ylityksen ja toinen oli ojassa. Kolmas oli teltta, josta pyysin jättämään nyt oven auki. Homma sujui hyvin ja Siiri työskenteli varmasti ja motivoituneesti. Itseäni ei myöskään jännittänyt nyt yhtään vieras leiriporukka, vaikka yleensä ensimmäiseen treeniin on kuulunut pieni jännityskin leireillä.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Toinen harjoitus oli sitten neljällä maalimiehellä. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lähetysasentoihin ja oman kropan käyttöön. Etukulmat suorapalkkana, kolmonen oli lähellä keskilinjaa ollut maakuoppa, jonne vaati pari lähetystä, ennenkuin sai paikannettua. Ensimmäisellä jo etsi kovasti, mutta oli edennyt liian syvälle, eikä saanut paikannettua maakuoppaa. Tähän otin ilmaisun, Siiri tiputti rullan, kun hölmönä kehuin kesken sitä, kun olin niin tyytyväinen onnistuneeseen lähetykseen ja pistoon. Nelonen oli sitten haamu, joka oli notkelman toisella puolella. Maastovaihtelu oli aika iso tässä, ja niin vaan haamusta huolimatta hajut vei Siiriä ensin ihan alueen toiselle laidalle, ennenkuin sai paikallistettua maalimiehen. Myös mm. kouluttajamme koiralla oli vaikeuksia tällä takakulmalla, hajut meni siellä todella haastavasti. Mutta hyvin meni harjoitus, ja Siiri jaksoi leikkiä innolla sukkapallolla.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Ilta meni vielä suorituksia analysoidessa ja hakuartikkeleita tutkien sekä keskustellen. Iltamyöhällä raahauduin kotia, namipurkit seuraavaa päivää varten valmiiksi ja kaatuminen sänkyyn.

Sunnuntaina teimme esineruutua. Otimme nenänavausharjoituksena esineiden poimintaa tieltä. En antanut Siirille mitään käskyä, kehuin kun otti itsenäisesti vieraita esineitä ja toi minulle. Itse esineruudun otimme sitten niin, että vaikka ruutu oli tallattu kisamaisesti, katsoimme selkeän lähetyslinjan, jolle kolme esinettä valmiiksi linjaan. Kohta oli risukkoinen, mutta se ei Siiriä haitannut. Aamulenkkimmekin menee aika risuisella metsäalueella. Siiri toi hienosti kaksi ensimmäistä esinettä, kolmannelle vaati useamman lähetyksen, kun ensimmäisellä kerralla meni ohitse ihan vierestä saamatta hajua. Emme ole tällä tavalla treenanneet esineitä, mutta tämä on yksi keino saada koira lähtemään aina tarkkaan sinne, minne haluaa. Siirikin lähti ensin työskentelemään paljon leveämmällä alueella, koska esineruutumme on ollut enemmän vapaamuotoista työskentelyä, jossa koira on saanut toimia hyvin itsenäisesti. Aina on lähetyksissä lähtenyt suoraan haluamaani suuntaan, mutta jonkun matkaa edettyään lähtenyt risteilemään ruutua. Kumpikin tapa varmasti toimii, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä tällaisia harjoituksia. Anni käyttää myös paljon mielikuvia, niitä voisi välillä myöskin ottaa. Olemme esineruutua tehneet viime ajat aina vaan kisanomaisesti, pitää muistaa siitäkin tehdä välillä motivoivampi muullakin tapaa, kuin laittamalla kivoja esineitä tms, mitä nyt olemme harrastaneet.

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Päivän lopuksi otimme kaikille nenän aukaisu-treenin vielä niin, että koira sai hakea hajun ja edetä itsenäisesti maalimiehelle. Tämä sujui kivasti Siiriltä, näitäkin voisi välillä tehdä :) Loppuun otin vielä kaksi ilmaisutreeniä kiintorullalla, maalimies oli aika lähellä ja tarkoituksena vain ottaa tekniikka harjoittelua ja katsoa rullan säätöjä samalla kohdalleen.

"Ohjaajan tiukka keskittyminen seuraavaan tehtävään; Siirillä nenä käy jo"

Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas

Leiriltä tuli paljon mietittävää, enkä jaksa sormia käskeä kertomaan kaikkea tänne nyt millään. Mutta meille läksynä kasvattaa Siirin sietokykyä keskilinjan hälinälle ja sille, että minä itsekin voin siellä pitää enemmän ääntä yms. Suorapalkat olivat Annin mielestä perusta motivoituneelle hakukoiralle, ilmaisua tarvitsee vain tarkistella aina välillä, että on kunnossa (tietysti sen jälkeen, kun on ensin opettanut ilmaisun varmaksi). Meillä onkin aina ollut suorapalkkoja treeneissä mukana, mutta niitä voisi välillä ottaa vielä enemmänkin. Rullantuonnista minun ei kuulemma enää kannata palkata, koira tietää homman ja näytölle meno on sille se iso palkka. Kiintorullalla kun ei sitä tiputteluongelmaakaan ole ollut, joten miksi enää palkata rullan tuonnista.

Tämä viikko on mennyt leiristä toipuen ja töiden parissa. Tiistaina olimme sentäs tottistelemassa, ja vitsit että Siiri meni hyvin! Se oli virtaa täynnä, seuraamiset oli todella hyviä. Paikkamakuussa koeteltiin sen sietokykyä oikein urakalla, Impan ottaessa Ricolla tottista vieressä ja kauempana takana oli joku sakemanni treenaamassa. Siiri oli aika levoton, mutta pysyi hyviä pätkiä. Impan juostessa Ricon kanssa pomppasi pari kertaa pystyyn, josta komensin maahan ja kehuin hillitysti, kun meni maahan. Olisi tietysti ollut hienoa, jos se olisi koko ajan pysynyt maassa, mutta edistystä tämäkin, ei rynnännyt mihinkään sieltä, vaikka häiriötä oli enemmänkin.

Lopuksi otimme vielä jyrkän pk-A:n. Ensin läpijuoksulla, ei ongelmia, ja sitten kokeilimme pienellä kapulalla. Lähti kyllä hakemaan esteen kautta, mutta kiersi takaisin. Vaihdoin lopulta palloon, ja menin toiselle puolelle perässä, saaden Siirin palaamaan esteen kautta juoksemalla itse rinnalla! Tähän iso palkka, harjoitukset jatkuu kokeet tulevaisuuden kiikarissa häämöttäen :)

Leikkimistä ja tottista

2009-09-06T21:33:00.004+03:00

Perjantaina 28.8.09 suuntasimme Impan ja Saanan kanssa hyvälle nurmikentälle, jossa tarkoituksena enemmänkin hauskanpito leikin muodossa ja kevyttä tottistelua siihen väliin. Ihana oli leikittää kunnon kentällä koiraa, jossa ei tarvinnut pelätä anturoiden olevan kohta auki.

Otin Siirillä ensin tennispallolla leikkimistä oikein kunnolla. Se oli kotona hiffannut tennispallon ihanuuden pitkästä aikaa, mutta Ada pallotyrannin elkein on aina rajoittanut muiden palloilla leikkimistä ja niin teki nytkin. Siiri oli aikas innoissaan, kun sai yksinoikeudelle irrotella pallon kanssa. Sitten otin pätkiä seuraamista, istumista ja maahanmenoja. Vaihtelin palkkana pallolla heittelyä ja namia. Jokusen täyskäännöksen tein, ne oli aika huonoja, mutta muuten seuraaminen oli hyvää.

Otin Siirillä toisen session pienen tauon jälkeen, jokusen täyskäännöksen, jossa avustin enemmän alkuun. Tämän myötä Siiri tajusi, mitä halusinkaan ja teki todella hienon täyskäännöksen. Pitää nyt muistaa treenata niitäkin välillä, kun ovat ihan unohtuneet. Sitten otin luoksetulon vauhdikkaana niin, että Siiristä pidettiin kiinni. Intoa ja vauhtia riitti, eteenistuminen oli hieman liian vino kylläkin. Jätin eteenmenoa varten tässä Siirin nähden wubban selkäni taakse maahan, ja kävelimme takaisin toiselle laidalle kenttää. Siiriä selvästi vaivasi, että jotain hei jäi tuonne. Jouduimme odottamaan vähän aikaa, kun juuri pahaan aikaan tuli lenkkeilijöitä koirien kanssa. Lähetin Siirin parin seuraamisaskeleen jälkeen sinne ja lähti hienosti eteen. Mutta mikä ilme sillä oli lelun luo tullessa, luuli selvästi, että olinkin jättänyt sinne herkkupurkin, josta annoin osan luoksetulosta. Otti kyllä wubbankin sitten toivuttuaan ihmetyksestä, kehuin ja leikin sen kanssa. Pieni tasaantumishetki tämän jälkeen, ja sitten paikkamakuu. Imppa otti Jessellä tottista ja tarkoituksenani oli ottaa lyhyt, onnistunut paikkamakuu. Tämä sujui hyvin, sain palkattua sen rauhallisesta hetkestä.

Muskalla otin myös jonkun verran seuraamista ja pari istumaanmenoa liikkeestä sekä luoksetulon. Noudossa jatkoimme luovutusasennon työstämistä, ehkä se vielä tästä alkaa lutviutua vanhoilla päivillä. Edistystä saatiin taas aikaiseksi, vaikka Muska todella herkästi peruuttaakin istumaan todella kauas. Muska pääsi revittelemään kunnolla frisbeen kera.

Adakin pääse nurtsille leikkimään kunnon leikkejä patukalla ja ryöstipä se poikien jalkapallonkin .)

Hei, sehän toimiikin! (sisältää agilityherätystä)

2009-09-06T21:16:00.004+03:00

Viime viikon torstaina 27.8.09 vein Muskan Siirin agitreeneihin. Halusin saada Muskan kanssa enemmän tuntumaa ohjaukseen ja samalla pitää Siirille lyhyen tauon treeneistä.

Rata oli täynnä asioita, joita en tiennyt varmaksi, miten Muskan kanssa olisi parasta mennä, kun taas Siirille toimivia ratkaisuja olisin heti löytänyt. Treenin tarvetta siis! Alkupätkää jo saatiin aika lailla hioa, että sain Muskan oikeasti hyppäämään neloshypyn putkeen pujahtamisen sijaan. Se ajoitus oli siinä todella hiuskarvan varassa, milloin vedän riittävästi mutta en liikaa, ettei sujahda ohitse. Viitoselle kierrätin kauimmaisen siivekkeen kautta ja siitä vastaanotto ja putkeen ok. Muurilta putkikuvio ok. Sitten olikin taas väännön paikka noissa hyppykuvioissa ja tämä toi myös ahaa-elämyksenkin. Olen päässyt sanomaan, miten nykyään tuntuu, että Muskaa saa välistävedoissa vetää kuin kääntäisi autoa ilman ohjaustehostinta. Yritin nytkin vetää ja peruuttaa ja työntää, tehden vaikeita ja hitaita sik-sak-kuvioita ja myöhästyen jatkosta. Mutta kas, kun kokeilee neuvotunlaisesti, niin ei tarvitse peruutella tms. Menin vaan ysi-hypyn taakse vastaanottamaan, ja sitten alta vauhdilla pois, itsellä suunta ja kroppa täysin menosuuntaan ja pelkällä käden törkkäisyllä Muska seuraavalle hypylle taakse ja sama seuraavalle. Ja hei, se toimi! Muska kääntyi todella nätisti hyppyjen välit, uskomatonta, miten helppoa! Nyt perun sanani Muskan kankeudesta tässä asiassa ainakin :)

Jatko kuvio asetti taas haasteita minulle, ja sitä hioimme jonkun verran. Lähinnä kepeille vienti, Muska oli taas perävalot vilkkuen putkessa pariin otteeseen... Kierrätin hypyn oikean siivekkeen kautta, valssilla vastaan ja sitten kepeille vienti niin, että vasen käsi ja kroppa myös koiraan päin enemmän, kohti toista keppiä ja vasemmalla kädellä ohjattu sisäänmeno. Saimme tämän lopulta onnistumaan, vaikka tiukille otti, kun mun koordinaatit ei tahtoneet totella millään. Todella hyvä treeni, ja sain varmuutta taas lisää Muskan viemiseen. Ei olla sen kanssa vähään aikaan tehtykään näin vaativia treenipätkiä.

Siiri pääsi sen verran töihin , että otin pk-A:n sillä. Ensin juostiin kerran yhdessä se edestakaisin, sitten heitin pallon ja käskynä pelkkä A-tuo. Hienosti toi pallon A:n kautta takaisin. Ja piti ottaa toisenkin kerran näin, yhtä hyvin sujui! Sitten hain autolta vielä pienen noutokapulan ja sama homma, hienosti Siiri on homman oppinut! Ei mitään epäröintiä, etteikö tulisi telineen kautta takaisin. Virtaa kun tuntui olevan vielä tämän jälkeen kuin pienessä kylässä, otin vielä tasamaan noudonkin ja loppupalkka siihen.

Hyvä treeni-ilta :)

Taitava hakukoira

2009-08-27T18:02:00.004+03:00

Tiistaina lähdimme hakumetsään parin lepopäivän jälkeen. Päätin ottaa neljä maalimiestä, joista ensimmäinen irtorullalla, maasto ylämäkeä ja piilo kaatuneen kuusen luona. En ottanut tällä kertaa mitään seuraamista tai ilmoittautumista alkuun, vaan Siiri sai kiskoa vauhdilla alueelle. Lähetyksen kuitenkin tein niin, etten pitänyt siitä kiinni. Tämä sujui erinomaisesti, toi rullan tiputtamatta sitä kertaakaan, suoraan käteen ja lähti näytölle tuttuun tapaan hyvin.

Toinen maalimies oli tasaisessa maastossa ojan luona piilossa, ja tämä kiintorullalla. Ohjeena oli auttaa Siiriä vain tarvittaessa. Auttaminen on ollut sitä, että laskee käden maahan, jotta Siiri kurkottaisi alemmas ja huomaisi kiintorullan. Nyt ei maalimiehen tarvinnut auttaa, pari kertaa oli vienosti kuonolla tökännyt, että tulisikos sitä ruokaa ja kun ei tullut, äkkäsi kiintorullan ja toi sen erittäin mallikkaasti minulle käteen asti. Isojen kehujen saattelemana näytölle. Tämän siivittämänä päätin, että nelonen eli vika pisto on irtorullan sijaan myös kiintorulla ja ei auteta koiraa. Kolmonen tässä välissä oli suorapalkka. Piilo oli ylämäessä, kivirykelmän takana. Lähetin Siirin paljon ennen ko.piiloa, tarkoituksella niin, että joko tulee tyhjä pisto tai sitten saa hajun ja nostaa maalimiehen. Tästä tuli hieno tyhjä pisto, ja etenin hieman eteenpäin, kunnes lähetin uudestaan etsimään. Tällä kertaa löytö. Hyvin sujui siis tämäkin.

Viimeinen, neljäs pisto oli taas tasaista maastoa, piilo puiden takana. En huomannut tarkistaa kiintorullaa tässä välissä, kun olin niin tohkeissani hienosti sujuneesta treenistä. Siiri sai rullan otettua maalimiehellä ilman apuja, mutta tiputti sen puolivälissä matkaa (tuolloin en vielä tajunnut miksi). En tehnyt mitään, katsoin vain odottaen, miten Siiri asian ratkaisee. Ja oikein ratkaisi, otti rullan takaisin suuhun ja tuli luokseni, tästä iso kehu ja näytölle. Maalimiehellä selvisi, että hänestä rulla oli näyttänyt olevan vinossa, mutta ei ollut korjannut, kun Siiri oli sen saanut suuhun ok. Mutta se oli niin pahasti vinossa, että sen oli hankala juosta se suussa, ja siksi siis tiputti sen puolessa välissä matkaa. Jotenkin pitää saada tuo nailonpanta niin hyvin pysymään paikoillaan, ettei näin kävisi. Taas välinehuolia, aaarrgggh! Mutta koira toimi loistavasti, todella hieno homma :)

Muskan kanssa otin kaksi pistoa. Eka ylämäessä, sama piilo kuin Siirilläkin oli. Irtorullan tuonti ok, samoin näyttö. Toka pisto ojan ylitse piilossa. Ekalla lähetyksellä kaarsi liikaa oikealle päin, alueelta ulos, ja palasi takaisin. Palkkasin tästä tyhjästä pistosta ja lähetin uudestaan. Nyt sai hajun kohdalleen, ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia, ja toi rullan hienosti. Muska on kanssa aikas pätevä hakukoira :)

Ja jotta vanhuskoira Ada ei unohtuisi maininnoista, hän oli tallaamassa aluetta kanssamme, ja juoksi minun ja ja muiden väliä, tai kömpi lähinnä sen, mitä jaloistaan jaksoi :)

Kuvia agilitymestaruuksista

2009-08-27T17:47:00.018+03:00

Sain hienoja kuvia lauantain kisoista, joten pakko jakaa ne tännekin. Kuvaajina toimivat Kati Kylliäinen ja Timo Vallius. Katin ottamia kuvia on tässä ensiksi, ja sitten Timon kuvat.

Kultajoukkue

Seuraavat kuvat ovat Timo Valliuksen ottamia:

Keski-Suomen joukkueet (Kuva Elina Riipi)

Poseerauksia palkintokimaran kanssa ja muutenkin

2009-08-24T13:35:00.006+03:00

Kauniilla ilmalla piti ottaa tytöistä kuvia niin palkintojen kera kuin ilmankin. Uudet kuvat löytyvät galleriasta .

Tässä pari otetta kuvista:

Mutta kaikkein oleellisin tekijähän on uskollinen cheerleader, joka pitää kersat ojennuksessa ja herran nuhteessa :)

Collieiden agimestiksissä Vääksyssä

2009-08-23T20:48:00.004+03:00

Lauantaina olimme kisaamassa agilityssa Vääksyssä. Olin ilmoittanut molemmat tytöt kummallekin radalle ja virallisten kisojen perään oli luvassa vielä epävirallinen joukkuekisa collieille, jossa meillä oli K-S alaosastolta kaksi joukkuetta, tytöt toisessa mukana.

Päivä oli kuuma, ja etukäteen tiesin jo, että maxikakkosia oli harvinaisen vähän, kisakirjeen mukaan 7. Pähkäilin, että mitenkä kykenen viiden koiran ollessa välissä lataamaan itseni toisen koiran kanssa menoon. No perillä sitten valkeni, että väli kutistui entisestään, koirakoita yhteensä viisi, joista kaksi oli siis minä Siirillä ja Muskalla. Onneksi meidän porukkaa riitti paikan päällä, ilman hihnanpitely-apua olisin ollut vielä enemmän pulassa, mitä nyt jo olin juostessa radalta hakemaan lennossa jo toista ja takaisin radalle. No hyväähän ei tämä mun kisahermoilla tiennyt, virheitä ropisi turhan paljon, mutta silti olin A-kisassa Muskan kanssa toinen ja Siirin kanssa kolmas. B-kisassa olin Muskan kanssa kolmas, Siirille tuli tuolta radalta hylky. B-kisan perusteella jaettiin parhaat kakkosten collie-palkinnot, ja Muskan kanssa saatiin siis toinen sija tässä, vaikka itse en nyt hirveästi osaa asialla ylpeillä, kun tuloksemme oli kuitenkin mitä oli noilla virheillä.

A-kisassa aloitin Siirillä, ja itsellä oli epävarma olo. Se näkyi epävarmana menona sitten Siirilläkin, ja yhden hypyn kanssa takelleltiin kieltoja kaksi, ennenkuin päästiin jatkamaan, mutta sitten sain nostettua virettä itselle ja koiralle tsempattua, ja loppu oli jo parempaa menoa. Tulos oli 15 ja yliaikaa tuolta hypyllä takeltelulla. Kuitenkaan niitä ongelmia ei nyt ollut, mitä pelkäsin, joten seuraavalle radalle uskalsin jo ajatella luottavaisemmin mielin, toki hieman vauhdin puute mietitytti. Muskan kanssa rata oli pienestä kiinni, että olisi päästy sinne kolmosiin, niin tyhmä virhe puomille viennissä, kun en muistanut rataantutustumisessa katsoa Muskaa varten ansapaikkoja eli putken suita. Pujottelulta lisäksi Muska lähti hömpöttelemään taas jotain ihan omia juttujansa kesken kaiken, mutta sain sen takaisin ja loppusaldo oli 10 ja yliaikaa noiden hömpötysten takia vähän. Kuitenkin Muska liikkui todella hyvin, joten siihen olin tyytyväinen. Kepeillä taitaa tarvita multa nyt tiukkaa käskytystä, ettei piiloblondin ajatukset ehdi harhautua omille teillensä :).

B-radalle sitten lähdin ensin Muskan kanssa. Tein kardinaalimunauksen ja jäin suustani kiinni hölpöttämään, kun jo kuulutettiin radan tutustumiseen. En ollut yhtään käynyt katsomassa rataa rakennusvaiheessa, tyhmä Hanna :) Kiva tutustua tutkimalla ensin, missä ne numerot on. Ikinä ei saa näin päästää käymään, aina on katsottava, kun rataa rakennetaan. No, meillä oli niin hyvä porukka päivää paistattelemassa, että annettakoon itselle anteeksi tällä kertaa. Ei ne tulokset, vaan se hyvä fiilis! Tämäkin rata oli mukava oloinen, kuten ekakin. Muskan kanssa tein todella tyhmiä virheitä, koira joutui monta kertaa kysymään multa, ja meinasin unohtaa radan... niin se rataantutustumisen tärkeys tässä lajissa, kuulin Janitan ja Tarjan HuPiJa-treenien sanat päässäni...Mutta kepit meni hyvin, ja Muska edelleen liikkui hienosti, eli silti hyvä fiilis vaikka virheitä ropisi taas enemmän kuin laki olisi sallinut. Puomin ylösmenon Muska valitettavasti pääsi loikkaamaan, olisi pitänyt ottaa tiukemmat pidätteet siinä. Mutta todella tyytyväinen olen 9-vuotiaaseen rautamimmiini! Taas kerran herätti ihmetystä, että Muskako muka yhdeksän :)

Siirin kanssa sitten latautuneena, ja tällä kertaa yrittäen muistaa radan. No sanotaan, että nyt alkoi jo olla vauhtia ja sitä iloa radan tekemisessä, niinpä Hanna sitten riemuitsi tätä niin paljon, ettei vaivautunut kertomaan oikein käännöksiä koiralle ajoissa, hyl kävi jo lähellä yhdessä kurvissa muutenkin, mutta vauhdissa ajoin ohitse esteistä riittävästi, että tuli hyl sen takia. Mutta nämä ei olleet sellaisia kieltoja, missä meillä ollut ongelmaa vaan ihan mun ohjausrallattelua iloisesti ohi esteiden :) Mutta en jaksa siitä harmistella, nimittäin tuosta radasta jäi niin hyvä fiilis sen vauhdin ja tekemisen ilon takia, ja löysin sen tsempin, mitä nyt Siirille tarvitaan, että se alkaa taas luottaa menoon radoilla. Motivoivia treenejä siis!

Sitten oli vielä joukkuekisa vuorossa. Tässä vaiheessa jopa mun hermoilu koirien järkkäilystä ja radalle ehtimisestä yms oli ohitse. Aloitimme Siirin kanssa joukkuekisan, ja lähdimme hyvällä fiiliksellä tekemään hommia, menin itse enemmän niinkuin menen treeneissä, ja nollahan sieltä napsahti! Niin, se peilikuvaan katsominen on aika kova sana tässäkin jutussa, mistä ne ongelmat lajissa on taas juontanut juurensa, kun epävirallisessa osuudessa alkaa homma sujua ihan eri tyylillä...

Muskan kanssa olimme joukkueemme ankkkurina, ja Muska yllätti minut jaksamalla liikkua vielä helteisen päivän päälle hienosti tämänkin radan. Harmillinen kielto tuli, kun ajoin niin vauhdilla ohitse yhden hypyn. Huomasin itse taas kerran kesken radan, miten eri tavalla käskytän ja vaadin Muskaa vs Siiri, pitäisi samaa adrenaliinia käyttää myös Siirin radoille. Mutta vitonen oli Muskan kanssa loppusaldo radalta, jossa sai juosta ihan mukavasti :)

Joukkueessamme oli lisäksi Anni ja Sisu, joilla rata ei valitettavasti sujunut ihan putkeen, mutta Timo ja Näpsä puolestaan tekivät myös vitosen. Tästä hyvästä joukkueemme, joka oli toinen Keski-Suomen alaosaston joukkueista, voitti joukkuemestaruuden! Hyvä me, tähän oli hyvä päättää päivä. Hienot palkinnot tuli tästäkin matkaan, ja Siiri sai lisäksi nollaradasta palkinnon. Kiitos koko porukalle päivästä, oli mukava isommalla porukalla olla karkeloissa mukana, collieita olisi tosin toivonut olevan vielä enemmän näissä karkeloissa mukana meidän Keski-Suomen ison edustuksen lisäksi. Ja Annalle spesiaalikiitos koirien pitelystä, olisin ollut vielä suuremmassa pulassa ilman auttavia käsiä talon takana :)) Joukkuekisa oli hauska ja rento, mutta kunnon kisantuntu mukana kuitenkin, kiitos järjestäjille siitä!

Tämä kisapäivä oli tervetullut tähän väliin huomioiden ongelmat viime kisoissa ja paineet, joita niistä olin itselleni kasannut. Virheet voi osittain laittaa sen piikkiin, ja nyt on aika ryhdistäytyä, unohtaa menneet, ja suunnata eteen tiedostaen, miten niitä koiria on ohjattava eikä varmistella / varoa radalla.

Muska oli niin ihana, että päätin laittaa sen joihinkin kisoihin nyt ainoana koirana, jotta voin vain keskittyä siihen. Eilinen oli aika hulabaloota, normaalisti ei kyllä ole osunut noin pieniä luokkia, mutta jos osuu, niin latautuminen on olematonta ja lopputulos sen näköistä molemmilla koirilla. Siirin kanssa ehditään kyllä kisailla monta vuotta, Muskan kanssa ei tiedä, montako kautta vielä on edessä. Toivotaan monta, mutta se on kuitenkin jo sen ikäinen, että yllätyksiä voi sattua jo. Ja kyllä Siirinkin kanssa kisaillaan vielä tänä vuonna, onhan se nytkin Muskan kanssa jo ilmoitettun Laukaan kisoihin 6.9, mutta edeltävänä päivänä omissa kisoissamme 5.9 taidan mennä vain Muskan kanssa ja samoin muutamat muut kisat nyt alkusyksystä.

Tänään olemme rentoutuneet tyttöjen kanssa, ihailleet palkintoja keittiön pöydällä unohtaen ne virheet, ja käytiin mustikoita syömässä lauman kanssa Muuramen harjulla. Siihen perään Ada pääsi päiväunille autoon, ja menin Muskan ja Siirin kanssa pidemmälle lenkille juoksuttaen mäkiä ja itsekin kömmin yhden rinteen. Lisäksi tytöt kävi polskimassa järvessä lenkin puolessa välissä. Sitten auton luona vielä koko laumalla lisää mustikoiden syömistä ja keppien kanssa leikkimistä. Loppuun kuvakoostetta tyttöjen rentoutumisnäytteistä, kuvat kylläkin viime vuodelta jo otettu.

Treeniä treenin perään

2009-08-22T09:12:00.005+03:00

Maanantai-iltana lähdimme tekemään esineruudun. Aika vähän on tullut tänä kesänä otettua esineitä, mutta kohtuu hyvin on kuitenkin pelittänyt homma siinä, joten mitäs sitä turhia sitten liikoja treenaamaan :))

Imppa ja Arto olivat jo ehtineet tehdä ruudun ja viedä kolme Arton esinettä sinne, joten aloitimme Siirin kanssa. Siiri irtosi heti työskentelemään todella hyvin ja vauhdilla, kaksi ensimmäistä esinettä tulivatkin vauhdilla. Samoin kolmas löytyi nopeasti, mutta paluumatkalla joku haju (tai mustikkamätäs...) sai Siirin pysähtymään ja hieromaan maata kuonollaan, erikoista. Annoin uudestaan käskyn, ja neiti muisti, että hommathan oli kesken vielä, nappasi esineen ja tuli vauhdilla mun luo kuin ei mitään. Iso palkka hyvin tehdystä työstä, ruutu oli kuitenkin lähellä kisakokoa ja esineet takarajalla. Tuo nenän pyörittely ihmetytti meitä, kun emme nähneet ko. kohdassa mitään, joku haju siis tai sitten neiti on keksinyt mustikassa olon ilon myös kesken treenien...

Muskalla testasin, joko se alkaisi muistaa taas tämänkin jutun, esineet kun ovat olleet sille nyt vaikeita, johtuen vähäisestä treenistä luulee lähtevänsä etsimään ukkoja. No samat vieraat esineet takarajalla Muskalle, ja virittelin sitä Siirin tirpillä ennen ruutuun menoa. Muska on päättänyt pyyhkäistä omistajaltaan näköjään jalat alta synttäreiden kunniaksi, nimittäin ensimmäinen esine nousi alta aika yksikön! Muska tiesi nyt heti, mitä oltiin tekemässä. Tokaa esinettä etsi hieman kauemmin, kävi pariin otteeseen ekan esineen löytäpaikalla, mutta sekin löytyi hienosti, eikä aikaa loppujen lopuksi kauaa mennyt kahteen esineeseen. Hieno tyttö!

Adalle tehtiin yli puolet lähemmäs kolme esinettä, ja vanha rouva toi hienosti kaikki!

Tiistaina aamupäivästä menimme Annan ja Niinan kanssa ottamaan agia. Niinalla oli kiva ykkösluokan radanpätkä, josta otimme osion treeniimme. Aloitus oli hyvä, kolme hyppyä kaarella, josta suljetusta kulmasta kepeille, ja sitten veto putkeen, takaakierrätystä, irtoamissuoraa, pituus, putkelle, josta taas kiire ehtiä kääntämään hypyille oikein. Otin ensin Muskalla, jonka kanssa kepit ensin takkusi, jostain syystä oli hieman höntsällä tuulella, ja katseli putkea sillä silmällä, ettei meinannut keskittyä pujotteluun, vaan tuli kesken pois yms. Sitten ohjaaja hieman sääti itsellensä asennetta vientiin ja homma alkoi toimia.

Muska irtosi todella kivasti radalla, takaaleikkauksissa huomasin, etten voi lähteä menemään seuraavalle esteelle (u-kulma kyseessä) paljoa, vaan otettava syvemmältä Muska mukaan, muuten ei lue takaaleikkauksia. Kiva oli hömpötellä Muskan kanssa, hieman takeltelu kepeillä kaihertaa mieltä viikonlopun kisoja ajatellen, mutta pitää vaan keskittyä täysillä sen kanssa ja vaatia tehtäviä siltä kunnolla eikä puoliksi.

Siirin kanssa myöskin ensin takelteli pujottelun sisäänmeno, nämä haastavammat kulmat ovat vauhdissa tosiaan treenamisen paikkoja, meni helposti toiseen väliin. En itse osaa sanoa kaikissa tilanteissa, miten paljon vedettävä sitä tai painettava mm. olkapäällä niin, että hakisi oikean keppivälin. Treeniä treeniä lisää siis.

Putken jälkeen itse ryntäsin taas kerran niin vauhdilla hypylle, että Siiri kielsi, koska tuli mua kohti ja 'käteen kiinni'. Nyt taas mulle muistettavaa, että haen sen putkelta, kerron minne mennään, enkä itse juokse hulluna vaan eteenpäin. Kielto sai sen heti epävarmemmaksi jatkosta, mutta kehuin hirveästi ja kannustin, kun hyppäsi hypyt ja siitä se sai taas kierrokset kohdalleen. Eli mun oma kannustus tärkeätä nyt, että saan taas Siirin luottamaan omiin suorituksiinsa, itsehän sen olen siltä töppäillyt. Tässä mielessä hyvin erilainen vietävä Muskaan verrattuna, joka taas tietää omasta mielestänsä paremmin kuin minä, minne mennään ;) Mutta varmaan tämäkin kasvaa Siirillä ajan myötä, kun varmuutta ja kokemusta tulee lisää.

Loppurata menikin sitten hyvin, minun vaan pitää muistaa ohjauksessa sellainen tekemisen meininki, eikä mitään varomisia / varmisteluja, vaan ennemmin mentävä kaikki tai ei mitään otteilla. Nyt sitten pidettävä yllä hyvä fiilis kisoihinkin, ja unohdettava ongelmat, keskityttävä onnistumisiin.

Tiistai-iltana menimme sitten hakuilemaan. Tarkoituksena oli tehdä pieni, motivoiva treeni. Tallasimme poikkeuksellisesti kaistaleet. Otin Siirillä vain kaksi pistoa, eka pieni pako ja suorapalkka. Toisella ilmaisu kiintorullalla. Ensimmäiseltä kutsuin Siirin keskilinjalle, eli en hakenut sitä ja lähetin tokalle, kuitenkin varmistin välissä vielä kiintorullan asetukset pikaisesti. Siiri eteni hienosti tullessaan kiintorulla suussaan maalimieheltä, tyhmä ohjaaja oli jäänyt jumittamaan paikoilleen ja varsinaisen selkeän pidemmän keskilinjan puuttuessa omasta pääkopasta, rämpi oksakasaan ja Siiri pudotti rullan liian aikaisin. Lähetin sen uudestaan, ja taas Siiri eteni hienosti alueella tuodessaan sitä. Itse rämmin TAAS niissä pirun oksakasoissa, nyt sain kuitenkin rullan lähemmäs ja Saana oli merkkaamassa naksulla oikeaa hetkeä, jotta Siiri tajuaisi palkan tulevan siitä, että rulla on vielä minun luonani suussa. Lähdimme näytölle ja herkkuruuan lisäksi leikittiin kunnolla, sekä marjastettiin loppuja mustikoita keskilinjalla.

Opittavaa tästä kerrasta se, että mun aina edettävä valmiiksi sitä vastaanottamaan, ja katsottava, että keskilinja on itselle ok kulkea. Kaistaleiden takia emme olleet noin pitkälle eteenpäin katsoneet keskilinjaa, ja tämä kasa aiheutti tyhmä, turhat ongelmat. Toki koiran pitäisi tuollaisesta huolimatta tuoda rulla nätisti perille asti, mutta kerran tässä on ollut ongelmaa, niitä onnistumisia pitäisi nyt saada paljon, sen sijaan, että tällaisilla tyhmillä jutuilla edesauttaa virheen tapahtumista.

Treenien lopuksi juteltiin tavoitteista ja kyllähän se nyt on meidän tavoite, että ensi keväänä pitäisi olla Siirin kanssa valmiina hakukokeisiin. Tämän asettaminen ja julkilausuminen patistaa myös omaa treenaamista vielä tavoitteellisemmaksi ja päämäärähakuisemmaksi, jos ei se jo sitä ole ollut.

Keskiviikon tytöt saivat huilia, minun väsätessä pihaan seuraavaa projektia, isututusaluetta muurinkivistä. Ja en kyllä ihan heti lähde toista kertaa noin isoa muodostelmaa tekemään, muutaman päivän vatupassin, hiekan laudanpätkien ja kivien kanssa hilluneena. Loppuosa vaati myös luovaa mietintää, kun muodostelma muutti muotoansa alkuperäisestä (ihan teknisistä syistä), ja jako ei enää sellaisenaan osunut kohdalleen. Yksi kurvi tuli lisää siihen rakennelmaan, jonka isäni risti Hannan hätämutkaksi.

Torstaina oli tottista, illan agitreenit jätin väliin kisojen takia, viikon treenit olivat menneet sen verran hyvin. Menimme Viihdekeskuksen kentälle, jossa todennäköisesti Siirin BH-koe lokakuussa on. Otin Muskan ensin, koska kentällä oli muitakin ja halusin aloittaa lunkimmalla treenillä. Muskalle lyhyitä pätkiä seuraamista, isoja palkkoja monta kertaa motivoivana näin BH-kokeen jäljiltä. Heittelin lisäksi palloa väliin. Otimme myös liikkeestä istumisen pari kertaa ja sitten maahanmenon. Loppuun nouto, pari vauhtinoutoa, ja sitten erikseen niin, että Muska istui ja annoin sille kapulan suuhun, pieni hetki näin, ja iso palkka. Lopuksi vauhtinouto, ja ajattelin katsoa, tarjoaako istumista palauttaessaan kapulaa. Tarjosihan se, tosin lähti ensin taas peruuttamaan, ja itse pakitinkin tässä vaiheessa, jolloin syöksähti eteenpäin ja istui nätisti eteeni kapulan kanssa. Ruoka tästä hienosta oivalluksesta!

Yhä enemmän ajatusta kutkuttaa, josko Muskan kanssa vielä pääsisi hakukokeisiin asti. Laukauksia on vaan testattava, miten sujuu tottis niihin yhdistettynä. Jos se menee ok, niin sitten tavoite on selvä ensi keväälle ;).

Siirin kanssa sitten olikin enemmän hammasten kiristelyä tällä kertaa. Imppa otti Jessellä vieressä samaan aikaan, ja Siirin keskittyminen oli vain pätkittäistä. Yhdistelmä vieras kenttä + häiriökoira oli sen verran häiriköivä tekijä, että olisi pitänyt tajuta ottaa se ensin vähän ilmastoitumaan siihen ulos, eikä suoraan autosta vaan hommiin ja kaaviota hinkkaamaan. No oppia taas ikä kaikki. Ihan kivojakin pätkiä tuli, mutta liian lyhyitä. Istumaanmeno liikkeestä oli täysin unohtunut yhtäkkiä ja keskittyminen oli mitä oli. Palkkasin kuitenkin isommalla palkalla paremmasta seuraamispätkästä. Olen muuten nyt taas pitänyt naksua enemmän mukana treeneissä ja merkkaillut hyvät kohdat sillä..

Lopuksi otin paikkamakuun, Impan ja Jessen vielä tottistellessa vieressä ja ottaessa mm. luoksetulon. Yhden nykäyksen oli tehnyt siellä, mistä Saana mulle mainitsikin, mutta ei lähtenyt paikoiltaan. Tästä iso loppupalkka.

Myöhemmin otin Siirin vielä kentälle, jotta saadaan kivan fiiliksen lopetus (itse olin kireä, kun se ei keskittynyt hommiin kunnolla). Itse otin pätkän seuraamista vielä, ja siitä runsas palkka ja isot kehut ja leikit. Lisäksi Siiri sai hengailla siinä jutustellessamme Nessin esineruudusta ja ketjupannoista sekä Siirin treenitarpeesta kentällä häiriössä ja vieraissa paikoissa. Sitten Imppa intoutui ottamaan Siirillä tottista, ja taidan antaa koiran Impan vietäväksi :) Siiri teki niin nättiä seuraamista Impan kanssa, katsekontakti oli todella hyvä. On se joskus ennenkin noutoa ottanut Impan kanssa, ja silloinkin tyrkytin sitä Impan vietäväksi kokeisiin, ei vaan ole lupautunut ;)

Onneksi on treenikaverit, jotka palauttaa aina kerraten positiiviset asiat ja edistysaskeleet muistuttaen samalla, mitä vielä vaan on treenattava, kun itse on epätoivon partaalla, ettei mistään tule mitään ja harkitsee lopettavansa kaiken. Ilman hyvää treeniporukkaa olisin varmaan hakannut jo pääni rikki puuhun, kun ei oma ajatus aina kulje riittävän järkevästi näissä hommissa ja odottaa/vaatii liikoja. Treeniä treeniä vaan lisää, ja jos ei se riitä sillä aikavälillä, mitä nyt on tavoitteena, sitten muutetaan tavoitteiden ajankohtia. Jotkut virstanpylväät vaan on oltava edessä odottamassa, jotta tulee treenattua tavoitteellisemmin tottista, jota olen vältellyt kuin ruttoa välillä ja aivan liikaa Siirinkin aikana. Ei kai se voi osata kaikkea nyt, kun huomioi, että olen loppupeleissä niin vähän ottanut kentällä tottista, ja nyt vasta tänä kesänä tehostanut treenausta sillä saralla tavoitteellisemmaksi. Muskallakin meni aika monta vuotta mun laiskalla tottistreenauksella BH-kokeeseen pääsy, kun päälle vielä laitettiin parin vuoden juupas eipäs jahkailu, mennäkö sen kanssa kokeeseen vai ei. Pari vuotta sitten oli paikkakin sentäs meillä jo, mutta myönnän jänistäneeni ja peruneeni sen, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan osaa. Ehkä se olin minä, joka en kyennyt. On tämä koiraharrastus aikamoista itsensä tutkiskelua samalla, huh huh :))

Lepoa ja agiliitoa sekä synttäribileiden mietintää :)

2009-08-17T11:11:00.015+03:00

Viikonloppu vietettiin löysäillen, perjantain koitoksen huumassa leijuen :) Sunnuntai-iltana sateen lopulta hellitettyä totesin höyrypää-Siirin tarvitsevan jotain actionia, ja suuntasin pikatreenille Killerille.

Tein kolmesta hypystä kolmion ja otin säädettävän pujottelun, jota jätin hieman siksakille. Naksu käteen ja palkaksi rasiaan kitekattia sekä wubba mukana menossa alussa. Lähetin Siiriä hypyille paikoiltani, ja palkaksi ensin heitin wubbaa, sitten siirryin ruokapalkkaan. Tämän sujuessa siirryin hyppykulmasn, 90-astetta, joka teetti vaikeuksia aiemmin. Ensin liikuin kulmassa hieman, ja naksulla merkki Siirin hypätessä, ja isot kehut + palkka. Sama homma, liikuin vain hieman, taas naksu ja palkka. Siiri toimi hienosti, ei miettinytkään mitään vaihtoehtoisia tapoja mennä, hyppäsi hienosti. Pyörittelin lisäksi kolmen hypyn kanssa valsseilla ja pari takaakiertoa, näistä palkat myös. Lopuksi vielä kepeille lähetyksiä kummaltakin puolelta, naksulla lopussa merkkaus ja palkka. Ja hypyiltä tiukasta kulmasta kepeille vienti, oli ensin vaikea, mutta sain lopulta sujumaan, helpotin hieman hyppykulmaa. Hienosti sujui treeni, olisi tosin pitänyt malttaa pitäytyä vaikka pelkissä hypyissä, mutta hyvä näinkin, vaikka ahminkin pujottelun mukaan.

Muska pääsi myös vauhtiin, mutta sille suoristin pujottelun. Vanhaa tekijää ei saa sotkea tällaisilla kummallisuuksilla, totesi Muska, joka meni ihan laskuissansa sekaisin ensin :) Kepit suorana homma sujui, pari lähetystä kepeille ja palkka. Sitten hypyillä pyöritystä ja välistä vetoja, jotka vaikeita. Jaakotuksien totesin toimivan meille Muskan kanssa sikahyvin, niillä se kääntyy nopeiten nykyään, joten pitää yrittää niitä ja peruutuksia hyödyntää aina kun mahdollista (kisoissakin oikeasti uskaltaa tehdä niitä!). Vetäminen/valssaus on hitaampi, eikä ole niin voimakas Muskalle kääntymiseen, ehtii tehdä pitkät kaarteet. Muskan kanssa oli mukava ottaa pätkää, ja nyt on ihan hyvä fiilis lähteä ensi lauantain kisoihin.

Perjantain hehkutuksien keskellä unohtui mainita vähemmän mukava uutinen. Adan kanssa kävimme taas eläinlääkärissä, pissatulehdus uusiutui taas, kuten ounastelinkin. Rakko ultrattiin, mutta nyt se oli niin tyhjä, ettei pystynyt varmuudella sanomaan mitään. Kiviä ei ainakaan ole, seinämä oli paksuuntunut, mutta tasaisesti kaikkialta. Kontrollikäynnin yhteydessä otetaan uusi ultra niin, että rakko täynnä (=otamme sen jälkeen vasta kontrollipissanäytteen). Josko ultra kertoisi, miksi tulehdus uusiutuu. Ainakaan nyt ei siis mitään hälyyttävää ollut. Ada painoi yllättävän paljon, 23 kg, mutta ei se kyllä tunnu pulskistuneen yhtään, hoikalta tytöltä tuntuu edelleen.

Lääkkeiksi tuli siis antibiootit, ja lisää särkylääkkeitä, tosin annosta puolitetaan nyt, jos joudun jatkuvammassa käytössä antamaan sitä. Antibiootit on selvästi helpottaneet Adan oloa, ja viime yön yli päästiin ilman särkylääkettäkin, kun halusin testata, voisiko taas pitää taukoa niistä. Näillä mennään, katsotaan kontrollista sitten, mitä tuleman pitää. Mutta onneksi lääkitykset auttaa, vaikka ell ounasteli pitkää antibioottikuuria. Särkylääkkeiden kanssa pärjätään vielä tyylillä tarpeen mukaan. Yleensä viikon kuuri on riittänyt, sitten voidaan taas pitää taukoa ja aloittaa taas, kun alkaa siltä vaikuttaa.

Ada lopetti nyt kuitenkin pidemmät lenkit, meidän normi aamulenkki on pisin, mihin sitä enää vien. Käyn Muskan ja Siirin kanssa erikseen sitten rankemmat lenkit. Ada tykkää oleilla metsässä ja pihalla, joten aamulenkille olen nyt lisännyt sitä oleskelua ja nuorempaa osastoa viihdytän keppileikeillä tämän ajan.

Muska-rakas täyttää tänään 9-vuotta, en voisi uskoa! Ja Siiri-pentupennelson täyttää huomenna 4-vuotta, apua mihin tämä aika on kadonnut! Justhan mä hain lörppäkorva Muskan, vuoden ikäisen rasavillin hötkypötkyn omakseni. Ja juurihan Siiri vasta tuhosi mun kenkävarastoja ja roikkui Muskan perässä yrittäen pysyä idolinsa tahdissa...

Täytynee tytöille tehdä jonkunsortin syndekakut tänään tai huomenna. Tänään on luvassa esineruutua illalla, huomenna aamupäivästä agilitya, ja illalla hakuilua. Sain Siirille paikan BH-testiin 24.10 Jyväskylään. Edelleen ollaan myös varapaikalla syyskuun alun testiin, mutta taitaa tulla hieman liian aikaisin. Paikkamakuuta haluan vielä treenata varmemmaksi, joten tuo lokakuu kuulostaa hyvältä ajankohdalta.

Loppuun muistojen kultaamia kuvahetkiä Muskan ja minun alkutaipaleelta (Muska siis kuvissa 1vuoden ikäinen) sekä Siirin ensihetkistä meille muutettuaan:

Muska 1-vuotiaana, oltuaan mulla pari viikkoa <3

Muskan syndebileissä oli tietysti mukana uusi bestis, naapurin poika Pyry, jonka kanssa Nokian nurtsit sai melkein joka päivä kyytiä :)

Muska ja Laku, tämä vuosia sitten otettu kuva tiesi jo alkua ystävyydelle näiden mustien välillä

Tämä kuva kertoo kaiken Muskan rakastettavuudesta ja ihanasta luonteesta

Siiri-pennelson maistelee hiuksiani tietämättä, että edessä on lähtö meidän matkaan :)

Sulla on outo tukka, Siiri tuumaa retein ottein Adalle ennen matkaa kohti uutta kotiansa

Siiri ensimmäisen yön jälkeen uudessa kodissansa meillä, ja lelut on saaneet jo kovaa kyytiä, ilmekin on jo tuttu heti alusta alkaen :)

Mullon tyyyyylssääää!

Kersa tunkenut itsensä isosiskojen kanssa nukkumaan

Mä seuraan sua vaikka läpi harmaan kiven!

Yksi lempikuvistani, Muska 5v ja Siiri 10vkoa

BH Muska!

2009-08-15T09:45:00.011+03:00

Niin se koitti lopulta, perjantai 14.8, ja meidän tulikoitos. Voin sanoa, etten ole koskaan jännittänyt näin paljoa, kuin nyt jännitin! Rimakauhu on ollut suuri tottiksen suhteen, ja siksi Muskalla on hieman venynyt tämä BH-kokeeseen asti pääsy. Onneksi vihdoinkin sain tämän tehtyä, sillä hyväksytysti meni lävitse ja Muska on nyt BH Eversti Överin Mamman Muskot!

Olkoon tämä osoituksena siitä, että vanhemmankin koiran kanssa voi harrastaa sen mukaan, miten koiran kunto antaa. Muskastahan ei uskoisi, että täyttää maanantaina jo 9-vuotta, vaan useimmiten ihmiset olettavat sen olevan viiden, kuuden ikävuoden kieppeillä, tosin harmaat karvat alkavat jo paljastaa, että ehkä asia ei näin kuitenkaan ole.

Olimme numerolla 8 ja sain pitkään siis jännätä vuoroamme. Ensimmäisenä olleena parilla tapahtui ikävä välikohtaus toisen koiran karatessa vapaana seuraamisesta paikkamakuussa olleen koiran luo uhkaavasti ja ikävin seurauksin koiran omistajan mennessä väliin suojelemaan omaa koiraansa. Tämä järkytti aika paljon alkuun, ja useampi meistä vuoroamme jännänneistä harmitteli tapausta. Onneksi meidän pariksemme osui mukavanoloinen bordercollienarttu.

Aloitimme paikkamakuulla. Ilmoittautuminen sujui ok, Muska istui nätisti sivulla ja muistin jopa oman ja koiran nimen :) Sitten paikkamakuuseen, Muska meni ehkä aavistuksen hitaammin maahan kuin yleensä, varmaan mun käsky oli hieman hermostunut. Tunsin sydämen pomppivan kurkusta ulos koko paikkamakuun ajan, en koskaan oikeasti ole ollut näin hermostunut, voi luoja! Selvisin tolpillani tilanteesta, ja Muska oli koko ajan valppaana mutta levollisena paikallaan. Sain palata sen luo, hienosti nousi sivulle käskystä vasta ja tämä osuus ohi, hieno Muska! Hieman vapautuneemmin juoksin pari askelta kehuen taitavaa tyttöä, ja menimme kaavion alkuun.

Hihnassa seuraaminen oli ihan ok tasoista, ei niin hyvää ja innokasta kontaktia, mitä Muska parhaimmillaan tekee, mutta ihan jees. Käännökset sujui hyvin, niin täyskäännös kuin vasempaan (kauhukseni koukku tehtiin vasemmalle, jonne käännöksemme huonoja). Henkilöryhmään sain kullanarvoiset vinkit treenikavereiltani, ja tein sen juuri niin. Aika monen näin turhaan hinkkaavan henkilöryhmässä useampaa koukeroa, kun sen kasin voi tehdä hyvin yksinkertaisesti siellä. Se sujui siis hyvin, ja sitten koira vapaaksi. Vapaana seuraaminen meni mielestäni paremmin muuten, paitsi juoksusta hitaaseen vaihdon tein aivan liian töksähtäen, enkä paniikissani muistanut edes antaa seuraa-käskyjä näissä vaihdoksissa Muskalle kertomaan, että muutosta tulossa. Töksähtävästä siirrosta johtuen Muska luuli sitä jääväksi liikkeeksi ja jäi hieman hämillään seisomaan, annoin uuden käskyn sille ja tuli matkaan samantien sieltä. Koukku meni ok, samoin henkilöryhmä.

Sitten liikkestä istuminen, sanoin istu-käskyn selvästi eri tavalla jännityksen takia, ja niinhän se jäi seisomaan, kun ei ollut varma, mitä siltä haluan. No tiesin jo tässä vaiheessa, ettei se haittaa, kun muuten mennyt hyvin ja maahanmenoa pidin varmana nakkina. Liikkeestä maahan meni hyvin, ja luoksetulo oli Muskamaisen vauhdikas.

Luoksetulossa parina ollut koira karkasi kohti Muskaa, mutta palasi omistajansa kutsusta takaisin. Muska ei tätä edes huomannut, niin tohkeissaan tuli kohti mammaa. Hieman vinoon jäi edessä istumaan, mutta eipä sen kanssa ole näitä asentoja hiottukaan pahemmin, vapaan kasvatuksen lapsi :). Lopputuloksena hyväksytty A-osuus. Tuomari sanoi ainoastaan seuraamisesta sen, että paikka on hyvä, mutta koira muuten seilaa hieman liikaa, eli sen asentoon olisi kiinnitettävä huomiota, jottei tule turhia pistevähennyksiä pk-puolella.

Sitten jännäämään kaupunkiosiota, jota turhaan jännitin lopulta. Se sujui normilenkkinä, hieman Muska vuhvutteli autojutustelun kohdalla, mutta istui käskystä nätisti ja jatkoimme homman hyvin loppuun. Näin ollen hyväksytty käyttäytymiskoe, BH Eversti Överin Mamman Muskot! Kiitos Muska, mamman söpöliinilurppakorva pötkelö mussukka maailman paras koira. Tiedän, että olet osannut nämä jutut jo monta vuotta, mammalla vaan kesti rimakauhun ylittäminen.

Vauhdikasta agiliitoa

2009-08-15T09:43:00.003+03:00

Siirillä oli treenit torstai-iltana. Ratana mukavan oloinen pätkä, jossa sellaisia hyppykulmia, joita meidän pitääkin treenata. Päätin, että nyt mennään eikä meinata, ja se toimi! Meno oli vauhdikasta, ei tietoakaan ongelmista yhdelläkään hypyllä, ja Siiri oli ihan innoissaan! Yes, todella hieno fiilis jäi treenistä, tällaisia lisää ja omaa asennetta peliin täysillä, niin homma toimii :)

Alla ratapiirros treenistämme. 1-2 välistä vein normaalisti, kolmoselle valssilla veto neloshypylle, josta pyöräytin kauimmaisen siivekkeen kautta, hieman vetoa taaksepäin ja sitten vapautus puomille. Tämä sujui ok, paitsi kolmoshypystä neloselle en kertonut alkuun Siirille riittävän selkeästi ja kurvit oli aika pitkiä. Mutta ei ajatustakaan putkeen menosta, tämä hyvä asia.

Kutosena olleelle muurille työntö puomin alastulolta. En heti suoristanut ja työntänyt riittävän syvälle Siiriä, jolloin hyppäsi aika vinoon ja tiputti muurin palasia, mutta kun korjasin viennin syvemmälle, hyppäsi ok. Tästä omalla juoksulinjalla putkeen, joka sujui hyvin, sitten kun linjat muurillekin oli kunnossa. Putken jälkeen oli parempi hieman odotella, kuin rynnätä liikaa edelle, jotta sain hyvin käännettyä ysihypyltä putkeen, itse ollen hyppyjen vasemmalla puolella ja näin saaden etumatkaa 11 hypyn taakse, josta piti tehdä tiukka valssi kohti 12 hypyn oikeata siivekettä, jotta takaakierto menee sujuvasti. Tässä aluksi käteni oli taas liian pitkänä ja Siiri kiersi 11 hypyn putken jälkeen. Heti kun korjasin ohjaukseni tiukemmaksi vedoksi hypyltä vastaanottaessani, tuli hienosti hypyn ja takaakierto toimi hyvin, ei mitään epäröintiä, yes!

A:lle vein sen vasenta puolta. 14 hypylle kierrätin takaa, vetäen hypyltä ja vapauttaen putkeen. Kokeilin toisella kerralla myös pakkovalssia ko. hypylle, mutta tein sen liian pitkällä kaarroksella, olisi ollut myös ihan toimiva vaihtoehto, ja sillä olisi saanut paremmin etumatkaa hypylle ennen keppejä. Putken jälkeen olleen hypyn 16 takana otin vastaan Siiriä, nyt ei tässäkään mitään ongelmaa, tuli todella vauhdikkaasti, peruutin ja vedin suorempaan linjaan kepeille, jotta itse jäin vasemmalle puolelle keppejä. Ekalla kerralla tämä sujui hyvin, tokalla en vetänyt riittävästi ja kumartelin, jolloin meni toiseen väliin, eli huolellisuutta näihin mukaan.

Keppien jälkeinen loppukuvio hypyillä sujui kahdella eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla vein kepit loppuun asti, ja pyöräytin hypyille, leikaten takana toisiksi viimeisellä hypyllä. Toisella kerralla kokeilin sitten niin kouluttajamme kehotuksesta, että Siiri pujottelee yksin loppuun, ja itse otan kunnolla sivuttaisetäisyyttä, tehden valssin 18 ja 19 hypyn väliin, ollen siellä vastaanottamassa Siiriä kepeiltä. Tämä sujui myös hyvin, hienosti pujotteli pieni neiti loppuun, vaikka ei varmaan ole kertaakaan noin isolla sivuttaisetäisyydellä vielä testattu!

Todella mukavasti meni treenit, vieläkin fiiliksissä :)

Hakuilua ja agilitya

2009-08-12T12:39:00.002+03:00

Eilen olimme hakuilemassa normaalia isommalla porukalla, mikä oli todella hyvä juttu. Sai vieraampia maalimiehiä ja keskilinjan hälinää harjoitukseen mukaan.

Siirillä otin kokeenomaisesta hallintaa keskilinjalla, ilmoittautumisesta lähtien. Rata oli n 200m pitkä, toisella puolella kangasmaastoa ylämäkeen, toisella puolella koivikkoa, jossa tuli pieni pudotus alkumatkan jälkeen, kynnäs, joka koiran ylitettävä.

Ilmoittautuminen sujui vihdoinkin hyvin, malttoi istua paikallaan hyppimisen sijaan :). Etukulmissa oli umpipiilot. Otin ykkösen irtorullalla, piilo sai nyt olla ihan vähän raollaan. Se toimi hienosti. Kakkosen otin sitten kiintorullalla pitkästä aikaa. Matka oli hieman lyhyempi normaalista. Piilo sai sielläkin olla hieman raollaan, ja Impan oli tarkoitus tarvittaessa auttaa Siiriä, mutta neitipäs ottikin itse hienosti kiintorullan ja toi sen todella hyvin käteen asti! Todella hyvä! Kolmonen oli taas irtorullalla, kiven ja kaatuneiden puiden luona rinteessä. Tämäkin sujui mukavasti, vaikka jouduin matkalla sinne ärähtämään Siirille, kun ei malttanut pysyä rinnalla käskyn alla, vaan oli huitelemassa jo omia matkojansa menemään. Ei tuo näköjään pienestä ärähdyksestä ole moksiskaan, terävöityi vain sen jälkeen seuraamaan hienosti, vaikka itse en pidä siitä, että sanon pahemmin sille asioista treeneissä.

Nelonen oli suorapalkka koivikkoon, kynnään alapuolelle. Se löytyi hyvin ja sieltä sitten vitoselle peräänjuoksu ylämäkeen (sori Anne, heti kun pääset treeneihin joudut juoksemaan rinteeseen :) ) Siiri oli ihan intopinkeänä tästä, ja vaikka rata oli fyysisesti vaativa ( itsellä reidet paukkui illan aikana oikein kunnolla ), jaksoi Siiri leikkiä vielä wubba-lelullansa ihan kivasti. Hyvä treeni, vielä jouhevammat lähetykset saisin tehdä, ja unohtaa turhat asiat keskilinjalla. Kiintorullan asetuksia tarkistin nyt varmaan miljoona kertaa, tuo tuntuu vaan siltä, että siinä ei ne klipsut pidä sitä rullaa kohdallaan, vaan lähtee luisumaan pitkin liukasta nailonpantaa tai aukeavat ihan täysin. Hennoiskohan sitä sijoittaa uuteen norskirullaan, joka toivottavasti olisi toimivampi versio...

Muskalla otin pelkät etukulmat, eka vasemmalla alamäkeen, sieltä suorapalkka ja piilo hieman auki. Muska ei ensin meinannut löytää tätä, kun sinkosi niin vauhdilla syvälle pistolle. Kutsuin Muskan sitten piilolta, ja lähetin keskilinjan ylitse toiselle umpipiilolle, joka oli ihan kokonaan kiinni, irtorulla ulkopuolella. Tämä meni nappisuorituksena, ja Muska sai ison palkan hienosta työstä.

Tänään kävimme aamusta treenaamassa taas agia, samaa hyppyrataa mitä viime perjantainakin. Nyt pääsimme jo askeleen eteenpäin, aiemmin vaikeuksia tuottanut hyppy ei ollut enää lainkaan ongelma! Vaan seuraava vaikea kulma, jossa liikkeeni on todella vähäinen, alkoi tökkiä. Helpotin tätä aavistuksen lopulta hakemalla sitä putkelta hyppykuviolle, ja siltikään ei meinannut ensin sujua. Vasta todella paljon tiukemmilla käsiohjauksilla Siiri hyppäsi ko. hypyn ja sen jälkeen sain sujumaan seuraavan hyppykuvionkin. Tähän oli hyvä lopettaa! Haluan tosin ko.kohdan onnistuvan vaikeammallakin ohjauksella = mun vähemmällä liikkumisella, mutta tästä on hyvä jatkaa sitä kohti. Ehkä se taas tästä alkaa sujua :)

Muskakin pääsi hömpöttelemään agia väliin, se kyllä muistutti mua taas tosiaan ohjauksellisesti, miten paljon vaatikaan, että saan sen kääntymään tiukemmin jollekin esteelle, kun se lukee esteitä (ja niitä houkutusesteitä) niin paljon eteenpäin. Mutta Muskalla oli hauskaa, kun sai rallatella esteitä :)

Tottista otin eilen pikasessiot takapihalla. Muskalle liikkeestä istumisia muutaman ja liikkeestä maahanmenon. Sain selville sen, että istumaliikkeessä myös kasvojeni on oltava suoraan eteen tai vähän ylöspäin, en saa katsoa sitä kohti, koska ottaa alassuuntautuvasta leuan liikkeestäkin maahanmeno-käskyn. Vielä kun muistaisi kaikki nämä hienosäädöt perjantaina! Siirillä otin myös istumaanmenon ja maahanmenon, ne sujui todella näpsäkästi, ja se ei onneksi tarvitse ainakaan vielä mitään vartalovirittelyjä lisäksi. Loppuun vielä molemmille luoksetulot. Adakin pääsi ottamaan istumisen ja luoksetulon, eihän toista sovi unohtaa nuorempien jalkoihin.

Tänäänkin oli tarkoitus mennä tottistelemaan, mutta alkoi satamaan niin paljon, että saa jäädä nyt tällä erää. Toisaalta olisi parempi antaa Muskan nyt olla ennen BH-koetta, voin saada enää vain vahinkoa aikaan paniikkitreeneilläni, kyllä se osaa sen nyt, minkä osaa. Ja jos ei perjantaina jotain osaa, niin sitten ei voi mitään, sellaista sattuu, varsinkin mun hermoiluillani :)

Kesäkuvia takapihalta

2009-08-11T12:04:00.009+03:00

Laitanpa vielä vähän meidän kesäfiiliksiä omalta pihalta tähän blogiin :)

Pihaprojektini yksi osuus, tässä tilalla oli vielä toukokuussa hillittömät multakasat, jotka käänsin ja muotoilin istutusalueeksi :)

Vieressä on vielä yksi kasa odottamassa seuraavan kohteen valmistumista etupihalle, ja saa tämän viimeisteltyä valmiiksi samalla.

Tyttöjä hymyilyttää

Mamman aarteet, parhaat ystävykset, voimakaksikko

Mä en mahdu noiden rumatukkaisten kanssa samaan kuvaan...

Sippe ja Muska tarkkaavaisina pihan vahtipuuhissa!

Hellepäiviä, treenejä ja lomailua sekä viime hetken rimakauhua

2009-08-11T11:01:00.008+03:00

Blogin päivitykset taas laahaa perässä, kun on niin upeat kelit, että päivät vierähtäneet ulkona aamusta iltaan. Reilu viikko jo kesälomaa takana, vielä onneksi lomailua riittää. Kahden viime viikon aikana on hakuiltu, tottisteltu ahkerasti ja agiliidetty.

Haussa huomasin sen, että nyt teen treenit tiukalla keskittymisellä, ja kisanomaisesti etenemiset, ei mitään pölinöitä välissä keskilinjalla, vaan pidetään hyvä vire koko treenin yllä. Homma pelittää näin paljon paremmin!

Jotta blogi ei tosiaan olisi vain kivasti menee linjaa, niin kerrottakoon, että agilityssa on alkanut nyt ongelmavyyhti hyppyjen kanssa. Siiri on keksinyt, että vaikeat hyppykulmat voi vaihtoehtoisesti suorittaa myös tulemalla riman alitse! Valkeakosken kisoissa 2.8 haimme kaksi hyllyä kieltojen kautta, osa kielloista omalla liian löysällä ohjauksella, mutta kummallakin radalla yksi kielloista tuli riman alituksena, kun piti kierrättää hyppy takaa. Oma pääkoppa on sauhunnut tämän asian kanssa pohtien syitä, varsinkin kun noilla radoilla olen Muskaa vienyt samoin, ja nähnyt sen tulevan hypyt ok. Se oli vaan muuten pihalla ja höntäntönttänänä Valkeakoskella :) Tämän vuoksi muun muassa Siirin käytin tarkistuksessa fysioterapeutilla, ja koska koira on terveeksi todettu, on kyseessä todennäköisesti vain oma päähänpisto, miten asian voi myös suorittaa. Osaamattomuudesta ei voi olla enää tällä treenimäärällä kyse, mutta katsotaan miten tehotreenit tuottaa tulosta.

Hampaita purren ja lajin lopettaminen mielessä soitin tuttuni katsomaan meidän kanssa treenejä. Käymme nyt hänen kanssaan tätä ongelmaa lävitse, provosoiden virhetilanteita treeneihin, koska niitä ei ole vielä tullut treeneissä esiin, vain noilla parilla kisaradalla. No tämän todettua, viime viikon agissakin sain ko.virheen takaakierrossa. Tuolloin laskettiin rimaa, ja yliohjasin hyppyä nostamalla käsiä teatraalisesti. Tämä tuskin ongelmaa ratkaisee, vaikka saatiin suoritus oikeaksi. Perjantaina 7.8 sitten aloitimme ongelman työstämisen, ja saimme virheen esiin hetkessä. Siiri sai miettiä asiaa, ja keksiä itse ratkaisun, millä pääsee palkalle. Tällä uskomme saavuttavamme tehokkaampia tuloksia, kuin helpottamalla ja apuja antamalla. Koira kun todellakin osaa hypätä ja vielä teknisesti hyvin.

Niin ja kateellisuus-tehokeinot saatiin mukaan Siirin ollessa tauolla, ottamalla Muska hurvittelemaan radalle. Luoja, mikä vauhti ja ilo Muskalla olikaan! Totesin vain, että väärän koiran taas kerran olin ilmoittanut lauantaille Lempäälään kolmelle radalle, kun Muska oli vain yhdelle. Päädyin lopulta perumaan Lempäälän kisat meidän osalta, vaikka kallis tikki olikin menetetyissä starttimaksuissa. En halunnut lähteä sinne näin epävarmalla fiiliksellä, lisäksi Siirin kannusantura repesi auki perjantaina leikittäessäni sitä kentällä, se kun on pirun kova ja kivinen. Pitää nyt taas muistaa, että tuolla kentällä ei leikitä heittoleikkejä, tytöillä aina aukeaa anturat siellä, jos riehuvat enemmän. Lisäpontta kaiken muun päälle kisojen perumiseen antoi Adan kanssa valvottu yö, sillä oli taas pari todella huonoa päivää, ja syötän nyt sille joka päivä kipulääkkeitä, jotta päästään taas tästä huonosta vaiheesta parempiin päiviin asti.

Tottiksessa on jatkettu noutojen harjoittelua, kaikki otettu nyt vierailla kapuloilla. Tasamaanoutoa otettiin nyt 750g kapulalla, hyppynoutoa ja A-estenoutoa pienemmällä. A-lla piti hieman avustaa, että muisti palauttaakin kapulan esteen kautta, muuten sujui hyvin. Hyppynoudot alkavat pikku hiljaa sujua paremmin myös. Lankkuesteellä ei olekaan ollut mitään ongelmaa, ja sillä on otettu jo yhtä lankkua vajaata metristä hyppyä, kiinteämmällä levyesteellä taas takaisintulo tökki jostain kumman syystä (liekö rumat graffitit särkeneet prinsessan silmiä :) ), mutta avustettuna saimme senkin lopulta sujumaan.

Paikkamakuu-treenejä on nyt otettu häiriön alla, yleensä Imppa tekee Jessellä tottista lähellä ja mulla on avustavat silmät vahtimassa Siiriä. Se on todella levoton edelleen, saattaa ottaa makuullaan pienen loikan yms, mutta on sentäs pysynyt siellä, eikä ole lähtenyt liikkeelle. Eilen nousi kerran istumaan, mutta laittoi itse samantien maahan. Toisella kerralla harkitsi nousemista pienellä liikehdinnällä, Arto sanoi vierestä maahan-käskyn ja laittoi takaisin maahan kunnolla. Tästä pieni hetki onnistunutta paikkamakuuta, ja sitten iso palkka.

Eteenmenoa olemme nyt treenanneet lelulla. Imppa antoi ihanan lelun Siirille, joka on todella hyvä tähän. Siirille on parilla viime kerralla viety lelu kentän laitaan valmiiksi, ja olen lähettänyt sen sinne ilman apuja. On lähtenyt heti eteenpäin, tosin alkuun hieman hitaammalla laukalla ja sitten kiihdyttänyt menoansa lelua kohti. Selvää edistymistä tälläkin saralla pikku hiljaa. Seuraamista otin eilen tottistreeneissä kokeilun vuoksi pidempiä pätkiä, katsoen miten se jaksaa. Nyt seuraaminen oli ihan mukiinmenevää, ja henkilöryhmä meni ok, mitä nyt kävi hyppäämässä viereisen hyppyesteen matkan varrella, kiersimme sen niin vierestä, että pitihän tuo ottaa mukaan siitä :). Eilinen tottistreeni oli todella sujuva ja hyvä treeni Siirin osalta.

Sitten se panikointi-osuus, josta otsikossa mainitsen: Muska sai peruutuspaikan perjantaille BH-kokeeseen! Ja nythän se ei musta taas osaa mitään, karkaa paikkamakuusta, haukkuu pystyyn ohikulkijat ja tuomarin yms. Hirveä paniikki! Jos Muskaa jännitän näin paljon, mitä se sitten tulee olemaan Siirin kanssa, kun Muskan on tarkoitus olla mulle se harjoituskappale, jonka suhteen ei pitänyt olla suorituspaineita, ja lopputuloskin on ihan sama, meneekö läpi vai ei! APUA!

No eilen sitten kuivaharjoittelin kaavion Impan kanssa, jotta edes muistaisin, mitä pitää tehdä perjantaina. Muskan sivullemeno on hieman väljä välillä, mutta ei pidä nyt välittää siitä. Seuraaminen suorilla on ihan hyvää, samoin täyskäännös ja oikealle kääntymisetkin sujuu. Vasen on se vaikea, istuu helposti, kun hidastan käännöstä varten. Neuvo viisaammilta tähän, älä tee niin jyrkkiä käännöksiä, voin ottaa ne loivasti BH:ssa. Ja sitten kun otin liikkeestä istumista, sain Muskan kaksi kertaa maahan, ennenkuin onnistui istumiset, damn! Nuo on aina olleet sille vaikeita, mutta sujuneet jo välillä kivasti. Nyt heti kun olen hermostuneempi ja treenaan enemmän tosissani sen kanssa, alkaa sitten arpomiset, kumpi tehdään. No paikkamakuu sujui hyvin, ei mitään ongelmaa, vaikka Rico oli häiriönä ja otti luoksetulon yms. Eli luotetaan siihen, että vaikka ei istumaanmeno onnistuisi, muut liikkeet onnistuisi ja toiveita olisi päästä läpi. Jos Muska käyttäytyy siististi kaupunki-osuuden. Ja jos selviän hengissä perjantaille asti. Lainaohjaajaa, anyone?????

Treenaamisten lisäksi kävimme sunnuntain hellepäivänä uimassa oikein kunnolla, tai minä, Harri, Ada ja Muska uitiin, Siiri huusi rannalla, ei uskaltanut polvia enempää kastella tällä kertaa. Ada kauhoi menemään hurjan pitkiä lenkkejä, ja nautti täysin siemauksin uimisesta. Välillä hirvitti, että noinkohan se jaksaa kaikki matkat uida. Muska ui myös kovasti, ja sillä oli kova työ paimentaa meitä vedestä, Muska ei usko muiden osaavan uida yhtä hyvin kuin hän osaa :) Muuten on lomailtu pihahommien parissa, tyttöjen lekotellessa nurtsilla mun seurana. Siirin kesäharrastuksiin kuuluu vesiletkun kanssa kamppailu, vesisuihkua on hyvä juosta kiinni, hyppiä ja hyökätä sen kimppuun. Ei sillä ole väliä, että tässä hommassa kastuu koko koira, se on eri asia kuin uiminen ;) Kävimme myös mustikoita poimimassa piirakkatarpeiksi, ja Siirin kanssa sai kilpajuosta parhaimpien puskien löytämisen suhteen. Se menee nenä tuhisten metsässä, löytäen ekana parhaat puskat ja syöden mustikoita enemmän kuin laki sallii. Muska taas odottaa mun vieressä, että tarjoilen hänelle marjat. Ada nautiskeli metsässä makoilusta, lenkit ovat alkaneet käydä yhä vaikeammiksi sille, kivointa on oleskelu ulkona ja uiminen toimi hyvin. Ehkä sen oloa helpottaa hieman sitten, kun helteet helpottaa ja ilma viilenee.

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

2009-07-28T21:06:00.003+03:00

Tuhma Siiri, reppana liian kiltti Muska. Viime perjantaina tullessani töistä kotia odotti ikävä yllätys. Heti en sitä huomannut, koska tytöt ihan tohkeissaan kylki kyljessä tuli moikkaamaan lelujen kera, aivan niinkuin aina ennenkin. Sitten katse osui oveen, verivana, peilioviin, veripisaroita. Muskaan, vekki silmän alapuolella. Siiriin, jossa oli verilänttejä, mutta ei haavaa. Huokaus. Reilu vuosi sitten meillä miteltiin näiden kahden valtasuhteita, mutta se rauhoittui ja meni ohitse hetken eristämisellä työpäivien ajaksi. Nyt on aika tehdä sama, en halua pahempaa yllätystä joku päivä tullessani kotia. Muska vaan on ollut liian lepsu nyt vanhemmiten ja Siiri haluaa khalifiksi khalifin paikalle. Onneksi haava ei ollut tullut silmään, eli selvittiin pelkällä haavan putsauksella tästä keikauksesta. Henkiset haavat ovat tietysti isommat.

Tytöt ovat ystäviä, kun minä olen paikalla, mutta kun pomo on poissa paikalta, pääsee hiiret hyppimään pöydillä. MOnet on sanoneet, että erikoista, luulisi välikohtausten tulevan mun huomion hakemisesta tai muusta vastaavasta tilanteesta. Uskon tuon eristämisen toimivan tähän, olihan Siiri pentuna pitkään portin takana, ja nyt mulla alkaa neljän viikon loma, jolloin voin sen opettaa uusiin järjestelyihin niiden jäädessä yksin. Onneksi on lääniä, mistä valita :) Joten Siiri viettää jatkossa omassa sopessa työpäivät, ja Muska&Ada saa olla yhdessä ilman stressiä välikohtauksista. Adaahan tuo pikkupentele on aina kunnioittanut varpaat tutisten, ei uskalla mennä liian läheltä edes ohitse ilman mamman apuja, jos Ada nukkuu ja tukkii kulkuväylän.

Muskaa välikohtaus selvästi pariksi päiväksi masensi, ja viikonlopun Muska olikin mamman pieni mussukka sylipuudeli halinalle. Pienen pieni tyttöni, joka on niin usein väärään aikaan väärässä paikassa, maailman paras koira. Siiri sai viikonlopun olla hieman paitsiossa, ja se toimi sille. Maanantain treeneissä esiintyi super-Siiri, kun pääsi mamman kanssa touhuamaan, mutta siitä erikseen treenikirjoituksessa, joka ilmestynee taas lähipäivinä tämän viikon osalta.

Vielä jälkikirjoituksena sen verran, että tämän vikan työviikon ennen lomaa on tytöt olleet päivähoidossa isälläni, ja rauha on taas maassa. Jääneet pariksi tunniksi keskenäänkin, eikä mitään. Samoin kotona ollessa on välit taas lämmenneet takaisin, ja nyt voidaan jo leikkiäkin keskenään. Viikonloppuna ei vielä onnistunut leikkiminen, Siiri jäi vaille juoksukaveria Muskan kääntyessä loukkaantuneena poispäin sen yrittäessä kutsua leikkiin.

Tyttöjen välinen ystävyys on vaikeaa ja monimutkaista.

Tavoitteita ja painetta eteenpäin siirtymiseen

2009-07-25T13:19:00.004+03:00

Viime viikko kului treenaillessa ja myös kisoihin on tullut laitettua ilmoittautumisia. Pariin agilitykisaan elokuun alussa ja sen lisäksi pienoisella ryhmäpainostuksen avulla tuli laitettua Muska elokuulle BH-kokeeseen ja Siiri syyskuulle samaiseen mittelöön. Pääsimme tosin vasta varasijalle, joten nähtäväksi jää, mahdutaanko. Mutta pieni pakko tehostaa treeniä ja asettaa oikeasti tarkastelemaan eteenpäin asioita, miettien kriittisesti samalla omia treenaamisia.

Edellisestä päivityksestä muuten unohtui, että torstaina otimme Siirille pk-telineitä, tai lähinnä A:ta agilityn perään. Ensin juoksutin edestakaisin pk-A:ta, joka sujui hienosti. Se nyt oli odotettavissakin agility-taustalla. Sitten aloimme Impan kanssa pähkäillä, miten saisimme Siirin tajuamaan noutamisen A:n yhteydessä. Testasimme pienellä kapulalla, mutta kiersi takaisin tullessa, eikä taas pitänyt sitä suussa, jos juoksin sen kanssa. Sitten siirryimme vieressä olleelle superloivalle, A:ta muistuttavalle telineellä, joka on joku vanha hevosporukoiden teline. En vielä ole tosin keksinyt, mihin sitä on käytetty. Mutta se ja pallo noudettavana esineenä, niin johan lamppu syttyi Siirin päässä. Ekalla kerralla kiipesin vastaan varmistamaan, että ymmärtää minun haluavan sen takaisinkin esteen kautta. Sen jälkeen teki muutaman hienon toiston ja lopetimme siihen.

Maanantaina 20.7 oli tarkoitus ensin hakuilla, mutta menimmekin lopulta ottamaan tottista. Imppa toi koottavan hyppyesteen, tarkoituksena jatkaa hyvin alkanutta estenoutojen harjoittelua. Otin Siirillä seuraamisia ja liikkeestä istumisia jokusen. Lisäksi otin henkilöryhmän. Vasemmalle kääntyminen on nyt vaikeata, sitä pitää ottaa vaikka ihan kävellen ympyrää vasemmalle, jotta henkilöryhmässä olisi helpompi kääntyä. Muuten henkilöryhmä meni hienosti, istui todella nopeasti pysähtymisissä. Palkkasin nameilla ja väliin frisbeellä. Sitten otimme hyppynoudon käsittelyyn. Este oli ehkä n.70cm korkea, ja otin pallon taas leluksi, millä aloittaa. Pallonoudot sujui hienosti. Tämän jälkeen otimme pienen noutokapulan, vieraan, ja heitin sen hypyn ylitse. Vaadin lisäksi Siiriltä malttia odottaa sivulla ja kuitata katsekontaktilla minulle, ennenkuin sai luvan lähteä. Siiri haki innoissaan kapulan. Annoin vielä lisäkäskynä takaisin tullessa hyppy-käskyn ja Siiri teki todella hienon hypyn kapulan kanssa. Luovutuksessa vaadin vain käteen kapulan, en ottanut eteenistumista lainkaan. Isot palkat tästä parin toiston jälkeen (osa herkkuruoasta) ja Siiri autoon vetämään henkeä. Olin kyllä supertyytyväinen hienosti sujuneeseen hyppynoutoon!

Muskan kanssa otin seuraamispätkiä, vasemmalle ja oikealle kääntymisiä sekä täyskäännöksiä. Muska oli taas ihan innoissaan ja seuraaminen oli hyvää. Leikitin namipalkan lisäksi välillä pallolla. Otin Muskalla luoksetulon, jonka teki Muskamaisen vauhdikkaasti melkeinpä törmäten minut nurin. Sitten opetimme Muskalle TOKOn alokkaan hyppyä kosketusalustan kautta. Ensin ehdollistimme sitä kosketusalustalle, jonka hiffasi aika äkkiä. Seuraavaksi Imppa vei alustan hypyn taakse, ja muutama toisto sinne menoja ja pysähtyminen siellä. Otin käskyksi odota, joka on sama mitä käytän agissa, kun jätän sen lähtöön seisomaan. Muska teki todella hienosti hommia, ja älysi äkkiä jutun juonen. Ehkä meidät nähdään vielä toko-kisoissa ihan oikeasti, tehdään pk-porukan väkiryntäys syksyllä tokoon ;)

Sitten otin Siirin toiselle kierrokselle tarkoituksena tehdä häiriön alla paikkamakuu. Imppa teki Jessen kanssa samaan aikaan noutoja ja hyppyä. Otin ensin pari tasamaan noutoa vieraalla kapulalla. Peruutin Siiriä karkuun sen tuodessa takaisin kapulaa, ja sain vauhdikkaat luovutukset. Hieman Siiri välillä vilkuili vieressä tehnyttä Jesseä, mutta pysyi mun kanssa. Sitten vein Siirin paikkamakuuseen, Impan ottaessa hyppyä Jessellä. Siiri vilkuili välillä Jesseä, ja kävin pari kertaa palkkaamassa sitä välillä. Paikkamakuu meni hyvin vilkuiluista huolimatta, Siiri ei kertaakaan noussut, ja malttoi loppuun asti. Loppupalkkana toinen puolikas herkkuruoasta.

Arto puhui, että meitä voisi auttaa, jos opettaisi Siirille vapaa-käskyn erikseen, josta saisi palkan. Silloin tietäisi, että liike loppuu siihen ja siitä saa palkan = häiriön allakin odottaa multa vapaa-käskyä.

Adalla otin kapuloita useamman niin, että ripottelin ne kentän päähän sekalaiseen muodostelmaan. Vanhus sai hakea rakkaita noutokapuloita oikein urakalla ja leikkiä taas patukalla ruoan lisäksi.

Tiistaina kävimme Siirin kanssa fysioterapeutilla. Halusin tarkistuttaa, että Siirillä on paikat kunnossa, kun takana on paljon treeniä ja tiivis kisakausi vielä syksylle edessä. Siirin kuntoa kehuttiin, ja kotiläksyksi saimme tasapainojumppaa. Siirin oikea etunen- vasen takajalka diagonaali oli selvästi heikompi, kuin toinen diagonaali. Niinpä vahvistamme tätä jumpalla, josta on apua jatkossa agin käännöksiin, kun lisäksi tehdään venytyksiä. Lopuksi Siiri sai laseria kierään takareisilihakseen ja niskalihaksiin, ja voi että tyttö nautti siitä! Hieroessa Siiri ei ole mikään helppo tapaus, kun inhoaa paikalla pitämistä. Laserhoito oli juuri sopiva muoto tuollaiselle hätähousulle :) Hyvä, että kävimme, syksyllä voisi käydä uudestaan sitten, kun kisakausi alkaa olla takana valtaosin. Illalla oli tämän kesäkauden vika treeni Muskan agiryhmällä. Harjoitus oli kiva, ja Muskan kanssa teimme yhden onnistuneen kisanomaisen radan nollalla. Toisella kierroksella hioimme sitten kohtia, jotka tökki. Kaarrokset olivat isoja, ja putkesta taaksepäin kääntymistä halusin hioa. Sain nähdä, että kyllä sen Muskankin saa putken suusta ohitse, oli todella tarkka mun käsistä. Liian tiukalla ohjauksella reppana juoksi päin putken painoja, ja löysemmällä meni ohitse ja yli kovaa :)) hauskaa oli, ei voinut kuin nauraa lopulta! Saatiin me se ohjaus kohdalleenkin lopulta ;) Kiitos mukavalle treeniryhmälle ja Virpi-kouluttajalle todella loistavista treeniradoista!

Keskiviikkona olikin välipäivä treeneistä, välillä pitää hoitaa kotonakin asioita ;) Torstaina oli sitten Siirin vika agility tällä ryhmällä, ja perään tarkoituksena ottaa Impan kanssa tottista. Otin ennen agia Siirillä lyhyen seuraamispätkän ja paikkamakuun niin, että olin itse selin. Se sujui hyvin, pidin paikalla ehkä n kaksi minuuttia. Muskallakin otin pienet pätkät seuraamista ja pari maahanmenoa.

Auringon paahteeseen saapui treenaamaan vain kolme sitkeää sissiä, ja saimme tehotreeniä. Ratana oli MM-karsintojen hyppisrata, josta otimme pätkän. Todella hyvää harjoitusta eri vaihtoehdoista hypyille vienneissä, jossa ansaesteitä ja tiukkoja kurveja. Lisäksi paikkoja, jossa oikeasti piti laittaa tossua toisen eteen, jonka jälkeen ei mun ohjaus enää ollut kovinkaan sulavaa. Kovaa juokseminen ja ohjaus yhtäaikaa, siinä mulle harjoitusta loppuiäksi...

Sitten taas tottiksen pariin, vaikka agi oli jo imenyt mehut aika hyvin helteessä. Jatkettiin telineillä harjoittelua. Ensin se todella loiva A:n tapainen este pallolla, sitten pienellä noutokapulalla. Tämä sujui niin hyvin, että siirryimme kunnon pk-A:lle. Niin se pieni otus vaan haki hienosti kapulan ja toi sen nätisti mulle A:n kautta. Itse saan harjoitella suoraan heittoja, Imppa korjaili kapulan paikkaa toisella puolella suorempaan, ettei tulisi houkutinta kiertää sen kanssa estettä nyt, kun vasta opetellaan tätä.

Sitten kutsui pk-hyppy, matalampi versio (veikkaisin sitä 80cm). Siirille oli jostain syystä alkuun vaikea saada siinä ponnistusta kohdalleen, mutta lopulta saimme rytmityksen toimimaan, kun hyppyytimme sitä Impan ja minun välillä. Näitä harjoituksia jokunen lisää, ja sitten nouto mukaan. Koottavalla esteellä ei ole tällaisia ongelmia ollut lainkaan, mennyt kuin vettä vaan. Mutta äkkiä se tuosta jykevämmästäkin esteestä pääsee jyvälle, ja tekniikka on sen verran hyvä, vaikka itse sanonkin, että ei pitäisi tuottaa ongelmia Sipelle tämä puoli. Päin vastoin, vauhtityttönä tykkää näistä. A:lle olisi halunnut vieläkin mennä kaiken treenaamisen päälle, mutta suuntasimme iltalenkille metsäpoluille kera Impan ja poikien.

Perjantaina uhmasimme jatkuvaa hellettä menemällä hakumetsään. Siirille otin kolme maalimiestä, kaikki irtorullilla ilmaisten. Kaksi ekaa sujui hyvin, ja toi hienosti rullan edeten alueella, erittäin hyvä. Vika oli umpipiilo, ja jäi siellä pelleilemään rullan kanssa. Tiputti sen pahasti matkalle, ja etsi pitkään, ennenkuin löysi rullan ja palautti sen mulle. En hyväksynyt, vaan lähetin uudestaan piilolle. Nytkin se tiputti rullan jo piilolla (keskilinjalta näki piilolle asti), mutta sen jälkeen toi nätisti, hyväksyin ja pääsi näytölle + palkalle. Tämä oli ihan uutta, ja ihmeteltiin Impan kanssa, mistä ongelma on tullut umpipiiloille. No, nyt raahataan treeneihin aina laatikkopiiloja mukaan, jotta saadaan tämä työstettyä pois. Siiri nimittäin on aina normaalisti hakenut rullan todella vauhdilla maalimieheltä ja jatkanut matkaa. Tiputtelua maalimiehen ja piilon läheisyydessä ei ole tapahtunut. Jokunen kerta sitten laatikkopiilolla kyllä sattui todella harmittavaa sählinkiä, joten juontaisiko sieltä...No ei muuta kuin treeniä tämän kanssa, niin eiköhän homma ala taas pelittämään!

Tehoviikko

2009-07-21T08:48:00.017+03:00

Siiri perjantaisissa tottistreeneissä kapulan kanssa, Muska taas näyttää mallia vauhdikkaasta luoksetulosta, mitä se sana vauhdikas todella tarkoittaa!

Viime viikko oli treenin täyteinen. Taisi olla aika ottaa kisamasennuksen jäljiltä kunnon treeniputki, jotta ajatus on taas tulevaa kohti.

Maanantaina 13.7.09 oli hakutreenit, ja satoi urakalla, kuten yleensä aina hakumetsässä on tänä ja viime vuonna satanut. Rata oli tällä kertaa lyhyehkö. Itse tarvitsin vain etukulmat, koska nyt oli ohjelmassa rullatreeniä, eikä muutkaan ottaneet kuin pari pistoa. Olin päättänyt, että hyväksyn vain koko matkan pudottamatta tuodun rullan ja katsotaan, meneekö syteen vai saveen tämä taktiikka. Ekalle maalimiehelle vaati kolme lähetystä, ennenkuin Siiri toi rullan ilman yhtään tiputtelua. Kahdella ekalla kerralla tiputteli juuri minun läheisyydessäni sitä. Joka kerta lähti kuitenkin samalle maalimiehelle kuin tykin suusta, jota ihmettelinkin! Ihme koira, motivaatio ei ainakaan lopu kesken :) Imppa nauroikin, kun 'pieni pentu' joutui kolme kertaa hänelle juoksemaan, ennenkuin ilkeä mamma päästi näytölle ja palkalle. Palkkasin myös itse ruhtinaallisesti rullan tuonnista, kun toi sen koko matkan hienosti. Kyllä se osaa, kun vaan viitsii malttaa :)

Toiselle maalimiehelle kuitenkin maneerit tiputtelusta mun lähellä taas toistui, ja rullat (2kpl) loppui maalimieheltä kesken. No pikaratkaisuna Saana sai jäädä metsään sateeseen kykkimään, Impalle rullia koura täyteen ja uusi piilo. Eli Siiri ei päässyt tältä maalimieheltä palkalle. Uudelle piilolle lähetin sitten jokusen kerran, kunnes lopulta saatiin taas onnistunut nappisuoritus, ja iiiiso palkka. Imppa myös leikitti Siiriä frisbeellä, joka oli Siiristä superhauska palkka metsässä. Tämä jälkeen pelastettiin Saana sateesta, kun Siiri sai sieltä vikana löytönä suorapalkan motivoivana lopetuksena rullajankkauksen päätteeksi. Saana kertoi, että Siiri oli heitellyt rullaa ekoilla kerroilla hakiessaan sieltä, ja jopa kaapinut Saana, että annas se palkka jo tänne! Tämä ei sentäs ole Siirin tapaista ollut, joten pitääpä nyt olla tarkkana. Siiri on metsässä kasvanut paljon, menee itsevarmana rinta rottingilla ja on asenteeltansa mua kohtaan jo röyhkeämpi ja näyttää asenteellansa, että kyllä HÄN tietää, mitä tekee. Hyvä hakukoira, kunhan korvat kuitenkin pysyy päässä, eikä ala huitelemaan ihan omiansa. No siihen en kuitenkaan usko, aika kuuliainen se loppupeleissä on vielä ollut. Rullatreeniä pitää nyt jatkaa, ja keksiä keino, miten sen saa tuomaan sen loppuun asti ilman mitään tiputteluja tai rullalla leikkimisiä mulle. Kierroksen päätteeksi otettiin Siirille vielä kaksi pakenevaa maalimiestä metsään, joita ei päässyt nostamaan vaan vein Siirin autolle, sen vielä haratessa vastaan ja itkien metsään kadonneiden maalimiesten perään.

Muskalle otettiin yksi maalimies, ja se teki hommat taas niin nappiin kuin vain voi tehdä. Hitsit, kun olisi vuosia sitten tajunnut tehdä siitä rullakoiran, se on niin hyvä maastossa, ja tykkää hommasta. Kävi mielessä kyllä kokeilla tottiskentällä, kestäisikö se paukkuja nykyään taas, eihän sitä tiedä...

Adakin pääsi etsintähommiin ja syömään ulkona, niinkuin aina hakutreeneissä :). Loppupalkaksi muistin kaivaa esiin unohdetun juuttipatukan, josta tykkää paljon. Pirtsakka vanhus, kun vaan fysiikka jaksaisi menossa mukana vielä. Edelleen eletään hyvien ja huonojen päivien tasapainottelua, onneksi hyviä on vielä riittänyt runsaasti.

Tiistaina 14.7.09 oli Muskan agitreenit, mutta viikonlopun painaessa hampaankolossa, ja nähtyäni treenin, päätin ottaa sen Siirillä ja Muskalla vain itsenäisen treenin. Kelikin oli sen verran hautovan lämmin, ettei Muskalla kannattanut ottaa pidempää treeniä. Treenissä oli juuri Siirille ja mulle sopivia hyppykulma-harjoituksia,putkesta hypyille vientejä, hyppyneliön kautta pyöritystä ja putkesta vaikeampi keppikulma. Treeni sujui alkutakkuamisen jälkeen kivasti, kunhan löysin noihin hyppykuvioihin oikean ajoituksen. Se on todella tärkeä, ja usein mulla hakusassa vieläkin Siirin kanssa.

Itsenäisessä treenissä oli parin hypyn kautta pöydälle meno, ja jatko puomille. Siiri pääsi pöllöilemään kunnolla, maxi-pöydän vieressä vähän matkan päässä oli nimittäin kyljellään mini-pöytä ja mitä tekee pieni blondini hyppysuoran päätteeksi...Juoksee päin mini-pöytää tassut ojossa hypäten vasten sitä, näin kaataen pöydän nurin ja sitten menee seisomaan ylösalaisin olevan pöydän päälle. Ole siinä sitten pokkana, kouluttajakin repesi vieressä. Siiri-huumoria vaihteeksi :)))

Keskiviikkona 15.7.09 otimme puolestaan esineruutu-treenit. Ruutu kisaruudun kokoinen, paikkana kangasmaastoa. Siirille kolme vierasta esinettä, kaikki takana. Ykkönen nousi helposti, kakkonenkin parin lähetyksen jälkeen. Kolmannesta Siiri ei meinannut millään saada hajua ja usko meinasi sillä loppua jo. En antanut periksi, ja sain sen parin huonon lähetyksen jälkeen uppoamaan vielä kunnolla alueelle, jolloin Siiri lopulta nosti viimeisen esineen. Tästä iso herkkupalkka rasiasta, ja leikki esineellä. Arto ja Imppa oli sitä mieltä, että mun pitää joka pistolle lähettää Siiri vaan reippaammin ja nopeammin, eikä ottaa sitä lähelleni ja alkaa erikseen nostattamaan yms rituaaleja, millä olen mielestäni yrittänyt saada Siiriä nousemaan väsymyksen yli ja uskomaan, että siellä vielä on esine löytämättä. Siirillä on niin iso laumavietti, ettei sen ole sitten enää helppo irtautua mun luota, kun väsymyskin painaa päälle. Hmmm, voipi olla todenperää, seuraavan kerran pitää katsoa, miten toimii, kun tulee ongelmia vastaan ja vaatii useamman lähetyksen ruutuun.

Muskalla otettiin niin, että näki kun esine vietiin. Silti pienelle tuotti vaikeuksia ymmärtää, mitä varten onkaan metsässä juoksentelemassa, kun ei siellä ukkoja tuntunut olevan lainkaan. Helpotimme uudella näytöllä ja sittenkin vielä itse lähetin lähempää ko. esineelle. Kun Muska sen lopulta toi, iso palkka ja leikki päälle. On se hassu, kun menee tuhatta ja sataa risut paukkuen metsässä :) Adallekin otettiin esine, oma juuttipatukka, jonka sai pari kertaa etsiä, ja leikkiä sillä + tietysti herkkuruoka päälle. Ada oli ihan onnessaan kauan kadotetun juuttipatukan ilmestymisestä takaisin vanhan rouvan elämään, ihana vanhus!

Torstaina 16.7.09 tehokas treeniviikko jatkui taas agilityn merkeissä. Päästiin harjoittelemaan meille vaikeita aloituksia, alla piirustus tällä kertaa (ympyränumerot). Aloituksen 1-2 väli ei toiminut lainkaan niinkuin olin ihan ensimmäiseksi suunnitellut eli että olisin kakkoselta ottanut valssilla vastaan ja sillä kääntänyt kolmoshypylle, Siiri imi putkeen vaan täysillä. Parhaiten toimi meille se, että otin kakkosen takaa vastaan peruuttaen ja sitten sylikäännöllä käänsin kolmoshypylle, josta neloselle kierrätys ja valssi neloselta kohti vitosena ollutta putkea. Putkelta oli paras käydä hakemassa Siiri, ettei vauhtini pysähdy ja aiheuta meille töksähdys-kohtia radalla. Kuutoshypyllä pyöritys ihan sisäkautta perinteisesti toimi hyvin ja siitä reipas vienti seiskalle ja tarkasti kädellä ohjaten varmistin keppien sisäänmenon (ensin molemmat kädet, sitten heitin vastakkaisella kädellä sisään). Pujottelu toimi hyvin, ja sieltä sitten lähdimme yhtä matkaa kohti seuraavaa hyppykuviota, Siiri kun ei vielä kestä vedätystä kepeillä, joka auttaisi tällaisissa paikoissa. Uskalsin juosta ysi hypyltä kohti putken suuta (10), ja Siiri tuli vartaloni ja liikkeeni mukana, ei edes miettinyt houkuttimena ollutta putken päätä. Tämä on tällä hetkellä hyvä puoli, mutta voi olla että Siirin saadessa enemmän kokemusta ja varmuutta, alkaa houkutinesteet imeä enemmän. Muskan kanssa näistä ongelmista riittää pitkä hyllyrivistö kokemuksia.

Putkelta kävin hakemassa taas Siirin, mun kannattaa välttää seisahtumisia radalla, ja itse olla koko ajan liikkeessä, niin ei tule kieltoja. 11-12 hyppyjen väliin tein valssin 12 edessä, eli samalla vaihdoin puolen A:n puolella. Sitten 12-13 kierrätys ja A sekä hyppy loppuun. Lopuksi vielä otimme radan niin, että vaihdoimme 12 hypyn tilalle renkaan vinoon.

Todella hyvä treeni, ja taas paljon meille tärkeitä kohtia opittavaksi, miten ne kannattaa Siirin kanssa mennä. Muskalla olisin tehnyt treenin aika monesta kohdasta ihan eri tavalla, aloituksesta lähtien.

Ja ei tässä kaikki yhdelle viikolle, perjantaina 17.7.09 lähdimme vielä Annen kanssa tottistelemaan Killerille. Otin Siirillä seuraamista lyhyissä pätkissä, istumisia, jotka tuotti nyt vaikeuksia, jokusen noudon sekä paikkamakuun. Tein treenin kahdessa osassa. Seuraaminen ei edelleenkään ole viime kesäisellä tasolla, hienoja pätkiä kyllä, mutta aivan liian lyhyitä ne hyvät pätkät. Noudot oli ihan hyviä, kun lisäsin vauhtia ja peruutin vastaanottaessani, niin isompikin kapula toimi ok. Otin myös vieraalla kapulalla.

Paikkamakuun ajaksi Anne ja Vekku toimivat häiriönä, ottaen jotain pätkää ja leikkien hillitysti. Pyysin Annea myös hieman hihkaisemaan, semi-hillitysti. Siiri oli levoton, mutta pysyi paikalla ja sain palkattua sen hienosta suorituksesta.

Muskalla otin myös tottista. Muska oli ihan intopinkeenä, ja seuraaminen oli todella hyvää. Toki Muska edistää ja hieman poikittaa, mutta teki innolla ja jaksoi hyvin. En jaksa enää puuttua edistämiseen tai poikittamiseen, Muskan työskentelyinto on mulle tärkeintä. Otin myös pari liikkeestä maahanmenoa, ja sitten luoksetuloja pari.

Lopuksi menimme vielä ottamaan agilitya. Kolme hyppyä ja kepit siten, että sai vauhtia, ja vaikeampia keppikulmia treenattua. Siirin kanssa jouduin jonkun verran hakemaan sitä, miten saan sen sisään oikeasta välistä, kun tullaan avoimesta kulmasta, ja itse olen vaikeammalla puolella. Kunnon veto ja sitten vapautus kepeille toimi tässä.

Muska teki hienosti myös hommansa, ja harjoittelin kaukaa kepeille lähetyksiä sekä sivuttaisetäisyyttä kepeillä sen kanssa.

Tehoviikon jäljiltä koirat lepäili viikonlopun lenkkeillen ja uiden sekä mamman puutarhatöiden ylivalvojina toimien :). Mulla tosin hommat jatkui puutarhan ja autotallin maalauksen parissa koko viikonlopun...

Perjantaina oli kamera matkassa, ja kuvia päivittyy galleriaan lähiaikoina, tässä blogissa näytteitä niistä. Tämän viikon treenitkin toivottavasti päivittyy tämän viikon aikana tänne! Loppuun pakko laittaa vielä Annen Lakusta huippukuva, Laku on supertaitava, tehkääs perässä ;)

Kuluneen viikon kuulumisia

2009-07-12T12:00:00.003+03:00

Jatketaas siitä, mihin viimeisin kirjoitus jäi. Sunnuntaina kävin tottistelemassa läheisellä hiekkakentällä Siirin kanssa. Otin lyhyitä seuraamisia, istumisia, istumista parin askeleen seuraamisen jälkeen jättävänä liikkeenä, luoksetulon , noutoa, paikkamakuun, ja vielä eteenmenon. Palkkasin niin nameilla, lelulla kuin herkkuhyytelöllä. Seuraamisissa tehtävä nyt lyhyitä pätkiä ja vahvistettava takaisin se hyvä kontakti, mikä joskus ollut. Naksutin oli taas tiuhassa käytössä. Noudossa otin ehkä liian monta toistoa yrittäessäni suoristaa luovutusasentoa ja Siiri alkoi jo leipääntyä kapulaan ja tiputteli sitä, mutta ekat kerrat meni todella hyvin ja sain vielä loppuun hyvän suorituksen. Istumiset ja liikkeestä istuminen oli hieno! Paikkamakuuta otettiin myös, vaihtelin välimatkaa ja annoin välipalkkaa kerran. Meni ihan hyvin, vaikka loppuajasta Siiri alkoi jo näyttää siltä, että singahtaa kohta sieltä ilmaan. Sunnuntai-iltana menimme vielä pienellä porukalla ottamaan agia. Teimme vauhdikkaan radan, jossa pari tiukempaa kääntöä. Radalla oli 5 hyppyä, putki, A ja kepit. Putkeltä oli pitkä vienti takaahypylle, ja siinä oli Siirillä ja mulla hiottavaa. Muutenkaan pätkä ei oikein sujunut, liekö syynä ollut ohjaajan täysi vatsalaukku grillailuista tms. Niinpä vein Siirin autoon ja otin Muskalla ko. pätkän. Muska oli ihan innoissaan, ja liikkui kivasti. Keppejä viilattiin hieman, Muska kun oli ekalla kerralla rymistelemässä keppien sijaan vieressä olleen estekopin ovesta sisälle! Saatiin kuitenkin homma sujumaan, ja sain Muskan kanssa juostua oikein kivan, motivoivan pätkän loppuun (mentiin helpompana, motivoivana ratana lopuksi ko. kierros). Sitten hain Siirin uudestaan radalla, virittelin hieman enemmän sitä tunnelmaan, että nyt tehdään agilitya, ja koira oli ihan erilainen. Siiri liikkui normaalimmin, innokkaasti ja vauhdikkaasti. Myös itse vein sitä reippaammin, ja käskytin paremmin sen sijaan että lirkuttelen hyvä Siiri joka väliin. Mun on vielä liikuttava sen kanssa paljon reilummin, jotta ei tulisi äkkipysäyksiä radalla. Tämän kun aina muistaisi, niin ei tulisi niitä kieltoja kisoissa.

Maanantaina oli vuorossa hakutreenit. Halusin tehdä saman treenin, mitä olin jo viime viikolla ajatellut. Maasto oli hyvä, vaativa ja siihen sai pitkän radan. Toinen puoli aukeampaa mäntykangasta, mutta rinnettä ylämäkeen. Toinen puoli taas oli tiheämpää metsää, koivikkoa. Otin kuusi maalimiestä. Etukulmat 1 ja 2 olivat valmiina piilossa, ja ne otin normaalisti irtorullalla ja näytöt. Näissä ei moittimista, hyvin sujui, tosin se rullan tiputtelu tuntuu nyt oikein pahentuneen. Mutta siihen alan nyt seuraavissa treeneissä suunnittelemaan harjoituksia. Tässä oli muut tarkoitusperät. Kolmas oli valmiina, kiven takana, suorapalkka. Sieltä maalimies käveli Siirin kanssa vähän takalinjaa eteenpäin, ja minä kutsuin keskilinjalta Siirin, lähettäen sen siitä ylitse neloselle koivikkoon. Täällä sama juttu, suorapalkka ja taas kutsuin Siirin ja sitten lähetinkin sen peräänjuoksuna vitoselle ylämäkeen. Eka lähetys epäonnistui, koska nelosen ja vitosen siirtymäväli oli pidempi, ja yritin huonosta paikasta laittaa Siirin ylitse. Uusi yritys ja nyt motivoiva peräänjuoksu toimi hyvin. Kuudennelle ja samalla vikalle maalimiehelle sama juttu, kutsuin vitoselta Siirin, pakeneva maalimies ja Siiri pusikkoon perään. Toimi hyvin, ja sai herkkuruoan loppupalkaksi. Ihan lopuksi vielä pääsi leikkimään isolla jalkapallolla, sellaisella lelupallolla, joka pomppii kunnolla ja sinkoili metsässä urakalla niin, että vaikka pieni nahkatyttö oli ihan puhki rankasta radasta (turha edes kysyä ohjaajan puhkinaa ja hien määrää tuossa vaiheessa), jaksoi se raivota pallon kanssa. Jopa niin paljon, että ihana pallo meni puhki, yllätys. No onneksi ne ei maksa paljoa, uusi kehiin vaan ;).

Harjoitus oli hyvä, rata haastava, mutta sitten sopivasti helpotuksia motivoimassa radan lävitse liikkumista. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa taas vähän kevyempi rata ja harjoitus. Ja täytyy yrittää piirtää näitä treenejä, tämänkin piirsin paikan päällä, ja muutkin teki samantapaisen harjoituksen.

Tiistaina oli Muskan agilitytreenit. Rata oli mukavaa pyöritystä, ja haastellisimmaksi osoittautui välistä vedot ahtaammalla estevälillä. Oli kuin yrittäisi autoa kääntää, jossa ei ole ohjaustehostinta, eli todella liioitellut, voimakkaat liikkeet, jotta ekan välistävedon jälkeen sain Muskan työnnettyä seuraavalle hypylle. Loppusuoralla Virpi palkkasi herkkuhyytelöllä rasiasta, halusin kisojen alle kivan, motivoituneen fiiliksen Muskalle. Siirillä otin itsenäisesti keppejä, ja mukavan hyppy-hyppy-putki-A ja uudestaan hyppyjen ja putken kautta pari hyppyä. Rengasta erikseen eri kulmista lähettäen ja tein takaaleikkauksia yms. Meni mukavasti, ja kepeiltä iso herkkupalkka lopuksi. Torstain agility meillä peruuntui, kun valtaosa ryhmästä menossa, joten ihan hyvä että otin itsenäisesti nuo pätkät ja toisaalta tulee sopivasti parin päivän tauko ennen lauantain kisoja.

Lauantai-aamuna auton nokka lähtikin sitten kohti Maaninkaa, Annen ja Vekun kera. Tiedossa oli pitkä päivä, koska Vekku on kolmosissa, ja mulla molemmat tytöt ilmoitettuna kakkosiin. Keli oli todella helteinen, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän. Olin todella hermostunut, en muista koska olisin ollut kisoissa näin tärinöissä, ja se näkyi molempien tyttöjen ekalla radalla. Turhaa epävarmuutta ja säätämistä. Muskalle tuli hyl, en edes nyt muista mistä, mutta taisin päästää lipemään väärään päähän putkea. Siirille kaksi kieltoa putken jälkeiseltä hypyltä ja sen takia vähän yliaikaa. Nämä putken jälkeiset hypyt on nyt otettava erikoissyyniin, koska tokallakin radalla Siiri kielsi ko. hypyn. Se tarvitsee enemmän apuja noille, mun liikeradat mietittävä huolella. Ekalla radalla menin liikaa eteen ottamaan sitä vastaan, ja sitten liikkeeni pysähtyi liikaa, kun aloin jo kääntämään, ja kielsi. Tokalla radalla en keksi muutakuin, että se vaan tarvitsee voimakkaamman avun hypylle tullessaan putkesta, katsoo niin täysillä vaan muhun, ettei 'näe' esteitä. Tämän tajusin vasta äsken katsoessani videoita näistä radoista ja katsoessani toukokuisia Janitan koulutuksen videoita, jossa oli yksi kohta, missä tultiin putkesta hypylle, ja mun rintamasuunnalla oli hirveän iso merkitys, miten meni, tuliko ohi vai hyppäsikö. Periaatteessa Siiri hakee hyvin esteitä, mutta tietyt kohdat on vielä vaikeita, enkä osaa aina näitä tunnistaa ja viedä tarvittavalla tavalla. Muska taas toimi ihan hyvin tällä tavalla, kun vein sen ihan samalla tavalla, miten Siiriä yritin. Tilaan kyllä Siirille ajan nyt fysioterapeutillekin ja hierojalle, ettei selässä kuitenkin olisi jotain jumeja, joiden takia toka rata oli niin outo. Hyppäsi kyllä hyvällä tekniikalla, mutta parempi tsekata kuitenkin.

Muskan kohdalla olin huolestunut helteestä, ja varma ettei liiku yhtään. Ekan radan sähläsin ihan hermoissani turhaan pilalle. Tokalla Muska liikkuikin mukavasti, harmillinen vitonen tuli, kun oli sukeltamassa putkeen, mutta vetäisikin ohi ilmeellä 'ai eikö se ollutkaan tässä' :). Sen jälkeen oma juoksulinja meni väärälle puolelle A:ta, enkä saanut enää sieltä työnnettyä kauempaan päähän putkea, vaan otti lähemmän = mun puoleisen, ja siitä hyl. Muska kuitenkin piristi todella huonoa päivääni olemalla reipas, liikkuen hyvin ikäänsä ja helteeseen nähden.

Lauantain töppäilyjen jälkeen on ollut kyllä todella masentunut olo agilityn suhteen, tuntuu että tuntikausia vietetty valmennuksissa ja tehty töitä, ja silti voi kisat mennä noin penkin alle, ettei mitään järkeä. Ehkä mun liikkuminen on tosiaan niin toivottoman surkeata, että parempia tuloksia voisi saada jossain toisessa lajissa samalla tuntimäärällä. Aamulla olin jo lopettamassa agilitya vähäksi aikaa, ja keskittymässä vain pk-puoleen, mutta agivideoiden katselu sai mut vähän nostamaan mieltä, että ehkä ei nyt kuitenkaan lannistuta, vaan katsotaan nyt elokuisia kisoja. Mutta ei voi kehua mitenkään fiiliksiä tällä hetkellä treenaamisen suhteen. Ehkä mun olisi parempi mennä vain aina jommalla kummalla, kaksi koiraa noinkin pienissä kisoissa on mulle haastava, enkä pysty keskittymään sillä tasolla, mitä mun kisajännitys vaatisi. Ja puolestaan niitä epäonnistuneita ratoja tulee kahden sijaan neljä pahimmassa tapauksessa. Itsensä nollaaminen huonosti menneen radan jälkeen samassa luokassa toisen koiran kohdalle on todella haastavaa, enkä siinä ainakaan eilen onnistunut, kuin ehkä hieman vikalle radalle mennessä Muskan kanssa. Katsotaan, mitä tuleman pitää ja suunnitelmat sen mukaan.

Agiliitelyä

2009-07-05T11:34:00.005+03:00

Keskiviikkona piti olla hakutreenit, ja olin jo tehnyt suunnitelman niistä, mutta Siiri oli ripuloinut sen verran päivällä, että peruin ne meidän osalta (tämä samalla tietää pienellä porukalla yleensä valitettavasti myös koko treenin peruuntumista). Illalla ja torstai-päivällä Siiri oli kuitenkin ok, vein tytöt varulta isälle työpäivän ajaksi hoitoon (yksi kohtuullisen kokoinen pesulasku matolle riittää tälle viikolle) ja raportti oli, että ei mitään vatsavaivoja eli keskiviikkoinen oli joku ohimenevä vaiva. Niinpä uskaltauduin torstaina Siirin agilitytreeneihin. Minna teetti meillä tekniikkaharjoitusta huolella, ASB:n viimeisimmän numeron kaksi harjoitusta, kevyt alkujumppa sekä keppiä ja porkkanaa. Kevyt alkujumppa oli pyöritystä kunnolla, ja sai miettiä, mikä vienti oli tehokkain ja nopein sekä samalla varmoin, ettei koira ole putkessa. Keppiharjoituksessa oli todella haastavia keppikulmia, ja mietittävää riitti, koska jatko keppien jälkeen oli myöskin haastavaa. Eli pähkäiltiin, kummalla puolella keppejä kannattaa olla ja miten jatkon hoitaa sen jälkeen, kunhan ensin oli saanut vaikean sisääntulon hoidettua. Siiri taittui uskomattoman hienosti vaikeasta keppikulmasta sisään, olin jo ihan varma, että puskin sen ohitse siitä, mutta niin se vaan onnistui. Harjoituksen loppuosassa kokeiltiin paria eri tapaa, koska putkelta piti koira työntää ekan hypyn taakse ja sitten pyöräyttää toisen hypyn kautta kepeille, joilta mentiin taas keppien toisella puolella sijaitsevalle hypylle. Saimme homman toimimaan ihan kivasti itse asiassa sillä toisella tavalla, mitä en ollut itse hoksannut, eli pyöräyttää koira putken jälkeen hyppyjen välistä taakse, jolloin sai itselle etumatkaa ja ehti valssaamaan toiselle hypylle, josta oli helpompi pyöräyttää koira kepeille. Keppien lopussa vastakäännöllä sitten hypylle.

Ratapiirustus selkeyttäisi paljon näitä sepustuksia, nuo kun oli lehdestä, niin en jaksanut alkaa piirtämään niitä ohjelmalla tähän, mutta täytynee yrittää ehtiä sitäkin harrastamaan, jotta näistä teksteistä saisi jotain tolkkua jälkikäteen :). Tänään illalla mennään porukalla ottamaan agilitya, ajattelin Siirillä treenata kunnolla, ja Muskalla ottaa jonkun nopea motivoivan, kun Muska joutuu väistymään tiistai-treeneistänsä seuravelvollisuuksien kutsuessa minua. Meillä on ensi lauantaina kisat edessä, ja siksikin parempi olla treenaamatta Muskaa sen enempiä kisojen alla ;) lahjattomat treenaa...ei vaan Muskalla on nyt kohtuu hyvin päästy treenaamaan, ja sille sopii vähän vähäisempi treenaaminen, eli lähinnä vain tuntuman ylläpitoa ja motivointia.

Löysin tässä koneen ääressä istuessani laatikosta lapun, johon olin viime kesänä kirjannut treenitavoitteita, mitä hiottava tottiksessa ja haussa. Haun osalta olin merkannut kiintorullan ja piilot, tyhjät pistot, hallinnan ilman hihnaa ja vastuksen näyttöliinassa harjoiteltaviksi asioiksi. Näistä voin ruksia hallinnan ja vastuksen, että niitä on treenattu ja erityisesti hallintaa. Kiintorullaakin on taas otettu ja asiaa työstetään, tyhjiä piilojakin on jokunen otettu. Eli ihan hyvin, vaikken ko. lappua ole tässä välissä luntannut :) Mutta tottis...täyskäännös, jonka opetin Siirille viime kesänä uusiksi, niin ok, on samassa tasossa kuin viime kesänä, samoin vasemmalle kääntyminen, ehkä hieman parempia kuitenkin. Paikkamakuu hieman parempi, mutta ei paljon. Maahanmeno ja istuminen, jokunen maahanmeno otettuna, olleet vielä epävarmoja, saattaa mennää todella vauhdilla tai sitten arpoo vielä, mitä tehdä. Lähellä istuminen rauhassa, sitä on harjoiteltu sentäs, noutamisessa parempaa kapulan pitoa ei ole erityisemmin treenattu. Eteenmenoa otettu jonkun verran. Eli ei sentäs ihan retuperällä ollut nuo lapun asiat, mutta vuoden aikana olisi ehkä treenaamalla oikeasti jo paljon pidemmälläkin. Nyt lopetan koneen ääressä istumisen, ja raahaan itseni Siirin kera takapihalle tottistelemaan pieneksi hetkeksi!

Aktiivicollieiden pk-leirillä

2009-06-30T21:10:00.004+03:00

Viikonloppu (27.-28.6) vierähti Aktiivicollieiden järjestämällä pk-leirillä. Täytyy myöntää, että helteiset kelit ei alkuun houkuttaneet leirille lähtöön, vielä kun lähistöllä oli agikisat, enkä ole aikoihin päässyt kisoihin, mutta voin sanoa että kyllä kannatti! Kouluttajat, Reese ja Jossu Nuutinen, olivat aivan loistavia, ja voin sanoa, että viikonlopun leiri oli paras koskaan tähän astisista pk-leireistä.

Lauantai-aamuna ajelimme Impan kanssa peräkanaa, runsailla neljän tunnin yöunilla hieman painoi silmiä. Majoituin samaan huoneeseen Tintin, Tiinan ja Katin kanssa, ja yksi plussa leiristä olikin päästä näkemään Remua ja Saimia hakumetsässä ja tottiksessa, sekä vaihtamaan kuulumisia kaikkien kanssa.

Aamupäivästä käytimme reilusti aikaa keskusteluun kunkin tämän hetkisestä tasosta ja mahdollisista ongelmista sekä nesteytyksestä. Nuutisilla riitti pitkän kokemuksen ansiosta monenlaisia kokemuksia jaettavaksi, ja näistä saikin heti paljon mietittävää. Treenit aloitimme niin, että kukin suunniteli kolmen maalimiehen harjoitukset. Siirille päätin ottaa etukulmat irtorullalla, ja sitten yhden suorapalkan. Reese muutti hieman suunnitelmaamme heti, jotta saatiin eri variaatioita esille. Etukulmat Siiri nosti ihan hyvin, hieman hapuilua rullan kanssa minun luona, ja itse jännitykseltäni hermoilin rullan vastaanotossa ja näytöille lähdössä. Kolmas maalimies otettiinkin sisääntulona, eli kakkosena ollut maalimies siirtyi Siirin kanssa takalinjalla hieman eteenpäin, ja minä menin keskilinjalle, josta kutsuin Siirin. Sitten namin avulla ohjasin sen lähetysasentoon toiselle puolella, namin kanssa piti ottaa vielä yksi askel metsään päinkin, ja siellä oli sitten pakeneva maalimies, jonne lähetin. Ensimmäisen kerran meni hieman 'metsään' :) , mutta lähetin uudestaan ja sitten se toimikin juuri niinkuin oli tarkoitus. Olenhan tästä kuullut, mutta koskaan ei ole näitä vaan tullut otettua. Jatkossa kyllä otan tämän treeneihin välillä mukaan, nyt alkuun voisi tehostaa omaa ja koiran oppimista ja ottaa jokusen kerran sitä peräkkäisinä treenikertoina. Reeseltä kyselin myös näytöllelähdöistä, miten vaikuttaa kisoissa pisteisiin yms. Oli hyvä extra saada tuomarilta vastauksia koetilanteisiin, ja Jossu & Reese olivat kyllä hyviä neuvomaan koetilanteissa käyttäytymistä tällaiselle keltanokalle niiden suhteen. Monta kullanarvoista vinkkiä tuli sieltä kyllä talteen itselle. Muistettava erityisesti ottaa se oma aika kokeissa, sen sijaan että hätäilee. Jos on vuorosi ja kutsutaan jo hakuradalle, mutta olet vaikka juuri koiraa pissattamassa, tee omat juttusi loppuun rauhassa ja mene vasta sitten, ei ole mikään pakko kiirehtiä kesken omien viritysten tms kisasuoritukseen, vaan sitten kun on valmis.

Iltapäivästä teimme esineruudun, kapean kaistaleen. Siirille laitettiin kolme esinettä valmiiksi, kaksi vierasta ja yksi oma. Tajusin tässä samalla, ettemme ole tainneet ottaa esineruutua koko kesänä vielä ja olin hieman huolissani, mitenkähän sujuu. Mutta yrittänyttä ei laiteta, normiviritykset 'tirpillä' ennen ruutuun menoa ja paikalle tullessa heti hommiin. Ja Siiri nosti kuin nostikin kolme esinettä hyvin sieltä, hieman viimeistä vierasta esinettä mälläsi suussa, ja tiputti kerran, mutta toi kuitenkin nätisti kaikki. Pohjat kun on tehty kunnolla, niin mitäs sitä turhan usein niitä treenaamaan, Jossukin totesi :) On se mukava välillä kuulla, ettei turhaan ole pitkään ja hartaasti tiettyjä asioita treenannut. Uskon, että tirpillä on iso osuutensa siinä, Siiri ei ko. lelua koskaan muulloin näe, kuin ennen esineruutuun menoa, jolloin heittelen ja leikitän Siiriä sillä, käyttäen samalla jo esineruudun käskysanaa, joka meillä on 'lelu' (lelu sanaa en muuten pahemmin käytä, meillä kotona lojuvat lelut ovat aarteita, ja kaikilla on omat oudot nimensä ;) ). Tiinalle selitin myös tirpin tarinan, Impaltahan tämäkin asia on opittu, ja yhdessä taisimme vakuuttaa Tiinan tästä asiasta, joten Saimi taitaa saada oman 'tirppinsä'.

Jossu myös kertoi hyvät vinkkinsä, miten suorittaa esineruutu. Ensin kävelee koko lähetyslinjan lävitse, ja sitten palaa keskelle lähettämään (vs. kisaajat, jotka hermoissaan heti etukulmasta yrittää lähettää, jotenkin sieluni silmin näin itseni tässä tilanteessa kokeissa ;) ). Keskeltä lähetettyään voi ottaa vastaan etukulmassa ja sitten laittaa 'apuja' myöten eli reunojen tallauksia myöten etsimään, ja mennä takakulmaan vastaanottamaan. Tässä koira samalla haravoi koko ruudun lävitse, ja esineet pitäisi nousta hyvin tällä tavalla.

Myöhemmin illalla otimme vielä tottista. Emme ole todellakaan nyt treenanneet, ja se näkyy. Kontakti ei kestä seuraamisessa pitkäänkään ja käännökset on huonoja. Sivulla paikallaoloa sain harjoiteltua ok, ja paikallamakuuta, kun Jossu selitti meille vinkkejä seuraamisen harjoitteluun :) Kerran Siiri meinasi singahtaa, kun kentän toisella laidalla otettiin riehakas luoksetulo, mutta uskoi ärähdykseni ja palasi paikoilleen. Teimme henkilöryhmässä oikealle käännöksiä, ja neuvona oli antaa Siirille koko ajan tehtäviä suoritettavaksi, ja palkita vain niistä tehtävistä, ei niin tiheästi kaikesta muustakin... kyllä tämä tottis on minun helmasyntini, täytyy myöntää, ja oikeasti siihen on panostettava. Remun ja Saimin tottikset olivat oikein mukavan näköistä menoa ja näki, että siihen on panostettu oikeasti, eikä vaan silloin tällöin muun lomassa vähän otettu (me kun enimmäkseen otetaan agin odotteluajoilla..) Melkeinpä hävetti, kun seuraaminen oli viime kesänä hyvällä mallilla, ja nyt olen antanut kaiken rapistua. Loppuun otin eteenmenon, iltaruoka palkkana siellä, se meni mukavasti, vapautin Siirin sinne, kun otti kontaktin minuun ja lopetti vikinän (näki kun Reese vei ruoan). Jossu jaksoi olla kannustava koko ajan, ja kehui Siirin sitkeyttä, miten hyvin se jaksaa tehdä hommia, vaikka pitkä päivä on takana. Nyt vaan ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni, mitä minä niillä hyvillä maastoilla teen, jos ei tottis ole kisakunnossa.

Ilta sujuikin nuotiolla ja seurustellen, mm. Siirin mahdollinen tuleva sulho oli yhdessä vaiheessa kovassa mietinnässä :) Katsotaan nyt, jos Siirillä vielä pennut teetän jossain vaiheessa, lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta jatkoa haluaisin itselleni Siiristä. Vaihtoehtona on tietysti myös odotella sen lapsosista jostain pentuetta, joita toivon mukaan joskus tulee.

Seuraavaksi päiväksi olimme saaneet kotiläksyksi piirtää vaativamman treenin. Alkuun tehtävä oli vaikea, kun en ole hakutreenejä piirrellyt, mutta sain lopulta paperille luonnosteltua haluamani harjoituksen ja jonkun ideankinpoikasen siihen. Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan, siellä umpipiilo, ja irtorulla piilon raosta. Siiri löysi hyvin, mutta teki taas maneerinsa rullan tiputtelussa minun lähelläni. Sain pyyhkeitä siitä, että pidin pannasta kiinni. Näytölle lähtö oli hyvä. Kakkospisto vasemmalle etukulmaan, en pitänyt pannasta ja lähetys oli hyvä, sieltä irtorullailmaisu. Hyvin eteni tuodessaan rullaa, mutta taas tiputteli sitä lähelläni. Näyttö vauhdikas ja hyvä lähtö sinnekin. Maalimiehistä taisi useampi todeta Siirin pienoisesta ahneudesta ja röyhkeydestä vedellä palkkoja naamaan :) Kolmonen oli suorapalkka oikealle, johon sisältyi haasteellinen maastonvaihdoksen ylitys, eli metsä muuttui pelloksi, ja siinä välissä oli pusikkoa ja oja. Muutaman lähetyksen ja lähemmäksi siirtymisen tämä vaati, mutta hyvin Siiri ratkaisi homman ja kun lopulta lähti pusikosta lävitse, ei epäröinyt asiaa hetkeäkään. Siiri sai kehuja tästä, että hyvin ratkaistu. Nelonen oli lähellä oleva maalimies, jonne lähetin aikaisemmin, toivoen laatikkopistoa. Tähän oli tarkoitus tallata hajujana auttamaan, en varmistanut oliko näin tehty, mutta ainakin Siiri teki nätin laatikon ja löysi maalimiehen hyvin. Hajujanojen teko avuksi treeneissä oli yksi uusi asia myöskin, jota voisi välillä käyttää. Lauantaina teimme yhdelle koiralle jopa niin voimakkaan avun, että kolme tallasi peräkkäin janan pistolle. Erilaisten tallausten hyödyntäminen muutenkin aluetta tehdessä on otettava ohjelmistoon, teemme liian toistuvasti kisatallauksilla alueet.

Mutta siis itse harjoitukseen, neloselta otin taas sisääntulon, eli maalimies otti Siirin, itse palasin keskilinjalle, kutsuin ja lähetys kolmen makupalan jälkeen (merkiten askelia, mitä minun piti keskilinjalla Siirin kanssa ottaa) pakenevalle maalimiehelle vitospistona. Tämä sujui hyvin, ja treeni oli oikein onnistunut. Rullan kanssa neuvoksi pelata sillä Siirin kanssa, tehdä siitä parempi juttu, koska ongelma ei ole maalimiehellä, vaan tapahtuu minun läheisyyteen tullessa. En ole niin kiinnostava juttu, kuin maalimiehelle meno, ja nyt on vahvistettava rullan tuonnin kivuutta ja minun kivuuttani siinä. Jossu uskoi, että Siiri on oppinut tästä ihan maneerin, tiputtelu kuuluu asiaan. Ja uskon tämän, niin kauan ja paljon olemme sen kanssa tehneet töitä. Se on vaan se tylsä osuus, jolla Siiri pääsee sitten näytölle, joka on etsimisen lisäksi se mahtava osuus. Minun on myös päätettävä, mitä teen, jos tiputtelee: laitanko uudestaa pistolle, kunnes tuo käteen asti suoraan ja sitten vasta pääsee sinne superpalkalle eli näytölle, vai hyväksynkö tiputtelun lähelläni, kunhan nostaa sen käteeni. Tietysti kiintorulla pysyy paremmin suussa ja keskustelimme myös sen kanssa oikean kohdan löytämisestä.

Yleisesti otettuna hyvä treeni, koira jaksoi tehdä töitä hyvin, ja kehuna tuli, että pohjat on tehty huolella. Itse toimin nyt hyvin koiran kanssa, varsinkin verrattuna lauantaiseen hermoiluun. Vaihtelevia treenejä ja lisää vaikeusasteita vaan sekä rulla kuntoon (omat ratkaisut, mitä vaatii ja mitä tekee, jos ei mene toivotunlaisesti mietittävä etukäteen). Harjoitusten huolellinen suunnittelu on tärkeätä, ja itse asiassa sen piirtäminen oli todella hyvä homma, jota voisi harkita jatkavansa. Huolellinen etukäteisvalmistelu ja suunnittelu on nyt otettava minun mukaan tarkemmin näihin harjoituksiin. Ja asetettava itselle ne tasot, mitä hyväksyn, mitä vaadin. Sama myös tottiksessa, siinä en tavoittele 100 pistettä, vaan sujuva reilu 80-85 pistettä riittää meille :).

Paljon olisi kirjattavaa, ja nyt jo huoli, että unohdan jonkun hyvän jutun, kun niin paljon tuli asioita. Olisi pitänyt kirjata koko ajan ylös ajatuksia. Mutta ehkä nyt jää tietyt asiat käteen, ja joku toinen kerta toivottavasti pääsen uudestaan Nuutisten koulutukseen, ja silloin jää taas lisää mieleen asioita käytäntöön asti. Onneksi Tiina oli kirjannut hyvin Saimin blogiin asioita ylös, voin sieltä luntata niitä, koska niissä oli monia meillekin tärkeitä juttuja :) Varsinaisesti meille ei niin henk.koht. tullut paljoa neuvoja, ei tullut esiin muita kuin rullan kanssa olevat jutut, mutta kaikki muut neuvot viikonlopun aikana, muiden suoritukset, miten ongelmia ratkottiin, yleiset asiat, koetilanteissa käyttäytyminen jne olivat todella hyviä ja ajatuksia herättäviä.

Yhtenä asiana mieleen jäi, että pitävät irtorullan piilossa umpipiiloilla niin kauan, kunnes koira kiertänyt umpipiilon ja sitten vasta se annetaan sieltä raosta! Tämä mukaan meidän harjoitukseen myös :) Samoin rullan todella lähellä kehoa pitäminen, jalkojen välissä tai alla yms oli uusi asia, meillä on ollut lähellä, mutta ei noin tiiviissä kontaktissa maalimieheen kuitenkaan. Irtorullat voisivat myös olla paljon pidempiä, niin koiran helpompi ottaa, ilman että tarvitsee olla kosketuksessa maalimieheen kuonollaan, jos tuntee sen epämiellyttäväksi. Ja niitä virheitä pitää pyrkiä tekemään harjoituksissa, niistä se koira oppii! Meillä on porukassa ollut puhetta kyllä siitä, että näytölle menoon pitäisi harjoitella myös kaatumiset, ettei koira olisi siitä moksiskaan. Mutta muitakin virheitä kokeiltava, luotava tilanteita, jotta ne eivät tulisi ensimmäistä kertaa kisoissa, joissa ei ole itsellä käytettävissä keinoja niiden ratkaisuun, toisin kuin jos on jo harjoituksissa ratkaistu niitä tilanteita.

Yksi tärkeä asia oli myös harjoituksen jälkeen ottaa se oma aika koiralle keskilinjalla, keskustella maalimiesten kanssa ja viettää aikaa niin, että koira palautuu suorituksesta sen sijaan, että veisi sen sekatilassa treenistä kiihtyneenä autoon. Jotkut koirat tykkää vielä leikkiä siinä, mutta se ei todellakaan ole tarpeellista, toiset ovat jo saaneet palkkansa, ja tykkäävät vaan oleilla siinä, syödä heinää, piehtaroida, makoilla, käydä maalimiesten luona, ja se on ihan ok. On myös ok antaa koiran mennä vielä itsenäisesti tarkistamaan piiloja radalta, jos se niin tässä vaiheessa haluaa tehdä.

Palasin leiriltä todella väsyneenä, ja Siiri oli todella kiukkupussiväsynytkakara isosiskoillensa sunnuntai-iltana. Mutta pää täynnä ajatuksia ja intoa treenata! Aivan mahtava fiilis jäi leiristä, ja hyvä tunne Siiristä, on me edes jotain oikeinkin sen kanssa tehty :) Siiri palautui hyvin leiristä ja maanantai-ilta oltiin kotosalla puutarhahommissa.

Tänään oli Muskan agi, ja Siirin kanssa otin kahden hypyn kanssa pujottelua, tämä sujui hienosti ja vauhdikkaasti, parista toistosta lelupalkalla ekat, ja vikalla superherkkuna hyytelöä rasiasta. Muskan rata sujui muskamaisen varmasti, herättelin ja innostin sitä pallolla ja lähtikin ihan innoissaan tekemään hommia. Kuumuus kuitenkin hyydyttää Muskan normaalia nopeammin, ja aika pian vauhti hidastui. Saimme kuitenkin vaikeamman kohdan onnistumaan sille, ja lisäksi otin itsenäiset treenit lyhyesti, välistä vetoja itselleni vaikeammalta vasemmalta puolelta ja pujottelu houkutusesteiden keskeltä. Tutkailin myös kisakalenteria, ja elokuulle sain melkein joka viikonlopulle kisat, silloin otetaan kunnon rupeama siis. Syyskuulle ajattelin SCY:n leiriä hakukouluttajan nyt varmennuttua, ja on uusi tuttavuus. Aluksi en ollut varma leirille menosta, vaikka onkin lähellä, Oikarissa, mutta kyllä näillä fiiliksillä on sinnekin mentävä. Maaningan agikisat sain heinäkuun kalenteriin, ettei ihan unohdu kisaamisen jalo taito, laitan molemmat tytöt, vaikka Muskan vire hellekelin osuessa arveluttaakin. Mahdollista olisi kisata molempina päivinä, ja toisaalta mieli tekisi, mutta epäilen omaa jaksamistani ajomatkoineen. No pari pv aikaa vielä miettiä sitä, ennenkuin ilmoittautumisaika umpeutuu.

Treenailua, uusia ideoita ja kesästä nauttimista

2009-06-16T11:16:00.006+03:00

Paljon olisi kiinni kirittävää päivityksissä, tapahtuu liian paljon, että ehtisin kaikkea taltioimaan. Hakua ja agilitya on treenailtu, joista en nyt yritä edes kaikkea kirjata tänne. Agissa olen saanut Siirin kanssa vauhtia lisää, omalla ohjauksellani ja uskalluksella luottaa Siiriin. Leinosen Janitan viimeisessä HuPiJa-valmennuksessa 30.-31.5 oli paljon oivallusta ja onnistumisen hetkiä, jotka yllättivät minut. Janita käski luottaa koiraan, koska hakee hyvin esteitä. Nyt tuntuu, että tosiaan selkäytimeen alkaa itsellä mennä viiden agilityvuoden (!) jälkeen, milloin niitä valsseja pitää olla jo tehtynä, ja miten niitä ei joka paikkaan tarvitse lykätä, vaan uskaltaa ohjata muillakin tavoilla, jotka nopeampia moneen paikkaan. Valssit on olleet itselle mieluinen tapa viedä, mutta nyt kyllä uskallettava käyttää muutakin repertuaaria. Oma liikkuminen ja ohjaaminen siis reippaammaksi ja uskallusta lisää. Kunhan ehdin purkaa videot ko. viikonlopulta, laitan ne tänne.

Muskan kanssa agi on mennyt ok, yleensä harjoitukset sujuu sillä tosi hyvin ja sitten haen eri tapoja tehdä ko. treeni. Olen tosin huomannut, että lämpimämmät kelit hyydyttävät sitä nykyään, varmaan näitä faktoja, joihin ikä alkaa jopa mun ikiliikkuja-duracellilla vaikuttaa. Kisoja olen katsellut kuitenkin molemmille heinäkuulle, sitten jos tuntuu Muskan osalta hyydyttävän lämpimät ilmat, kisataan sen kanssa vasta syksyllä ja talvella. Inhoan talvikisaamista, ja yleensä pidän taukoa talven ajan, mutta voisi kai sitä Muskalla kokeilla.

Hakutreeneissä olen Siirillä nyt ottanut irtorullilla ilmaisut, palaan kiintorullalla ilmaisuihin myöhemmin taas enemmän. Tarkoituksella vahvistetaan nyt väliin lisää irtorullia, kun homma alkoi kiintorullalla tökkiä. Toki koko ajan olen näitä vuorotellut, mutta nyt pidän vähän aikaa vain irtorullia. Eilen ma 15.6. meillä oli hakutreenit, jossa teemana maalimiehellä ja piilolla käyttäytyminen ja hallinta. Pistot oli lyhyitä, n 20 m, kuusi kappaletta, kolme umpipiiloa, kolme avopiiloa pressulla tai ilman. Siirillä otin kokeenomaista harjoitusta, jota en sillä ole vielä koskaan noin tarkkaan ottanut (niinpä niin...muutama kesä kuitenkin jo treenattu...). Eli ilmoittautuminen tuomarille (Imppa). Tässä Siiri ei meinannut malttaa, tätä on ennenkin otettu ja näitä on otettava enemmän, neiti kun haluaisi painella jo radalle. Umpipiilot otin ilmaisuilla, ja tuomari juoksi perässä piilolle, ja itse roikuin liinassa kiinni piilolle asti. Piilolla 'tuomarin' kehoituksesta koira hallintaa, Siirin otin sivulle, ja 'tuomarin' maalimies-käskyllä vasta maalimies tuli piilosta ja palkkasi koiran. Siiri oli aika hämillään tästä kuviosta, kun ei saakaan suoraan palkkaa vaan pitäisi tulla mun sivulle. Totteli kuitenkin, vaikkei kovinkaan innoissaan ollut asiasta, odottihan safka maalimiehellä neitiä. Avopiilot otin suorapalkkana, ja tämä oli todella hyvä juttu, sillä nosti motivaatiota hallinta-harjoitusten välillä.

Todella hyvät treenit, ja tällaisia pitää säännöllisesti ottaa normiratojen väliin. Siiri jaksoi hyvin, ilmaisi hyvin, vaikka oli uusia tekijöitä ja minäkin roikuin liinassa koko matkan. Nessi oli hakumetsässä myös ja sille otettiin umpipiiloja ekaa kertaa. Tyttö ei ollut moksiskaan niistä, hieno hakukoiran alku! Muskalla otin etukulmien umpipiilot ilmaisun kera. Ekalle pistolle Muska lähti ilmeellä, että kyllä minä tiedän, kun en heti sitä päästänyt, vaan vasta kun oli oikeasti lähdössä sinne minne haluan. Näytöllekin meinasi karata, mitäs eukko hidastelet liinan kanssa, kyllä hän tietää paremmin! Ei ole aikoihin Muskalla tullut tätä minä tiedän paremmin - ilmettä, toivon ettei se nyt taas ala agissa ja muuallakin tulla esiin, just kun meillä on sujunut hyvin. Tuo ilme on mulle niiiiiin tuttu monelta kisaradalta, valtaosalta niistä, joissa on hyl koiranetin pitkällä rivistöllä...

Su 7.6. olimme Janne Ruokosen tottispäivässä mukana Siirin kanssa. Harmi kyllä en ehtinyt olla kuin teoria-osuuden ja ekan kierroksen, koska sitten lähdimme katsomaan Jessen ja Riian 7-vkon ikäisiä pentuja. Viikonloput niin täynnä kaikkea, että tehtävä kompromisseja, jotta ehtisi kaikkialle :) Janne oli loistava kouluttaja, ja ehdottomasti haluan uudestaan hänen kurssillensa. Lyhyessä ajassa sain hyviä neuvoja Siirin patouttamiseen, miten sen kaiken energian saa ohjattua siihen itse tekemiseen sen sijaan, että purkaa sitä välihäröilyillänsä inisemiseen, ympäristössä juoskenteluun ja tutkimiseen yms. Noutoon pyysin vinkkejä suoran palautusasennon saamiseen, Siirille kun ei toimi lähelläistumisharjoitukset pitelyn kera. Vauhtia kuitenkin noudossa riittää (eipä neiti olisi halunnut vaihtaa noutokapulaa leluun edes). Jannen vinkeillä jatketaan työstämistä, lelupalkkauksella ja palautukseen otan omaa peruuttamista matkalla. Ja sitten lyhyemmällä matkalla voi lisäksi hioa eteenistumista. Seuraamiseen saatiin uutta pontta patouttamisen kautta, tämä oli kullanarvoinen harjoitus, minulla kun on ollut Siirin kanssa ongelmana ne ajat, kun ei tapahdu mitään. Sitä pitäisi viihdyttää, jotta ei ala keksiä omiansa ja taas jos koko ajan tekeminenkään ei ole tietenkään ratkaisu. Agissa ei viitsi koko ajan väleillä ottaa tottista, ja entäs sitten tottiksessa vuoron odottelu... Mutta nyt on apuja tähänkin :)

Totesin just, että tuli hieman sekavassa järjestyksessä ajallisesti nämä jutut, mutta olkoon näin. Itse aloitin taas ratsastuksen vuosien tauon jälkeen, loistavaa vastapainoa koiratouhuille ja työlle! Kyllä se niin on, että kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Tarkoitus on nyt jatkaa tuota harrastusta myös siinä määrin, mitä kaikelta koiratouhulta ehdin :).

Siirin kanssa olisi tänään illalla agi-treenit, sitten onkin juhannuksen viettoa ja kesäkuun vika viikonloppu Aktiivicollieiden pk-leiri Hauhovissa. Treenailujen vastapainona on nautittu kesästä niinä helteisinä päivinä, mitä tässä välissä ehti olla. Nyt kun olen tämän viikon lomalla, ilma on odotetunlainen, sataa. Mutta tässä kuvia tyttöjen kesäiloista rantsussa, enemmän löytyy taas meidän picasa-galleriasta!

Muska-kunnon vesipeto

Arkajalka liottelee vaan varpaanvälejänsä

Kesä on ihanaa aikaa!

Siiri 'thö tiukkapimu' luonnetestissä

2009-06-01T19:42:00.009+03:00

Viime ajat ovat olleet niin hektisiä, ettei blogia oikein kerkeä päivittämään ajantasalle. Siiri käväisi luonnetestissä lauantaina 23.5.09 Ristiinassa. Tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Lea Kilpeläinen. Itse olin todella jännittynyt päästessäni testipaikalle, koko viikon olin kelannut mielessäni eri vaihtoehtoja, miten Siiri yllättää testissä reagoimalla aivan päinvastoin kuin olen aina kuvitellut. No näin ei käynyt, hermostuneesta ohjaajasta huolimatta Siiri meni testin hienosti läpi, osoitti tiukan mimmin asennettansa ja jaksoi hyvin ottaa haasteena tehtävät. Tuomareiden loppuarvostelua lainatakseni, koko ajan oli pelissä mukana ja teki töitä.

Kuva Anna Kinnunen
Siiriä ei luoksepäästävyydessä hirveästi tuomarit kiinnostanut, kävi moikkaamassa mutta siinä kaikki. Sitten kun tuomari otti kepin esiin, Siiri innostui; jee, leikkiä ja lähti hyvin leikkimään kepin kanssa. Kelkalla Siiri pääsi huonoksi onneksi irti, vaikka tuomarit pitivät, kun näkivät Siirin työskentelyä siinä oikein kunnolla. Sitten kun pääsi siihen haistamaan sitä, ja toteamaan mörön vaarattomaksi, ei enää asiaa pahemmin muistellut ja palautui hienosti. Hyökkäyksissä Siiri puolusti hurjalla raivolla mammaansa ja samoin seinässä itseänsä. Olin ounastellut, että loppupelissä kuitenkin heittäisikin hanskat mulle, oltuaan ensin kovaa mimmiä. Mutta ei, Siiri on näköjään vain mun mielessä se mamman pikkulellikki lällykkä pentupennelson Sipisöpösiisii :)), Siiri on omasta mielestänsä ihan itsevarma, tiukka akka, jolle on turha kenenkään alkaa ryttyilemään. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä Siirin reaktiot siinäkin mielessä, että meillä on laumassa Muska se, joka puolustaa, vahtii ja varoittaa asioista, muiden ottaessa lunkisti.

Kuva Anna Kinnunen
Haalarit ja tynnyrit Siiri otti haasteena, olisi halunnut mennä heti katsomaan tynnyriä, ilme valokuvissa ja videolla on 'kuka perhana yrittää tulla mun niskaan'. Pimeässä huoneessa Siirillä hieman loppui paukut kesken, eteni ensin hyvin, mutta sitten palasi takaisin ja sitä toistui jokusen kerran. Aika pitkälle kuitenkin eteni, sitten jouduin lopulta auttamaan niiskaisulla, jolloin suuri hakukoirani vihdoin löysi mamman... Tuomari totesi, että ette taida rakennusetsintää pahemmin harrastaa, no ei olla otettu koskaan.

Kuva Anna Kinnunen
Laukaukset meni odotetusti, eli Siiri ei niille korvaansa lotkauttanut. Lopputulemana siis seuraavanlainen rivistö:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys + 3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yhteensä +159 pistettä, laukausvarma ja siis hyväksytty testitulos :). Aika odotetunlaisesti siis loppujen lopuksi Siiri käyttäytyi testissä ja olin tyytyväinen tulokseen, juuri Siirin näköinen profiili. Videot löytyvät osoitteista http://www.youtube.com/watch?v=G4aB4Lf_o3k ja http://www.youtube.com/watch?v=CqHK-qjht9I .

Kuva Anna Kinnunen

Kuvia äitienpäiväkisoista ja agiliitelyä juoksulenkkien kera

2009-05-15T21:15:00.010+03:00

Siiri 10.5.09, kuva Saana Telkkälä

Sunnuntain kisoista sain oikein kivoja valokuvia, kiitokset Saana Telkkälälle ja Tuija Kortelaiselle! Tiistaina päästiinkin sitten Muskan kanssa treenaamaan. Harjoituksena oli pätkä kolmosluokkien kisaradasta sunnuntailta, ja se meni meiltä oikein mukavasti. Muska liikkui todella hyvin, kuunteli ja irtosi oikeille esteille :). Kepeillä vaan olisin halunnut testata jatkoa ajatellen viedä toista puolta, jossa olisi pitänyt pystyä hieman vedättämään, mutta Muska vaan kiihdytti pujottelutahtia ja lopulta jätti välejä pujottelematta, kun tulin rinnalle ja yritin päästä ohi. Meni aikamoiseksi kilpajuoksuksi :). Eli tätä on treenattava, mutta sopivalla toistomäärällä, ettei Muskalle nyt tule sitten mitään leipiintymisiä vastaan, kun muuten homma toimii. Itsenäisessä treenissä otin Muskalle takaakierrätystä, ja eri valssikuvioita parilla hypyllä ja renkaalla, pyrkien pieniin kurveihin yms. Ryhmien välissä jäi sen verran aikaa, että otin Siirillä pari kertaa kepit ja samoja harjoituksia hypyillä ja renkaalla kuin Muskallekin. Oikein mukava fiilis jäi treeneistä!

Kuva Tuija Kortelainen

Keskiviikkona kuntoiltiin oikein kunnolla, Adalle sopivien lenkkien lisäksi käytiin Muskan ja Siirin kanssa juoksulenkillä. Mulla meinasi kyllä keuhkot haljeta, mutta pakko on alkaa kohottamaan omaa kuntoa ja treenaamaan juoksutekniikkaa, oma liikkumiseni radalla juoksun osalta on karmeaa katsottavaa! Tätä jatketaan siis, vaikka en ole mitenkään juoksun ystävä...

Kuva Saana Telkkälä

Torstaina oli sitten Siirin agilityn vuoro. Minna R oli tehnyt oikein kivan radanpätkän, jossa oli mukavan haastavia kohtia. Siirin kanssa saatiin oikein hyvää harjoitusta tiukempaan keppikulmaan ja jatkoon siitä, miten voin tehdä keppien päähän valssin, vaikkei Siiri vielä kestä vedätystä kepeillä. Tämä oli hieno oivallus, kun Minna sen näytti, ja helpottaa jatkossa radoilla, kun nyt tietää miten voi tehdä sinne sen valssin ilman isompaa etumatkaa. Tosin molemmille tytöille opetettava myös tuo kepeillä vedättäminen. Kävin vielä lopuksi pienen juoksulenkin Siirin ja Muskan kanssa, Ada puolestaan pääsi kentän reunalle hengailemaan ja nakkeja syömään. Eihän sitä sovi ihan sivuun jättää, vaan keksittävä sen kunnolle sopivia juttuja :)

Kuva Saana telkkälä

Huomenna olisikin sitten taas kotikisat, kaksi agilityrataa ja yksi hyppis Siirin kanssa. Sunnuntaina matkaamme Keravalle kuuntelemaan Korrien tottisoppeja, ja siitä vielä koukkaan Espoon kautta veljentyttöni, jonka sylikummi olen, synttäreille. Vierivä kivi ei sammaloidu, vaikka kai sitä taas pitäisi jotain kotonakin tehdä jossain välissä ;)

Kuva Tuija Kortelainen

Hyviä ja huonoja uutisia!

2009-05-11T20:23:00.008+03:00

Muska teki sen, uskomatonta!!! Kolmen vuoden tuloksettoman kisaamisen ja tavoitteiden totaalisen unohtamisen jälkeen saimme toisen nousunollamme!!! Kisakirja sai kuin saikin vuoden 2006 merkintöjen rinnalle sunnuntailta merkinnän :)) Sijoitus oli 2. Eka rata meni hyllyksi, mutta ei hullumpi rata ollut sekään, oma pieni moka, jonka johdosta Muska päästeli A:lle, tassu ehti siellä hipaista, kunnes kääntyi takaisin. Mutta kyllä mua hermostuttikin lähteä kisaamaan sen kanssa ja se, miten jaksan molempien kanssa mennä. Siiri kulki ihan mukavasti, ekalta radalta vitonen, samasta kohdasta ajoin Muskankin hypyn ohitse, joten videoilta tutkittava omaa ohjausta. Muuten hyvä rata, sijoitus 6. Toka rata meni hyllyksi, en tajua miten Siiri meni taas hypystä ohi, no huolellisuutta omaan ohjaukseen, tuossa vaiheessa aloin olla ihan loppu ja Muskan nolla taisi lämmittää jo liikaa mieltä. Siirin kanssa on sitten lisää koitosta ensi lauantaina edessä, Muskan huiliessa ansaitusti. En kyllä tahdo vieläkään uskoa, että Muskan kanssa sain sijoitusnollan... Viime vuodet on hieman lannistaneet sen kanssa kisaamisen suhteen, mutta sitten tulee yllätyksiä, kun ei enää lähde hakemaan suuremmin mitään, kunhan vie tytön huviajelulle :)

Mutta ne huonot uutiset. Juuri tulin eläinlääkärireissulta Adan kanssa, virtsatientulehdus ei ole mennyt ohitse, bakteerit jyllää vieläkin. Uusi kuuri, ja samalla virtsankarkailulääkitys, josko vaiva johtuisi pienestä karkailusta, mikä antaa bakteereille mahdollisuuden muhia. Otettiin varulta vanhuustestit, eli verikokeesta maksa, munuais yms. arvot. Veriarvoissa hieman anemiaa, ja maksassa arvot ihan vähän koholla, mutta ovat iän piikkiin meneviä arvoja vielä. Ada on ollut aika vetämätön viime ajat, ja siksi epäilin, että vielä on jotain vialla. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että lääkkeet auttaisi!

Tyttöjen sunnuntaiset radat löytyy picasan albumista http://picasaweb.google.fi/hanna.pankala/Aitienpaivakisat10509?feat=directlink . Yritin laittaa tänne suoraan, mutta latautuminen kesti ikuisuuden.

Vauhdikas viikko

2009-05-09T20:56:00.008+03:00

Viime viikko onkin ollut aikas menoa täynnä, mikä näkyy blogin päivitystiheydessäkin :). Vappuviikonloppu meni pihahommissa ja lenkkeillen, tytöt saivat happimyrkytyksen vahtiessa ympäristöä ihmisten huhkiessa pihatöiden parissa.

Maanantaina 4.5 sitten lähdettiin hakuilemaan Impan, Arton ja Saanan (Nessin omistaja) kanssa. Satoi, yllättäen, ja heti tuli viime kesän fiilikset, jolloin tuntui ettei kuivaa hakukertaa ollutkaan. Toivotaan parempaa kesää, alkaa sietokyky sateen suhteen olla jo heti vähissä.

Siirille otin neljä pistoa, kaikista ilmaisut irtorullilla. Testattiin Impan pehmeämpiä rullia ja toi ne muitta mutkitta, ja ote selvästi parempi niissä. Kai se on nuo rullat päällystettävä ja kokeiltava, miten toimii. Toki on nyt irtorullat tuonut hyvin, olivat sitten muovisia tai päällystettyjä, mutta ote saisi olla vielä parempi koska se kostautuu nyt samantien kiintorullalla huonona pitämisenä. Saatan vielä piruuttaan kokeilla Impalta ruotsalaista rullaakin, vaikka epäilen, että Siiriä häiritsee sen heiluminen liikaa ja napsii sitä. Mutta pitäähän sitä testailla, kun välillä on elo tuon norskin asetusten kanssa tuntunut toivottomalta. Liian löysä, liian kireä tai sitten jää jonnekin kiinni ja hajoaa atomeiksi koko systeemi. Ei vaan ole toiminut meillä.

Itse treeneistä: ekalla pistolla haju painoi oudosti, eikä meinannut upota suoraan kulmaan heti, mutta saatiin korjattua se lopulta ilman apuja, ja kaikki loput pistot meni hyvin, hieno tyttö! Muskalla otin yhden esineen, näki kun Imppa vei sen. Hassu tyttö oli silti menossa ukkoja hakemaan, ja oli hieman pihalla esineruudusta. Lisäavustuksella se esine nousi sieltä, vaikka ruudun paikka oli todella huono loppupeleissä, ei vaan heti sitä huomattu (täynnä koiran*askaa, ei enää ruutua siihen kohtaan). Adakin pääsi ottamaan peräänjuoksun, lisäksi oli aluetta tallaamassa. Pitää vielä kehua, että Siirin tytär Nessi toimi hienosti maastossa! Ekat treenit syksyn jälkeen, ja vain ekalla otettiin pieni haamu, tokan ja kolmannen nosti ilman apuja, ja syvyyttäkin pistoilla oli mukavasti. Hieno tyttö!

Tiistaista keskiviikkoon olin työreissulla Kemissä, ja tytöt isällä hoidossa. Torstaina olikin sitten Siirin agility, ulkotreenien aloitus. Sitä ennen menin Killerille ottamaan tottista Impan kanssa. Kamera lauloi Impan leikittäessä Siiriä ja ikuistin myös Ricon hienot noudot telineillä. Siirillä otin seuraamista, liikkeestä maahanmenoja ja noutamista. Kaikki meni oikein mukavasti, lisää treeniä vaan, että saadaan neidille malttia sivullaoloon ja oikeaan luovutusasentoon kapulan kanssa. Nouto on yksi Siirin bravuureja muuten, rakastaa noutamista (jotenkin olen onnistunut saamaan tai tekemään kaikista tytöistä kapulahulluja, meinaavat repiä ne käsistä kun näkevät ne :) ).

Liikkeestä maahanmenossa huomasi, että maahanmenojen/paikkamakuun tehotoisto talvella on tuottanut tulosta, maahanmeno oli nopea ja en ole sitä kuitenkaan pahemmin liikkeestä vielä ottanut. Imppa leikitti Siiriä välillä, siitä kuvia löytyy galleriasta ja loppuun otettiin pari eteenmeno-harjoitusta vielä.

Muska tottisteli kanssa, sillä on perusasiat ihan kivalla mallilla. Tosin liikkeestä istumaanmeno ongelma on vaihtunut maahanmenoon, eli tehotreeniä tullut toiseen liikaa ja osat vaihtunut (ennen meni aina maahan eikä meinannut istua lainkaan...). Joo-o, ohjaaja voisi taas tarkistaa treeniensä suunnitelmallisuutta :) Adakin humputteli pallon kanssa ja sai hienosta jalismatsista palkaksi ulkoruokinnan ;).

Perään oli sitten Siirin agitreenit. Rata oli sinällään helpohko, yksi kinkkisempi takaakierrätys pidemmällä kuljetuksella. Tarkoituksella lähdin ottamaan harjoituksena sellaisella viennillä, miten en yleensä ole vienyt ko. kohdissa, saaden Siiriä uskomaan, että saa irrota ja hakea esteitä, kun olen tätä niin tehokkaasti blokannut siltä liikaa. Huotarin Pete talvella herätti minut tähän, etten ole antanut Siirille lupaa irrota ja toimia itsenäisesti radalla. Kesän tavoitteina onkin siis vauhti ja irtoaminen sekä opettaa kepit itsenäisemmäksi, nopeammaksi ja vaikeistakin kulmista sujuvaksi.

Saatiin parin kerran jälkeen haettua toimivat ratkaisut vaikeimpiin kohtiin radassa, niin että Siiri toimii itsenäisemmin ja hakee itse. Takaakierto muurille oli vaikea, mutta sain sen lopulta poispäin käännöllä onnistumaan. Alkuun pitää vaan tuollaisissa malttaa ottaa isommat kaarteet ja sitten kokemuksen myötä alkaa hioa niitä tiukemmiksi. Itsenäisessä treenissä otin keppejä eri kulmista sekä hyppysuoraa, välissä pituus, ja lopussa ruokapurkki palkkana. Ahne neiti yritti ensin varastaa safkan ilman työntekoa, onneksi apuohjaaja oli nappaamassa purkin pois, ja parin yrityksen jälkeen sain sen tajuamaan, että edessä on esteitä ja sitten vasta ruokapurkki :). Sitten liidettiin vauhdilla syömään.

Ryhmien väliin jäi aikaa, joten kävin Muskallakin ottamassa pari hyppykuviota, pimeän putkikulman ja keppejä. Muska oli hieno agikoira, vauhtia ja intoa riitti. Kunpa se olisi sunnuntaina samalla aaltopituudella kanssani, ja tulisi tulos kisoissa! Aion huomenna nimittäin ahkeroida kakkosten radat Siirin ja Muskan kanssa, saas nähdä miten selviän kahden erilaisen koiran viemisestä samalla radalla. Voi olla liikaa mulle, ja pitääkin jatkoon miettiä, miten noita tyttöjä kilpailuttaa... Jos toinen nousisi kolmosiin, niin asia helpottuisi :) Siirillä on suurempi todennäköisyys tässä asiassa, ottaen huomioon, että Muskan kisakirjassa viimeisin merkintä taitaa olla vuodelta 2006. Tämä voisi jotakuta jo masentaa, mutta nykyään mua jo lähinnä huvittaa katsoa Muskan tuloskimaraa, toki tavoitteitakin on jo muutettu muuksi niistä muutaman vuoden kunnianhimoisemmista suunnitelmista :). Muska kun ei tuosta enää nuorenekaan...

Loppuun vielä yksi kuva Ricosta pk-A:lla, vauhtia ja tekemisen iloa koira täynnä!

Toipumista viikonlopun agilityannostuksesta

2009-04-30T18:48:00.003+03:00

Viime viikonloppu oli aikas agilityn täyteinen, lauantaina ja sunnuntaina HuPiJa-valmennus Pieksämäellä, kouluttajana Janita Leinonen ja lisäksi su-aamuna kävin vetämässä kouluttamalleni mölli-ryhmälle vikat treenit Polleparkissa. Ensi viikolla aloitellaan taas ulkotreenit Killerillä.

Janitan radat olivat todella haastavia, erityisesti lauantain radalla oli sellaisia kuvioita, että mulla meni puolet vaihtoehdoista ohitse, kun yritin sisäistää uusia ohjauskuvioita, ja hyppykuviot oli minulle todella vaikeita. Sunnuntain radalla oli myös uusia juttuja ja haasteita, mutta siinä pääsin paremmin sisälle ja löysin toimivia vaihtoehtoja, jotka oikeasti ehdin sisäistääkin. Lauantain toivoton-olo vaihtui sunnuntaina siis 'ehkä mulla on vielä toivoa'-olotilaan :). Keli oli mitä loistavin, aurinko porotti ja kevään ensimmäiset ulkotreenit meni t-paita päällä, silti tuli kuuma. Videokamera lauloi treeneissä, ja kunhan saan materiaalin, katson josko sieltä joku julkaisukelpoinen pätkä löytyisi tänne laitettavaksi :).

Siirin kanssa on nyt käytetty tämä viikko viikonlopusta toipumiseen ja otettu iisisti. Virve kävi hieromassa Siirin ja Muskan tiistaina, Siirille oli kolmas hieronta reilun kuukauden sisään. Sen selkä on ollut aika pinkeenä, ja nyt toivon mukaan pysyisi kunnossa taas jonkun aikaa. Tosin totesin Virvelle, että Siiriä varmaan joutuu jatkossa hieromaan säännöllisemmin, se on niin täyttä lihasta kompaktissa rungossa, että paikat tahtoo mennä kireäksi lämmittelyistä, jäähdyttelyistä ja back on trackista huolimatta. Toisin kuin Muska, joka otti ilon irti rentoutushetkestänsä, iso ja pitkula tyttö pysyy rentona kerran vuoteen hierottaessa :)

Loppuun vielä kuva Siirin Darla-tyttösestä, joka pääsi agilityn alkeisryhmään. Neiti oli ollut oikein hienosti hallittavuustesteissä ja nyt pääsee sitten uuden harrastuksen pariin. Innolla odottelen sitä päivää, kun jälkikasvu alkaa näyttää kyntensä kisakentillä!

Siirin poika Ruuti

2009-04-19T19:50:00.004+03:00

Piti vielä tänään laittaa lyhyt päivitys, kun sain mailin Siirin pojan, nuorimmaisen ja sen pienimmän 'Hannu Hanhen', Ruutin kuulumisista sekä valokuvia Ruutista. Pojasta on tullut mies isolla M:llä, joka oli odotettavissakin elokuun leiritapaamisen jälkeen, sen verran äijä Ruuti jo silloin oli.

Mukava on saada kuulumisia Siirin lapsosista, kaikki ovat kyllä menneet niin mukaviin koteihin! Loppuun Ruuti näyttää rentoutumisen mallia a'la iso mies :)

Agilityn hurmaa Muskan kanssa

2009-04-19T14:27:00.011+03:00

Kuva Elli Kiviranta, Muska colliemestaruuksissa vuonna 2006

Sunnuntai-aamun treeneihin päätin ottaa Muskan Siirin sijaan, kun Siiri pääsi torstaina treeneihin ja lisäksi sillä on edessä rankka treeniviikonloppu viikon päästä Pieksämäellä. Rataan tutustumisessa (sen mitä siihen ehdin tutustua, kun oma koulutettavien ryhmäni aina venyy viimeisille sekunneille hitaan kouluttajan vuoksi ;) ) houkutti kyllä ottaa pätkä Siirin kanssa, mutta sain pitäydyttyä suunnitelmassa, hyvä niin.

Muskan kanssa treenit menivät oikein mukavasti. Alkuun oli itselle tuntuman hakua, kun Muska on niin erilainen vietävä kuin Siiri, mutta tulihan se sieltä ja saatiin vauhdikkaita pätkiä mentyä. Muskan kanssa oli kyllä virkistävää vaihtelua mennä pitkästä aikaa, se kun osaa todella paljon, ja kun ei nykyään enää sorru liikoja hinkkaamaan jotain kohtaakaan, pysyy Muskalla vire yllä ja vauhtia riittää mukavasti. Pujottelu sillä on erityisen mukava ja vauhdikas, toivottavasti saan Siirille samanlaisen draivin rakennettua siihen myös, harjoitusta harjoitusta siis.

Mentiin ohjattuna ylla olevasta treenistä oikeanpuolimmaisin pätkä, loput kaksi oli itsenäisesti treenattavia. Otin Muskalla tosin niistä vain tuota keinu-pätkää, tulipahan samalla muistuteltua pöydän ja okserinkin olemassaolosta, ehkä enemmän itseä, kun koiralle ne oli ihan peruskauraa :). Ohjatussa treenissä aloitus oli alkuun vaikea meille, Muska kun bongasi putken, enkä meinannut pakkovalssista huolimatta saada sitä taitettua kakkoshypylle, mutta onnistui sekin lopulta, kun itse vaan pidin malttini ja otin vielä hitaammin ja tosissani vaadin sitä hyppäämään ennen putkeen menoa. Kepit otin ohjatusti sisään, sujui hienosti. Kepeiltä putkeen ensin heitin Muskan edestäni, mutta takaaleikkaus ei tässä ollut hyvä, koska kuikuili putken jälkeen mua väärältä puolelta. Valssilla keppien lopusta putkeen toimi parhaiten, sitten samaa tiukkaa kääntämistä putkeltä, mitä Siirin torstain treeneissä oli myös. Sujui hyvin, ja neljän hypyn kuviokin sujui sitten, kun maltoin odottaa vielä hypyltä 12 ja peruutta kohti 13 niin, että sain Muskan tulemaan sinne A:n sijaan, jonka neiti camel boots parikin kertaa bongasi valsseistani huolimatta (alkaa muistua mieleen syyt Muskan nimitykseen...). Kivaa oli, ja pakkohan sitä on Muskankin kanssa lähteä kisaamaan taas. Treeneissä on mennyt talvella ja nyt parilla kerralla hienosti, vauhtia ja intoa riittänyt oikein kivasti ja kun koira oikeasti osaa todella paljon asioita, ohjaajan kanssa vaan aaltopituudet ei aina ole täsmänneet :). Kisoissa Muska on vaan viime vuosina laittanut liian usein leikiksi hommaa, käynyt moikkailemassa tuomaria ja lähtenyt ihan omille radoillensa ja viis veisannut mun ohjausyrityksistä. Jos saisi treenivireen tuotua kisoihin, niin tuskin oltaisiin näin kauaa junnattu kakkosissa...

Ylläoleva kuva on seuramestiksistä v07, Timo Valliuksen kuva. Hylsyjähän silloinkin taidettiin saada, ei ainakaan sijoituksilla suuremmin juhlittu :). Alla olevassa taas Muska pujottelee kovaa vauhtia eteenpäin, kuvan taisi ottaa Alhon Anne, kun olimme treenaamassa joku kesä ja aurinkoakin riittänyt joskus Suomen kesissä. Pitänee tulevana kesänä muistaa ottaa Muskasta tuoreempia agikuvia :)

Agilitya iltamyöhään

2009-04-18T18:00:00.015+03:00

Torstai-ilta meni agilitytreeneissä. Torstain treenit ovat olleet kilpailijoiden omatoimitreenejä. Käyn näissä nyt kaksi viimeistä kertaa Anun ja Alin tilalla. Alunperin Muskan piti myös olla tässä treeniryhmässä, mutta märkäkohdun leikkaus siirsi meidän treenaamiset silloin. Nyt tyttö on onneksi hyvin kuntoutunut, ja voidaan tosiaan aloitella taas treeniä.

Alunperin oli tosiaan tarkoitus mennä Muskan kanssa, mutta vaikka se ei torstaina enää ontunutkaan, en uskaltanut vielä riskeerata ja niinpä Siiri pääsi purkamaan höyryjä agilityn pariin. Meillä oli kolme treeniä, joista Siirin kanssa otin kaksi, alla ratapiirustus.
Otimme ensin oikeanpuoleisen puomipätkän. Siiri kävi aika kierroksilla, ja maneesin ulko-ovi oli aikas lähellä lähtöpistettä, jossa jonkun verran koiria meni ulos ja sisään, joten jouduin käskyttämään aika tiukasti neiti tuimaa, mikä oli hyvästä, alan päästä eroon silkkihansikkain viemisestä Siirin kohdalla :) Alkuun tuotti vaikeuksia saada pituuden jälkeen hypylle, otin liian tiukasti pituudelta käännöstä, jolloin Siiri ampaisi puomille. Hienosäädön jälkeen sain ohjauksen kohdalleen Vänen hyvillä vinkeillä, ja saimme tuon kohdan onnistumaan. Kierrätin vasemman siivekkeen kautta puomille, ja sen jälkeen hypyt ja takaisin puomille sujui hyvin. Nyt taas takaahypylle vein ensin liian löysästi ja jostain syystä tungin vastakkaista kättä ohjaukseen, jolloin tietysti Siiri kääntyi minua kohti ja hyppäsi hypyn suoraan. Sitten kun taas tajusi käyttää koiran puoleista kättä ja käskytti kierto-käskyä kunnolla (Siiri osaa kiertää sillä takaahypyt), niin homma sujui hienosti, Siiri tuli todella tiukalla kurvilla hypyltä. Sen jälkeen pitkä kuljetus hypylle, jota ensin nauroimme, että onkohan piirtäjälle tullut moka numeroinnissa, mutta päätimme treenata niinkuin on piirokseen merkitty. Piiiitkä kuljetus onnistui yllättävän hyvin, juoksin vaan Siirin kanssa, sillä kyllä pää pyöri väkkyrällä, että mikä este mikä este, kerro jo! Sitten kierrä-käskyllä haki lähimmän hypyn, ja hyppäsi hienosti takaa 11, jonka jälkeen vielä muuri vikana esteenä. En ottanut tätä pätkää kovinkaan paljoa, heti kun saatiin onnistumaan, mentiin tauolle.

Sitten pääharjoituksen kimppuun. Ko. radan pätkä oli itse asiassa kuukausi sitten ensimmäisissä kakkosten kisoissamme, ja silloin selvisimme hienosti vaikeasta putki-hyppy-hyppy (5-7) kohdasta alussa, mutta ohjaajan kunto loppui kolmannen putken (11) kohdalla, kun piti saada koira hypyn tälle puolelle ja vielä keppien sisäänmeno haastava. Vitosella mentiin kepeille kisoissa (kiersi hypyn ensin), mutta sitten tuli yksi väli pujottelematta, enkä jaksanut korjata sitä oikein enää vaan annoin mennä lopun, kun oli kuitenkin jo virheitä alla, eli tuloksena hyl.

Nyt treeneissä ei 5 putkelta meinannut luonnistua homma hypyille vienneissä millään. Sain vielä ok kuutoshypylle käännettyä, tulin putken oikeaa puolta, mutta seiskan takaahyppy menikin monta kertaa niin, että Siiri ei hypännyt sitä vaan kiersi koko esteen takaa. Lopulta kiitos taas Kaisan ja Vänen hyvien neuvojen, namin ja Siiri-tässä kutsujen myötä sain neidin hoksaamaan, että pitää hypätä mun luokse ko. hyppy.

Seuraavassa pätkässä, A-kepeille, oli hakemista, millä saan Siirin tulemaan putkesta riittävästi luokseni, jotta ei mene hypyn väärälle puolelle+ ehdin viemään kepeille sisään, kun vaikea keppikulma. Lopulta paras ratkaisu olikin käskyttää hypyltä täysillä putkeen ja itse juosta 7 hypyn takaa jo 12 hypyn luo, pysyen lähellä 7 hyppyä, ja selkä 12 hyppyä kohtin, Siirin vielä ollessa putkessa, jo kutsua luokse. Näin sain sen tulemaan nätistä kulmasta hypylle, ja pystyin kääntämään sen sinne niin, että itsekin ehdin kepeille varmistamaan sisäänmenoa (oikaisemaan Siiriä, ettei mene toiseen väliin, kun tällainen kulma). Sitten kun tuo saatiin onnistumaan, oli hienoa miten Siiri meni täysillä putkeen, liikkuen todella etäällä minusta, mikä ei ole meillä oikein vielä luonnistunut! Ihana nähdä tällaisten juttujen onnistuvan, kehitystä on selvästi tapahtunut. 12 hypylle Siiri tuli aika tiukasta kurvista, ja vaikeampien keppikulmien opettelu on meillä edessä, etten olisi tällaisissa pulassa. Vika väli meinasi jäädä taas pujottelematta, ja syykin löytyi; nostan silloin katseeni kohti seuraavaa estettä (tai tässä lopetusta), ja silloin Siiri singahtaa pois. Nyt kiinnitettävä tähän huomiota, aina on vielä yksi keppiväli viimeisen jälkeen, eli vasta kun ne menty loppuun täysin keskittyen, saan lähteä katsomaan eteenpäin.

Mukavat treenit, joista jäi paljon mietittävää. Kaukana liikkuminen ja irtaantuminen oli hienoa, nyt mm. ekan kerran jätin Siirin myös keinulle yksin ja juoksin itse jo putken luokse, ja erityisesti 11 putkeen lähetys ja oma juoksulinja noinkin kaukana koirasta oli hienoa, kun onnistui. Ajoitus vaikeammissa kohdissa on tärkeä, ja keppien vienti loppuun asti. Mutta on kyllä oikeasti edistytty aimo harppauksia viime syksystä, ei voi muuta kiittää kuin hyviä kouluttajia ja ihania seurakavereita, jotka neuvoneet sekä HuPiJa-valmennuksia, joissa päässyt todella hyvien kouluttajien ohjauksessa treenaamaan haastavia ratoja! Tästä on hyvä jatkaa! Laitoin tähän agilitykuvia viime kesän Kuopion kisoista, kaikki kuvat ovat Hanne Mankowskin ottamia, Siirin tyttären Fionan omistajan.

Ja seuraava potilas...

2009-04-14T19:37:00.008+03:00

Adan kanssa meni pääsiäisviikonloppuna lauantai-ilta päivystävällä. Itse epäilin pissatulehdusta, mutta näyte antoi epäilystä myös mahdollisesti muullekin. Kiireellisempien tapausten takia lähdimme kuitenkin kotia kipulääkkeiden ja antibioottikuurin kera. Tänään sitten ilmoitettiin, että viljelyn perusteella pikaisesti vaihdettava antibiootteja. Joten kohta suunnattava apteekkiin seuraavaa kuuria hakemaan. Hieman on oireilua edelleen ollut, levottomuutta ja läähätystä. Kontrolli on viimeistään parin viikon päästä, toivotaan ettei ole mitään vakavempaa esim. munuaisissa.

Eilen oli hyvä tarkoitus mennä tottistelemaan kentälle, mutta
päivä meni ja vanui lopulta niin, että otin kotosalla pikkutreenit naksutellen. Siiri sai luvan aloittaa muiden ollessa omassa huoneessaan lukkojen takana (voi kuvitella sitä mekkalan määrää). Seuraamista, käännöksiä, maahanmenoja ja istumisia sekä paikkamakuuta. Meni mukavasti ja Siiri oli ihan innoissaan. Sitten pääsi Muska, jolla otin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Muskakin ihan täpinöissään, liekö huutavat, kateelliset siskot oven takana pieni piriste treenille;
*jes, nyt onkin mun vuoro!*
Ada oli vuorossa viimeisimpänä. Otettiin pieni paikkamakuu, sen verran mitä rouva pysyy ja sitten pujoteltiin jalkojen välistä. Imppa on tuota opettanut kaikille koirilleni, ja ajattelin nyt vihdoin itsekin aktivoitua tämän hauskan jumpan opettamisen suhteen. Kuvapiristyksenä muutaman vuoden takainen kuva pallohullusta :).

Pitäisi useammin tehdä kotonakin tuollaisia minitreenejä, tytöillä oli hauskaa ja mieli jäi hyväksi :). Illalla sitten Muska alkoi ontua, ja seurailen nyt tuota. Kahdelle seuraavalle torstaille olisi treenikamumme Alin agivuorot meidän käytössä, toivotaan että menee ohitse. Tai sitten Siiri saa tuplatreenit tällä viikolla, oma vuoro sillä on sunnuntaisin, aamusta koulutan oman mölliryhmäni ja sitten treenaan Siirin kanssa 1-2lk kilpailevien ryhmässä. Tehokkaita sunnuntai-aamuja, kun klo 9-12 on maneesilla agilityn parissa. On muuten hulppea maneesi, missä treenaamme (Polleparkki). Hevoskuumetta muutenkin oireillut viime vuodet, ja tuollaisissa nuosee vaan lämpötila vanhan harrastuksen suuntaan. Ainahan sitä saa haaveilla, ratsastustunteja olen tosin miettinyt, että pitäisikö käydä jokusen kerran hakemassa tuntumaa kunnolla vuosien jälkeen.

Hakuilua lumen keskellä

2009-04-13T19:39:00.004+03:00

Pitkäperjantaina 10.4.2009 kävimme kokeilemassa hakuilua Impan ja Aunen kanssa, josko lumitilanne jo antaisi myöten tämän lajin aloitukselle. Parista hiihtäjästä ja upottavasta lumesta huolimatta saimme neljän piston radan aikaiseksi. Kateellisena luen etelässä asuvien treeniblogeja, jotka ovat voineet hakuilla melkein läpi talven, vaikka toisaalta on ollut kyllä hienoa, kun oli kunnon talvi.

Otin Siirillä pelkät etsinnät, ilmaisutreenejä on pariin otteeseen otettu kuukauden sisään kentällä ja maastossa (ne tosin oli jo melkein kunnon hakutreenit etsintöineen, lumi tietysti vain teki radasta omanlaisensa). Maastossa toimii paremmin kuin kentällä, jotenkin se assosioi hakuasiat täysin vain metsään, joten tuskin otan ilmaisuja jatkossa kuin metsässä.

Ykkönen ja kolmonen olivat laatikkopiiloja, kakkonen ojassa, matkan varrella hämy-piilo ja nelonen puupinon takana. Ykkönen meni suorilta, Imppa odotti vähän aikaa ennenkuin avasi piilon ja palkkasi, Siiri oli kiertänyt laatikkoa varmistaen löytöänsä, hyvä tyttö. Kakkosella jäi ihmettelemään hämyä ja palasi takaisin, kun ei sieltä maalimiestä löytynytkään. Uusi lähetys ja sitten upposi tarpeeksi syvälle löytäen maalimiehen. Kolmoselle hetsasin, Siiri näki maalimiehen menevän jonkun matkaa metsään. Sinne lähetyskin oli suoraan uppohankeen, mutta hienosti eteni (ei edes hakeutunut polulle) kohti piiloa. Nelosella meinasi ensin taas usko loppua kesken, mutta toisella lähetyksellä upposi riittävän syvälle ja hienosti näki, miten sai hajun ja kaarsi maalimiehelle.

Muskalle otin etukulmat, suorapalkka. Muskakin lankesi hämypiiloon, mutta toisella lähetyksellä upposi riittävän syvälle ja löysi maalimiehen. Muutoin hyvät löydöt. Adakin pääsi taas ulkoruokintaan, näki Impan 'ryöstävän' ruokansa ja kävi etsimässä metsästä 'akan' ja ruuat :) .

Aktivoitumista nettimaailmaan

2009-04-13T15:26:00.006+03:00

Pääsiäisenä on selvästi ehtinyt levätä, kun sai vihdoin etsittyä nettisivujen kadonneet tunnarit, ja päivitti sinne etusivun ja samalla päätin kokeilla, josko kuulumisia tulisi helpommin päivitetty blogibn kautta. Katsotaan, miten kauan tätä villitystä kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää kirjailla treenejä tänne ylös, tästä olisi itsellekin apua, kun voisi palata miettimään, mitä milloinkin tehty. Ohessa aloituskuva huonosti käyttäytyvien narttujen treeniblogille :)