Kulunut viikko on ollut kiireinen työn puolesta, ja iltojen pimetessä yhä aikaisemmin, jäi tämän viikon treenit kahteen agiliitelyyn Siirin kanssa. Muskan vielä popsiessa tulehtuneeseen poskihaavaansa antibiootteja, Siiri pääsi sunnuntaina ottamaan ainoana motivoivaa pätkää ja maanantaina Muskan vuorolle treeneihin.
Viime sunnuntain pika-motivointitreeni sujui niinkuin toivoinkin. Käytin hyväkseni valmiiksi suoralla olleita esteitä, ja tein pitkän suoran koko kasvihuoneen pitkän seinän pituudelta. Puomi, 2 hyppyä, A ja putki vierekkäin, kepit ja sitten oli yksi hyppy keppien vierellä vaikeamman keppikulman harjoittelua varten.
Ensin otin 4 kepin sarjalla pari toistoa, hakien sisäänmenoa avoimista kulmista ja vauhtia itse pujotteluun. Siiri oli ihan intona hommasta, joskin myös hämmästynyt, kun kepit loppuivat ennenaikojaan kesken. Sitten otin puomi, hypyt ja putki suoran, ihan vaan saaden Siirille hauskaa vauhdinhurmaa. Ja tästähän Siiri tykkäsi! Sitten väliin hypyltä 90asteen kulmassa kepeille kääntöjä ja keppejä myös pelkästään. Päätin testata, mitä Siiri tuumaa, jos vaihdan käskytyksen kepeillä samaksi kuin Muskalla, eli kepit ja sisällä ollessa menemenemene, joka on mun paljon helpompi rytmittää tasaisesti ja käskyttää hengästyksissäänkin sen. Lisäksi se toimi Muskalla vauhdinnostajana, ja kas vaan, niin toimi Siirilläkin! Käskytys vaihdettu, yes! Sitten vielä pari rallattelua kepeiltä putkeen, hypyt ja puomi, hillitön leikkiminen wubballa, kitekatit rasiasta päälle ja kotia :)
Maanantaina ohjatuissa treeneissä teemana oli layerointi, jota onkin jonkun verran Siirin kanssa tehty. Harjoitus sujui hyvin, ja lisäksi yhden tiukan hyppykäännöksen sain toimimaan useammalla eri tavalla, jaakotuksella, niistolla ja ihan perinteisellä pyörityksellä. Kiva treeni, ja vaikka neiti oli keuhkonnut tunnin verran vuoroansa odottaessa, silti virtaa riitti harjoitukseen. Itsenäisenä oli pujotteluun avoimemmasta kulmasta okserin takaa sekä pimeä putkikulma, ja taas renkaan kautta avoimemmasta kulmasta pujotteluun. Nuo on juuri niitä treenejä, mitä me tarvitsemmekin. Alkuun tökki pujottelulla, meni joko toiseen väliin ja lopetti 10 kepin jälkeen, mutta lopulta alkoi sujua sekin.
Tällä viikolla en sitten ehtinyt muuta treenailemaan, kuin torstaina Siirin omiin agi-treeneihin. Rata oli meille haastavia kohtia täynnä, joista en ollut varma miten selviydymme. ALoituksessa oli kaksi hyppyä ja suora putki. Kakkoshyppy oli oikeammalla kuin ensimmäinen. Aloitin niin, että olin putken aloituksen kohdalta aavistuksen taaempana, ja kutsuessa ekaa hyppyä kävelin putkea kohti, työntäen liikkeellä kakkoshypylle ja suoran lähestymisen putkeen+ itse sain etumatkaa jatkoa varten. Tämä toimi yllättävän hyvin! Putken jälkeen hypyltä kääntö takaisin putkeen, siinä ei erikoisempaa, ehdin hyvin sinne tuolla aloituksella. Putken jälkeen oli sitten ensimmäinen tiukka paikka mielestäni, hyppy ja 90asteen kulma kepeille. Olin huolissani, miten ehtisin sinne, mutta putkea edeltävällä hypyllä onnistui ottaa sen verran etumatkaa, että pienen pieni vekki hypylle ennen keppejä ja sitten oma liike kohti kakkosväliä toi onnistumisen tähän. Seuraavaksi olikin sitten hyppykuvio, jossa olisi auttanut, jos pystyy vedättämään kepeillä. Kun olimme yhtä matkaa, piti saada Siiri irtoamaan hypyille, koska jouduin takaaleikkaamaan toisella hypyllä, ja kolmannen ollessa 180asteen kulmassa, eli vielä saatava kiertämään sen taakse, ettei tule välistä, kun leikkaan takana. Kouluttajamme meni palkkaamaan hypyn taakse, jotta saadaan varmasti irtoamaan, ja minun piti muistaa jättäytyä jälkeen hieman, eikä rynnätä yhtä aikaa hypylle. Valssia kerran en ehtinyt noiden hyppyjen väliin millään tekemään. Siiri oli intoa ja vauhtia täynnä, niinpä treeni sujui hyvin ja irtosi hienosti esteille.
Kepeillä taas taisteltiin, varjoja taisi olla häiritsemässä yhdessä keppivälissä, ja meinasi taas lopettaa 10 kepin jälkeen ja rynnätä hypylle siitä. Mulla myös meni sähläämiseksi, kun koira kävi kierroksilla. Täpinäiita+ sählä ei ole hyvä, vaan pitäisi itse pysyä rauhallisena ja täsmällisenä, eikä alkaa säätämään kilpaa Siirin kanssa. No sitten seuraavat pätkät sujui kivasti, hankala kuvailla koko harjoitusta tähän, kun treeni on pdf:nä, enkä nyt heti keksinyt miten saisin sen toiseen muotoon ja tähän liitettyä kotikoneella, työkoneella kyllä onnistuisi. Mutta joka tapauksessa, lopputreeni sujui hyvin, siinä oli myös vaikeampi keppikulma, jota tein pakkovalssilla ja sitten jääden toisella puolelle tökäten koiran toiselta puolelta pujottelemaan ja työntämällä houkutushypyn ohi putkeen. Siiri oli todella hyvän tuntuinen, ja liikkui hienosti. Kun vaan en itse menisi omalla sählöyksellä aina pilaamaan tällaisia hyviä pätkiä.
Ja mitä otsikkoon tulee, Muska on ollut kipeänä posken takia ja nyt on mystistä pientä ontumista ollut parina päivänä, jota seurailen. Ei ole kokoaikaista, mutta perjantai-iltana oli todella jäykkänä. Voihan olla reväyttänytkin jonkun paikan vaan, kun tassusta en syytä löytänyt. Toivottavasti ei sen kummemmasta kyse. Ada taas herätti lauantain vastaisena yönä, pelkäänpä pahoin pissatulehduksen taas uusiutuneen, ja edessä on lopun elämän antibiootti-kuuri. Pissailu ja levoton nukkuminen läähättelyineen oli viimekin yön teema ja lenkillä tuntui vaan pahentuneen vaivan. Viimeksi oli keskustelua, että jos taas uusii, kyse sitten ilmeisesti siitä, ettei rakko koskaan tyhjene kunnolla, ja siitä pääsee aina tulehdus uusiutumaan. Tätä on joskus vanhoilla rouvilla vaivana. Hoitona on matala annos antibioottikuuria pysyvästi, joka ei sinällään ole tietenkään hyvä asia, mutta kuulemma nykyaikaisilla lääkkeillä ihan ok asia, kun annos pidetään puolessa normaalsita. Huomenna soitan Adaa hoitaneelle eläinlääkärille, toivottavasti saisin heti ajan, koska olen töiden puolesta tiistain melkein koko päivän kiinni, ja ke-to taas vaihteeksi reisssun päällä...
Tänään pitäisi jotain treenata, joko motivointipätkä hallille agiin tai sitten ehkä ennemmin edes jotain tottistella. Huolestuttaa tottispuoli, kun ei siihen BH-kokeeseen enää pitkää aikaa ole. Mietin jo perumistakin näiden työkiireiden rajoitettua taas harjoitteluaikaa, mutta sitten päätin, että menen kokeilemaan, vaikka se paikkamakuu on todella epävarma edelleen.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Siirin voitonjuhla!
Eilen oli vuorossa agilitykisat Pieksämäellä. Lähdimme jo aamutuimaan paikalle, kun Timo&Näpsä tuli samalla kyydillä ykkösiin kisaamaan. Oli mukava seurailla ykkösten ratoja aamun ajan, ennen omaa koitosta. En jännittänyt nyt paljoakaan kisoja, tietysti radalle mennessä tuli taas tuttu tutina päälle, mutta vähän pitääkin olla jännitystä ilmassa.
Siiri liikkui hienosti, ja huomasin itse suunnittelleeni radan tietyistä kohdin väärin huomioiden Siirin liikkuminen. Mutta virheetön rata oli kuin olikin lopputulemana ja fiilis uskomattoman hyvä. Tulosten odottelu oli hermoja raastavaa, oliko se nolla, riittikö aika kymmenkuntaa bortsua vastaan, joita maxiluokka oli taas pullollaan. Riemu repesi, kun tuloslista tuli seinälle ja meidän nimet komeili ykkössijalla yli kahdestakymmenestä koirakosta luokassa. Mutta samantien tuli pettymys, 0,77 oli rivillä tuloksena! En voinut uskoa, että vaikka yhdellä hypyllä tuhraantui aikaa ja jokunen kurvi meni pitkäksi, aika ei silti riittänyt nollaan. Koskaan ei ole vielä kohdalle tullut yliaikaa nollaradalla, no nyt on sekin pettymys koettu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi radasta, ja niinkuin seurakaverit sanoi, ykköskorokkeelle kipuaminen on niin hieno juttu, että ei parane suuta mutristella yhtään :)
B-kisalla meni sitten kepeillä hermoiluksi ja säätämiseksi heti alussa, onneksi sitten sain vielä hermoni kasattua ja loppurata oli sujuva ja mukavaa menoa. Ja kyllä se palkintojenjaossa oli mukavaa nousta ykköskorokkeelle, vaikka olisin mä mielellään sen 0 kilpailukirjaan ottanut.
Nyt kun on videota pyörittänyt edestakaisin, niin monesta kohdin saisin ne pirun kymmenykset pois, ja sekuntejakin. Tästä taas viisastuneena, jatkamme harjoittelua, ja ehkä ohjaaja joskus toivon mukaan oppii liikkumaan paremmin radalla, aika lyllerryksen näköistä menoa edelleen. Olen niin voimakas kanta-astuja, että juoksu on todella raskaan oloista. Välillä olen yrittänyt opetella juoksutekniikka enemmän päkiälle, mutta se vaatii todella paljon töitä, että se menisi selkäytimeen asti.
Sunnuntain vietämme kotipuuhien parissa, tosin sen verran meinasin puutarhakauppareissun ohella tehdä, että otamme hallilla motivoivan vauhtipätkän Siirin kanssa.
Ohessa linkki voittorataan: http://www.youtube.com/watch?v=4hRcMWFYUn4
Siiri liikkui hienosti, ja huomasin itse suunnittelleeni radan tietyistä kohdin väärin huomioiden Siirin liikkuminen. Mutta virheetön rata oli kuin olikin lopputulemana ja fiilis uskomattoman hyvä. Tulosten odottelu oli hermoja raastavaa, oliko se nolla, riittikö aika kymmenkuntaa bortsua vastaan, joita maxiluokka oli taas pullollaan. Riemu repesi, kun tuloslista tuli seinälle ja meidän nimet komeili ykkössijalla yli kahdestakymmenestä koirakosta luokassa. Mutta samantien tuli pettymys, 0,77 oli rivillä tuloksena! En voinut uskoa, että vaikka yhdellä hypyllä tuhraantui aikaa ja jokunen kurvi meni pitkäksi, aika ei silti riittänyt nollaan. Koskaan ei ole vielä kohdalle tullut yliaikaa nollaradalla, no nyt on sekin pettymys koettu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi radasta, ja niinkuin seurakaverit sanoi, ykköskorokkeelle kipuaminen on niin hieno juttu, että ei parane suuta mutristella yhtään :)
B-kisalla meni sitten kepeillä hermoiluksi ja säätämiseksi heti alussa, onneksi sitten sain vielä hermoni kasattua ja loppurata oli sujuva ja mukavaa menoa. Ja kyllä se palkintojenjaossa oli mukavaa nousta ykköskorokkeelle, vaikka olisin mä mielellään sen 0 kilpailukirjaan ottanut.
Nyt kun on videota pyörittänyt edestakaisin, niin monesta kohdin saisin ne pirun kymmenykset pois, ja sekuntejakin. Tästä taas viisastuneena, jatkamme harjoittelua, ja ehkä ohjaaja joskus toivon mukaan oppii liikkumaan paremmin radalla, aika lyllerryksen näköistä menoa edelleen. Olen niin voimakas kanta-astuja, että juoksu on todella raskaan oloista. Välillä olen yrittänyt opetella juoksutekniikka enemmän päkiälle, mutta se vaatii todella paljon töitä, että se menisi selkäytimeen asti.
Sunnuntain vietämme kotipuuhien parissa, tosin sen verran meinasin puutarhakauppareissun ohella tehdä, että otamme hallilla motivoivan vauhtipätkän Siirin kanssa.
Ohessa linkki voittorataan: http://www.youtube.com/watch?v=4hRcMWFYUn4
torstai 17. syyskuuta 2009
Paluu arkeen
Niin se loma loppui ja työkiireet alkoivat lennosta. Blogin päivitystahdissa tämä näkyy myös. Treenattu kyllä ollaan, mutta muuhun ei olekaan sitten aikaa ollutkaan. Viime viikolla olin Muskan kanssa maanantaina agissa, tiistaina hakuiltiin, keskiviikkona käytiin tottistelemassa monen mutkan jälkeen (kuuluu sarjaamme päiviä, jolloin olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan), torstai meni työreissussa ja Siirin agi sivu suun siinä samalla, perjantaina vapaata, kun sitten viikonloppu menikin pk-leirillä Oikarissa.
Agilityssa oli hauskaa menoa Muskan kanssa. Viikonloppuna olleet kisat ei sujuneet ihan putkeen kummankaan koiran kanssa, mutta ihan mukaviakin pätkiä oli radoissa. Meihin alkaa päteä kuuluisa sanonta: kyllä se kotona osaa, tai hei, kyllä me oikeasti treenataan... No treeneissä oli taas kerran hyvä meno päällä, ja kepit, jotka kisoissa oli jostain syystä niin vaikeat mennä kunnolla loppuun, sujuu kyllä treeneissä vaikka miten päin. Pidempää kuljetusta vaativat kohdat houkutusesteineen ovat Muskan ja mun kompastusalue tällä hetkellä. Aika moista kääntöä ja vääntöä vaati, että sain sen putken ohi kuljetuksella, todella tarkkaan mietittävä, missä vaiheessa lähtee kääntämään. Mutta yleisesti tyytyväinen Muskan menoon agissa edelleen. Jos vielä saadaan tuo meno kokonaisuudessaan kisakentillekin, niin olisi hienoa :)
Tiistaina haussa oli teemana motivoivat pistot, leirin ollessa edessäpäin. Siirille otin kolme pistoa, joissa kaikissa suorapalkka. Etukulmat, joista ykkönen valmiina, kakkonen haamuna. Nämä ok, pari lähetystä vaati tosin ekalle pistolle, taisi käydä hieman ylikierroksilla ja piti juosta höyryjä ensin pois, ennenkuin malttoi lähteä kunnolla pistolle. Toka ok, otin sieltä kutsuna sisään Siirin, ja heitto keskilinjan yli etsimään. Tämä meni hyvin ja tuli todella hyvä tyhjä pisto. Otin pistolta takaisin, ja lähetin kolmannelle maalimiehelle, tämä myös sujui ok. Loppuun iso palkka ja leikki tuttuun tapaan.
Muskalle otin etukulmat, tosin Muska taisi ymmärtää, että puolet koko metsästä. Ei ole aikoihin tyttö juossut sellaisia pistoja, kuin nyt teki. Tosin meni tarkkaan just sinne, minne lähetin ja alkoi risteillä ristiin rastiin vasta yli 5om upottuaan :) Minä kun lähetin viistosti ohi piilon, tyhmä ohjaaja. No, Muskalla oli hauskaa rytistellä metsässä ja löytyihän se maalimieskin sieltä :) Ilmaisu sujui hyvin.
Keskiviikkona olimme tottistelemassa kevyesti Impan ja Annen kanssa. Anne oli Vekun kanssa häiriönä Siirille vain oleilemalla kentän laidalla. Otin lyhyet seuraamiset, pari jättöliikettä, leikkimistä ja lopuksi paikkamakuun. Imppa tuli sanomaan, kun oli aika hakea koira, eli kun oli vielä kohtuu rauhassa (mutta oli jo alkanut pieniä levottomuuden eleitä osoittaa).
Muskan kanssa vaan hengailtiin ja otettiin ihan pari liikettä, samoin Ada vaan leikki patukoilla. Lopuksi kävimme Annen ja Vekun kanssa lenkillä kipuamassa Laajavuoren päälle ja takaisin, minulla oli vain Siiri mukana.
PK-leiri oli todella antoisa. Ryhmämme oli aikamoinen sukulaiskokoontuminen taas kerran, siellä oli Siirin lisäksi Saimi-sisko, Hessu-velipuoli ja Nessi-tytär :) Miten niin innokas hakuharrastus sukuvika :)) Mukava oli seurata sukulaisten hienoa työskentelyä maastossa, Saimi on kehittynyt kovaa tahtia ja Hessu teki vaikutuksen minuun luonteellansa, aikamoinen pakkaus sekin (en ollut aiemmin tavannutkaan tätä velipuolta).
Meidän hakuryhmämme kouluttaja Anni Rytkönen oli todella analyyttinen ja hyvä, perusteli asioita ja kävimme suorituksia sekä eri vaihtoehtoja perusteellisesti lävitse. Siirin ja minun ekasta harjoituksesta, jossa piti näyttää perustreenimme, kehui, että koira ja ohjaaja tietävät mitä tekevät tarkalleen, ja homma on hyvin hallussa. Kehui jopa hallintaamme, missä on kuitenkin riittänyt työnsarkaa, mutta näköjään se on puolihuomaamatta sieltä tullut. Tiina mainitsi myös, että en enää hosunut rullan luovutustilanteessa samalla tavalla, kuin alkukesästä.
Ensimmäisessä harjoituksessa otin kolme maalimiestä, etukulmat ja umpipiilo, kaikki irtorullilla ilmaisten. Toinen etukulma sisälsi suoalueen ylityksen ja toinen oli ojassa. Kolmas oli teltta, josta pyysin jättämään nyt oven auki. Homma sujui hyvin ja Siiri työskenteli varmasti ja motivoituneesti. Itseäni ei myöskään jännittänyt nyt yhtään vieras leiriporukka, vaikka yleensä ensimmäiseen treeniin on kuulunut pieni jännityskin leireillä.
Toinen harjoitus oli sitten neljällä maalimiehellä. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lähetysasentoihin ja oman kropan käyttöön. Etukulmat suorapalkkana, kolmonen oli lähellä keskilinjaa ollut maakuoppa, jonne vaati pari lähetystä, ennenkuin sai paikannettua. Ensimmäisellä jo etsi kovasti, mutta oli edennyt liian syvälle, eikä saanut paikannettua maakuoppaa. Tähän otin ilmaisun, Siiri tiputti rullan, kun hölmönä kehuin kesken sitä, kun olin niin tyytyväinen onnistuneeseen lähetykseen ja pistoon. Nelonen oli sitten haamu, joka oli notkelman toisella puolella. Maastovaihtelu oli aika iso tässä, ja niin vaan haamusta huolimatta hajut vei Siiriä ensin ihan alueen toiselle laidalle, ennenkuin sai paikallistettua maalimiehen. Myös mm. kouluttajamme koiralla oli vaikeuksia tällä takakulmalla, hajut meni siellä todella haastavasti. Mutta hyvin meni harjoitus, ja Siiri jaksoi leikkiä innolla sukkapallolla.
Leiriltä tuli paljon mietittävää, enkä jaksa sormia käskeä kertomaan kaikkea tänne nyt millään. Mutta meille läksynä kasvattaa Siirin sietokykyä keskilinjan hälinälle ja sille, että minä itsekin voin siellä pitää enemmän ääntä yms. Suorapalkat olivat Annin mielestä perusta motivoituneelle hakukoiralle, ilmaisua tarvitsee vain tarkistella aina välillä, että on kunnossa (tietysti sen jälkeen, kun on ensin opettanut ilmaisun varmaksi). Meillä onkin aina ollut suorapalkkoja treeneissä mukana, mutta niitä voisi välillä ottaa vielä enemmänkin. Rullantuonnista minun ei kuulemma enää kannata palkata, koira tietää homman ja näytölle meno on sille se iso palkka. Kiintorullalla kun ei sitä tiputteluongelmaakaan ole ollut, joten miksi enää palkata rullan tuonnista.
Tämä viikko on mennyt leiristä toipuen ja töiden parissa. Tiistaina olimme sentäs tottistelemassa, ja vitsit että Siiri meni hyvin! Se oli virtaa täynnä, seuraamiset oli todella hyviä. Paikkamakuussa koeteltiin sen sietokykyä oikein urakalla, Impan ottaessa Ricolla tottista vieressä ja kauempana takana oli joku sakemanni treenaamassa. Siiri oli aika levoton, mutta pysyi hyviä pätkiä. Impan juostessa Ricon kanssa pomppasi pari kertaa pystyyn, josta komensin maahan ja kehuin hillitysti, kun meni maahan. Olisi tietysti ollut hienoa, jos se olisi koko ajan pysynyt maassa, mutta edistystä tämäkin, ei rynnännyt mihinkään sieltä, vaikka häiriötä oli enemmänkin.
Lopuksi otimme vielä jyrkän pk-A:n. Ensin läpijuoksulla, ei ongelmia, ja sitten kokeilimme pienellä kapulalla. Lähti kyllä hakemaan esteen kautta, mutta kiersi takaisin. Vaihdoin lopulta palloon, ja menin toiselle puolelle perässä, saaden Siirin palaamaan esteen kautta juoksemalla itse rinnalla! Tähän iso palkka, harjoitukset jatkuu kokeet tulevaisuuden kiikarissa häämöttäen :)
Agilityssa oli hauskaa menoa Muskan kanssa. Viikonloppuna olleet kisat ei sujuneet ihan putkeen kummankaan koiran kanssa, mutta ihan mukaviakin pätkiä oli radoissa. Meihin alkaa päteä kuuluisa sanonta: kyllä se kotona osaa, tai hei, kyllä me oikeasti treenataan... No treeneissä oli taas kerran hyvä meno päällä, ja kepit, jotka kisoissa oli jostain syystä niin vaikeat mennä kunnolla loppuun, sujuu kyllä treeneissä vaikka miten päin. Pidempää kuljetusta vaativat kohdat houkutusesteineen ovat Muskan ja mun kompastusalue tällä hetkellä. Aika moista kääntöä ja vääntöä vaati, että sain sen putken ohi kuljetuksella, todella tarkkaan mietittävä, missä vaiheessa lähtee kääntämään. Mutta yleisesti tyytyväinen Muskan menoon agissa edelleen. Jos vielä saadaan tuo meno kokonaisuudessaan kisakentillekin, niin olisi hienoa :)
Tiistaina haussa oli teemana motivoivat pistot, leirin ollessa edessäpäin. Siirille otin kolme pistoa, joissa kaikissa suorapalkka. Etukulmat, joista ykkönen valmiina, kakkonen haamuna. Nämä ok, pari lähetystä vaati tosin ekalle pistolle, taisi käydä hieman ylikierroksilla ja piti juosta höyryjä ensin pois, ennenkuin malttoi lähteä kunnolla pistolle. Toka ok, otin sieltä kutsuna sisään Siirin, ja heitto keskilinjan yli etsimään. Tämä meni hyvin ja tuli todella hyvä tyhjä pisto. Otin pistolta takaisin, ja lähetin kolmannelle maalimiehelle, tämä myös sujui ok. Loppuun iso palkka ja leikki tuttuun tapaan.
Muskalle otin etukulmat, tosin Muska taisi ymmärtää, että puolet koko metsästä. Ei ole aikoihin tyttö juossut sellaisia pistoja, kuin nyt teki. Tosin meni tarkkaan just sinne, minne lähetin ja alkoi risteillä ristiin rastiin vasta yli 5om upottuaan :) Minä kun lähetin viistosti ohi piilon, tyhmä ohjaaja. No, Muskalla oli hauskaa rytistellä metsässä ja löytyihän se maalimieskin sieltä :) Ilmaisu sujui hyvin.
Keskiviikkona olimme tottistelemassa kevyesti Impan ja Annen kanssa. Anne oli Vekun kanssa häiriönä Siirille vain oleilemalla kentän laidalla. Otin lyhyet seuraamiset, pari jättöliikettä, leikkimistä ja lopuksi paikkamakuun. Imppa tuli sanomaan, kun oli aika hakea koira, eli kun oli vielä kohtuu rauhassa (mutta oli jo alkanut pieniä levottomuuden eleitä osoittaa).
Muskan kanssa vaan hengailtiin ja otettiin ihan pari liikettä, samoin Ada vaan leikki patukoilla. Lopuksi kävimme Annen ja Vekun kanssa lenkillä kipuamassa Laajavuoren päälle ja takaisin, minulla oli vain Siiri mukana.
PK-leiri oli todella antoisa. Ryhmämme oli aikamoinen sukulaiskokoontuminen taas kerran, siellä oli Siirin lisäksi Saimi-sisko, Hessu-velipuoli ja Nessi-tytär :) Miten niin innokas hakuharrastus sukuvika :)) Mukava oli seurata sukulaisten hienoa työskentelyä maastossa, Saimi on kehittynyt kovaa tahtia ja Hessu teki vaikutuksen minuun luonteellansa, aikamoinen pakkaus sekin (en ollut aiemmin tavannutkaan tätä velipuolta).
Meidän hakuryhmämme kouluttaja Anni Rytkönen oli todella analyyttinen ja hyvä, perusteli asioita ja kävimme suorituksia sekä eri vaihtoehtoja perusteellisesti lävitse. Siirin ja minun ekasta harjoituksesta, jossa piti näyttää perustreenimme, kehui, että koira ja ohjaaja tietävät mitä tekevät tarkalleen, ja homma on hyvin hallussa. Kehui jopa hallintaamme, missä on kuitenkin riittänyt työnsarkaa, mutta näköjään se on puolihuomaamatta sieltä tullut. Tiina mainitsi myös, että en enää hosunut rullan luovutustilanteessa samalla tavalla, kuin alkukesästä.
Ensimmäisessä harjoituksessa otin kolme maalimiestä, etukulmat ja umpipiilo, kaikki irtorullilla ilmaisten. Toinen etukulma sisälsi suoalueen ylityksen ja toinen oli ojassa. Kolmas oli teltta, josta pyysin jättämään nyt oven auki. Homma sujui hyvin ja Siiri työskenteli varmasti ja motivoituneesti. Itseäni ei myöskään jännittänyt nyt yhtään vieras leiriporukka, vaikka yleensä ensimmäiseen treeniin on kuulunut pieni jännityskin leireillä.
Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas
Toinen harjoitus oli sitten neljällä maalimiehellä. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lähetysasentoihin ja oman kropan käyttöön. Etukulmat suorapalkkana, kolmonen oli lähellä keskilinjaa ollut maakuoppa, jonne vaati pari lähetystä, ennenkuin sai paikannettua. Ensimmäisellä jo etsi kovasti, mutta oli edennyt liian syvälle, eikä saanut paikannettua maakuoppaa. Tähän otin ilmaisun, Siiri tiputti rullan, kun hölmönä kehuin kesken sitä, kun olin niin tyytyväinen onnistuneeseen lähetykseen ja pistoon. Nelonen oli sitten haamu, joka oli notkelman toisella puolella. Maastovaihtelu oli aika iso tässä, ja niin vaan haamusta huolimatta hajut vei Siiriä ensin ihan alueen toiselle laidalle, ennenkuin sai paikallistettua maalimiehen. Myös mm. kouluttajamme koiralla oli vaikeuksia tällä takakulmalla, hajut meni siellä todella haastavasti. Mutta hyvin meni harjoitus, ja Siiri jaksoi leikkiä innolla sukkapallolla.
Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas
Ilta meni vielä suorituksia analysoidessa ja hakuartikkeleita tutkien sekä keskustellen. Iltamyöhällä raahauduin kotia, namipurkit seuraavaa päivää varten valmiiksi ja kaatuminen sänkyyn.
Sunnuntaina teimme esineruutua. Otimme nenänavausharjoituksena esineiden poimintaa tieltä. En antanut Siirille mitään käskyä, kehuin kun otti itsenäisesti vieraita esineitä ja toi minulle. Itse esineruudun otimme sitten niin, että vaikka ruutu oli tallattu kisamaisesti, katsoimme selkeän lähetyslinjan, jolle kolme esinettä valmiiksi linjaan. Kohta oli risukkoinen, mutta se ei Siiriä haitannut. Aamulenkkimmekin menee aika risuisella metsäalueella. Siiri toi hienosti kaksi ensimmäistä esinettä, kolmannelle vaati useamman lähetyksen, kun ensimmäisellä kerralla meni ohitse ihan vierestä saamatta hajua. Emme ole tällä tavalla treenanneet esineitä, mutta tämä on yksi keino saada koira lähtemään aina tarkkaan sinne, minne haluaa. Siirikin lähti ensin työskentelemään paljon leveämmällä alueella, koska esineruutumme on ollut enemmän vapaamuotoista työskentelyä, jossa koira on saanut toimia hyvin itsenäisesti. Aina on lähetyksissä lähtenyt suoraan haluamaani suuntaan, mutta jonkun matkaa edettyään lähtenyt risteilemään ruutua. Kumpikin tapa varmasti toimii, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä tällaisia harjoituksia. Anni käyttää myös paljon mielikuvia, niitä voisi välillä myöskin ottaa. Olemme esineruutua tehneet viime ajat aina vaan kisanomaisesti, pitää muistaa siitäkin tehdä välillä motivoivampi muullakin tapaa, kuin laittamalla kivoja esineitä tms, mitä nyt olemme harrastaneet.
Sunnuntaina teimme esineruutua. Otimme nenänavausharjoituksena esineiden poimintaa tieltä. En antanut Siirille mitään käskyä, kehuin kun otti itsenäisesti vieraita esineitä ja toi minulle. Itse esineruudun otimme sitten niin, että vaikka ruutu oli tallattu kisamaisesti, katsoimme selkeän lähetyslinjan, jolle kolme esinettä valmiiksi linjaan. Kohta oli risukkoinen, mutta se ei Siiriä haitannut. Aamulenkkimmekin menee aika risuisella metsäalueella. Siiri toi hienosti kaksi ensimmäistä esinettä, kolmannelle vaati useamman lähetyksen, kun ensimmäisellä kerralla meni ohitse ihan vierestä saamatta hajua. Emme ole tällä tavalla treenanneet esineitä, mutta tämä on yksi keino saada koira lähtemään aina tarkkaan sinne, minne haluaa. Siirikin lähti ensin työskentelemään paljon leveämmällä alueella, koska esineruutumme on ollut enemmän vapaamuotoista työskentelyä, jossa koira on saanut toimia hyvin itsenäisesti. Aina on lähetyksissä lähtenyt suoraan haluamaani suuntaan, mutta jonkun matkaa edettyään lähtenyt risteilemään ruutua. Kumpikin tapa varmasti toimii, mutta vaihtelun vuoksi voisi tehdä tällaisia harjoituksia. Anni käyttää myös paljon mielikuvia, niitä voisi välillä myöskin ottaa. Olemme esineruutua tehneet viime ajat aina vaan kisanomaisesti, pitää muistaa siitäkin tehdä välillä motivoivampi muullakin tapaa, kuin laittamalla kivoja esineitä tms, mitä nyt olemme harrastaneet.
Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas
Päivän lopuksi otimme kaikille nenän aukaisu-treenin vielä niin, että koira sai hakea hajun ja edetä itsenäisesti maalimiehelle. Tämä sujui kivasti Siiriltä, näitäkin voisi välillä tehdä :) Loppuun otin vielä kaksi ilmaisutreeniä kiintorullalla, maalimies oli aika lähellä ja tarkoituksena vain ottaa tekniikka harjoittelua ja katsoa rullan säätöjä samalla kohdalleen.
"Ohjaajan tiukka keskittyminen seuraavaan tehtävään; Siirillä nenä käy jo"
Kuva Anni Vähämäki & Tero Känsäkangas
Leiriltä tuli paljon mietittävää, enkä jaksa sormia käskeä kertomaan kaikkea tänne nyt millään. Mutta meille läksynä kasvattaa Siirin sietokykyä keskilinjan hälinälle ja sille, että minä itsekin voin siellä pitää enemmän ääntä yms. Suorapalkat olivat Annin mielestä perusta motivoituneelle hakukoiralle, ilmaisua tarvitsee vain tarkistella aina välillä, että on kunnossa (tietysti sen jälkeen, kun on ensin opettanut ilmaisun varmaksi). Meillä onkin aina ollut suorapalkkoja treeneissä mukana, mutta niitä voisi välillä ottaa vielä enemmänkin. Rullantuonnista minun ei kuulemma enää kannata palkata, koira tietää homman ja näytölle meno on sille se iso palkka. Kiintorullalla kun ei sitä tiputteluongelmaakaan ole ollut, joten miksi enää palkata rullan tuonnista.
Tämä viikko on mennyt leiristä toipuen ja töiden parissa. Tiistaina olimme sentäs tottistelemassa, ja vitsit että Siiri meni hyvin! Se oli virtaa täynnä, seuraamiset oli todella hyviä. Paikkamakuussa koeteltiin sen sietokykyä oikein urakalla, Impan ottaessa Ricolla tottista vieressä ja kauempana takana oli joku sakemanni treenaamassa. Siiri oli aika levoton, mutta pysyi hyviä pätkiä. Impan juostessa Ricon kanssa pomppasi pari kertaa pystyyn, josta komensin maahan ja kehuin hillitysti, kun meni maahan. Olisi tietysti ollut hienoa, jos se olisi koko ajan pysynyt maassa, mutta edistystä tämäkin, ei rynnännyt mihinkään sieltä, vaikka häiriötä oli enemmänkin.
Lopuksi otimme vielä jyrkän pk-A:n. Ensin läpijuoksulla, ei ongelmia, ja sitten kokeilimme pienellä kapulalla. Lähti kyllä hakemaan esteen kautta, mutta kiersi takaisin. Vaihdoin lopulta palloon, ja menin toiselle puolelle perässä, saaden Siirin palaamaan esteen kautta juoksemalla itse rinnalla! Tähän iso palkka, harjoitukset jatkuu kokeet tulevaisuuden kiikarissa häämöttäen :)
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Leikkimistä ja tottista
Perjantaina 28.8.09 suuntasimme Impan ja Saanan kanssa hyvälle nurmikentälle, jossa tarkoituksena enemmänkin hauskanpito leikin muodossa ja kevyttä tottistelua siihen väliin. Ihana oli leikittää kunnon kentällä koiraa, jossa ei tarvinnut pelätä anturoiden olevan kohta auki.
Otin Siirillä ensin tennispallolla leikkimistä oikein kunnolla. Se oli kotona hiffannut tennispallon ihanuuden pitkästä aikaa, mutta Ada pallotyrannin elkein on aina rajoittanut muiden palloilla leikkimistä ja niin teki nytkin. Siiri oli aikas innoissaan, kun sai yksinoikeudelle irrotella pallon kanssa. Sitten otin pätkiä seuraamista, istumista ja maahanmenoja. Vaihtelin palkkana pallolla heittelyä ja namia. Jokusen täyskäännöksen tein, ne oli aika huonoja, mutta muuten seuraaminen oli hyvää.
Otin Siirillä toisen session pienen tauon jälkeen, jokusen täyskäännöksen, jossa avustin enemmän alkuun. Tämän myötä Siiri tajusi, mitä halusinkaan ja teki todella hienon täyskäännöksen. Pitää nyt muistaa treenata niitäkin välillä, kun ovat ihan unohtuneet. Sitten otin luoksetulon vauhdikkaana niin, että Siiristä pidettiin kiinni. Intoa ja vauhtia riitti, eteenistuminen oli hieman liian vino kylläkin. Jätin eteenmenoa varten tässä Siirin nähden wubban selkäni taakse maahan, ja kävelimme takaisin toiselle laidalle kenttää. Siiriä selvästi vaivasi, että jotain hei jäi tuonne. Jouduimme odottamaan vähän aikaa, kun juuri pahaan aikaan tuli lenkkeilijöitä koirien kanssa. Lähetin Siirin parin seuraamisaskeleen jälkeen sinne ja lähti hienosti eteen. Mutta mikä ilme sillä oli lelun luo tullessa, luuli selvästi, että olinkin jättänyt sinne herkkupurkin, josta annoin osan luoksetulosta. Otti kyllä wubbankin sitten toivuttuaan ihmetyksestä, kehuin ja leikin sen kanssa. Pieni tasaantumishetki tämän jälkeen, ja sitten paikkamakuu. Imppa otti Jessellä tottista ja tarkoituksenani oli ottaa lyhyt, onnistunut paikkamakuu. Tämä sujui hyvin, sain palkattua sen rauhallisesta hetkestä.
Muskalla otin myös jonkun verran seuraamista ja pari istumaanmenoa liikkeestä sekä luoksetulon. Noudossa jatkoimme luovutusasennon työstämistä, ehkä se vielä tästä alkaa lutviutua vanhoilla päivillä. Edistystä saatiin taas aikaiseksi, vaikka Muska todella herkästi peruuttaakin istumaan todella kauas. Muska pääsi revittelemään kunnolla frisbeen kera.
Adakin pääse nurtsille leikkimään kunnon leikkejä patukalla ja ryöstipä se poikien jalkapallonkin .)
Otin Siirillä ensin tennispallolla leikkimistä oikein kunnolla. Se oli kotona hiffannut tennispallon ihanuuden pitkästä aikaa, mutta Ada pallotyrannin elkein on aina rajoittanut muiden palloilla leikkimistä ja niin teki nytkin. Siiri oli aikas innoissaan, kun sai yksinoikeudelle irrotella pallon kanssa. Sitten otin pätkiä seuraamista, istumista ja maahanmenoja. Vaihtelin palkkana pallolla heittelyä ja namia. Jokusen täyskäännöksen tein, ne oli aika huonoja, mutta muuten seuraaminen oli hyvää.
Otin Siirillä toisen session pienen tauon jälkeen, jokusen täyskäännöksen, jossa avustin enemmän alkuun. Tämän myötä Siiri tajusi, mitä halusinkaan ja teki todella hienon täyskäännöksen. Pitää nyt muistaa treenata niitäkin välillä, kun ovat ihan unohtuneet. Sitten otin luoksetulon vauhdikkaana niin, että Siiristä pidettiin kiinni. Intoa ja vauhtia riitti, eteenistuminen oli hieman liian vino kylläkin. Jätin eteenmenoa varten tässä Siirin nähden wubban selkäni taakse maahan, ja kävelimme takaisin toiselle laidalle kenttää. Siiriä selvästi vaivasi, että jotain hei jäi tuonne. Jouduimme odottamaan vähän aikaa, kun juuri pahaan aikaan tuli lenkkeilijöitä koirien kanssa. Lähetin Siirin parin seuraamisaskeleen jälkeen sinne ja lähti hienosti eteen. Mutta mikä ilme sillä oli lelun luo tullessa, luuli selvästi, että olinkin jättänyt sinne herkkupurkin, josta annoin osan luoksetulosta. Otti kyllä wubbankin sitten toivuttuaan ihmetyksestä, kehuin ja leikin sen kanssa. Pieni tasaantumishetki tämän jälkeen, ja sitten paikkamakuu. Imppa otti Jessellä tottista ja tarkoituksenani oli ottaa lyhyt, onnistunut paikkamakuu. Tämä sujui hyvin, sain palkattua sen rauhallisesta hetkestä.
Muskalla otin myös jonkun verran seuraamista ja pari istumaanmenoa liikkeestä sekä luoksetulon. Noudossa jatkoimme luovutusasennon työstämistä, ehkä se vielä tästä alkaa lutviutua vanhoilla päivillä. Edistystä saatiin taas aikaiseksi, vaikka Muska todella herkästi peruuttaakin istumaan todella kauas. Muska pääsi revittelemään kunnolla frisbeen kera.
Adakin pääse nurtsille leikkimään kunnon leikkejä patukalla ja ryöstipä se poikien jalkapallonkin .)
Hei, sehän toimiikin! (sisältää agilityherätystä)
Viime viikon torstaina 27.8.09 vein Muskan Siirin agitreeneihin. Halusin saada Muskan kanssa enemmän tuntumaa ohjaukseen ja samalla pitää Siirille lyhyen tauon treeneistä.
Rata oli täynnä asioita, joita en tiennyt varmaksi, miten Muskan kanssa olisi parasta mennä, kun taas Siirille toimivia ratkaisuja olisin heti löytänyt. Treenin tarvetta siis! Alkupätkää jo saatiin aika lailla hioa, että sain Muskan oikeasti hyppäämään neloshypyn putkeen pujahtamisen sijaan. Se ajoitus oli siinä todella hiuskarvan varassa, milloin vedän riittävästi mutta en liikaa, ettei sujahda ohitse. Viitoselle kierrätin kauimmaisen siivekkeen kautta ja siitä vastaanotto ja putkeen ok. Muurilta putkikuvio ok. Sitten olikin taas väännön paikka noissa hyppykuvioissa ja tämä toi myös ahaa-elämyksenkin. Olen päässyt sanomaan, miten nykyään tuntuu, että Muskaa saa välistävedoissa vetää kuin kääntäisi autoa ilman ohjaustehostinta. Yritin nytkin vetää ja peruuttaa ja työntää, tehden vaikeita ja hitaita sik-sak-kuvioita ja myöhästyen jatkosta. Mutta kas, kun kokeilee neuvotunlaisesti, niin ei tarvitse peruutella tms. Menin vaan ysi-hypyn taakse vastaanottamaan, ja sitten alta vauhdilla pois, itsellä suunta ja kroppa täysin menosuuntaan ja pelkällä käden törkkäisyllä Muska seuraavalle hypylle taakse ja sama seuraavalle. Ja hei, se toimi! Muska kääntyi todella nätisti hyppyjen välit, uskomatonta, miten helppoa! Nyt perun sanani Muskan kankeudesta tässä asiassa ainakin :)
Jatko kuvio asetti taas haasteita minulle, ja sitä hioimme jonkun verran. Lähinnä kepeille vienti, Muska oli taas perävalot vilkkuen putkessa pariin otteeseen... Kierrätin hypyn oikean siivekkeen kautta, valssilla vastaan ja sitten kepeille vienti niin, että vasen käsi ja kroppa myös koiraan päin enemmän, kohti toista keppiä ja vasemmalla kädellä ohjattu sisäänmeno. Saimme tämän lopulta onnistumaan, vaikka tiukille otti, kun mun koordinaatit ei tahtoneet totella millään. Todella hyvä treeni, ja sain varmuutta taas lisää Muskan viemiseen. Ei olla sen kanssa vähään aikaan tehtykään näin vaativia treenipätkiä.
Siiri pääsi sen verran töihin , että otin pk-A:n sillä. Ensin juostiin kerran yhdessä se edestakaisin, sitten heitin pallon ja käskynä pelkkä A-tuo. Hienosti toi pallon A:n kautta takaisin. Ja piti ottaa toisenkin kerran näin, yhtä hyvin sujui! Sitten hain autolta vielä pienen noutokapulan ja sama homma, hienosti Siiri on homman oppinut! Ei mitään epäröintiä, etteikö tulisi telineen kautta takaisin. Virtaa kun tuntui olevan vielä tämän jälkeen kuin pienessä kylässä, otin vielä tasamaan noudonkin ja loppupalkka siihen.
Hyvä treeni-ilta :)
Rata oli täynnä asioita, joita en tiennyt varmaksi, miten Muskan kanssa olisi parasta mennä, kun taas Siirille toimivia ratkaisuja olisin heti löytänyt. Treenin tarvetta siis! Alkupätkää jo saatiin aika lailla hioa, että sain Muskan oikeasti hyppäämään neloshypyn putkeen pujahtamisen sijaan. Se ajoitus oli siinä todella hiuskarvan varassa, milloin vedän riittävästi mutta en liikaa, ettei sujahda ohitse. Viitoselle kierrätin kauimmaisen siivekkeen kautta ja siitä vastaanotto ja putkeen ok. Muurilta putkikuvio ok. Sitten olikin taas väännön paikka noissa hyppykuvioissa ja tämä toi myös ahaa-elämyksenkin. Olen päässyt sanomaan, miten nykyään tuntuu, että Muskaa saa välistävedoissa vetää kuin kääntäisi autoa ilman ohjaustehostinta. Yritin nytkin vetää ja peruuttaa ja työntää, tehden vaikeita ja hitaita sik-sak-kuvioita ja myöhästyen jatkosta. Mutta kas, kun kokeilee neuvotunlaisesti, niin ei tarvitse peruutella tms. Menin vaan ysi-hypyn taakse vastaanottamaan, ja sitten alta vauhdilla pois, itsellä suunta ja kroppa täysin menosuuntaan ja pelkällä käden törkkäisyllä Muska seuraavalle hypylle taakse ja sama seuraavalle. Ja hei, se toimi! Muska kääntyi todella nätisti hyppyjen välit, uskomatonta, miten helppoa! Nyt perun sanani Muskan kankeudesta tässä asiassa ainakin :)
Jatko kuvio asetti taas haasteita minulle, ja sitä hioimme jonkun verran. Lähinnä kepeille vienti, Muska oli taas perävalot vilkkuen putkessa pariin otteeseen... Kierrätin hypyn oikean siivekkeen kautta, valssilla vastaan ja sitten kepeille vienti niin, että vasen käsi ja kroppa myös koiraan päin enemmän, kohti toista keppiä ja vasemmalla kädellä ohjattu sisäänmeno. Saimme tämän lopulta onnistumaan, vaikka tiukille otti, kun mun koordinaatit ei tahtoneet totella millään. Todella hyvä treeni, ja sain varmuutta taas lisää Muskan viemiseen. Ei olla sen kanssa vähään aikaan tehtykään näin vaativia treenipätkiä.
Siiri pääsi sen verran töihin , että otin pk-A:n sillä. Ensin juostiin kerran yhdessä se edestakaisin, sitten heitin pallon ja käskynä pelkkä A-tuo. Hienosti toi pallon A:n kautta takaisin. Ja piti ottaa toisenkin kerran näin, yhtä hyvin sujui! Sitten hain autolta vielä pienen noutokapulan ja sama homma, hienosti Siiri on homman oppinut! Ei mitään epäröintiä, etteikö tulisi telineen kautta takaisin. Virtaa kun tuntui olevan vielä tämän jälkeen kuin pienessä kylässä, otin vielä tasamaan noudonkin ja loppupalkka siihen.
Hyvä treeni-ilta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
